Lue keskustelun säännöt.
Jos sielua ei ole olemassa, niin millä mekanismilla päätetään, ''kuka'' saa syntyessään ihmisen X tietoisuuden omakseen?
Kommentit (45)
"Jos sielua ei ole olemassa, niin millä mekanismilla päätetään, ''kuka'' saa syntyessään ihmisen X tietoisuuden omakseen?"
Tietoisuus on aivojen ominaisuus. Kukaan ei "päätä" mitään. Olet saanut syntymässäsi aivot päähäsi, ja niissä on se ominaisuus, että ne tuottavat tietoisuuden. Varmaankin kannattaa seurata tietoisuustutkimuksen kehitystä siitä, miten pitkälle ovat päässeet minätietoisuuden synnyn selvittämisessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vastaukseen ei tietenkään voi antaa vastausta kuin valaistunut.
Sama jos ihmiset seisoisivat vedessä ja joku kysyisi millasta on seisoa kuivalla maalla. Vain sellainen joka on sen tehnyt osaa sen kertoa, ja silloinkin vain vertauksin.
MIksi? Koska me kaikki muut olemme kiinni syntymisen jälkeisessä aivojen ohjelmoinnissa.
(Valitan sana valintoja)
Korj Kysymykseen.......
Assburger kirjoitti:
"Sielu" on yhtä kuin korkeampi aivotoiminta.
Siinä se kehittyy, rappeutuu ja kuolee aivojen mukana.
Ajattelusi siis määräytyy siltä pohjalta, miten fysikaaliset hiukkaset sattuvat aivoissasi liikkumaan. Niinpä et voi koskaan tietää, onko ajattelusi loogista, eli uskomuksesi on itsensä kumoava. Valitset silti uskoa tähän, koska toisin se asia ei saa olla.
Vierailija kirjoitti:
Ei "kukaan" saa sitä tietoisuutta "omakseen", vaan kaikki tietoisuus on pohjimmiltaan yhtä ja samaa tietoisuutta.
Jokainen ihmisen tai muun eläimen kokema "minä" on vain erillinen aalto samassa tietoisuuden meressä, eräänlainen tapahtumien solmukohta, joka syntyy biologisen eliön aivojen/hermoston (selviytymisen kannalta tärkeistä) rajoitteista joka saa aikaan kokemuksen muista erillisestä tietoisuudesta, vaikka se on oikeasti osa yhtä ja samaa yhtenäistä universaalia tietoisuutta.
Tämän yhtenäisyyden oivaltamista kokemuksen kautta kutsutaan, ja on aina kutsuttu, valaistumiseksi. Tämän voi kuulemma havaita meditoimalla tai myös psykedeelisten aineiden aikaansaamalla kokemuksella jota kutsutaan "egon kuolemaksi" jossa kokemus tietoisuuden erillisyydestä katoaa ja havaitsee olevansa yhtä kaikkeuden kanssa.
Tämä. Ihmiskunnan kollektiivinen tietoisuus - joogisessa perimässä tästä käytetään nimeä Chitta - on yksi ainoa tietoisuus. Eri ihmisillä on erilainen ”suodatin” ja he saavat eri tavalla tietoisuuden sisältämää tietoa itselleen. Siksi näennäisesti jokaisella on erilainen mieli.
Tämän Chittan tietoa voi myös opetella käyttämään. Harjoituksen avulla voi oppi ”imemään tietoa” tai pääsemään käsiksi eri tasoihin tietoisuudesta.
Tätä tarkoittaa myös ihmeiden oppikurssi, Gary Renardin kirjat, non-dualisti uskonnot: eli meitä on vain YKSI. Ja sinä olet minä. Minä olen sinä.
Ja vaikka tuo Zinccis vaikuttaa palstapölvästiltä niin se on oikeasti tajunnut jotain oleellista.
