Miten auttaa 3-vuotiasta sopeutumaan päiväkotiin?

Vaihda perhepäivähoitoon. Lastentarhat ovat kamalia paikkoja.

Päikyntädit eivät ole tehtäviensä tasalla, jos eivät saa lasta syömään. Siinä ovat kyllä oikeassa, että lapsi tottuu, vaikka itkisi monta kuukautta. Perhepäivähoitajan tyttärenä tiedän mistä puhun. Ei se tietenkään vanhemmista kivalta tunnu, mutta joillain lapsilla sopeutuminen vaan vie hyvin pitkään. Toiset sitten heti ensimmäisenä päivänä iloisena jäämässä. Lapsia on niin monenlaisia. 

Minäkin itkisin, jos joutuisin varhaiskasvattamoon. 

Kyllä ne lapset lopulta siihen tottuvat mutta voi mennä useampi kuukausi. Kotona sitten päivän jälkeen paljon läheisyyttä, jutustelua (kysele vaikka lapsi ei paljoa osaisikaan kertoa). Sama rytmi ja samat jutut kannattaa pitää joka päivä. Onko lapsi vienyt omaa unilelua hoitoon? Yhteen hoitajaan takertuminen tarkoittaa sitä että lapsi kuuluu tämän hoitajan ryhmään.

Muista että lapsen hoitopäivä on pitempi kuin sinun työpäiväsi. Ilta kannattaa rauhoittaa yhdessäoloon ja rauhalliseen yhteiseen puuhailuun ennen iltatoimia ja nukkumaanmenoa.

Lastenkotiin ja heti.

Lapsessasi ei ole mitään vikaa, hän on vain herkkä. Minäkin suosittelen vaihtamaan perhepäivähoitajalle, jossa lapsi saa paremmin huomiota ja hoivaa, eikä lapsia ole niin valtavasti.

Jos ei onnistu, niin koeta ainakin järjestää lyhyet päivät. Osa-aikatyö?

Päiväkoti on lapselle hyvin väsyttävää, kaikki muu hössötys vapaa-ajalla minimiin ja yhteistä mukavaa ja turvallista oleilua lapsen kanssa.

Meillä meni kaksi kuukautta sopeutumiseen, vaikka lapseni oli hoidossa aivan ihanalla perhepäivähoitajalla, jolla oli ryhmässä vain kaksi lasta minun lapseni lisäksi. Ei se mukavalta tuntunut jättää itkevää lasta hoitoon, mutta ei ollut muutakaan vaihtoehtoa. 

Meillä lapsen omahoitaja tuli käymään meillä kotona. Leikkivät yhdessä pojan huoneessa, ja siitä lähtivät yhdessä päiväkotiin. Tuo oli käänne. Sitä ennen olin jo miettinyt, että otan lapsen pois hoidosta.

Annat aikaa, läheisyyttä ja ymmärrystä. Kyllä se siitä ajan kanssa asettuu. 

Vierailija kirjoitti:

Päikyntädit eivät ole tehtäviensä tasalla, jos eivät saa lasta syömään. Siinä ovat kyllä oikeassa, että lapsi tottuu, vaikka itkisi monta kuukautta. Perhepäivähoitajan tyttärenä tiedän mistä puhun. Ei se tietenkään vanhemmista kivalta tunnu, mutta joillain lapsilla sopeutuminen vaan vie hyvin pitkään. Toiset sitten heti ensimmäisenä päivänä iloisena jäämässä. Lapsia on niin monenlaisia. 

Päikyssä ei pakoteta syömään. Houkutellaan ehkä, mutta tilanteessa jossa lapsi ei suostu syömään, kaikenlainen painostus on vain haitaksi.

T. Päikyn täti

Puhu lapselle positiiviseen sävyn päiväkodista. Älä jää viedessä himmailemaan äläkä missään nimessä näytä tai kerro omaa tuskaasi lapselle. Voit kysyä myös päiväkodista neuvoa miten helpottaa lapsen jäämistä. 

