Huonoin työpaikka missä olet ollut?

Lidl Suomi Ky. Jatkuvaa kyyläämistä ja hiostamista. Ei edes sekuntia ehdi miettiä, mitä pitäisi seuraavaksi tehdä, kun luonnehäiriöinen pomo tulee tiuskimaan ja panettelemaan. Simputus ja tappouhkaukset kuuluvat Lidlin arkeen.

Hyonoin ikinä on ollut Mikkelissä oleva "lasten kulttuurikeskus" Vekkula/Vekkuliteatteri. Työtehtävien kuvaus oli epäselvä -ei pitänyt yhtä perustaja-johtajan työntekijälle heittämien odostusten ja vaatimusten kanssa. Hän saattoi myös ihan yhtäkkiä keksiä jonkin runsaasti työtä ja valmistelua vaativan tapahtuman tai sellaiseen osallistumisen ihan tuosta vain lähitulevaisuuteen -ja auta armias jos kaikki eivät olleet naama näkkärillä kun hän näitä kuningasideoitaan esitti. Samaan aikaan kuitenkin pyöri kaikki normaali viikkotoiminta Talous oli kuralla, joten äkkiä johtaja saattoi juuri työsopparin jonkun kanssa kirjoitettuaan miettiä että lafka pitää laittaa kiinni kun ei ole varaa palkkoihin tai miettiä että jättää lomarahat maksamatta.  Hänestä seuraavan pomon asenne oli se että häntä ei kiinnosta muu kuin johtaminen -ja sanoikin että "kaikkihan täältä lähtee pää kainalossa/psykoosissa". Sinne vaan töihin kaikki -on seutukunnan "ihaiöemisen arvoinen" ja "niin ihana" paikka, mitä nyt traumatisoituneita entisiä työntekijöitä on seutukunta puolillaan. Kukaan ei vain uskalla sanoa mitään.

Kuopattu tehdas...ihan perseestä koko paikka..vielä 1 sen firman tehtaista sinnittelee Suomessa..

Tampereen Stockmann, otin loparit.

Perheyritys, jossa on vielä vanhemmat ja lapset johtavissa asemissa. Osaamista ei ole varsinkaan niillä lapsilla, mutta ovat kuitenkin aina arvostelemassa työntekijöiden työtapoja, ja "neuvomassa" miten asiat pitää oikeasti tehdä.

Paikka mihin piti mennä joka arkipäivä ja työt oli 7-15.30. Jouduin myös tekemään fyysistä työtä tuon ajan. Eihän sitä töiden jälkeen enää ehdi ja jaksa tehdä mitään.

Milloin ihmiset nauttii elämästään, kun ei voimat ja aika riitä. Nyt työttömänä ja asumiskulujen jälkeen jää 200e. Töissä kädessä jäi 600, mutta matkakulut, eväät jne... Söi tämän erotuksen. Ah tätä autuutta, kun voit nukkua ja nousta milloin huvittaa... Työttömyys on ihmisen parasta aikaa... 

Paikka jossa johtaja ottanut yhden työntekijän kaverikseen, tämän kanssa sitten teki päätöksiä, hoiti henkilöstöasioita eli juorusi ja arvosteli muita... Jos yritit puuttua asiaan sinut leimattiin hankalaksi tai kateelliseksi. Suosikki työntekijä tietysti otti tästä kaiken hyödyn irti, ja nuoli peetä vähän lisää saaden ylimääräisiä oikeuksia, jopa palkankorotuksen, joka yritettiin salata muilta..surkuhupaisaisinta on että tämä suosikki arvosteli  johtajaa selän takana muille muita miellyttääkseen ei ilmeisesti tajunnut että kuvio oli paljastunut muille jo ajat sitten. Olin työpaikassa kaksi vuotta, enempää en jaksanut. 

Huh näitä juttuja. Täytyy kyllä sanoa että olen kyllä itse ollut tolkuttoman onnekas, kun en ole joutunut kuvatun kaltaisiin paskoihin työpaikkoihin. Työuraa on nyt takana 37 vuotta kokopäivätyönä. Nuorena ekasta työpaikasta lähdin muutaman vuoden jälkeen kun ei päästy palkasta yhteisymmärrykseen ja onneksi ei. Ei työpaikka huono ollut, oikein hienokin prameine pääkonttoreineen pk-seudulla, mutta jotenkin nihkeää vain oli ja hakeuduin muualle. Sattuikin löytymään sellainen ala, jossa oli hyvät palkat, rento meininki vaikka töitä toki piisasi aina kovaan tahtiin, aivan hvetin hauskat työkaverit ja pomot, joista tuli ystäviä. Töissä sai nauraa vedet silmissä ja kuset housuissa kun arkipäivän komiikka oli niin hauskaa. Sitten kävi vielä niin että monien yrityskauppojen ja -järjestelyiden myötä kaikki on mennyt vuosien varrella moneen kertaan täysin uusiksi ja yhtäkkiä oltiinkin osa kansainvälistä isoa yritysrypästä ja uusia toimenkuvia on ollut kosolti tarjolla. Enää ei ole ihan niin hauskaa kuin ennen, mutta edelleen työkaverit on fiksuja ja älykkäitä, johtajat on oikeasti sikahyviä, asiansa osaavia, henkilöstön huomioivia. Oma (nykyinenkin) esimies on hyvä, ei todellakaan kukaan missään kyttää mitään minuutteja. Voi suunnilleen tulla ja mennä kuten itse haluaa, pitää lomansa ja saldovapaansa kun itse haluaa ja palkaa ropisee asiantuntijatehtävässä vähän alle 70 t vuodessa. Päivät on pitkiä ja hektisiä, siinä huonot puolet.

