Mitä sellaista arvostatte asumisessa, mitä muut eivät tunnu arvostavan?

Vierailija kirjoitti:

Erillinen vessa, ei siis suihkuhuoneen kanssa samassa vaan erillään. Jotkut ei tunnu välittävän nihkeästä rinkulasta tai kostuneesta vessapaperista. Mulle whdoton nou nou. Ainakin yksi vessa erillään.

====/

Samaa mieltä. Mutta uusiin taloihin pitää nykyään rakentaa esteettömät wct, niin isot että pyörätuolilla pääsee. Silloin erillisvessasta tulisi turhan iso, kun jokainen neliö maksaa maltaita. Siksi ne laitetaan kylppärin yhteyteen.

Vierailija kirjoitti:

Nautin asumisessa 1. kerroksessa (ei katutaso). Jouduin vähän vahingossa tähän, kun ennen aina halusin asua ylhäällä maisemien takia.

Nyt tykkään, kun ei ole alakerran naapureita ja kellariin, ulko-ovelle ja roskakatokseen on lyhyt matka. Tulipaloja pelkäävälle on myös turvallinen tunne, että voi pahassa tilanteessa hypätä parvekkeen alla olevaan pensaaseen.

Tätä kerrostahan ei mitenkään yleisesti havitella.

Mekin olemme asuneet 1. Kerroksessa pitkään. Etupuoli ei ole katutasolla, takapuolella oma takapiha eli ovi suoraan ulos. Todella hyvä ratkaisu. Ainoa huono puoli on tietysti se, että pihalta näkee sisälle jonkin verran, eikä pimeällä halua olla verhot auki. Muuten on todella kätevää, kun ei tarvitse kulkea kuin yhdet portaat. Ei hissiä, ei odottelua. Takaovesta voi viedä roskat, ei tarvitse nähdä naapureita. Ja todellakin tuo, että tulipalon sattuessa ei ole jumissa korkeuksissa. Lisäksi lapset saa rymistä rauhassa, kun alakerrassa ei ole ketään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erilliskeittiö. Avokeittiön puolustaja on kuin vegaanit: vain hän on oikeassa. En halua käryjä, meteliä ja sotkuja olkkariin. Avokeittiössä en osaisi kokata sillä antaumuksella, kun jatkuvasti saisi varoa roiskeita ja sotkua.

Tämähän on juuri päin vastoin. Palstalla haukutaan järjestäen avokeittiöt, ja tässäkin ketjussa tämä tuli heti esiin. Kuitenkaan en tiedä ketään joka olisi rakennuttanut viimeisen kymmenen vuoden aikana taloonsa erillistä umpinaista keittiötä. En myöskään tunne lähipiiristäni ainakaan ketään alle 40-vuotoasta, joka haluaisi umpinaisen keittiön. Että joku epäsuhta on palstan ja tosimaailman välillä.

No jaa. Ostettiin tämä talo, kun oltiin vähän päälle kolmekymppisiä, ja en ainakaan minä olisi halunnut sellaista "avohallitaloa". Jostain syystä ainakin itseäni on aina viehättänyt ns. perinteinen talomalli, jossa on erilliset huoneet. Toinen mistä tykkään, on se, että ei ole mitään ylimääräisiä käytäviä tms., vaan kulku on suoraan huoneesta toiseen. Meillä voi alakerrassa kiertää kahdeksikon, kun käytännössä kaikista huoneista pääsee kahteen viereiseen. Yläkerrassa on sitten makuuhuoneet erikseen, niihin on kulku aulasta, joka on jo huone itsessään.  

Toki näissä erillisissä huoneissa on se, että huoneet ei saa olla mitään parin neliön koppeja. Jossain vaiheessa tuntui, että uudisasunnoissa pyrittiin lisäämään esim. makuuhuoneiden määrää neliöiden kustannuksella. Muistan kun aikoinaan parhaan kaverini perhe muutti uuteen rivitaloasuntoon, ja voi hyvä elämä että ne makuuhuoneet oli kuin nukkekodista. Jostain syystä meidän lempiharrastus oli jossain vaiheessa järjestyksen vaihtaminen huoneessa. Kaverin luona se oli hitusen hankalaa, kun sänkyä ei meinannut saada käännettyä ympäri siinä kopperossa. Eikä sen erillisen keittiönkään muuten tarvitse olla mikään keittokomero. Tässä mökissä keittiö on muistaakseni 24 neliötä, eli hyvin mahtuu vieraatkin seurustelemaan kokkailijan kanssa.