T. Palstaesoteerikko
Aika hyvä kysymys ap:ltä kun tutkijat ovat vasta nyt vähän onnistuneet raottamaan sitä mysteeriä.
Jumping' DNA regulates human neurons
Date:
August 28, 2020
Source:
Ecole Polytechnique Fédérale de Lausanne
Summary:
'Jumping' sequences of DNA, known as transposable elements, partner up with evolutionarily recent proteins to influence the differentiation and physiological functioning of human neurons.
The human genome contains over 4.5 million sequences of DNA called "transposable elements," these virus-like entities that "jump" around and help regulate gene expression. They do this by binding transcription factors, which are proteins that regulate the rate of transcription of DNA to RNA, influencing gene expression in a broad range of biological events.
advertisement
Now, an international team of scientists led by Didier Trono at EPFL has discovered that transposable elements play a significant role in influencing the development of the human brain. The study is published in Science Advance
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vapaa tahto on myös sellainen asia, joka vaatii sielun olemassaolon.
Kaikki mihin uskot on totta. Ja kaikki mihin uskot on mitä tiedostat ja mikä on vain aistihavaintojen "ketju". Toisin sanoen kokemus vapaastatahdosta on vain kokemus, se ei ole sen enempää totta kuin epätottakaan (perustelu kappaleen alussa).
Väitteesi on vastoin logiikan lakeja.
"Ristiriidan lain mukaan mikään lause ei voi olla samaan aikaan totta ja epätotta. Mikäli siis haluamme päätellä pätevällä tavalla emme saa kieltää ja myöntää samaa väitettä."
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
"Sielu" on yhtä kuin korkeampi aivotoiminta.
Siinä se kehittyy, rappeutuu ja kuolee aivojen mukana.
Ajattelusi siis määräytyy siltä pohjalta, miten fysikaaliset hiukkaset sattuvat aivoissasi liikkumaan. Niinpä et voi koskaan tietää, onko ajattelusi loogista, eli uskomuksesi on itsensä kumoava. Valitset silti uskoa tähän, koska toisin se asia ei saa olla.
Ei, vaan tosiasioiden valossa näin asia näyttää olevan.
Vauva kehittyy, ensin tapahtuu vain refleksinomaisia juttuja, sitten enemmän ja enemmän, vauva löytää oman kätensä, ihmettelee sitä aikansa, kunnes ymmärtää sen olevan osa itseään, oppii käyttämään käsiään tietoisesti....
Lapsen henkiset hyvyt lisääntyvät, ihminen kehittyy, kunnes useimmiten jämähtää psikoilleen ja monesti taantuu vanhuudessa.
Sairaudet, huonot elämäntavat ja tapaturmat voivat tuhota sielulliset kyvyt ennenaikaisesti.
Kyllä tietoisuus, sielu on aivojen ominaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
"Sielu" on yhtä kuin korkeampi aivotoiminta.
Siinä se kehittyy, rappeutuu ja kuolee aivojen mukana.
Ajattelusi siis määräytyy siltä pohjalta, miten fysikaaliset hiukkaset sattuvat aivoissasi liikkumaan. Niinpä et voi koskaan tietää, onko ajattelusi loogista, eli uskomuksesi on itsensä kumoava. Valitset silti uskoa tähän, koska toisin se asia ei saa olla.
Ei, vaan tosiasioiden valossa näin asia näyttää olevan.
Vauva kehittyy, ensin tapahtuu vain refleksinomaisia juttuja, sitten enemmän ja enemmän, vauva löytää oman kätensä, ihmettelee sitä aikansa, kunnes ymmärtää sen olevan osa itseään, oppii käyttämään käsiään tietoisesti....Lapsen henkiset hyvyt lisääntyvät, ihminen kehittyy, kunnes useimmiten jämähtää psikoilleen ja monesti taantuu vanhuudessa.
Sairaudet, huonot elämäntavat ja tapaturmat voivat tuhota sielulliset kyvyt ennenaikaisesti.
