Vauvakuumeinen 35v+ nainen, mistä olet valmis tinkimään miehen suhteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieluummin jään lapsettomaksi kuin otan huonon miehen, joka alentaa elämänlaatuani.

Kerro toki tästä suunnattoman voimaantunen naisen elämänlaadustasi? 

Yksioikoisen ja semikatkeran miehen voi olla mahdotonta tajuta mitä eroa on sillä, että elät kodissa jossa on rento ja harmoninen tunnelma verrattuna siihen, että ruokapöydässä ja sohvalla istuu kaltaisesi kitkerä tivaaja. Sänkyä en viitsi edes mainita, siellä ei tapahdu mitään kivaa takakireän naista miesvihaajana pitävän miehen kanssa.

Et vastannut kysymykseen sitten ollenkaan. Mikä tämä sinun elämänlaatusi on palstalla vittuilemisen lisäksi? 

Saman kysymyksen haluaisin esittää sinulle. Onko taustalla jotenkin ajatus siitä, että nainen, kuka tahansa nainen, nostaisi sinun elämänlaatuasi ja nostaisi sinut suostasi?

Eli sinun elämänlaatuasi et osaa itsekään kuvailla? 

SINULLE ON KUVAILTU JO USEITA KERTOJA!

Elämänlaatu on onnellisuutta! Jos vieressä on katkera ihminen se ei ole hyvää elämää. On parempi olla yksin kuin huonossa suhteessa.

Mitä vielä haluat lisää? Kysy tarkempia kysymyksiä jos et ymmärrä vastausta! Ihme vittuilija ja vänkääjä joka tahalleen tivaa ja tinkaa ja väärinymmärtää. Kaltaisesi kanssa ei varmaan olisi laadukasta elämää..

Kylläpä menee tunteisiin ja lujaa. Kuvittelet siis olevasi jotenkin miesten yläpuolella vai mitä yrität sanoa? 

Noinko kommunikoit miesten kanssa elämässäsi? 

En erottele lähtökohtaisesti miehiä ja naisia. Voisin antaa saman palautteen kenelle tahansa.

En yritä painaa sinua alas vaan ystävällisesti kertoa, ettei keskustelu muiden kanssa onnistu, ellei opettele itse tuottamaan puhetta (ketään ei kiinnosta vastata asiallisesti tivaamiseen ja väittelyssäkin pitää osata itsekin argumentoida eikä vaan ampua toista alas) ja opettele sitä, miten vastapuolta kannattaa lähestyä.

Yksinkertainen kysymys saa teidät raivoamaan ja nimittelemään. MITÄ SE KERTOO TEISTÄ? 

Jospa nyt opettelisit keskustelemaan ja kertoisit ihan itse sen, miten sinä olet kokenut asian. Ihan turha tässä muiden lähteä sitä arvailemaan, etenkin kun me näemme asiat täysin toisin kuin sinä. 

Oletko itse sitä mieltä, että omat tekstisi eivät sisällä aggressiivista elementtiä? Siihen nähden sinulle on vastailtu melko lempeästi, etenkin kun itse aloitit härkkimisen.

Ymmärrän oikein hyvin, että teitä kiukuttaa kun ette kykene itsekään vastaamaan omaan olkiukkoonne.

Yksinkertainen kysymys johon ette kykene vastaamaan.

Oma maalituksenne on siis ainoastaan oman miesvihaisen päänne mielikuvaa ilman mitään totuuspohjaa

Minua ainakaan ei kiukuta yhtään. Minua säälittää, koska jos olen samassa mielentilassa missä sinä näytät olevan, silloin itselläni on tosi paha olla ja kuvittelen sen vuoksi samaa sinusta. Minun silmiini vaikutat eksyneeltä ja kehittymättömältä ja siksi makaat maassa itkupotkuraivarissa. Surullisinta on se, ettei kukaan muu saa sinua sieltä ylös kuin sinä itse, sitten sinulle alkaa tulla ystäviä ja rakkautta myös ympäristöstä. 

"minulla on voimaantuneena naisena niin kova elämänlaatu"

Ja tähän ette osaa sitten edes keksimällä keksiä mitään muuta kuin sen, että se olkiukko joka asuu siellä päässänne, tulee laskemaan tätä "elämänlaatuanne" jota ette osaa edes määritellä. 

