Mulla ei ole oikein mitään kosketuspintaa suomalaisuuteen, vaikka satunkin tällä hetkellä täällä asumaan.

Ok. Kuitenkin asut Suomessa, ilmiselvästi kirjoitat suomen kieltä? Vai onko sinulla tulkki käytössäsi av-palstaa varten, joka myös on suomalainen keskustelupalsta?

Minun mielestäni jo aloituksen perusteella sinulla on aika tavalla sidoksia suomalaisuuteen ja sen ilmiöihin.

Ai kaikki kaverit ulkkareita ja telkkarista katot vaan juutuupii ja netfliksii?

Kerro ihmeessä lisää. 

Ketä tämä ärsyttää?

Mitä tarkoittaa kansainvälinen perheesi?

Suomen kielesi on natiivia ja koneessasi on ään pilkut. Miksi olet nyt sitten Suomessa? Ei täällä ole kenenkään pakko olla. Voit ihan poistua, minne sitten tunnetkin kuuluvasi, vielä ennen keskiviikkoa ainakin.

No tervemenoa sinne kansainväliseen ulkomaaseen, emme jää kaipaamaan. 

Monia suomalaisia ärsyttää se jos Suomen kansalainen ei ylistä Suomea maailman parhaaksi maaksi vaan kertoo viihtyvänsä hyvin jossain muussa(kin) maassa.

Kokemusta on.

Sinä olet Suomelle hyvin pieni juttu.

Vierailija kirjoitti:

No tervemenoa sinne kansainväliseen ulkomaaseen, emme jää kaipaamaan. 

Juuri tämä asenne...t. nro 5

Vierailija kirjoitti:

Monia suomalaisia ärsyttää se jos Suomen kansalainen ei ylistä Suomea maailman parhaaksi maaksi vaan kertoo viihtyvänsä hyvin jossain muussa(kin) maassa.

Kokemusta on.

Just näinhän se menee. Aika mahdotonta puhua lapsuudestani Ja nuoruudestani Englannissa, opiskeluista Brysselissä jne. Oikein näkee miten jengillä lyö tyhjää.

Ei mulla ole mitään tarvetta kehua Suomea vaikka täällä asunkin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monia suomalaisia ärsyttää se jos Suomen kansalainen ei ylistä Suomea maailman parhaaksi maaksi vaan kertoo viihtyvänsä hyvin jossain muussa(kin) maassa.

Kokemusta on.

Just näinhän se menee. Aika mahdotonta puhua lapsuudestani Ja nuoruudestani Englannissa, opiskeluista Brysselissä jne. Oikein näkee miten jengillä lyö tyhjää.

Ei mulla ole mitään tarvetta kehua Suomea vaikka täällä asunkin. Ap

Lähe vetää sit.

0/5, kissanikaan ei innostunut tästä postauksesta, vaan jatkoi leikkimistä oksentamallaan karvapallolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monia suomalaisia ärsyttää se jos Suomen kansalainen ei ylistä Suomea maailman parhaaksi maaksi vaan kertoo viihtyvänsä hyvin jossain muussa(kin) maassa.

Kokemusta on.

Just näinhän se menee. Aika mahdotonta puhua lapsuudestani Ja nuoruudestani Englannissa, opiskeluista Brysselissä jne. Oikein näkee miten jengillä lyö tyhjää.

Ei mulla ole mitään tarvetta kehua Suomea vaikka täällä asunkin. Ap

Suomi on hyvä maa, yksi maailman parhaita mutta moni ei halua edes kuulla, että jossain muussakin maassa saattaa olla hyviä puolia. Joku asia saattaa jopa olla paremminkin.

Vierailija kirjoitti:

Ai kaikki kaverit ulkkareita ja telkkarista katot vaan juutuupii ja netfliksii?

No varmaan suurin osa on asuu muualla kuin Suomessa, kaikki lapsuuden ja opiskelu kaverit tietty.

Suomessa mun kaverit on ulkkareita tai samanlaisii kuin minä, joilla on paljon siteitä Suomen ulkopuolelle.

Ap

Mua naurattaa (ja surettaa myös) kuinka kaikki vetävät herneet nenään tästä postauksesta. Heti tulee näitä lapsellisia "lähe sitten pois Suomesta jos et kerta tykkää" -kommentteja niinkuin päiväkodissa konsanaan. 

