Eläkeläisvanhemmillani ei oo mitään omaa elämää. Yrittävät määräillä minua lähes 50-vuotiasta aikuista lastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku alapeukuttaa kun kysyn ap:n mahdollisista hoitosuunnitelmista. Taidetaan luulla, että yhteiskunta hoitelee kaiken. No ei mene niin, rahat on loppu, ja vanhuksia sysätään enenevissä määrin omaisten kontolle, joilla aika usein on varallisuutta, samoin kuin siellä asianomaisen omalla tilillä. Talot ja osakkeet voidaan pakkomyydä pian hoitojen kattamiseksi, joten ei kannata vielä tuossa vaiheessa perintöjä vesi kielellä odotella. Maailma muuttuu.

Lapsilla ei ole mitään hoitovelvollisuutta. Turhaan sinä täällä sössötät.

Alalla olleena tiedän jotain. Yksi nuijankopautus, niin se on siinä. Rahaa ei ole. Jostain sitä kuitenkin on otettava. Taikaseinää ei oikeasti ole olemassa. Suuntauskin on nähtävillä, lähihoitaja on todellinen kutsumusammatti, mutta kuinkahan kauan.

"Sössötät" just. Asenne kohdillaan.

Vierailija kirjoitti:

Joku alapeukuttaa kun kysyn ap:n mahdollisista hoitosuunnitelmista. Taidetaan luulla, että yhteiskunta hoitelee kaiken. No ei mene niin, rahat on loppu, ja vanhuksia sysätään enenevissä määrin omaisten kontolle, joilla aika usein on varallisuutta, samoin kuin siellä asianomaisen omalla tilillä. Talot ja osakkeet voidaan pakkomyydä pian hoitojen kattamiseksi, joten ei kannata vielä tuossa vaiheessa perintöjä vesi kielellä odotella. Maailma muuttuu.

Tämähän ei liity aiheeseen millään tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No soittelevat joka toinen päivä ja yrittävät jopa määrätä mitä ostan kaupasta. Että semmosta. t.ap

Ryhtiliikettä nyt! Miksi vastaat? Laita vaikka kerran pvssä tekstari, että sulla on kaikki hyvin, ja se siitä. Vanhempien olotila selviää noista soitteluista, ei tarvitse olla huolissaan. Sulla on oma elämä!!!!

Miksi viisikymppisen pitäisi lähettää vanhemmilleen päivittäin viesti?

Itse olen yli 30v mies ja vanhemmat (melkein jo eläkeläisiä) pyytävät aina silloin tällöin käymään. Jos menen ja joskus en. Äiti aina valittaa kun pidän talvella liian "vähän" vaatetta ja muutenkin "hyysää" niin paljon eri asioista, että välillä vähän suutahdan. Isä edelleenkin juo ja tekee vähän mitä lystää, eikä edes siivoa tekemiään sotkujaan. Että semmoista. Muuten ovat pääsääntöisesti ihan mukavia ja auttavat minua eri asioissa, joskin jo tämän ikäisenä haluan suurimmaksi osaksi tehdä ja oppia asioita ihan itse. :D

Mutta kyllä jos minulla olisi lapsia, niin itsekin auttaisin heitä vielä kun he olisivat aikuisia, mutten kuitenkaan sellaisella kontrolloivalla tavalla. Se kontrolloivuus on aika kauheaa ja estää ihmisen kehitystä. Ja joskus joudun vanhempiakin opettamaan eri asioissa ja muokkaamaan heidän harhaluulojaan tietyissä asioissa. Mutta valitettavasti vanha koira ei helposti uusia temppuja opi.

Aloittaja kuulostaa kommenteissaan jotenkin vajaalta, ehkä siitä johtuu vanhempien holhoaminen? Ehkä aloittaja on sellainen tietyn tyyppinen reppana, joka ei elämässä niin hyvin pärjää ja vanhempansa yrittävät viimeisillä voimillaan patistaa häntä ottamaan itseään niskasta kiinni.

Tarinoilla on aina kaksi puolta.

Vierailija kirjoitti:

Joku alapeukuttaa kun kysyn ap:n mahdollisista hoitosuunnitelmista. Taidetaan luulla, että yhteiskunta hoitelee kaiken. No ei mene niin, rahat on loppu, ja vanhuksia sysätään enenevissä määrin omaisten kontolle, joilla aika usein on varallisuutta, samoin kuin siellä asianomaisen omalla tilillä. Talot ja osakkeet voidaan pakkomyydä pian hoitojen kattamiseksi, joten ei kannata vielä tuossa vaiheessa perintöjä vesi kielellä odotella. Maailma muuttuu.

Riippumatta siitä, mitä yhteiskunta hoitelee tai ei hoitele, on ja tulee olemaan kyllä hyvin vähissä omaiset, jotka itse alkavat iäkkäitä vanhempiaan suuremmissa määrin hoitamaan. Useimmilta ei edes teoriassa onnistu töiden ja välimatkan takia. Oman halun puutteesta puhumattakaan. Nämä kuvitelmat voivat sekä yhteiskunta että vanhukset lopettaa jo alkuunsa niin ei tule turhia pettymyksiä.

En ymmärrä tuota perinnön nostamista esiin näissä tilanteissa. Useimmat aikuiset lapsethan nimenomaan toivovat vanhenevien vanhempiensa mm. ostavan palveluita sekä ihan oman hyvinvointinsa että näiden lastensa hyvinvoinnin takia (eli että ei olla joka välissä vaatimassa apua jälkeläisiltä). Nykyajan kuormittavassa maailmassa ykkönen ei ole raha vaan aika.