Toisilla sopeutuminen kestää pidempään. Osa reagoi syömättömyydellä, osa puhumattomuudella, osa nukkumattomuudella jne. Osa näillä kaikilla. Osa ei reagoi mitenkään.

Tsemppiä!

Tottuu kyllä, ujolla lapsella voi kestää kauemmin. Kotoa lempiunilelu mukaan päikkäreille. Voit antaa myös jotain mikä muistuttaa sinusta tuomaan turvaa vaikka oman paitasi.

Päiväunet voi muutenkin olla tuossa iässä jäämässä pois, eli välillä nukkuu ja välillä ei, väsymys sitten kiukuttaa iltaisin.

Jotkut lapset itkevät aamuisin, itkut unohtuu kuitenkin nopeasti. Tee mahdollisimman nopea siirtymä, hali ja heippa ja lähdet saman tien, näin lapsi ei jää tapaan kiinni, monesti itku on myös tapa hakea huomiota, mutta lapsen pitää ymmärtää että hänen paikkansa on nyt päiväkodissa, ei kanssasi.

Älä tunne syyllisyyttä, muiden vanhempien kanssa kannattaa tutustua, lapsi voi viikonloppuisin vierailla päiväkoti kaverin luona ja näin saat luotua lapselle ystävyyssuhteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päikyntädit eivät ole tehtäviensä tasalla, jos eivät saa lasta syömään. Siinä ovat kyllä oikeassa, että lapsi tottuu, vaikka itkisi monta kuukautta. Perhepäivähoitajan tyttärenä tiedän mistä puhun. Ei se tietenkään vanhemmista kivalta tunnu, mutta joillain lapsilla sopeutuminen vaan vie hyvin pitkään. Toiset sitten heti ensimmäisenä päivänä iloisena jäämässä. Lapsia on niin monenlaisia. 

Päikyssä ei pakoteta syömään. Houkutellaan ehkä, mutta tilanteessa jossa lapsi ei suostu syömään, kaikenlainen painostus on vain haitaksi.

T. Päikyn täti

Ei tarvitse pakottaa saadakseen lapsi syömään. Ammattitaidossa aukkoja, jos ei sitä tiedä. 

En vielä olisi huolissani. Niin vähän aikaa vasta hoitoa taustalla. Tuo on täysin normaalia protestointia siitä, että äiti, joka oletettavasti on ollut lapsen tähänastisen elämän lapsen kanssa kotona, nyt "hylkääkin" lapsen päiväkotiin. Menee ohi ajan kanssa, kun lapsi tajuaa, että tämä on uusi normaali eikä protestoinnilla saa tilannetta muutettua. 

Meillä päin ei ole juuri ollenkaan perhepäivähoitajia. Ryhmän aikuiset vaikuttavat ihan mukavilta, erityisesti tämä, johon lapsi on kiintynyt. Olemme miehen kanssa yritetty pitää päivät noin 5-6 tunnin mittaisina, tätä on tosin pakko jossain vaiheessa vähän pidentää.

Emme päässeet koronan takia ollenkaan totuttamaan lasta sisätiloihin. Saan siis ihan kantaa itkevän lapsen sisälle. Joinain päivinä on kuulemma itkenyt koko päivän. Kerran tämä oma hoitaja oli poissa, ja lapsi oli ihan tolaltaan hakiessa.

Surettaa.

Ap

Et välttämättä mitenkään. Keskimmäinen lapseni aloitti 3-vuotiaana ja koko päiväkotiaika koulun aloittamiseen saakka oli hänelle vaikeaa. Oli itkuinen, jäi lähes aina itkemään ja päiväkodin jälkeen halusi istua sylissä vaikka kuinka pitkään. Myöhemmin tajusin, että lapsi on luonteeltaan hyvin introvertti ja se melu, hälinä ja ihmisten runsaus vain kuormitti häntä niin paljon. 