Ja yllätys, että sinäkään et osaa muuta kuin käydä henkilöön. Jokainen palstan naisista on ilmiselvä entinen koulukiusaaja, jonka taidot riittää ainoastaan muiden haukkumiseen ja alaspainamiseen. 

Ja pärjään muuten elämässäni oikein hyvin, kiitos kysymästä. 

Annan sinulle yhden kohottavan, lempeän neuvon (jonka voisin antaa niin miehelle kuin naisellekin, tässä tapauksessa suoraan sinulle); kohenna keskustelutaitojasi.

Valitettavasti ohitat suvereenisti kaikki vastaukset, näet henkilökohtaisuuksia siellä missä niitä ei ole, näet ja kuulet vain oman pointtisi ja olet jäänyt täysin jumiin omaan kuplaasi. Keskustelua ei synny, kun muut vastaavat ja sinä hoet, jankutat ja ignooraat kaiken mitä muut sanovat.

Kerro nyt vaihteeksi vaikkapa siitä omasta elämänlaadustasi, ole hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vänkääjä hoi, mitä sä nyt projisoit tähän aiheeseen? Ootko sä se vajaa neljäkymppinen mies, joka on tässä ketjussa kuvatun kaltainen tyyppi, joka jää peräkammarin pojaksi? Tokihan sun jotenkin täytyi tää aihe kohdistaa ittees kun noin älyttömän kovasti olet vittuilemassa täällä naisille, jotka hyvin moni kuvitteellisesti kertoisi, mitä tekisivät ideaali tilanteessa, jos 35-vuotiaana vauvakuumeilisi ilman miestä.

Mitä sinä tekisit vastaavassa tilanteessa? Itsehän et ole täällä vastaamassa ketjun aiheeseen, vaan vihaamassa naisia :)

"Vajaa neljäkymppinen mies" osui suoraan kaksimieliseen nauruhermooni. Just ajattelin niitä mahdollisia älynlahjoja.

Kyllä se niin on, että tyhmyyden ja ilkeyden kruunaa vänkääminen. Top -10, ehdottomasti. Brrr 😨

Tinkisin miehen suomalaisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jankkaajan kannattaisi miettiä, kuinka mielellään ja onnistuneesti hän itse seurustelisi naisen kanssa, joka käyttäytyy samoin kuin hän itse. Nainen tiuskisi koko ajan ilmaan kysymyksiä, jättäisi tivaajan kaikki vastaukset täysin huomioitta eikä ottaisi mitään kontaktia vaan jatkaisi samoilla kysymyksillä ryyditettynä kommenteilla siitä, miten tivaaja on naisvihaaja sitä ja naisvihaaja tätä. Sitten nainen voisi pitää välillä pientä monologia siitä, miten miehen ova tyranneja ja hallitsevat maailmaa ja yksilöinä hassaavat kaikki rahat elektroniikkasälään tai isommassa mittakaavassa autoihin ja moottoripyöriin ja ovat täysin epäluotettavia ja munansa viemiä. 

Sieltähän sitä miesvihaolkiukkoa taas puskee. Tuitui vaan. 

Avaapa tätä ajatusta nyt hieman.

Voisitko, AP, kertoa meille, mikä tekisi sinusta hyvän kumppanin ja/tai isän?

Vähän kuin yrittäisi puhua kiukkukohtauksessa olevan uhmaikäisen kanssa yhteiskunnallisista asioista. 

Sinänsä mahtavaa, että on tällainen palsta niin tivaaja saa edes jotain huomiota. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieluummin jään lapsettomaksi kuin otan huonon miehen, joka alentaa elämänlaatuani.

Kerro toki tästä suunnattoman voimaantunen naisen elämänlaadustasi? 

Yksioikoisen ja semikatkeran miehen voi olla mahdotonta tajuta mitä eroa on sillä, että elät kodissa jossa on rento ja harmoninen tunnelma verrattuna siihen, että ruokapöydässä ja sohvalla istuu kaltaisesi kitkerä tivaaja. Sänkyä en viitsi edes mainita, siellä ei tapahdu mitään kivaa takakireän naista miesvihaajana pitävän miehen kanssa.

Et vastannut kysymykseen sitten ollenkaan. Mikä tämä sinun elämänlaatusi on palstalla vittuilemisen lisäksi? 

