Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Auttavatko perhe/sukulaiset/ystävät teitä? Surullinen...
19.01.2021 |
Meillä on tilanne että toiset isovanhemmat on kuolleet. Toiset isovanhemmat eivät koskaan auta, matkusta luoksemme katsomaan lapsia tai auta 1-2 päivää esim sairaan lapsen hoidossa. Sisaruksia on kaksi, toinen perheineen samalla paikkakunnalla, ja he eivät koskaan auta. Toiset kaukana, ja he eivät myöskään auta. Siellä tosin saa mennä käymään, eli isäntänä voivat toimia 1-3 päivää. Lapsen kummit pääosin kotosalla.. eivät tarjoudu auttamaan. Eivät auta vaikka pyytää.
Lyhyelle lapsenhoidolle olisi välillä tarve... puhumattakaan että välillä tarvisi perheen auttavia käsiä/tukea esim remontissa tai muutossa... ihmiset ei nykyään halua auttaa? Ei edes vaikka pyydetään kerran vuodessa vain tarve avulle😪
Mistä pääkaupunkiseudulla varamummo? Mistä sairaan lapsen hoitoa? Eikö nykyään saa lähimmäisistä välittämistä ja apua muuten kuin rahalla😪
Kommentit (93)
Ne jotka voivat, maksavat muuttofirman jos ei pysty kantamaan – en tiedä miten ne jotka eivät pysty nostelemaan eikä ole rahaa /sukulaista apuna. Lastenhoitoapu kun lapsi on kipeänä ei kuulu automaattisesti isovanhemmille koska se on liian raskasta, yleensä siis vanhempien pitäisi ottaa vapaata sitä varten. Lapsi ei halua vierasta isovanhempaa myös kotiinsa, vaan äidin esim.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yksi lapsi. Omat vanhemmat ovat 70 -vuotiaita, heidän jaksaminen hoitamisessa on hyvin rajallista eikä lapsi ole ollut ikinä yökylässäkään. Puolison vanhemmista elossa on hänen isänsä, hänkin lähentelee kahdeksaakymppiä ja elää toisessa maassa. Ei ole ollut ikinä etelänlomia ilman lasta tai edes lapsivapaita viikonloppuja, mutta ei olla kaivattukaan. Aina voitu menot järjestellä niin, että toinen katsoo lasta. Sisaruksia meillä ei ole kummallakaan. Mihin te sitä apua tarvitsette?
Noin kolme kertaa tässä 10v sisällä on ollut todella paha/vaikea/hätätilanne. En jaksa tarkemmin selittää mutta yhdessä oli hengenvaara, toisessa talovahingon takia seisottiin vauvan kanssa ilman päällysvaatteita pakkasessa.
Eli peräti KOLME KERTAA. Se on sinunkaltaisen pätijän mielestä tietenkin liikaa. Ei isovanhempia saa kuormittaa kolmea kertaa kymmenessä vuodessa!
Sulle tulee entistä parempi mieli, kun kerron että noina kolmena (3!) kertana EMME SAANEET APUA, isovanhemmat löivät luurin korvaan ja sanoivat että ei kiinnosta.
Sellaista auttamisen menoa. Sullekin voi tulla joskus hätä tai kriisi.Mikä on talovahinko? Kai teillä vakuutukset on kuitenkin kunnossa?
Vähän nyt haiskahtaa että olet ollut aika raskas lapsi aikanasi, jos oikeasti vanhemmat lyö luuria korvaan.
Jos et keksi itse mikä voi olla talovahinko niin sitten en voi auttaa. Mun vanhemmat on kaltoinkohdelleet mua koko lapsuuden, mm väkivaltaisesti. Mietis vielä kerran kuka tässä on vaikea ja kuka ei.
Ja kyse ei ole nyt vakuutuksista, tottakai ne korvaa kaiken. Vaan että ilman vaatteita ja lompakkoa vauvan kanssa pakkasessa olisi ollut kiva päästä hetkeksi isovanhemmille turvaan, vaikka edes 1-2h ajaksi.
En voi tajuta mitä riemua saat kun ilkeilet tällaisesta kokemuksesta. Tällainen saattaa tulla sullekin eteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on yhtä kamala ”lähipiiri”. Omat vanhemmat ilkeitä ja pahantahtoisia, toinen vanhempi on aggressiivinen narsisti joka hakkasi lapsuudessa lapsiaan. On käynyt käsiksi useampaan kertaan myös ollessani aikuinen. Siellä ei vaan voi käydä, koko ajan pitää henkeä pidättää pelosta ja yrittää ennakoida milloin narsisti saa kilarit. Lapsenlapsia en siis tuonne vie enkä halua heitä omaan kotiini.
Anoppi on sitten perus ”tyttärensuosija” joka ei välitä poikiensa lapsista yhtään, ei halua tavata, ei halua viettää aikaa. Molemmille pojilleen sanoi suoraan että vain tyttären lapset on oikeita lapsenlapsia, pojan lapset ei tunnu oikealta joten aikoo olla mummo vain tyttären lapsille. Näin on sitten ollutkin.