Mun 3-vuotiaani aloitti ennen vuodenvaihdetta päiväkodissa. Hän viihtyy tosi hyvin, lähtee sinne mielellään ja on saanut paljon leikkikavereita, joista usein kertoilee. Mutta ei hänkään syö muuta kuin leipää eikä nuku päiväunia. Ei kukaan fakiiri voi pakottaa 3-vuotiasta syömään tai nukkumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päikyntädit eivät ole tehtäviensä tasalla, jos eivät saa lasta syömään. Siinä ovat kyllä oikeassa, että lapsi tottuu, vaikka itkisi monta kuukautta. Perhepäivähoitajan tyttärenä tiedän mistä puhun. Ei se tietenkään vanhemmista kivalta tunnu, mutta joillain lapsilla sopeutuminen vaan vie hyvin pitkään. Toiset sitten heti ensimmäisenä päivänä iloisena jäämässä. Lapsia on niin monenlaisia. 

Päikyssä ei pakoteta syömään. Houkutellaan ehkä, mutta tilanteessa jossa lapsi ei suostu syömään, kaikenlainen painostus on vain haitaksi.

T. Päikyn täti

Ei tarvitse pakottaa saadakseen lapsi syömään. Ammattitaidossa aukkoja, jos ei sitä tiedä. 

Jätit kertomatta mitä ovat nämä "ammattilaisen keinot" saada arasteleva lapsi päiväkodissa syömään?

Kuten sanoin, jos (maltillinen) houkuttelu ei riitä, painostus ja pakottaminen on ehdottomasti kiellettyä. Asiaan on parempi olla kiinnittämättä suurta huomiota, se vain pahentaa ongelmaa ja herättää muiden lasten huomion.

Lapsi saa valita oman ruokansa, se voi olla yksi asia siitä mitä on tarjolla. Valitettavasti omia eväitä ei ruokailuun voi viedä, tasapuolisuuden vuoksi.

Mitä muuta ehdotat?

Vierailija kirjoitti:

Meillä päin ei ole juuri ollenkaan perhepäivähoitajia. Ryhmän aikuiset vaikuttavat ihan mukavilta, erityisesti tämä, johon lapsi on kiintynyt. Olemme miehen kanssa yritetty pitää päivät noin 5-6 tunnin mittaisina, tätä on tosin pakko jossain vaiheessa vähän pidentää.

Emme päässeet koronan takia ollenkaan totuttamaan lasta sisätiloihin. Saan siis ihan kantaa itkevän lapsen sisälle. Joinain päivinä on kuulemma itkenyt koko päivän. Kerran tämä oma hoitaja oli poissa, ja lapsi oli ihan tolaltaan hakiessa.

Surettaa.

Ap

Kuten jo todettua. Täysin normaalia. Sinun on ikävä kyllä vain jaksettava tuo vaihe. Muista kuitenkin, että et saa näyttää lapselle, että sinua surettaa. Se vain lisää hänen ahdistustaan. Olet positiivinen ja kannustava, vaikka kuinka itkisi. Sitten lämpimästi, mutta jämäkästi heipat ja halit ja lapsi päiväkotitätien vastuulle. Ei se lapsi kuukausi kaupalla itkeä jaksa eikä mene rikki siitä jos nyt muutaman viikon itkee enemmän. 

Teitä ei nyt enää auta, mutta kannattaa aloittaa kevyesti. Ensin vanhempi mukana muutamana päivänä, sitten jää pariksi tunniksi aamupäivällä parina päivänä. Vasta sitten pitempää päivää. Ja toki muutoinkin mahdollisimman lyhyet päivät. Jos kaksi vanhempaa, niin toinen vie mahdollisimman myöhään ja toinen hakee aikaisin. Kaikilla ei tietenkään mahdollista, mutta jos on niin suosittelen lämpimästi.