Ylipäätään, ei sukulaisuus ole mikään velvoite olla tekemisissä kenenkään kanssa (poislukien omat alaikäiset lapset). Omat rajansa, tekemisensä ja tekemättä jättämisensä voi jokainen päättää ihan itse. Eikä ole mitään järkeä alistua pompoteltavaksi.

Laita rajat. Ota etäisyyttä. Pidä keskusteluaiheet rajattuina, esim. puhelut. Poistu jos ei ole hyvä käytös tai ainakin normaali. Joskus pitää muuttaa kauemmas ja sanoa suoraan ettei sellainen käytös sovi. Keskity muuhun tekemiseen, ihmisiin tai harrastukseen, että ei tule mieleen koko ajan se. Usko itseesi ja juttele kriisipuhelimeen ahdistuksen hetkenä. Päätä itse elämästäsi olet jo 50, et lapsi kuten varmaan luulevat. Sano että sait jo heidän ohjeet kiitos, nyt riittää jo, teet omat päätökset. Joillakin luonteen hankaluus korostuu iäkkäänä, saattoi olla jo nuorena sellaisia.

Hassua, mistähän se johtuu? Minun vanhempiani ei ole tekemiseni kiinnostaneet teini-iästä lähtien, ihan hassu ajatus että he jakelisivat neuvoja. Minulla on kaksi sisarusta enkä usko että heidänkään asioihinsa ovat koskaan puuttuneet. Aion itsekin olla samanlainen vanhempi kun lapsistani tulee aikuisia, autan toki pyydettäessä.

Miten voit kirjoittaa tällaista kuten mainitsin olen itsekin äiti kahdelle aikuiselle lapselle. En minäkään soittele heille joka päivä! t.ap

Ei sun tarvitse heitä totella. Jos he ”määräävät” sinun ostamaan kaupasta jotain, niin vastaat vaan, että ”jaa, pitääkin joku kerta kokeilla kiitos vinkistä” tai ihan vaan ”joo” sitten ostat mitä itse päätät ostaa.

Ei ne nyt varmaan sun ostoksia ja jääkaappia tule ratsaamaan.

Soittelu joka toinen päivä on meillä ihan normaalia, soitin jo tänään, äiti varmaan sunnuntaina. Minusta se on mukavaa. Miksi koet sen ahdistavana? Ja mitä tarkoittaa ostoksiin puuttuminen?

Nuo taitaa olla sellaisia ihmisiä jotka hankki lapsen/lapsia elämänsisällöksi. Palstalta tuttu ihmistyyppi, joka pelottelee lapsettomia yksinäisellä vanhuudella.

Voithan sinä vuorostasi hoputella heitä eläkeläisten harrastuksiin, niin ei jää aikaa ja mielenkiintoa elää elämäänsä sinun kauttasi. Käännä puhe heidän tekemisiinsä, kun alkavat puhua sinusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku alapeukuttaa kun kysyn ap:n mahdollisista hoitosuunnitelmista. Taidetaan luulla, että yhteiskunta hoitelee kaiken. No ei mene niin, rahat on loppu, ja vanhuksia sysätään enenevissä määrin omaisten kontolle, joilla aika usein on varallisuutta, samoin kuin siellä asianomaisen omalla tilillä. Talot ja osakkeet voidaan pakkomyydä pian hoitojen kattamiseksi, joten ei kannata vielä tuossa vaiheessa perintöjä vesi kielellä odotella. Maailma muuttuu.

Lapsilla ei ole mitään hoitovelvollisuutta. Turhaan sinä täällä sössötät.

Alalla olleena tiedän jotain. Yksi nuijankopautus, niin se on siinä. Rahaa ei ole. Jostain sitä kuitenkin on otettava. Taikaseinää ei oikeasti ole olemassa. Suuntauskin on nähtävillä, lähihoitaja on todellinen kutsumusammatti, mutta kuinkahan kauan.

"Sössötät" just. Asenne kohdillaan.

Lapsilla ei edelleenkään ole hoitovelvollisuutta vaikka miten sössöttäisit.

Kuulostaa minun lähemmäs 60v äidiltä.. Olen itse kohta 30v, mutta äitini on koko ajan minun kimpussani, koska hän erosi taas kerran kun valitsee vain ongelmallisia miehiä, eikä osaa olla yksin. Toisinaan jopa toivon, että häntä ei enää olisi, koska en tahtoisi muuttaa kauas, se kun tarkoittaisi itselleni eroa myös. Enkä todellakaan halua olla hänen ainoa vapaa-ajan seuransa.. Seura jota hän tarvitsee lähes jatkuvasti! Muistuttaa vähän pientä lasta tuollainen..

Vierailija kirjoitti:

Ennen ihmiset kuoli siinä keski-iässä, kun ei ollut terveydenhuoltoa. Oli siinäkin puolensa.

Joo pääsisi ap:kin täältä kärsimästä!

Vierailija kirjoitti:

Joku alapeukuttaa kun kysyn ap:n mahdollisista hoitosuunnitelmista. Taidetaan luulla, että yhteiskunta hoitelee kaiken. No ei mene niin, rahat on loppu, ja vanhuksia sysätään enenevissä määrin omaisten kontolle, joilla aika usein on varallisuutta, samoin kuin siellä asianomaisen omalla tilillä. Talot ja osakkeet voidaan pakkomyydä pian hoitojen kattamiseksi, joten ei kannata vielä tuossa vaiheessa perintöjä vesi kielellä odotella. Maailma muuttuu.

Aloittaja on viisikymppinen, tuskin hän on tarkasti vielä suunnitellut miten haluaa omat eläkepäivänsä viettää. Hänen ei tarvitse miettiä sitä, miten hänen vanhempiensa hoitosuunnitelmia, se on vanhempien itse tehtävä.