Mutta samaistun. Ikänsä Suomessa asuneiden on selvästi joskus vaikeaa ymmärtää sitä silkan ulkopuolisuuden tunnetta, jota paluumuuttaja voi tuntea "omaa" kulttuuria ja maata kohtaan. 

Kun muutin Suomeen, minulla tuli kamalampi kulttuurishokki kuin mihinkään muualle muuttaessa. On kestänyt useampi vuosi toipua siitä ja saada pikkuhiljaa sitä mainitsemaasi kosketusta Suomen kulttuuriin. En vieläkään ole juuri kiinnostunut esim. suomalaisista julkkiksista, mutta alan tietyiltä osilta pikkuhiljaa kuitenkin tuntea itseni osaksi tätä kulttuuria, enkä vain ulkopuoliseksi jonka on pakolla teeskenneltävä että mitään ongelmaa ei ole. 

Olen miettinyt, että olisinpa tiennyt takaisin muuttaeesa, että ihmiset eivät halua kuulla ulkomailla asuvan elämänkokemuksista. Se on raaka totuus. Itsehän sitä toivoisi, että voisi puhua omasta elämästään (kun se on kuitenkin ainut elämä mitä minä olen elänyt). Kokemukseni on kuitenkin ollut, että kun mainitsen jotain elämästäni ulkomailla, täällä kukaan ei halua kuulla siitä. Kai se jotenkin koetaan hyökkäyksenä heidän suomalaisuuttaan kohtaan tms. 

Nyt pidän koko "entisen" elämäni vain omana muistonani, ja olen koittanut vain sopeutua ja asettua omalla tavoin suomalaisuuteeni. Kaikkea minunkaan ei kuitenkaan tarvitse omaksua, vaan olen myös suomalaisen lisäksi "muunmaalainen" sisimmässäni. Ja se on ok.

Ap:lle kaikkea hyvää. 

Oi, ihanan kosmopoliitti ihminen! 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monia suomalaisia ärsyttää se jos Suomen kansalainen ei ylistä Suomea maailman parhaaksi maaksi vaan kertoo viihtyvänsä hyvin jossain muussa(kin) maassa.

Kokemusta on.

Just näinhän se menee. Aika mahdotonta puhua lapsuudestani Ja nuoruudestani Englannissa, opiskeluista Brysselissä jne. Oikein näkee miten jengillä lyö tyhjää.

Ei mulla ole mitään tarvetta kehua Suomea vaikka täällä asunkin. Ap

En uskoisi että missään maailman tilanteessa minua olis ärsyttänyt toisen kertovan lapsuudestaan Englannissa tai opiskeluista Brysselissä, jos se kertoilu muuten liittyy siihen mistä keskustellaan. Olen ihan kiinnostunut kuulemaan ihmisten kokemuksista tapahtui ne missä maassa hyvänsä.

Mutta tietysti jos ihminen kertoo kokemuksestaan pitkästi ja jaarittelevasti ja vielä siten, että se ei oikeastaan liity tilanteeseen tai asiaan millään lailla, niin alkaa hämmentyä, pitkästyä ja katsella kattolistoja ja toivoo vaan olevansa muualla. 

Oletko ap varma, että et ole Asperger?

Vierailija kirjoitti:

Mua naurattaa (ja surettaa myös) kuinka kaikki vetävät herneet nenään tästä postauksesta. Heti tulee näitä lapsellisia "lähe sitten pois Suomesta jos et kerta tykkää" -kommentteja niinkuin päiväkodissa konsanaan. 

Mutta samaistun. Ikänsä Suomessa asuneiden on selvästi joskus vaikeaa ymmärtää sitä silkan ulkopuolisuuden tunnetta, jota paluumuuttaja voi tuntea "omaa" kulttuuria ja maata kohtaan. 

Kun muutin Suomeen, minulla tuli kamalampi kulttuurishokki kuin mihinkään muualle muuttaessa. On kestänyt useampi vuosi toipua siitä ja saada pikkuhiljaa sitä mainitsemaasi kosketusta Suomen kulttuuriin. En vieläkään ole juuri kiinnostunut esim. suomalaisista julkkiksista, mutta alan tietyiltä osilta pikkuhiljaa kuitenkin tuntea itseni osaksi tätä kulttuuria, enkä vain ulkopuoliseksi jonka on pakolla teeskenneltävä että mitään ongelmaa ei ole. 