Ei j*malauta. Pelkästään tän tyypin kommenttien lukeminen on lähellä pilata mun kodin seesteisen rauhan. Jos ovelle asti moinen ankeuttaja tulisi, laittaisin valkosipulit ovenpieleen. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä onko se vauvakuume vai ihan normaali kypsyminen ja viisastuminen elämässä joka tietyllä tavalla pakottaa laskemaan kriteerejä, tai pikemminkin lapsellisia haavekuvia. Tietyt asiat vaan menettävät merkityksensä kun tajuaa mikä on tärkeintä, niin yleisesti kuin henkilökohtaisesti. Kokemuksesta yleensä rupeaa vasta huomaamaan näitä asioita kirkkaammin.

Parikymppisenä oli hienoa jos mies oli hyvin samankaltainen, sama musiikkimaku, tietty pukeutuminen ja ulkonäkö hiusten pituutta myöten, ”cool” olemus ja mielenkiintoinen kaveripiiri, ehkä sama ala ja ajatus että tehdään yhdessä töitä, samat mielipiteet ja maku melkein kaikessa, täydellinen seksielämä, täysin terve fyysisesti, ei takana avioliittoa tai lapsia jne. Miehen piti olla maailman mielenkiintoisin ja ihastuksen tunteen suuren suurta. Miehen piti myös mielellään tuntea että minä olen kaikista erityisin ja kaunein ja seksikkäin maailmassa, objektiivisesti. Sekä olisin hänen ainoa oikea rakkautensa koskaan.

Nyt reilu kolmekymppisenä millään noilla asioilla ei ole oikeastaan väliä.

Sen sijaan en usko että kukaan tinkisi ainakaan ajatuksena rehellisyydestä, luotettavuudesta, kommunikaation sujuvuudesta, kunnioituksesta, yhteisestä arvomaailmasta ja hyvästä ja miellyttävästä olosta toisen seurassa. Myöskään kukaan tuskin kelpuuttaisi jonkun jos toinen on vastenmielinen. Miksi pitäisi? Täytyy tykätä toisesta.

Varmaan tuossa on yksilöllistä eroa. Iän ja elämänkokemuksen myötä voi nimittäin käydä myös niin, että kriteerit kasvavat noista lapsellisista jutuista tavallaan vielä korkeammalle, koska itsekin on kehittynyt omien päämääriensä suuntaisesti. 

Esimerkiksi tuossa kolmenkympin tietämissä huomaa, että osa ikätovereista jää lapsellisiksi. Lapsellisuudella tarkoitan mm. itsekeskeisyyttä ja kiinnostusta samanlaisiin juttuihin kuin teinit tai parikymppiset.

Kyllä varmasti on yksilöllistä. Tietyllä tavalla iän myötä itse ainakin olen luopunut tietyistä haaveista, mutta sitten toisaalta olen itsekkäämpi ja krantumpi joissakin asioissa, esim. raha ei merkinnyt nuorena mitään, nyt haluan että toinen on kykenevä ottamaan taloudellista vastuuta. Koska tiedän että se on tärkeää perheen ja lapsen kannalta. Romantiikka katoaa äkkiä jos on jatkuvaa taistelua rahan kanssa. Mutta tässäkin pääasia että on hyvä ihminen, kuka haluaa rikkaan mutta paskan? Mieluummin köyhä ja sydän kultaa, jos pakko valita.

Tuontyyppisiä asioita itsekin tarkoitin. Lapsen elättäminen ja kasvattaminen vaatii rahaa ja henkistä pääomaa molemmilta, sen huomaa vaikkei omia lapsia olisikaan esimerkiksi ystävien kautta. Jos itsellä on hyvä tulotaso ja koulutus, niin toisen vanhemman vastaavanlainen lisää jälkeläisten mahdollisuuksia ja parantaa muutenkin mahdollisuuksia onnistua.

Köyhä, mutta sydän kultaa - tapaukset eivät sillä tavalla minuun vetoa, kun sille köyhyydelle on monesti sellaisia syitä, jotka ovat ongelmallisia. Elämänhallinnan puute, koulutuksen puute, mielenterveysongelmat ovat monesti köyhyyden takana. Ja jos köyhyyden takana on jokin ideologia, niin mulle sekin on red flag, koska se ilmentää joustamatonta asennetta, mistä lapsi joutuisi kärsimään. Esimerkiksi äärimmäisyyksiin ekologisissa valinnoissaan menevät ihmiset esimerkkinä. 