Nykytalojen ahtaat huoneet ovat kamalia. Jos 100-110 neliöön ahdetaan kolme tai neljä makkaria, vessa, kodinhoitohuone, kylpyhuone ja sauna, eteinen... Ei siitä hyvä seuraa. Me asumme 70-luvun kerrostalokaksiossa ja olkkariin mahtuu vaivatta sohva, nojatuoli, iso työpöytä, telkkari tasoineen, minun parisänkyni, yöpöydät, kirjahylly. Ei ole ahdasta eikä mikään huonekalu ole kiinni toisissaan. Nykytalojen avokeittiö-olkkariyhdistelmään saa nippa nappa ruokapöydän, sohvan ja television.

Jos jostain pitää tinkiä, niin mieluummin säästän neliöitä kylpyhuoneessa. Riittää, kun pakolliset mahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Tunnelmallista vanhaa pihasaunaa, kun sisälläkin on jo sauna. Kuulemma täysin turhaa. Paitsi niiden mielestä jotka ovat pihasaunassamme käyneet.

Minä tajusin/surin vajaa kymmenen vuotta sitten, että me tuskin tullaan enää kesämökkiä hankkineeksi, kun ei sitä ollut siihen mennessä hankittu. 

Sitten kun tarkemmin asiaa mietin, tajusin, etten oikeastaan kaipaa mökkiä (maalla kun asutaan) vaan sitä rantasaunaa ja vettä jonne pääsisi pulahtamaan saunan jälkeen.

Niinpä sain idean, että nehän kannattaa hankkia omaan pihaan ja ovat siinä joka päivä käytettävissä, eikä vain jossain kaukana mökillä, jonne on aina erikseen lähdettävä ja niistä saa harvakseltaan nauttia.

Niinpä ehdotin miehelle, että hommataan ulko/pihasauna ja palju. Mies oli ensin ajatusta vastaan. Sanoi saaneensa lapsena tarpeekseen ulkosaunasta, kun  lapsuuden kotonaan oli vain sellainen.

Mutta loppujen lopuksi kuitenkin innostui ajatuksesta ja nyt meillä on vuosikausia ollut ulkosauna ja palju.

Voi elämän ihanuutta, kun raskaan työpäivän jälkeen lämmittää saunan ja paljun. Paljussa killuessa voi kuunnella linnun laulua ja nauttia helteisen kesäpäivän jälkeen vilpoisasta vedestä, vettä vihmovana syysiltana tummuvassa illassa lämpimästä paljusta . Samoin keväällä aikaisin on ihana lämmittää pihasauna ja pulahtaa lämpimään paljuun, kun mustarastas huiluttelee kevään saapuneen.

Parasta mitä rahalla saa ja ihan omassa pihassa aina käytettävissä.  Arjen luksusta.

Nykyinen makuuhuoneeni kerrostalossa on melukammio, jossa öisin kuuntelen matalaa resonanssia jostakin ilmastointilaitteesta tms. Niin matala äänihän on itse asiassa tärinää, jonka aistimiseen eivät vaikuta korvatulpatkaan.

Eli arvostan yli kaiken sitä, että ei kuuluisi matalaa resonanssiääntä.

Vierailija kirjoitti:

Kirjasto. Sellainen tunnelmallinen pesä, minne voi vetäytyä illalla omaan rauhaan takkatulen loimua seuraten kivan kirjan kera.

Meillä alakerran oh on tällainen. Yläkerrassa on varsinaiset oleskelutilat ja keittiö, alhaalla hieman pienempi ja suljetumpi oh. Koko seinän mittainen kirjahylly, iso kaunis takka, löhösohva ja videotykki. Toimii siis myös kotiteatterina. Ihana huone josta käynti isolle uima-allasterassille. 

Vierailija kirjoitti:

Arvostan pienuutta! Meitä on kaksi asujaa, eikä muuteta yli 55-neliöiseen asuntoon. En jaksa siivota ylimääräisiä huoneita. Tavaraa ei kerry, kun tilaa ei ole. Saa kyllä outoja katseita, kun tämän mainitsee.

Komppaan tätä! Pienessä kerrostaloasunnossa on hyvä asua, kun tykkää esim. lukemisesta, lautapeleistä jne. Pieni on mielestäni myös kotoisa. Olen asunut lapsuuteni isossa omakotitalossa, enkä kaipaa omakotitalon jatkuvia töitä tai vastuita. Pieni on myös edullinen kun neliöihin ja sisustukseenkaan ei kulu niin paljon, eli jää rahaa enemmän muuhun. Me tykätään/tykättiin ennen koronaa käydä teattereissa, matkustaa jne. 

