Muita ahdistushäiriöstä kärsiviä?
Onko täällä yleistyneestä ahdistushäiriöstä kärsiviä? Haluaisin kysyä, millaisena koette ahdistuksen? Onko teillä jotain konkreettisia pelkoja, vai onko ahdistuksenne enemmän jonkinlaista nimetöntä kauhua?
Kommentit (56)
En pelkää mitään tiettyä katastrofia tai tapahtumaa, ahdistaa vaan niin stnsti ihan kaikki. Ihan vaan ahdistunut olo tulee eri tilanteissa. Mutta ei siksi, että pelkäisin esim. mokaamista tai katastrofeja.
Vierailija kirjoitti:
En pelkää mitään tiettyä katastrofia tai tapahtumaa, ahdistaa vaan niin stnsti ihan kaikki. Ihan vaan ahdistunut olo tulee eri tilanteissa. Mutta ei siksi, että pelkäisin esim. mokaamista tai katastrofeja.
Kiitos viestistäsi. Minulla taitaa olla myös kuvailemasi yleisahdistus. Mutta paljon on tosiaan noita tiettyjä pelkoja.
- ap
Onko ahdistuksesi pahentunut ajan kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Onko ahdistuksesi pahentunut ajan kanssa?
Miten sen nyt ottaa. Voisi kai sanoa, että aikuisiällä on ollut pahempaa ahdistusta kuin alle parikymppisenä, vaikka silloinkin kyllä ahdisti.
- ap
Minulla ei ole diagnoosia, mutta kärsin kovasti ahdistuksesta. Eniten pelkään tosin ihmisiä ja ap:n tavoin epäonnistumisia. Uudet tilanteet ahdistaa ihan hirveästi, samoin viralliset puhelut ja tilanteet. Nykyisin nukkumaanmeno ahdistaa, koska herään lähes joka yö miettimään asioita ja mitä ihmiset ajattelevat minusta. Ahdistus on niin lamauttavaa. Varmaan pitäisi hakea apua, mutta se vaatisi virallisia, sosiaalisia kohtaamisia ja ne on mulle aivan kamalia.
Mulla on vainoharhaisia pelkoja pahantahtoiseksi oletettuja ihmisiä kohtaan ja tuomitsemiseksi joutumisen jännitystä/pelkoa/ahdistuneisuutta. Vaikka läheisten kanssa voin ajoittain hassu ollakin niin vieraiden ja vähemmän tuttujen kanssa olen todella takakireä. Olen outo ihminen valtavirralle.
Minulla on. Useina päivinä aivan hirveä painostava tunne ja ahdistus. Pahimpina päivinä kuin joku istuisi rinnan päällä. Vain harvoin on ahdistusvapaa olo ja silloin ymmärrän että muiden ihmisten elämä on sellaista. Ei jatkuvaa henkistä kipua, pelkoa, ahdistusta tai paniikkia. Mutta onneksi olen jo aika hyvin oppinut elämään tämän kanssa. Lapsia en ole koskaan ymmärrettävästi tehnyt.
Itse nyt viidettä viikkoa saikulla sietämättömän ahdistuksen takia. Tällä hetkellä olisi helpompaa sanoa mikä EI ahdista kuin että mikä ahdistaa. Maha sekaisin, ajatus laukkaa tuhatta ja sataa, en pysty keskittymään, ruoka ei maistu, uni ei tule kuin lääkkeillä, pelkkä kotoa ulos astuminen ahdistaa.
Ei, en jaksa tuhlata aikaa sellaisiin vaivoihin.
Suosittelen fyysistä harjoitusta kuten piikkimattoa ja jääpakkauksen käyttöä ahdistavasta kohdasta. Ahdistus aiheuttaa fyysisesti lihaskireyttä, jota voi yrittää rentouttaa. Meditaatioharjoituksia tunteen muuttamiseksi löytyy YouTubesta ihan suomen kielelläkin ja progressiivisia rentoutusharjoituksia. Mulla auttaa nämä myös. Liikunta toimii myös, käyn lähes tulkoon päivittäin kävelyllä.
Kärsin sekä yleisestä ahdistuksesta jolle ei ole varsinaista syytä ja se on läsnä jos ei nyt ihan joka päivä niin joka viikko kuitenkin, välillä sen kanssa pystyy toimimaan välillä se lamauttaa. Sekä sitten monista yksittäisistä peloista joista pahin ehkä läheisten menettäminen. Näen jatkuvasti painajaisia että joku kuolee/hylkää/katoaa ja hereillä ollessa jos vaikka avopuoliso lähtee yksin kauppaan tms kuvittelen miten hän joutuu onnettomuuteen ja miten reagoin kun poliisit tulee kertomaan tai miten sekoan niin pahasti surusta että joudun suljetulle osastolle. Pelkään myös yksin kotona olemista ja nykyään myös iltoja/nukahtamista vaikka en olisi yksin, kuuntelen ääniä ja pelkään että joko sekoan ja alan näkemään jotain kummituksia tai että joku murtautuu meille ja herään siihen että joku liikkuu meidän talossa. Pelkään myös sosiaalisia tilanteita, mokailua, esillä olemista, virallisia puheluita ja mitähän vielä. Terapiassa käynyt jo vuosia mutta toistaiseksi ei ole tähän kauheasti auttanut. Kärsin myös paniikkihäiriöstä eli pelko ja ahdistus saa toisinaan ihan kunnon paniikkikohtauksen aikaan.