Toisaalta myös hedelmöityshoidot itsellisenä naisena mietityttävät. Ei se sperman laatu sielläkään ole taattu, eikä lapsen saaminen yksin ole välttämättä ihan helppoa, vaikka on se tietysti helpompaa kuin sellaisen miehen kanssa, joka on lapsellinen ja kypsymätön. Vauva ja ikiteini on kaikkein raskain yhdistelmä.

Teineillä on tuollainen tapa, että yritetään vain murtaa toinen olemalla mahdollisimman ärsyttävä, ylimielinen ja vastaanottamaton toisen sanomisille, koska omissa hormoonihuuruissa ja mustavalkoisessa maailmassa hän omaa ainoan oikean tiedon. Normaalisti sitten ihminen kehittyy siitä edelleen ja oppii kohtaamaan toiset aidosti ja molemmat osapuolet kokevat keskusteluista, vaikeistakin, mielihyvää tai vähintään helpotusta. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä ei ilmeisesti ole yhtään naisia, joiden vauvakuume olisi sumentanut järjen.

Kyllä se vauvakuume on ollut jo sen 15 vuotta, mutta sopiva mies vain puuttunut, niin miksi nyt kelpuuttaisin jonkun huonon? Olen elänyt useassa pitkässä parisuhteessa/avoliitossa, mutta sitten lapsiasian takia erottu. Joko miehestä ei olisi ollut minun mielestä isäksi tai mies ei halunnut lapsia. 

Iän myötä vaatimus henkilön erinomaisuudesta (ei irralliset, pinnalliset kriteerit) vain nousevat. 45-vuotias on paljon vaativampi, kuin 35, 25, tai 15-vuotias äidiksi tahtova.

Minulle itsellinen vanhemmuus ei ollut vaihtoehto, äitini huolsi minut yksin ja siltä pohjalta en nähnyt samaa vaihtoehtona itselleni. Jos on oikein hyvät tukiverkot ja vahva pohja itsellä niin mikä ettei sitäkin voi harkita ja jopa toteuttaa. 

"Kertokaapa nyt siitä sinkkunaisen voimaantuneesta elämänlaadusta?"

"Wööö, sä olet yksinäinen luuseri jolla ei ole ystäviä ja olet naisvihaaja!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!1111111111111"

Hyvin te vedätte. Suhteellisen katkeria ulinaisia palstalla, se ei ole mitään uutta. 

Joo ei. Jos vauvakuume vaivaisi, mitä koskaan ei ole tapahtunut niin en ottaisi miestä vaivoiksi. Lahjoitus spermaa keinohedelmöityksellä olisi valintani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieluummin jään lapsettomaksi kuin otan huonon miehen, joka alentaa elämänlaatuani.

Naisen 35 vuoden ikä on jo liian iso riski jos mies on etsimässä lapsilleen äitiä.

Jotkut miehet ovat käveleviä aikapommeja ja liian isoja riskejä niin ,että tuo naisen ikä 35 ,on vain täysin taakse jäävä riskitekijä.

Ap, onko sulla todettu jokin persoonallisuushäiriö? Ja autismi? Kiinnostaisi ihan vilpittömästi.

Vierailija kirjoitti:

"Kertokaapa nyt siitä sinkkunaisen voimaantuneesta elämänlaadusta?"

"Wööö, sä olet yksinäinen luuseri jolla ei ole ystäviä ja olet naisvihaaja!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!1111111111111"

Hyvin te vedätte. Suhteellisen katkeria ulinaisia palstalla, se ei ole mitään uutta. 

Sinulle on kerrottu jo monta kertaa. Kerro itse, mitä kohtaa niistä et ole ymmärtänyt. Ei kai se meidän vika ole, ettet osaa lukea tai hahmottaa lukemaasi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vänkääjä hoi, mitä sä nyt projisoit tähän aiheeseen? Ootko sä se vajaa neljäkymppinen mies, joka on tässä ketjussa kuvatun kaltainen tyyppi, joka jää peräkammarin pojaksi? Tokihan sun jotenkin täytyi tää aihe kohdistaa ittees kun noin älyttömän kovasti olet vittuilemassa täällä naisille, jotka hyvin moni kuvitteellisesti kertoisi, mitä tekisivät ideaali tilanteessa, jos 35-vuotiaana vauvakuumeilisi ilman miestä.

