En kestä koiraihmisiä !!!
Ei minulla ole mitään koiria vastaan, ihan kivoja ovat useimmat. Valtaosa koiranomistajistakin lienee ihan täyspäisiä, mutta ne fanaattiset koiranomistajat...siis Apua !!!
Minulla on työkavereina näitä koirahulluja. Olen eilen kuunnellut koko työpäivän tarinaa näistä kirppukasoista. Tänään ilmeisesti sama edessä. Yhtään valokuvaa en einakaan aio enää katsoa.
Tiedättekö mistä puhun ? Siis nämä hurahtaneet, jotka inhimillistävät koiransa, raahaavat piskejään ympäri maakuntia näyttelyissä ja kuvittelevat vielä, että kaikkia ihan oikeasti kiinnostaa jonkun piskin palkinnot ja muut.
Kommentit (23)
meitä todella allergisia on paljon. mutta ei nuo koiralliset aina tajua tilannetta, eivät edes kysy, että onko joku mahdollisesti allerginen.
jolla ei ole lapsia, pitäävät omaa koiraansa tosissaan ku kukkaa kämmenellä. Koira istuu melkein koko ajan emännän sylissä! Kyse ei ole mistään pikkusesta koirasta vaan on keskikokoinen. Yhenkin kerran oltiin yksissä juhlissa (mökillä!), tämä pariskunta ei voinut jäädä tänne, koska heidän koira ei pärjäisi! Siis haloo! Keskellä luontoa!
Itsekkin olen eläinrakas, meillä on kissoja. Lapsen synnyttyä toi elukoille hössötys on saanut jäädä vähän vähemmälle!
Kohteliaisuuttani kuuntelen juttuja suht kiinnostuneen näköisenä, mutta oikeesti ei vois vähempää kiinnostaa.
Ihan kun mua todella kiinnostaisi jonkun kapisen, kirppusen ja likasen koiran seikkailut tai seikkailuttomuudet. Siis what about getting real???
No, työkavereiden kanssa kannattaa pysyä väleissä enkä muutenkaan tykkää ehdoin tahdoin pahottaa kenenkään mieltä, jos ei ole pakko, eli luulen, ettei tilanteeseen tule koskaan muutosta.
Meilläkin on koira, ihan seurakoirana. Ulkoillessa koiramme kanssa olen törmännyt tälläisiin ihmisiin joille se koira on henki ja elämä. Muo ei todellakaan kiinnosta kenenkään koiran vatsavaivat tai mitä hauskaa tai vähemmän hauskaa koira on keksinyt. Miten on näyttelyt menneet tai agility-kisat. Nykyään kun huomaan että, tälläinen ihminen tulee vastaan niin, vaihdan kadun toiselle puolelle. Eihän niistä meinaa millään päästä eroonkaan, kun ne on kerran alkanut selittää koiransa elämää niin, ne ei osaa lopettaa.
Tuttavapiiriin ei onneksi tälläistä fanaattista koira-ihmistä kuulu.
Lähdin lätkimään kun tajusin että tuolle miehelle koira tulee aina olemaan nr1 ja sen jälkeen tulee muu...
Voi hyvää päiväääääääää................ !!!!
on naurettavuuden huippu ! Aikuiset (?) ihmiset ihan tosissaan puunaavat koiriaan ja kilpailevat kenen piski on hienoin.
Nämä ihmiset eivät usein ymmärrä, että muut eivät jaa tätä samaa paloa heidän kanssaan.
ja hankittiin sellanen mitä ei vahingossakaan vois viedä näyttelyyn :-D
lapsesi asioita ja katsoa niitten kuvia kissanristiäisistä ekaan pottakuvaan ja pieruun pöksyissä!
tuodaan jopa työpaikalle! Voiko turhempaa luontokappaletta olla, kuin joku räksyttävä, jaloissa pyörivä mäyräkoira?