Onks tää taas joku lehden kysely? Jos ei niin sori jos on, niin sellaisiin voisi aina aloitukseen laittaa kuka tietoja kerää, kiitos. Ahdistaa joo.
Sosiaaliset tilanteet, muut ihmiset, omie mielipiteiden kertominen ja kaikki semmonen. :/ Joskus alan miettii mitä sanoin tyyliin kolme vuotta sitten ja sit ahdistun siitä ja meen lukkoon. Propral, tee ja koiran halaaminen auttaa. :)
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen fyysistä harjoitusta kuten piikkimattoa ja jääpakkauksen käyttöä ahdistavasta kohdasta. Ahdistus aiheuttaa fyysisesti lihaskireyttä, jota voi yrittää rentouttaa. Meditaatioharjoituksia tunteen muuttamiseksi löytyy YouTubesta ihan suomen kielelläkin ja progressiivisia rentoutusharjoituksia. Mulla auttaa nämä myös. Liikunta toimii myös, käyn lähes tulkoon päivittäin kävelyllä.
Sitten vielä kannattaa keskittää aikaansa mielekkääseen harrastukseen johon riittää energiaa ja saa uppoutumaan sinut. Itselläni videopelit toimivat ajankäyttönä/harrastuksena näiden rentoutustekniikoiden lisäksi. Tsemppiä kaikille!
Yläkerrassa naapurina asui 2 vuotta huume/bilekämppää rahasta pyörittävä psykoosissa seinille karjuva tyyppi, siitä ainoa konkreettinen ahdistus ollut, muuten, pari vuosikymmentä, burnoutin jälkeen ollut stressinsietokyky nollassa, taloudellinen ahdinko (erilaiset Kelan tuet kun yllätys yllätys töihin ei tällaista haluta) ajoittain vienyt romahduksen partaalle, siihen kaikkeen päälle talvisin kaamosmasennus, noin yleensä bipolaarin kakkostyyppi (joka sulkee pois osan ahdistukseen sopivista lääkkeistä) ja transsukupuolisuudesta johtuva ahdistus/frustraatiot.
Nyt yläkerran naapurista on päästy eroon, saan silti melkein paniikkikohtauksia ylhäältä (vinosti, entisen mölyäjän seinänaapureita) tulevasta huudosta, vaikka järjellisesti tiedänkin ettei ole sama henkilö kyseessä. Onneksi bipolaarin lääkitys auttaa jonkin verran myös ahdistusoireisiin, kaamosmasennukseen ei niinkään.
T: Työkyvyttömyyseläkkeelle pääsyä odotellen
Kiitos, kun jaatte kokemuksianne.
Itselleni tuo ilta- ja yöahdistus on uutta - ennen oloni yleensä parani ja rauhoittui iltaa kohti ja sain unen päästä hyvin kiinni. Jos valvoin yöllä, oloni on seesteinen. Nykyään iltaisin ahdistaa, pimeä ahdistaa, nukkumaanmeno ahdistaa... Sitä on vaikea selittää. Unen saaminen on vaikeutunut. Minulla on lääkkeitä, mutta jostain syystä pelkään ottaa niitä (liittyy kontrollin menettämisen ja kuoleman pelkoon). Jos herään yöllä, se tuntuu hirveältä. Silloin päässä pyörivät kaiken maailman ikävät asiat, joita tulee vatvottua tuntikausia. Sekin ahdistaa, jos aamulla pitää herätä aikaisin eikä uni vain tule.
Joskus myöhään illalla oloni on niin kamala, että minun on pakko käydä ulkona kävelemässä. Olen käynyt kävelyllä myös aamuyöllä.
- ap
Oletko saanut terapiaa, jos et niin hae, ahdistuksesta voi oppia pois kun saa siihen keinoja.
Ketipinor resepti ja eläke.Nyt ei enää ole lähes mitään mt-ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Onks tää taas joku lehden kysely? Jos ei niin sori jos on, niin sellaisiin voisi aina aloitukseen laittaa kuka tietoja kerää, kiitos. Ahdistaa joo.
Ihan on kuule kyse siitä, että yksityinen ahdistuksesta kärsivä ihminen kaipaa vertaistukea.
- ap
Ap kertoo: Itse pelkään epäonnistumista, mokaamista, esiintymistä, tulipaloja, onnettomuuksia ym. Minulla on sekä yleistynyt ahdistuneisuushäiriö että pakko-oireinen häiriö. Viime aikoina olen alkanut pelätä myös yksinäisyyttä, iltoja ja yötä, pimeää ja ehkä myös nukahtamista. Pelkään, että kuolen nukkuessani.
- ap