Kyllä tietoisuus, sielu on aivojen ominaisuus.
Kaikki nämä väitteesi menettävät jo lähtökohtaisesti merkityksensä, koska maailmankatsomuksesi pohjalta et voi tietää, oletko tullut noihin johtopäätöksiin loogisen päättelyn tuloksena vai hiukkasten liikkeiden aiheuttamina. Kaikille väitteillesi muodostuu kumoaja, koska et voi varmuudella tietää mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vapaa tahto on myös sellainen asia, joka vaatii sielun olemassaolon.
Kaikki mihin uskot on totta. Ja kaikki mihin uskot on mitä tiedostat ja mikä on vain aistihavaintojen "ketju". Toisin sanoen kokemus vapaastatahdosta on vain kokemus, se ei ole sen enempää totta kuin epätottakaan (perustelu kappaleen alussa).
Väitteesi on vastoin logiikan lakeja.
"Ristiriidan lain mukaan mikään lause ei voi olla samaan aikaan totta ja epätotta. Mikäli siis haluamme päätellä pätevällä tavalla emme saa kieltää ja myöntää samaa väitettä."
Ajattelet nyt, että puhun vastakohdista eli tosi vs. Epätosi. Mutta itse en näe, että kyseessä olisivat vastaparit vaan ne ovat sama asia.
Kaikki havaintosi, ajatuksesi ja kokemuksesi ovat tässä hetkessä totta, vaikka jo huomenna kokisit ja ajattelisit toisin. Me ollaan kaiken kanssa kokoajan "vuorovaikutuksessa" (en keksinyt parempaa sanaa) ja se kaikki vaikuttaa nykyiseen kokemukseesi ja ajatuksiisi- et valitse niitä itse, ainoastaan koet.
Joku varmaan osaisi selittää tämän itseäni paremmin(?)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käsittääkseni ihan arpomalla menee. Joka tapauksessa kaikki vanhat muistot resetoidaan, joten onko sillä mitään väliä mihin kroppaan joutuu? Aina välillä resetointi jää hieman vajaaksi, joitain muistoja putkahtaa pintaan (dejavu, trans-sukupuoliset).
Vierailija kirjoitti:
Jos aivot synnyttävät tietoisuuden (niin kuin useat täällä uskovat), niin mikä määrää sen, että tämän aivon tapahtumat kokee vain yksi "minä". Miksei saman aivon tapahtumia voisi kokea useampi minä? Oikeassa ja vasemmassa aivopuoliskossa ja pikkuaivoissa olisi siis omat minänsä. Tai sitten kahden ihmisen aivoilla olisi yksi ja sama kokija. Kuka rajaa sen, minkä molekyylien synnyttämä tietoisuus kuuluu kellekin?
Koska ihmisillä on erilainen aivojen rakenne, hermoradat ja välittäjäaineisto. Myös elämänkokemukset ja ympäristö tekevät jokaisen aivoista uniikit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sielu on terminä kovin uskonnollinen, tietoisuus on parempi kuvaus siitä mistä puhutaan.
Mielestäni molemmat ovat huonoja termejä. Ne kuulostavat molemmat irrallisilta, sielu ehkä hieman enemmän ulkoapäin annetulta ja tietoisuus yksilön sisäiseltä, mahd. tuotetulta (aivotoiminnan tms. Seuraus) ominaisuudelta.
Itselleni käy noita enemmän järkeen "olemus" tms.
Vierailija kirjoitti:
Jos joku sielunkierrätys on olemassa niin eiköhän siinä päde systeemi että sielun kohtalo määräytyy sen mukaan oletko tehnyt elämäsi aikana enemmän pahaa kuin hyvää. Joka uskonnossa tuntuu olevan pääperiaate sama. Uskonnolliset johtajat sitten laittavat yleensä vielä siihen omiaan mutta se on vaan heidän juttuja eikä kuulu systeemiin.