Mitä sinä tekisit vastaavassa tilanteessa? Itsehän et ole täällä vastaamassa ketjun aiheeseen, vaan vihaamassa naisia :)

"Vajaa neljäkymppinen mies" osui suoraan kaksimieliseen nauruhermooni. Just ajattelin niitä mahdollisia älynlahjoja.

Kyllä se niin on, että tyhmyyden ja ilkeyden kruunaa vänkääminen. Top -10, ehdottomasti. Brrr 😨

Voisin aivan hyvin esitellä itteni et oon tämmönen vähän vajaa nelikymppinen, mut pärjään silti iha hyvin :)

Vierailija kirjoitti:

Iän myötä vaatimus henkilön erinomaisuudesta (ei irralliset, pinnalliset kriteerit) vain nousevat. 45-vuotias on paljon vaativampi, kuin 35, 25, tai 15-vuotias äidiksi tahtova.

Näin on. Ei mulla edes ole mitään vauvakuumetta, koska se sopiva henkilö puuttuu sellaiseen. Lapsella on oikeus myös isään ja sellaiseen isään, josta lapsi voi olla ylpeä. Silti ymmärrän kyllä keinohedelmöityksenkin naisen kannalta, vaikken itse siihen varmaan ryhtyisi ainakaan sen tiedon perusteella mitä mulla siitä on (sperman laatu ei ole riittävän varmistettua).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieluummin jään lapsettomaksi kuin otan huonon miehen, joka alentaa elämänlaatuani.

Kerro toki tästä suunnattoman voimaantunen naisen elämänlaadustasi? 

Yksioikoisen ja semikatkeran miehen voi olla mahdotonta tajuta mitä eroa on sillä, että elät kodissa jossa on rento ja harmoninen tunnelma verrattuna siihen, että ruokapöydässä ja sohvalla istuu kaltaisesi kitkerä tivaaja. Sänkyä en viitsi edes mainita, siellä ei tapahdu mitään kivaa takakireän naista miesvihaajana pitävän miehen kanssa.

Et vastannut kysymykseen sitten ollenkaan. Mikä tämä sinun elämänlaatusi on palstalla vittuilemisen lisäksi? 

Saman kysymyksen haluaisin esittää sinulle. Onko taustalla jotenkin ajatus siitä, että nainen, kuka tahansa nainen, nostaisi sinun elämänlaatuasi ja nostaisi sinut suostasi?

Eli sinun elämänlaatuasi et osaa itsekään kuvailla? 

Oletko huomannut, että keskustelutaidoissasi on tilaa kehittämiselle?

Osaisitko esittää asiasi useammalla lauseella: miten itse koet asian, mihin täsmällisesti haluat tarkennusta jne.

Ette osaa kuvailla omaa elämänlaatuanne? Really?

Mutta automaattisesti joku mielikuvitusmies-olkinukke sitä sitten laskee? 

Ymmärrän kyllä, että sinulla on tarve tulla hyväksytyksi ja rakastetuksi omana itsenäsi. Katkeruutesi saattaa johtua siitä, ettet oikein tiedä, mitä naiset haluavat ja miten lähestyisit naisia arjessa. Jos taas oikeasti ajattelet niin kuin kirjoitat, se paistaa läpi ja siksi kukaan ei halua tutustua sinuun.

Mitä voisit tarjota naiselle, joka rakastaisi sinua niin, että haluaisi perustaa kanssasi perheen? Mitä voisit tarjota naiselle, joka kunnioittaisi sinua niin, että voisi ottaa sinut miehekseen?

Haluaako nainen vihaisen, pisteliään miehen? - Ei.

Haluaako nainen ilkeän miehen? - Ei.

Haluaako nainen miehen, joka halveksii häntä? -Ei.

Kukaan nainen ei halua tinkiä näistä. Nainen haluaa, että hänen miehensä saa naisen tuntemaan olonsa hyväksi, ei pahaksi. Muuten hän voi huonosti. Haluaako mies tuntea olonsa suhteessa hyväksi? Pitäisikö molempien yrittää olla suhteessa paras versio itsestään?

Eri