Olen miettinyt, että olisinpa tiennyt takaisin muuttaeesa, että ihmiset eivät halua kuulla ulkomailla asuvan elämänkokemuksista. Se on raaka totuus. Itsehän sitä toivoisi, että voisi puhua omasta elämästään (kun se on kuitenkin ainut elämä mitä minä olen elänyt). Kokemukseni on kuitenkin ollut, että kun mainitsen jotain elämästäni ulkomailla, täällä kukaan ei halua kuulla siitä. Kai se jotenkin koetaan hyökkäyksenä heidän suomalaisuuttaan kohtaan tms. 

Nyt pidän koko "entisen" elämäni vain omana muistonani, ja olen koittanut vain sopeutua ja asettua omalla tavoin suomalaisuuteeni. Kaikkea minunkaan ei kuitenkaan tarvitse omaksua, vaan olen myös suomalaisen lisäksi "muunmaalainen" sisimmässäni. Ja se on ok.

Ap:lle kaikkea hyvää. 

En kyllä tunnista tuollaisia tuntemuksia itsessäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monia suomalaisia ärsyttää se jos Suomen kansalainen ei ylistä Suomea maailman parhaaksi maaksi vaan kertoo viihtyvänsä hyvin jossain muussa(kin) maassa.

Kokemusta on.

Just näinhän se menee. Aika mahdotonta puhua lapsuudestani Ja nuoruudestani Englannissa, opiskeluista Brysselissä jne. Oikein näkee miten jengillä lyö tyhjää.

Ei mulla ole mitään tarvetta kehua Suomea vaikka täällä asunkin. Ap

Voihan sitä puhua näistä asioista ja ainakin minä kuuntelisin mielelläni, kyselisinkin ja olisi kiva katsoa kuvia.

Itse asiassa tunnen aika montakin kaltaistasi ihmistä ja olen itsekin asunut vuosia ulkomailla nuorena aikuisena. Tyttärelläni on kaksoiskansalaisuus ja niin omassa kuin miehenikin suvussani on useampia ihmisiä, jotka asuvat ulkomailla, ovat asuneet ulkomailla ja osa myös suunnittelee ulkomaille muuttoa jahka sinne nyt taas pääsee. Ulkomailla asuminen ja eläminen ei ole siis todellakaan mikään kovin kummoinen juttu, mutta vääristä piireissä se on tietenkin outo asia.

Sinun kannattaisi siis mennä oikeisiin piireihin, sillä nyt olet selvästi liian ahdasmielisissä porukoissa. Kannattaa myös miettiä mitä puhuu ja miten puhuu erilaisten ihmisten kanssa. En minäkään viitsi joka jampalle jaaritella ulkomailla asumisistani, vaan etsin erilaisten ihmisten kanssa sellaisia molemmille mukavia asioita, joista juttua riittää.

Minä taas en löydä tästä aloituksesta mitään kosketuspintaa. Esimerkkejä, kiitos!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monia suomalaisia ärsyttää se jos Suomen kansalainen ei ylistä Suomea maailman parhaaksi maaksi vaan kertoo viihtyvänsä hyvin jossain muussa(kin) maassa.

Kokemusta on.

Just näinhän se menee. Aika mahdotonta puhua lapsuudestani Ja nuoruudestani Englannissa, opiskeluista Brysselissä jne. Oikein näkee miten jengillä lyö tyhjää.

Ei mulla ole mitään tarvetta kehua Suomea vaikka täällä asunkin. Ap

En uskoisi että missään maailman tilanteessa minua olis ärsyttänyt toisen kertovan lapsuudestaan Englannissa tai opiskeluista Brysselissä, jos se kertoilu muuten liittyy siihen mistä keskustellaan. Olen ihan kiinnostunut kuulemaan ihmisten kokemuksista tapahtui ne missä maassa hyvänsä.

Mutta tietysti jos ihminen kertoo kokemuksestaan pitkästi ja jaarittelevasti ja vielä siten, että se ei oikeastaan liity tilanteeseen tai asiaan millään lailla, niin alkaa hämmentyä, pitkästyä ja katsella kattolistoja ja toivoo vaan olevansa muualla. 