Ymmärrän miksi niin monet haluavat tähän uskoa, onhan se jotenkin lohduttava ajatus.
Mutta miten universumi erottaisi hyvän pahasta?
Monilla tämä ajatus kytkeytyy jonkinlaiseen ajatukseen vapaasta tahdosta, mutta jo se itsessään on valinta ja sisältää tiettyjä edellytyksiä ja kykyjä, jotta voisimme sen valita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millä selitetään ruumiista irtautuminen jos se tietoisuus tms. olisi vain yksilön oma, sisäinen kokemus?
Olen ihan oikeasti käynyt paikassa X (henkisesti) ja toinen ihminen sen havaitsi (kuuli askeleeni ja sen, että kuljin huoneissa X ja Y) ja kertoi asiasta spontaanisti myöhemmin minulle. Se ei siis voinut olla pelkkä aivojen kuvitelma.
Vierailija kirjoitti:
Millä selitetään ruumiista irtautuminen jos se tietoisuus tms. olisi vain yksilön oma, sisäinen kokemus?
Olen ihan oikeasti käynyt paikassa X (henkisesti) ja toinen ihminen sen havaitsi (kuuli askeleeni ja sen, että kuljin huoneissa X ja Y) ja kertoi asiasta spontaanisti myöhemmin minulle. Se ei siis voinut olla pelkkä aivojen kuvitelma.
Tätä ja vastaavia kokemuksia selitetään aivojen toimintahäiriöillä. Eli uskotaan, että kokemus on tuntunut kokijasta aidolta, mutta ei ole "oikeasti" tapahtunut. Toisin sanoen yksilön sisäisellä kokemuksella.
"Oikeassa" oleminen ei kumoa teoriaa.
Itse en ota kantaa siihen onko ruumista irtautuminen yms. Mahdollista ylipäätään vai ei. En kuitenkaan ole täysin tyytyväinen selitykseen aivojen toimintahäiriöistä.
Vierailija kirjoitti:
"Jos sielua ei ole olemassa, niin millä mekanismilla päätetään, ''kuka'' saa syntyessään ihmisen X tietoisuuden omakseen?"
Tietoisuus on aivojen ominaisuus. Kukaan ei "päätä" mitään. Olet saanut syntymässäsi aivot päähäsi, ja niissä on se ominaisuus, että ne tuottavat tietoisuuden. Varmaankin kannattaa seurata tietoisuustutkimuksen kehitystä siitä, miten pitkälle ovat päässeet minätietoisuuden synnyn selvittämisessä.
Kovin pitkälle ei ole päästy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki mihin uskot on totta. Ja kaikki mihin uskot on mitä tiedostat ja mikä on vain aistihavaintojen "ketju". Toisin sanoen kokemus vapaastatahdosta on vain kokemus, se ei ole sen enempää totta kuin epätottakaan (perustelu kappaleen alussa).
Väitteesi on vastoin logiikan lakeja.
"Ristiriidan lain mukaan mikään lause ei voi olla samaan aikaan totta ja epätotta. Mikäli siis haluamme päätellä pätevällä tavalla emme saa kieltää ja myöntää samaa väitettä."
Ajattelet nyt, että puhun vastakohdista eli tosi vs. Epätosi. Mutta itse en näe, että kyseessä olisivat vastaparit vaan ne ovat sama asia.
Kaikki havaintosi, ajatuksesi ja kokemuksesi ovat tässä hetkessä totta, vaikka jo huomenna kokisit ja ajattelisit toisin. Me ollaan kaiken kanssa kokoajan "vuorovaikutuksessa" (en keksinyt parempaa sanaa) ja se kaikki vaikuttaa nykyiseen kokemukseesi ja ajatuksiisi- et valitse niitä itse, ainoastaan koet.
