Onko tyhmää ajatella, että pysyvälle työkyvyttömyyseläkkeelle joutuminen on kuin kuolemantuomio?
Tiedän, että liioittelen aika pahasti, mutta siltä se tuntuu.
Takana 12 vuotta kuntoutustuella. Lääkäri on sitä mieltä, että eläke olisi paras vaihtoehto. Hakemus menisi erittäin todennäköisesti läpi, koska vakuutusyhtiössä ei enää koeta, että minun kuntouttamiseeni kannattaa kauheasti panostaa. (Saan tuet vakuutusyhtiöstä enkä kelasta, koska olin yrittäjä.) Olen siis ns. toivoton tapaus.
En ole vielä edes 50v. Pahalta tuntuu. Haluaisin tehdä töitä, mutta en vain pysty.
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Onko fyysinen vai psyykkinen vamma
Psykoosisairaus
Häh? Tohonhan saa tienata ihan hyvin vielä päälle jos kykenee. Se on lottovoitto!
No monelle se olisi helpotus päästä, kun ei pysty töihin ja työkkäri ja kela pompuuttaa.
Minusta tuo olisi pelastus.
Terveisin jo kolmatta kertaa työuupumuksesta kärsivä.
Kamalaa se onkin, mutta yritä kestää. Kukaan ei voi mitään kun vaan itse säilytät elämänhalun.
Ei palkkatyö ole sama kuin ihmisarvosi. Voit olla yhteiskunnalle hyödyksi. Esim seuroissa talkoita, vanhempainyhdistyksiä, vapaaehtoistyötä, läheisten auttamista, mummona oloa.
Ei se ole maailmanloppu. Saat säännöllisen rahan joka kuukausi. Voit jopa tehdä jonkun verran töitäkin halutessasi tai kunnon sen salliessa.
Pitkä aika kuntoutustuella, eikö siitä ole pehmeä lasku eläkkeelle? Jäin viisikymppisenä tkeläkkeelle, mutta tajusin itsekin ettei vaihtoehtoa enää ollut. Pian sopeutuu uuteen arkeen, kaikkeen tottuu.
On tyhmää ajatella. Mutta ymmärrän silti, työstä on parhaimmillaan paljon iloa ihmiselle!
Mutta jos fakta on se ettet voi tehdä töitä, niin koita olla onnellinen, että saat päätöksen joka helpottaa ainakin paperirumbaasi. Koita iloita ja löytää muita juttuja elämääsi, onneksi on PALJON muutakin kuin palkkatyö =)
Tsemppiä <3
Mun äiti jäi mielenterveyden ongelmien takia työkyvyttömyyseläkkeelle jo nelikymppisenä. Nähtyäni hänen elämää tämän viimeisen reilun 10 vuoden ajan olen sitä mieltä, että tk-eläke on ok, jos keksii miten aikansa käyttää. Oma äitini lähinnä katseli telkkaria sen 10 vuotta kunnes tuli avioero ja päätti vihdoin alkaa elämään. Nyt hän on keksinyt itselleen puuhaa ja vaikuttaa onnellisemmalta.
jos sinusta myöhemmin tuntuu että haluaisitkin tehdä töitä, niin tee vapaaehtoistyötä sen verran mitä jaksat. Harrasta sitä mitä itse haluat ja käytä elämäsi oma hyvinvointi ykkössijalla pitäen. Tsemppiä!
Kiitos kaikille ystävällisistä vastauksista! :') Tuli tosi hyvä mieli ymmärtäväisistä vastauksista. Ehkä tämä tästä!
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille ystävällisistä vastauksista! :') Tuli tosi hyvä mieli ymmärtäväisistä vastauksista. Ehkä tämä tästä!
Olepa hyvä:) Yritä nyt vain selvitä ja keksiä jotain kivaa tekemistä. Mä aloin harrastaa postcrossingia, se on aika hauskaa.
Oletko joissakin asioissa tavallaan "yli-lahjakas"? Ei ole helppoa olla Älykäs.
Kuolemantuomio? Vapautushan tuo on! Olispa kova päästä työkyvyttömyyseläkkeelle ja saada vapaasti toteuttaa itseään ilman työn orjuutta ja sortoa.
Ihmisellä on muutakin arvoa kuin työ, vaikka valitettavasti sitä pidetään niin hirveän tärkeänä, ehkä erityisesti Suomessa.
Olet oikeutettu eläkkeeseen, jos et pysty töitä tekemään. Se ei ole sinun syysi. Olet tehnyt parhaasi ja sinulla on oikeus ottaa apu vastaan.
Katsele jotain ilmaisia harrastuspiirejä, joissa monet työttömät käyvät. Sinulla on aikaa tehdä oman jaksamisen mukaan uusia asioita, niinhän vanhuuseläkeläisetkin tekevät. Saatat löytää itsestäsi vielä uusia puolia ja elämiselle uutta mieltä. Maailma on täynnä mielekkäitä juttuja, joita voi harrastaa ja joihin voi paneutua ilmaiseksikin.
Muista aina, että olet arvokas koska olet ihminen, et siksi että teet jotain työtä.
Omalla kohdallani pysyvä työkyvyttömyyseläke olisi muuten helpotus, jos se ei olisi työeläke 200 €+Kelan eläke/kk, niin kuin tällä hetkellä olisi.
Itselleni tk-eläke oli lottovoitto, josta olen joka päivä kiitollinen. Ilman sitä en olisi enää järjissäni.
Mä olin vaikean masennuksen takia ensin kuntoutustuella jostain vuodesta 2001 asti, kunnes viime syksynä Kelan suunnalta ehdotettiin että josko vaihdetaan pysyväksi eläkkeeksi, kun näyttöä kuntoutumisesta ei ole juuri näkynyt ja suunnilleen kaikki lailliset hoitokeinot on kokeiltu. Tosi ristiriitainen olo, toisaalta helpotus kun vuosittainen säätäminen lausuntojen ja hakemusten kanssa loppui, mutta silti tunnen itseni epäonnistuneeksi kun en lukion jälkeen päässyt sen pidemmälle. En siis koe että ihmisarvo olisi siitä kiinni, mutta kun en keksi itselleni mielekästä ajankulua enkä jaksa edes harrastaa asioita joista joskus ennen sain iloa, jokainen päivä tuntuu samanlaiselta ja elämä tyhjältä. Myös esim. mahdollisuudet päästä terapiaan kaatuivat viimeistään siihen kun musta ei enää saada tuottavaa työntekijää. Ja kun en ehtinyt päivääkään tehdä työtä, eläke riittää juuri elämiseen mutta pitää vaan toivoa ettei esim. terveys petä pahemmin tai vaikka jääkaappi hajoa.
Onko fyysinen vai psyykkinen vamma