Isoa ulkorakennusta, rasvamonttua ja ulkosaunaa. Puulla lämpiävää tietysti. Varastotilaa ei voi olla liikaa. Eikä yksityisyyttä.

Sitä, että ikkunasta näkyy luontoa, ympäristö on puhdas ja siisti ja parin minuutin kävely vie minut metsään/puistoon/veden läheisyyteen.

Vierailija kirjoitti:

Edullisuus itselle melkeinpä tärkeintä, ja olen tehnyt päätöksen asua nykyisessä alle 50 m2 kaksiossa lapseni kanssa niin pitkään kuin mahdollista, koska tämä on niin älyttömän halpa (plussaa myös keskeinen sijainti ja uusitut keittiö + kylpyhuone, mutta näitä  arvostavat muutkin). Maksamme asumisesta hyvällä sijainnilla Helsingissä tällä hetkellä noin 450 €/kk, ja siitäkin yli puolet lainaa.

Edullisen asunnon ansiosta saan säästettyä tai sijoitettua tällä hetkellä lähes 50 % nettotuloistani. Tilanne toki muuttuu, kun matkustus on taas mahdollista, mutta tällä hetkellä on säästämisen aika.

Ehkä jossain vaiheessa hankin isomman asunnon jos tuntuu että se lapsen vuoksi on välttämätöntä. Siihen asti kuitenkin nautin tästä tilanteesta.

Lisään tähän vielä, että asumisen edullisuus poistaa taloudellisen paineen. Jos jäisin esim. työttömäksi, meillä olisi silti varaa asua tässä ja kaikki töissäolon aikana säästämäni varat turvana. Tai voisin ottaa vastaan huonommin palkattua työtä, koska ei asumisen takia tarvitse pitää yllä tiettyä tulotasoa. Pienet kulut tuovat siis liikkumavaraa.

Tuttavissa on pari perhettä, joilla on upea, iso omakotitalo, mutta laina on mitoitettu niin, että molemmat aikuiset käyvät koko ajan kokopäivätöissä. Nyt korona-aikaan monien työpaikkojen ollessa uhattuna tällaisessa asetelmassa on aika raskasta olla.

Vierailija kirjoitti:

Nykyinen makuuhuoneeni kerrostalossa on melukammio, jossa öisin kuuntelen matalaa resonanssia jostakin ilmastointilaitteesta tms. Niin matala äänihän on itse asiassa tärinää, jonka aistimiseen eivät vaikuta korvatulpatkaan.

Eli arvostan yli kaiken sitä, että ei kuuluisi matalaa resonanssiääntä.

Edellisestä asunnosta vastaavan ongelman ilmaannuttua muuttaneena komppaan. Tätä ei vaan millään tiedä muuttaessa.

Esimerkiksi mittarin mukaan nykyasunnossa on usein ihan yhtä voimakasta matalaa melua, mutta tämä on enemmän epämääräistä, tasaista "white noisea", kun vanhassa oli selvästi erottuvaa aaltoilevaa/jyskyttävää.

Arvostan oman pihan puuttumista, asun siis kerrostalossa. Inhoan kaikenlaisia pihatöitä, en ole kiinnostunut kukkapenkin istuttamisesta tai muustakaan pihan kuopsuttelusta.

Rakensimme viime vuonna, ekotalon.

Kodinhoitohuone on sellainen, mikä järjestään puuttuu mm. kerrostaloasunnoista ja sitä ilman minä en halua olla. Vaikka perhe ei iso enää olekaan.

Ja avokeittiö ilman muuta. Tehokas, hiljainen liesituuletin, aamiaiskaappi ja muutenkin tarkkaan suunniteltu. Olemme erittäin tyytyväisiä, erillinen keittiö ei ole meitä varten. Kokkaamme paljon, samalla voi kuunnella hyvistä laitteista, hyvää musiikkia, seurustella muiden kanssa. Suunnittelija teki hyvää työtä, keittiö on toimiva ja hyvännäköinen.

Pieni asunto. Asun edelleen alle 20m2 keskustayksiössä, vaikka olen keski-iässä. Kämppä on oma, hyvin pienellä vastikkeella. Mieleni mukaan remontoitu. En tarvitse muuta ja tykkään asua näin.