...kun ne koiranomistajat eivä pidä piskejään kiinni lenkkipolulla. Olen siitä muutaman kerran huomauttanut ja AINA saanut kiukkuisen vastauksen: kuule tää on ihan kiltti koira. MITÄ SIT??? Ei se lenkkeilijä voi sitä tietää, ei ole kiva törmätä tanskan dogiin täydessä vauhdissa, vaikka olis kuinka kiltti tahansa!
Jos hankkisin koiran niin hankkisin sekarotuisen =)
Vierailija:
tuodaan jopa työpaikalle! Voiko turhempaa luontokappaletta olla, kuin joku räksyttävä, jaloissa pyörivä mäyräkoira?
Siis eikö pariskunta pysty erotessaan päättämään että kumpi sen hurtan vie mennessään? Sitten lässytetään lomien aikana että pitää nyt lähteä Turrea taas viemään pois kun meillä on tämä yhteishuoltajuus. Voi elämä.
Sopii todellakin kysyä, kenen ehdoilla mennään: koiran vai omistajan. Olen kerran seurannut menoa " kulissien takana" ja se oli järkyttävää!
Koirat olivat aina tärkeämpiä kun me lapset. Koiranäyttelyt, lenkit ja muu koirien kanssa touhuaminen puhumattakaan pennuista ja niiden myymisestä vei vanhempieni kaiken ajan ja huomion. Me saimme kulkea paskaisissa vaatteissa kun kaikki rahat meni koiriin. Niille piti olla viimisen päällä gourmet- ruoat ja tarhat ja oma leikkimökki lämmityksellä jne. Äitini puhui muiden koirahullujen kanssa puhelimessa n. 5h päivässä ja lässytti koirien lonkista ja turkista ja vaikka mistä. Me lapset emme saaneet koiriin koskea ja niitä piti varoa, ne olivat niin arvokkaita! Kotimme haisi kauhealle ja meitä kiusattiin hajusta ja epäsiisteistä vaatteista. Muiden koirahullujen lapset olivat samassa jamassa ja useimmilla ei lapsia ollutkaan. Äitini palvoi maata piskiensä tassujen alla ja minä käyn terapiassa selvittelemässä menneisyyteni traumoja. Se on lapselle kova paikka kun huomaa olevansa täysin toisarvoinen 10 piskin rinnalla.
Meillä on vain ns. käyttökoiria, ei mitään puudeleita. NIiden rotujen edustajia on Suomessa niin vähän, että on oltava tarkka siinä, mitä koiria käytetään jalostukseen ja mitä ei.
Ainakin metsästysrodut on vuosisatojen aikana jalostuneet tietynlaisiksi metsästysominaisuuksiltaan. Niiden ulkomuoto on myös jalostettu mahdollisimman tarkoituksenmukaiseksi.
On tärkeää, että edelleenkin pentuja tehtäessä pidetään silmällä sitä, että rotu pysyy ulkoisestikin sopivana tehtäväänsä.
Eivät näyttelyt ole pentuja teettäville mitään missikisoja, vaan tärkeitä tilaisuuksia, joissa arvioidaan koiran luustonlaatu ja rakenne, hampaat ja purenta, oikeanlainen turkinlaatu sekä luonne. Nämä kaikki ominaisuudet pitää huomioida pentuja tehtäessä, jotta rotu pysyy terveenä. Koira, joka ei menesty näyttelyssä on jollain lailla puutteellinen rotunsa edustaja tai sen rakenteessa, hampaissa jne. on jotain sellaista vikaa, joka on terveydelle haitaksi. Tällaisten koirien jalostaminen on edesvastuutonta, minkä takia näyttelyissä käyminen on tärkeää.
Toinen juttu on sitten se, että näyttelyissä pyörii jonkin verran myös sitä porukkaa, jolle koiran esitteleminen ja puunaaminen on tärkeintä.
Älkää nyt kuitenkaan yleistäkö fiksujakin koiranomistajia tuohon samaan sakkiin.
jalostuksen takia.
On turvallista ostaa koira, joka on terveistä ja hyväluonteisista vanhemmista.