Oman ajattelusi mukaan myös tämä edellä esittämäsi on vain tässä hetkessä totta, enää huomenna se ei ole totta. Tästä syystä et voi esittää mitään tosia väitteitä, koska ne eivät ole objektiivisesti tosia, vaan niiden totuusarvo vaihtelee omien kokemustesi mukaan. Tämä ajattelu johtaa sinut lopulta absurdiuteen.
Vierailija kirjoitti:
Jos aivot synnyttävät tietoisuuden (niin kuin useat täällä uskovat), niin mikä määrää sen, että tämän aivon tapahtumat kokee vain yksi "minä". Miksei saman aivon tapahtumia voisi kokea useampi minä? Oikeassa ja vasemmassa aivopuoliskossa ja pikkuaivoissa olisi siis omat minänsä. Tai sitten kahden ihmisen aivoilla olisi yksi ja sama kokija. Kuka rajaa sen, minkä molekyylien synnyttämä tietoisuus kuuluu kellekin?
Et selvästikään ymmärrä aivojen rakenteesta ja toiminnasta hölkäsen pöläystä. Ihmisen tietoisuus ja persoona rakentuvat oppimalla ja muistin kehittyessä pikku hiljaa, kun hän kasvaa. Tämä kaikki tapahtuu aivojen eri osien yhteistyöllä. Nämä eri osat yhdessä luovat illuusion "minästä". Ei ole erikseen mitään sielua, vaan ihminen on psyko-fyysinen kokonaisuus, ja esim. suolisto on yksi osa mielenterveydellistäkin hyvinvointia. Jos jokin osa aivoista vahingoittuu, myös persoonallisuus saattaa muuttua arvaamattomaan suuntaan. On melko varmaa, että tietoisuus itsessään on kokonaisuus, jota ei voi paikantaa mihinkään tiettyyn kohtaan aivoissa, vaan se syntyy aivojen ja ehkä muunkin kehon yhteistyöllä, ja lajin sisäisen oppimisen, kollektiivin kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki mihin uskot on totta. Ja kaikki mihin uskot on mitä tiedostat ja mikä on vain aistihavaintojen "ketju". Toisin sanoen kokemus vapaastatahdosta on vain kokemus, se ei ole sen enempää totta kuin epätottakaan (perustelu kappaleen alussa).
Väitteesi on vastoin logiikan lakeja.
"Ristiriidan lain mukaan mikään lause ei voi olla samaan aikaan totta ja epätotta. Mikäli siis haluamme päätellä pätevällä tavalla emme saa kieltää ja myöntää samaa väitettä."
Ajattelet nyt, että puhun vastakohdista eli tosi vs. Epätosi. Mutta itse en näe, että kyseessä olisivat vastaparit vaan ne ovat sama asia.
Kaikki havaintosi, ajatuksesi ja kokemuksesi ovat tässä hetkessä totta, vaikka jo huomenna kokisit ja ajattelisit toisin. Me ollaan kaiken kanssa kokoajan "vuorovaikutuksessa" (en keksinyt parempaa sanaa) ja se kaikki vaikuttaa nykyiseen kokemukseesi ja ajatuksiisi- et valitse niitä itse, ainoastaan koet.
Oman ajattelusi mukaan myös tämä edellä esittämäsi on vain tässä hetkessä totta, enää huomenna se ei ole totta. Tästä syystä et voi esittää mitään tosia väitteitä, koska ne eivät ole objektiivisesti tosia, vaan niiden totuusarvo vaihtelee omien kokemustesi mukaan. Tämä ajattelu johtaa sinut lopulta absurdiuteen.
Niinhän se on. Ei ole olemassa objektiivista näkemystä sen varsinaisessa merkityksessä.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei olisi säännön mukaisuutta, joten en puhuisi absurdiudesta.
Tai jopa marsinsielua. Sillä eikös sielut varastoida käsitetyn maailman ulkopuolella? Sillä aneella sielu taivaaseen vilahtaa.