Oletko ap varma, että et ole Asperger?

Niinpä. Ap kuulostaa niin nuorelta ja hieman hassulta, jolla on muuten puheenaiheet hieman vähissä.

Nykyaikana ulkomailla asuminen ei ole enää mitenkään uutta ja hienoa, ei ainakaan, jos on töissä kansainvälisessä firmassa. Tai vanhempi on, ap on varmaan joku parikymppinen vasta.

Vierailija kirjoitti:

Mua naurattaa (ja surettaa myös) kuinka kaikki vetävät herneet nenään tästä postauksesta. Heti tulee näitä lapsellisia "lähe sitten pois Suomesta jos et kerta tykkää" -kommentteja niinkuin päiväkodissa konsanaan. 

Mutta samaistun. Ikänsä Suomessa asuneiden on selvästi joskus vaikeaa ymmärtää sitä silkan ulkopuolisuuden tunnetta, jota paluumuuttaja voi tuntea "omaa" kulttuuria ja maata kohtaan. 

Kun muutin Suomeen, minulla tuli kamalampi kulttuurishokki kuin mihinkään muualle muuttaessa. On kestänyt useampi vuosi toipua siitä ja saada pikkuhiljaa sitä mainitsemaasi kosketusta Suomen kulttuuriin. En vieläkään ole juuri kiinnostunut esim. suomalaisista julkkiksista, mutta alan tietyiltä osilta pikkuhiljaa kuitenkin tuntea itseni osaksi tätä kulttuuria, enkä vain ulkopuoliseksi jonka on pakolla teeskenneltävä että mitään ongelmaa ei ole. 

Olen miettinyt, että olisinpa tiennyt takaisin muuttaeesa, että ihmiset eivät halua kuulla ulkomailla asuvan elämänkokemuksista. Se on raaka totuus. Itsehän sitä toivoisi, että voisi puhua omasta elämästään (kun se on kuitenkin ainut elämä mitä minä olen elänyt). Kokemukseni on kuitenkin ollut, että kun mainitsen jotain elämästäni ulkomailla, täällä kukaan ei halua kuulla siitä. Kai se jotenkin koetaan hyökkäyksenä heidän suomalaisuuttaan kohtaan tms. 

Nyt pidän koko "entisen" elämäni vain omana muistonani, ja olen koittanut vain sopeutua ja asettua omalla tavoin suomalaisuuteeni. Kaikkea minunkaan ei kuitenkaan tarvitse omaksua, vaan olen myös suomalaisen lisäksi "muunmaalainen" sisimmässäni. Ja se on ok.

Ap:lle kaikkea hyvää. 

Samaistun myös. Paluumuuttaminen on oikeasti raskasta. Kaikki, jotka hermostuvat tämän todellisuuden toteamisesta eivät tajua, että se ei ole dissaamista. Jostain syystähän tänne halutaan palata. Sen pitäisi olla hyvä asia! Enkä osaa sanoa, että onko yhtä vaikeaa muaalla, kun en ole muualle paluumuuttanut. Mutta pahinta ollut juuri tuo, että tuntuu, että omasta historiasta ei voi puhua ilman, että se koetaan uhkana tai jotenkin yhdentekevänä. Jos on sattumoisin vaikka jostain maakunnasta ja siellä asunut ikänsä, niin siitä puhuminen on ok, mutta auta armias jos kerrot samalla tavoin ajasta ulkomailla. Se on kuitenkin iso osa persoonaa ja usein ihminen muuttuu asuessaan erilaisessa kulttuurissa. Jotain kertoo sekin, että harvat nuoret, jotka ulkomaille lähtevät esim. opiskelujen vuoksi enää palaavat. Okei, korona-aikana ehkä nähty toisensuuntaista, mutta se tuskin jää pysyväksi. Täällä ei myöskään arvosteta pätkän vertaa ulkomailla hankittua koulutusta tai työkokemusta. On poikkeuksia, mutta harvassa. Vaikka olisit kiivennyt kansainvälisessä ympäristössä ja kilpailussa alasi huipulle, täällä se on jotenkin epäilyttävää. Helpompi palkata joku tuttu tai tutun tuttu tai joku, joka on käynyt saman korkeakoulun jne.