Meillä ei ole isovanhempia ollenkaan, mitään apua ei olla saatu koskaan, taakkaa ja harmia ja pahaa mieltä noista vaan saa.
En ole löytänyt varamaummoa täss 10v aikana ja olen jo luovuttanut. Yritän kompensoida sillä että on hyviä perheystäviä, siis toisia perheitä jotka käy kylässä ja joiden luona vieraillaan. Ei ne lapset tätä asiaa sure tai voivottele ellei vanhempi asiaa opeta. Siksi tarkasti varon etten ääneen valita asiasta.
Elämä on tällaista, asiat ei mene tasan. Yli 20% isovanhemmista ei pidä mitään yhteyttä lapsiln tai lapsenlapsii . Et ole yksin. Asia on vaan niin vaiettu tabu, että helposti tulee luulo että kellään muulla ei ole tällaista. Kyllä on. Monella on.
Jaksamisia ja kannattaa keskittyä olemaan hyvä äiti lapsille!
Olen 60-vuotias, omat lapseni ovat aikuisia, mutta lastenlapsia ei ole.
Olen harkinnut varamummoutta. Kertokaapa te, varamummoja kaipailevat, mitä varamummon "tehtäviin" kuuluu ?
Onko hän vain palkaton apulainen perheessä, hoitaa sairaat lapsenne, ja koulupäivinä hakee heidät koulusta, sekä vie kotiinsa odottamaan että vanhemmaat hakevat heidät. Ottaa lapsenne, ilmaiseksi tietenkin, yökylään kun olette reissussa jne.....Ketä luulette tuollaisen kiinnostavan ?
No ihan oli tarkoitus maksaa palkkaa. Sun ei kannata harkita kun olet jo valmiiksi katkera ja vihamielinen.
Katkera ja vihamielinen?! Ja sielläpä ystävällinen ja kunnioittava mamma !! .
Oma käytöksesi kyllä kertoo, miksei kenelläkään ole ollut halukkuutta perheesi varamummoksi, vaikka jo 10 vuotta olet sellaista hakenut!::)
Pölkky, en ole tuo mihin vastasit. Tajuatko ollenkaan vanhus että täällä moni eri ihminen vastailee ketjuun.
Vanhuksiahan juuri olet hakemaasa, ja vielä ilmaiseen työhön. HÄPEÄ, jos osaat, ikäihmisten hyväksikäyttäjä.!!
Mihin helvettiin lapseton tarvii vanhusta avuksi? Et yhtään tajua kelle sekopää vastailet. Häivy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yksi lapsi. Omat vanhemmat ovat 70 -vuotiaita, heidän jaksaminen hoitamisessa on hyvin rajallista eikä lapsi ole ollut ikinä yökylässäkään. Puolison vanhemmista elossa on hänen isänsä, hänkin lähentelee kahdeksaakymppiä ja elää toisessa maassa. Ei ole ollut ikinä etelänlomia ilman lasta tai edes lapsivapaita viikonloppuja, mutta ei olla kaivattukaan. Aina voitu menot järjestellä niin, että toinen katsoo lasta. Sisaruksia meillä ei ole kummallakaan. Mihin te sitä apua tarvitsette?
Noin kolme kertaa tässä 10v sisällä on ollut todella paha/vaikea/hätätilanne. En jaksa tarkemmin selittää mutta yhdessä oli hengenvaara, toisessa talovahingon takia seisottiin vauvan kanssa ilman päällysvaatteita pakkasessa.
Eli peräti KOLME KERTAA. Se on sinunkaltaisen pätijän mielestä tietenkin liikaa. Ei isovanhempia saa kuormittaa kolmea kertaa kymmenessä vuodessa!
Sulle tulee entistä parempi mieli, kun kerron että noina kolmena (3!) kertana EMME SAANEET APUA, isovanhemmat löivät luurin korvaan ja sanoivat että ei kiinnosta.
Sellaista auttamisen menoa. Sullekin voi tulla joskus hätä tai kriisi.
Täytyy sanoa, että tossa kohdalla en varmaan enää pitäisi yhteyttä tommosiin törkymöykkyihin. Todella itsekkäitä paskoja. Kun olin itse eroamassa ja pelkäsin henkeni edestä miehen väkivaltaisuutta, niin en saanut viikoksi yöpaikkaa äidin luota. Kun pieni lapsi häiritsee. Eli oman lapsenlapsen seura oli sietämätöntä vaikka oli hätätilanne.
Nyt kun on äidillä jo ikää niin en kyllä ole kirkuen auttamassa. Tuo mainittu ja oman lapsuuteni aikana tapahtuneet kaikki laiminlyönnit ei sydäntä lämmitä. On vaikea ymmärtää että oma vanhempi voi olla kova kun kivi, vaan omat asiat kiinnostaa. Isä taas halusi kaikin keinoin käyttää hyväksi, etenkin taloudellisesti. Muuten ei pitänyt yhteyttä kun vain jos oli jotain vailla.
