Lue keskustelun säännöt.
Olen niin loputtoman kiitollinen siitä, että minulla ei ole lapsia.
23.01.2021 |
Koko ajan saa kuulla miten tuttavien lapsille käy huonosti. Joku sairastuu syöpään, toinen psykoosiin, kolmas joutuu vankilaan. Ihan kunnon vanhempienkin lapsilla menee todella huonosti. Sit on hirveästi väliinputojia joilla opiskelut opiskeltu, mutta koskaan ei päässyt työelämään, ei löytynyt kumppania ja vuodet vaan kuluu Kelan maksamassa yksiössä makaronia syöden. Tuntuu että nuorilla aikuisilla ei ole yhtään mitään toivoa, ei pääse töihin, ei löydy kumppania, ja ne jotka pääsee töihin nääntyvät siellä tehden 4 ihmisen työt yhden ihmisen palkalla.
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvapalstailet onnea puhkuen 🙄
Miksi ihmeessä?Kerro minulle yhtä aktiivinen palsta joka ei ole kuitenkaan u l i u l i palsta?
Tämähän on "u^li u^li onnex mul ei oo lapsia" ja "u^li u^li ei oo puolisoakaan" palsta.
Jostain syystä tämän nimi on vauvapalsta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvapalstailet onnea puhkuen 🙄
Miksi ihmeessä?Kerro minulle yhtä aktiivinen palsta joka ei ole kuitenkaan u l i u l i palsta?
Tämähän on "u^li u^li onnex mul ei oo lapsia" ja "u^li u^li ei oo puolisoakaan" palsta.
Jostain syystä tämän nimi on vauvapalsta.
Ehkä tämä on vauva-palsta koska kirjoittelijat on aikuisia vauvoja jotka ei osaa muuta kuin u l i s t a ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yo. olevat kohdat kuulostavat elämään kuuluvilta vastoinkäymisiltä. Täällä ollaan vain kerran ja sairasvuoteella/kuolinpedillä ei pomo pidä kädestä kiinni. Puoliso ja lapset hyvällä tuurilla, vastoinkäymisistä huolimatta.
Sitä "siistiä menoaikaa" on yllättävän lyhyt pätkä elämästä. Lapsilla ja lapsenlapsilla saa edes jonkinlaisen näkymän muuhun kuin rapautuvaan vanhuuteensa.
Onpa itsekästä tehdä lapsia sen takia, että oikein saisi jotain viihdykettä jolla viedä huomio pois omasta rapautumisesta.
Muistat sitten olla hyppyyttämättä suvun ainoita lapsia, kun tarvitset apua.
Tuntuu että lähes kaikki on nykyään vähintäänkin masentuneita tai ahdistuneita. Onko sellaiseen maailmaan järkeä tuottaa jälkeläisiä, missä lähes jokainen tarvitsee jonkun mielialalääkityksen?
Tavallaan ymmärrän. Mun tuttavapiirissä useimmat lapset ja nuoret ovat hyvinvoivia ja pärjääviä. Mutta vaikka omat lapset ovat tuoneet mulle elämäni onnellisimmat hetket ja vuodet, on oman lapsen mt-ongelmat ja siihen liittyvät lieveilmiöt myös tuoneet suurimman surun ja huolen. En kadu lapsien tekemistä, mutta ne, joilla ei ole lapsia, säästyvät kyllä elämän suurimmilta huolilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu että lähes kaikki on nykyään vähintäänkin masentuneita tai ahdistuneita. Onko sellaiseen maailmaan järkeä tuottaa jälkeläisiä, missä lähes jokainen tarvitsee jonkun mielialalääkityksen?
Ootko ihan tosissas sitä mieltä, että ennen ei oo ollu kovia aikoja? Tää on ehkä koronan huvittavimpia piirteitä, että ku pitäis maata kotona sohvalla niin sekään ei luonnistu... Tän ajan osa mt-ongelmista johtuu siitä, kun ei nuorena ole tullut pettymyksiä tai vaikeuksia niin sitten aikuistuessa ja itsenäistyessä raaka arki lannistaakin. Mistäkö tiedän? Nuo vanhemmat polvet, jotka munat suossa taistelivat tästä maasta, mahdollisesti selviten elossa, pysyivätkin sitten elossa lähes joka jätkä sinne lähemmäs 100 vuotta kuin 7:ää kymmentä. Sama juttu saman ikäpolven naisilla. Jälleenrakennus tehty niska hiessä ja lapsia työnnetty siinä samalla maailmaan...ei ollut aikaa valittaa tai surkutella kohtaloaan. Meillä on tämä korona ja netflix pätkii :D
Lapsiin palatakseni: te itsekkyydestä huutelijat; ajatelkaas, jos teidän isovanhemmat olisivat tehneet päätöksen olla hankkimatta lapsia? Miltä ympärillänne näyttäisi suvun suhteen? Ainiin, ette olisi sitä todistamassa.
Molemmat on itsekkäitä, jos ne on siitä syystä tehty, että koska MINÄ HALUAN. Ja niin pitää ollakin. Olen itsekin halunnut lapseni puhtaasti itsekkäänä. Minä ehdottomasti halusin heidät. Ihan sama mikä elämäntilanne oli tai mitä muut sanoivat. Minä halusin heidät, enkä usko, että voisin olla yhtä onnellinen ilman heitä. Ja uskon, että lapsen on paras ollakin haluttu eikä mistään muusta syystä "tehty". Mikä sellainen edes voisi olla?