Kerran kohteliaisuudesta ilmoitin toisessa maassa olevalle esimiehelleni että joudun yhtenä päivänä olemaan aamupäivän poissa lääkärikäynnin takia, niin hän vastasi että häntä ei yhtään kiinnosta missä mennä huitelen, että luottaa, että ite tiedän tuntini ja tiedän milloin voi olla pois ja milloin ei. 

Muuten en elämässä onnettaren suosikkina päässyt olemaan, mutta työelämässä on onnistanut. Älkää tyytykö paskoihin työnantajiin. Hyviäkin on. 

Rekrytoijille lisää koulutusta. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikki työpaikat ovat huonoja. Siksi lopetin työntekemisen.

Kotosalla on paljon hauskempaa.

Ev.lut. seurakunta.

Olisi pitänyt osata nuolla kirkkoneuvoston hanuria, että ketjutettu työ olisi vaihdettu vakituiseen.

Stockmann

Pomo ajoi parhaat työntekijät uuvuksiin ja työkyvyttömyyseläkkeelle. Sanoi irti juuri ennen kun kannustimet laukesivat maksettavaksi väärin oerustein ja lähti toiseen maahan yli 10 miljoonan kanssa. Moikataan kun tavataan. 

Naisvaltainen yksikkö valtion leivissä. Kaikki naiset vähintään tukevasti keski-ikäisiä, paitsi minä. Kahvit tietenkin omasta pussista, kahvitauot kellontarkkaan ja aina piti istua taukotilassa se vartti. Hirveä juoruaminen ja pomo kyylä. Tämän kruunasi matala palkka. No se antoi potkua opintoihin ja uralla eteenpäin tarpomiseen. 

Stockka. Tunteja vähennettiin, palkkaa alennettiin, toimenkuvaa muutettiin, veemäiset asiakkaat ja päälliköt. Irtisanouduin enkä ole katunut vaikka rahaa ei enää olekaan yhtä paljon. Mutta eipä sitä ennenkään paljoo ollut.

Nykyinen. Pois pääsee vain henkilökohtaisella konkursilla ja jäämällä työttömäksi. Kyllä, olen yrittänyt pois mutta kun samaa pestiä hakee 1000+ ihmistä niin toivottomalta tuntuu nykyään vaikka usein potentiaalisimpien joukkoon päässytkin, ei riitä niin ei riitä. 

Pieni perheyritys. Mikään ei toimi luvatulla tavalla. Puolet henkilökunnasta sukua keskenään tai tunteneet toisensa aina. Pomo on kiva, mutta ei tajua, että työnjohto ja osa muista työntekijöistä todella inhottavia ja alentuvia muita kohtaan. Vaihtuvuus suurta työntekijöissä. Lopetin kyseisessä paikassa.

Vierailija kirjoitti:

Etsin abina työpaikkaa 90-luvun alkupuolella ja löysin jonkin lehti-ilmoituksen kautta paikan, jossa tehtävänä oli kiertää tamperelaisissa yrityksissä ovelta ovelle ja kaupitella onnettomia kiinalaisia krääsätuotteita. Työpaikalla kokoonnuttiin työpäivän alussa pitämään myyjien kesken yhteinen amerikkalaistyylinen tsemppaushuutopiiri. Tarjontaan kuului mm. pieni paristoilla toimiva radio, joka oli tehty muka stereon näköiseksi mutta vain toinen kaiuttimista oli oikeasti toimiva. En tiedä, oliko ajatuksena että yritykset ottaisivat näitä suuremman erän myyntiin tai yrityslahjoiksi (en muista, että toimintalogiikkaa olisi juuri selitetty meille myyjille), mutta tuotteita ei mitenkään suunnattu yrityksille joilla voisi olla käyttöä kys. tuotteille, vaan kohteisiin kuului esim. suutari ja pornokauppa. Pariin paikkaan sain myytyä säälistä yhden kappaleen jotakin tuotetta. Kävin tuossa "työssä" ehkä muutaman kerran.

Vastaavanlainen kokemus 2010-luvulla. Piti kiertää ovelta ovelle ja kaupitella jotain talojen kunnostuspalvelua. Palkka riippui siitä, kuinka paljon on saanut myytyä palvelua. Haitari oli alle tonnista tuhansiin euroihin. Vaikka selvästi näki ettei asiakas ollut kiinnostunut tippaakkaan tuotteesta, piti silti yrittää kaupitella.. Ei ollut yhtään oma juttu. 

Kristilliset arvot omaava, Helsingissä toimiva hoivalaitos. Ripulioksennustaudissakin piti olla töissä, koska henkilökunta oli vedetty niin minimiin ettei tuuraajia ollut olemassa.

Päiväkoti.

Siellä ihminen ajetaan niin loppuun ja puserretaan kaikki irti. Ylisuuret ryhmät täynnä erityistä tukea tarvitsevia lapsia, jotka ovat paikalla aamusta iltaan, myös kaikki lomat paikalla. Puolet ryhmästä ei ymmärrä suomea. Huutoa, itkua, lyöntejä, potkuja, karkaamisia...vaikka teet kaikkesi, mikään ei riitä kun resurssit ovat aivan liian pienet. 

Henkilökunnan poissaoloihin ei oteta sijaisia, vaan keplotellaan lakia kiertäen. Ainainen riittämättömyyden tunne ja pelko siitä, että jotain kamalaa ehtii tapahtua.