Mikä on ollut traumatisoivin paikkakunta jossa olet asunut?

"Vierailija kirjoitti:

Kyllä juu olen ihan varma.  Asunut Kuopiossa lapsesta asti ja en itse tuijottele ketään. Kiva vaan että jaksat pitää kuopiolaisten imagoa täällä netissä yllä :)

Oikein lapsesta asti asunut kuopiossa. Tulkitsen tuon siten, ettet ole asunut muualla. Mä olen asunut jyväskylässä, tampereella ja pääkaupunkiseudulla kuopion lisäksi ja voin sanoa sen, ettei kuopiossa tuijoteta sen enempää kuin muualla. Toki, jos olet jotenkin poikkeavan näköinen, niin sitten varmasti keräät katseita ja saisit tuijottelua osaksesi myös muualla (ehkä helsinkiä lukuunottamatta)."

Se vielä, että kuopiolaiset eivät tunnu tajuavan kuin jotain spedehuumoria. Sarkasmi ja hoksottomia vaativa huumori saa heidät vain loukkaantumaan tyyliin "pidätkö minu tyhmänä kun en ymmärrä"

Hurghada, Egypti oli kyllä aika hurja.🤯

"Hurghada, Egypti oli kyllä aika hurja.🤯"

Sehän on melkein Vantaan lähiö kun puolet paikallisten geelitukkien vaimoista on lihavia suomalaisia.

Riihimäki. Kyttääviä, tuijottavia hitaita hämäläisiä.

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti syntymäkotikuntani Sotkamo. Pääsin pois sieltä 20-vuotiaana eikä ole ikävä takaisin. Kaikkien on elettävä saman kaavan mukaan, muuten katsotaan kieroon. Mitä ikinä tekikin tai jätti tekemättä, piti aina ensin ajatella "mitä ne ihmiset sanoo". Kirkkoon oli kuuluttava, lapset oli kastettava, rippikoulu ja armeija oli käytävä. Kaikki kyttäsi toisiaan ja oli uteliaita. Ja ah jos paljastui jokin ikävä salaisuus, mikä juoruilun aihe. 

Siellä asuva siskoni yrittää pakottaa minut edelleen niihin kaavoihin vaikka asun 600 km päässä ja olen poistunut paikkakunnalta 38v sitten.

Osuit 100 %:sti naulan kantaan.

Vierailija kirjoitti:

Täällä jo monesti mainittu Kuopio. Kaikki stereotypiat pitää paikkaansa. Yliopiston kävin ja sitten lähdin muualle.

Suosittu paikka tuo Kuopio, eikä syyttä.

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000002848755.html

Oulu. Lestadiolaiset ja muut hyväveli-järjestöt jakavat keskenään työpaikat. Aina tuulee ja ihmiset on vittumaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kouvolassa on kyllä hyvää lakua ja tuoreena saatavilla Prismasta. 😋

Kouvolassa on maailman parasta lakua, eikä voida puhua edes haastajista, koska kukaan ei ole päässyt lähellekään.

Ja muutenkin kiva pikkukaupunki!

Salo onkin jo mainittu, eikä mikään ihme. NIIIIIN outoa porukkaa, edessäpäin hymyillään (paitsi kaupan kassaa ei tervehditä eikä kiitetä) ja selän takana juorutaan noita-akkana.

Kylmät väreet vaan kulkee selkäpiitä kun muistelee tuota karmaisevaa rupukylää. 

Kotka.

Vierailija kirjoitti:

Joensuu. Kerran kävin viikonlopun olemassa. Kaatosade vaikutti tunnelmaan, mutta koko kylä tuntui olevan jämähtäny 80-luvulle. Ihmiset epäileväisiä ja ruma kaupunki

No kyllä se Jojensuu on aikalailla kehittynyt 80-luvulta, tuli lopulta toriparkkikin ja kyllä joen läheisyydessä on mukavia paikkoja oleskella. 80-luvulla oli aivan hullu paikka. Ihmiset täälläpäin ovat mielestäni kyllä juntteja ja kapoisia ajatusmaailmaltaan, pikkukylissä on edelleen se voimakulttuuri.

Nää riippuu paljon siitä mitä itse tekee ja haluaa.

Keuruu. Ihan kuollut sisäänpäin lämpiävä pikkukaupunki. En yhtään ymmärrä lapsuus- ja nuoruusajan kavereita, jotka asuvat siellä edelleen.

Parkano. Onneksi vain yksi kesä ja siitäkin on tosi kauan.

Miten mikään paikkakunta voi traumatisoida? En ymmärrä lainkaan.