Vierailija kirjoitti:

Arvostan oman pihan puuttumista, asun siis kerrostalossa. Inhoan kaikenlaisia pihatöitä, en ole kiinnostunut kukkapenkin istuttamisesta tai muustakaan pihan kuopsuttelusta.

Asuin hetken kerrostalossa.

Ei koskaan enää sellaiseen.

Paitsi erittäin vanhaan paksuseinäiseen hissilliseen täysin kunnostettuun kivitalon ylimpään kerrokseen, merinäköala pakollinen. Siis minulle ei koskaan, koska asun erittäin tyytyväisenä Pohjois-Pohjanmaalla.

Kerrostalo ei ole mielestäni ihmisen asunto.

Olen oppinut arvostamaan pieniä asuntoja, kun muuttoja on ollut paljon ja vuokran määrän kanssa on joutunut olemaan tarkka. Muitakin hyviä puolia on. Vaikka tämä taitaa kyllä olla ainakin kaupunkilaisten keskuudessa taas trendaamassa?

Mahdollisimman vähän tekstiilejä kuten matot ja verhot. Niiden huoltaminen ei kiinnosta, siinä syy. Keräävät paljon pölyä, pöly on helpompaa siivota imuroimalla nurkat (kuin niistä tekstiileistä kuten verhoista). Nykyisessä asunnossa on käytännön pakosta pari mattoa ja verhot ikkunoissa, edellisessä asunnossa en käyttänyt yhtään mitään tekstiilejä enkä oikeastaan sitä edellisessäkään.

Olen myös alkanut tykätä suht moderneista asunnoista, tämä nykyinen on hyvin uusi. Ennen ajattelin, etten yhtään tykkää modernista tyylistä asumisessa. Nyt on muodissakin, että kaikki olisi vanhanaikaista. Mutta on eri asia se tyylikäs vanhanaikaisuus, kuin vanha ja kulunut. Ainakin tämä uusi pieni asunto on paljon käytännöllisempi ja taloudellisempi tiloiltaan, kuin edellinen 60-lukulainen.

Vierailija kirjoitti:

Terve asunto.

Tuntuu, että muita ei haittaa jos asunnossa on outoa hajua, senhän voi peittää ihanilla tuoksukynttiköillä. Kunhan viimeisen päälle rempattu kaikki pinnat. Mitäs siitä jos kotona ollessa silmiä kirvelee koko ajan.

Edellisessä asunnossa haisi jonkun ituhipin ”kasvustot” jatkuvasti, tajusin vasta jälkeenpäin kun asunto oli loppusiivottu ja kävin siellä vielä pari kertaa. Olin koko ajan (aina paitsi öisin, myös talvella) tuulettamassa, kun ilma oli niin elähtänyttä siellä. Haju taisi tulla kylppärin ilmastoinnin kautta.

Vierailija kirjoitti:

Pieni asunto. Asun edelleen alle 20m2 keskustayksiössä, vaikka olen keski-iässä. Kämppä on oma, hyvin pienellä vastikkeella. Mieleni mukaan remontoitu. En tarvitse muuta ja tykkään asua näin.

Nämä on näitä makuasioita, minä asun yksin 80 neliön rivarikotia, päätyasunto, tukehtuisin yksiössä. Olen kotihiiri ja nyt korona-aikaan vielä enemmän. Ja pieni piha pitää minulla olla.

Vastike minullakin kohtuullinen, 190 €/m2 sisältää lämmön (kaukolämpö), veden, pihanhoidon, jätehuollon ja kiint.vakuutuksen. Uudehko talo, ei suuria remppoja tulossa. Ei paha kun vertaan aikaisemman kotini (omakotitalo) kuluihin ja työmäärään. Eläkeläisenä arvostan sitä, että joku muu tilaa huollon jne.

Yli puolet vastanneista ei ole lukenut tai ymmärtänyt kysymystä.

Neukkukuutiofani tääläkin! 70-luvun pohjaratkaisu eteiskäytävineen ja erilliskeittiöineen loistava. Ilmanvaihto pelaa, ei sisäilmaongelmaa.

Käytiin katsomassa myös upouusia kämppiä ennen kuin muutettiin, ja olihan ne tyylikkäitä lattiaan asti ulottuvine ikkunoineen ja jättimäisine parvekkeineen, mutta kun makkarit oli puolet pienempiä kuin kylppäri ja keittiö oli olohuonetta, ei käytännöllisyys ollut parhainta tasoa.