Turkulaiset ovat sen takia maan paskin kaupunkikansa kun keksivät kaupan (vittumaisuutensa)  päälle aivan omia juttuja joita juoruavat ja tottakai totena otetaan kaikki. Jos jollekin vahingossa uskoudut, niin koko kulmakunta tietää. Myöskään lääkäreihin tai muuhun hoitohenkilökuntaan ei voinut luottaa. Juha Kurvinen kirjoittelikin Turusta kaiken tarvittavan.

Imatra. Näyttää Venäjältä ja ihmiset kylmiä.

Vihti

Perniö. Haaveilin 19 vuotta siitä, että voisin muuttaa pois. Siellä ei vain ole mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turku. Kaupunki on kaunis ja sopivan kokoinen, kyllä, mutta ihmiset. Muutin iloisena ja sosiaalisena, halukkaana tutustumaan uuteen paikkaan ja tyyppeihin siellä, mutta viidentoista vuoden aikana luovutin. Nyt onneksi sain töitä muualta eikä ole ollut kertaakaan ikävä.

Todella sisäänpäinlämpiävää, tehdään tarkka jako tuttuihin ja tuntemattomiin. Edes kadulla ei moikata, ellei kuulu niihin tuttuihin. Vastaantulijoita tuijotetaan ilmeettömästi kuin eivät olisi ihmisiä. Tutuksi tulee, jos on tuntenut vuosikaudet tai mieluiten syntynyt Heidekenillä. Ainoat ystäväni tuolta ajalta ovat muualta muuttaneita, yhtään turkulaista ystävää minulla ei ole. Eikä todella ole kiinni siitä, ettenkö olisi halunnut tai hakenut ihmiskontakteja, päin vastoin.

Töissä edetään kyynärpäätaktiikalla. Työkeikoista tapellaan verissä päin, ei puhettakaan yhteistyöstä. Vakituiset virat menee, taas, tutuille. Arvostetaan lipevää kieltä ja nättiä ulkokuorta, sisällöllä ei väliä.

Vierailen kaupungissa edelleen, kesäisin turistina. Haikailen tuttuja, kauniita paikkoja ja muistelen kivoja aikoja esim. kun seurusteltiin mieheni (muualta hänkin) kanssa. Auton startatessa kohti kotia huokaisen syvään helpotuksesta, ettei tarvitse jäädä.

Kuulostaa ihan normaalilta suomalaisuudelta. Totta kai ne syntyperäiset katsoo tarkasti millainen olet ja oletko oikeanalainen kaveriksi. Jos et ole heidän tyyppiään, niin ei niillä ole mitään velvollisuutta olla kaveri tulokkaalle. Etenkin, jos omaavat lapsuudesta saakka tuttuja kavereita joiden kanssa synkkaa ja ovat hyväksi havaittuja.

Sinä selvästi asut omiesi parissa. Ole onnellinen.

Minusta tervehtimisellä ja kaveeraamisella on aika paljon eroa. Ei ole minulta pois tervehtiä vaikka jokaista tutun oloista vastaantulijaa. Se saattaa itse asiassa jopa piristää sen toisen ihmisen päivää tai jopa saada sen tuntemaan olonsa hyväksi. Ei se kenestäkään vielä kaveria tee.

Porvoo.

Kertoo paljon kaupungista, että siellä on lahdattu porukkaa hampurilaisravintolan autokaistalla, ruokakaupassa, lasten leikkipuistossa jne. Ne veljekset tulivat ampumaan varta vasten porvoolaisia poliiseja. Yksi poika poltti taannoin kirkon vihoissaan. Ja järjestäytynyt rikollisuus viihtyy kaupungissa: United Brotherhood, Aarnion rahakätkö... Volkan Ünsalkin haudattiin Porvooseen.

Helsinkiin on vain 50km mutta vanhoista koulukavereista vain muutama on päässyt pois lähiöistä. Menestyneimmät käyvät Kilpilahdessa töissä kuten nvanhempansa aikanaan ja loput nitkuttelevat julkisen tai laittoman rahan varassa. Ja ne vanhemmat sairastavat erilaisia syöpiä ja muita työperäisiä sairauksia, joita pitkäaikainen öljyn kanssa työskentely ihmisessä aiheuttaa.

Keskustassa sitten aivan toinen todellisuus, siellä vanhojen mahtisukujen edustajat tai bussintuomat nousukkaat elelevät instagram-brunssielämää ja esittelevät kotejaan sisustuslehdissä. Niin rajua kahden todellisuuden törmäämistä niin pienen alueen sisällä en ole kohdannut missään muualla kuin Porvoossa.