Vierailija kirjoitti:
Ne jotka voivat, maksavat muuttofirman jos ei pysty kantamaan – en tiedä miten ne jotka eivät pysty nostelemaan eikä ole rahaa /sukulaista apuna. Lastenhoitoapu kun lapsi on kipeänä ei kuulu automaattisesti isovanhemmille koska se on liian raskasta, yleensä siis vanhempien pitäisi ottaa vapaata sitä varten. Lapsi ei halua vierasta isovanhempaa myös kotiinsa, vaan äidin esim.
Me muutimme viimeksi, kun laskettuun aikaan oli 2vkk. Muuttofirmat auttavat sellaisissa tilanteissa. Luulisi, että harva mummo alkaa sohvia kantamaan kenenkään apuna. Kun lapsi on kipeänä, siihen saa palkallista vapaata ainakin meillä kolmeksi vuorokaudeksi. On ollut hyvin helppoa sopia puolison kanssa kumpi jää. Nyt en ymmärrä ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketjussa on tullut loistavasti selväksi se että:
- kolme kertaa 10v sisällä avun pyynti on liikaa
- palkattu maksettu varamummo on siltikin vanhuksen riistämistä
-isovanhempien ei tule auttaa edes pahassa hädässä
-sairaanakin on pakko jaksaa vain itse
-avun pyynti on aina riistoa/hyväksikäyttöä
-viisas ihminen systemaattisesti aina kieltäytyy auttamasta
-äidit on laiskoja jos tarvitsevat kerran vuodessa hoitoapua
-isovanhempi-ikäisten ei kuulu oikeastaan pitää edes yhteyttä lastensa perheisiin
Nyt tulee vain mieleen yksi sana joka on tämä arvomaailman suomeen tuonut ja rakentanut;
BOOMERIT.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yksi lapsi. Omat vanhemmat ovat 70 -vuotiaita, heidän jaksaminen hoitamisessa on hyvin rajallista eikä lapsi ole ollut ikinä yökylässäkään. Puolison vanhemmista elossa on hänen isänsä, hänkin lähentelee kahdeksaakymppiä ja elää toisessa maassa. Ei ole ollut ikinä etelänlomia ilman lasta tai edes lapsivapaita viikonloppuja, mutta ei olla kaivattukaan. Aina voitu menot järjestellä niin, että toinen katsoo lasta. Sisaruksia meillä ei ole kummallakaan. Mihin te sitä apua tarvitsette?
Noin kolme kertaa tässä 10v sisällä on ollut todella paha/vaikea/hätätilanne. En jaksa tarkemmin selittää mutta yhdessä oli hengenvaara, toisessa talovahingon takia seisottiin vauvan kanssa ilman päällysvaatteita pakkasessa.
Eli peräti KOLME KERTAA. Se on sinunkaltaisen pätijän mielestä tietenkin liikaa. Ei isovanhempia saa kuormittaa kolmea kertaa kymmenessä vuodessa!
Sulle tulee entistä parempi mieli, kun kerron että noina kolmena (3!) kertana EMME SAANEET APUA, isovanhemmat löivät luurin korvaan ja sanoivat että ei kiinnosta.
Sellaista auttamisen menoa. Sullekin voi tulla joskus hätä tai kriisi.Mikä on talovahinko? Kai teillä vakuutukset on kuitenkin kunnossa?
Vähän nyt haiskahtaa että olet ollut aika raskas lapsi aikanasi, jos oikeasti vanhemmat lyö luuria korvaan.
Jos et keksi itse mikä voi olla talovahinko niin sitten en voi auttaa. Mun vanhemmat on kaltoinkohdelleet mua koko lapsuuden, mm väkivaltaisesti. Mietis vielä kerran kuka tässä on vaikea ja kuka ei.
Ja kyse ei ole nyt vakuutuksista, tottakai ne korvaa kaiken. Vaan että ilman vaatteita ja lompakkoa vauvan kanssa pakkasessa olisi ollut kiva päästä hetkeksi isovanhemmille turvaan, vaikka edes 1-2h ajaksi.
En voi tajuta mitä riemua saat kun ilkeilet tällaisesta kokemuksesta. Tällainen saattaa tulla sullekin eteen.
Ensimmäistä kertaa kuulen talovahinko sanan. Palovahingon tiedän kyllä.
Sama kohtalo itsellä olisi jos tulisi "talovahinko".
Tosin isovanhemmat eivät lyö luuria, koska eivät ole hengissä.
Ja en saa riemua tästä. Yritän vain ymmärtää että miksi uhriudut tästä tilanteestasi, vaikka tunnut hyvin tietävän että apua ei tule. Silloin hoidetaan asiat itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos isovanhemmat eivät ole käytössä, pitää pyrkiä luomaan muunlainen verkosto. Automaattisesta isovanhemmat eivät ole kaikille perheille ennenkään ollet helposti käytössä - iän, sairauksien, kuoleman, alkoholismin, etäisyyden tai välien katkeamisen vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yksi lapsi. Omat vanhemmat ovat 70 -vuotiaita, heidän jaksaminen hoitamisessa on hyvin rajallista eikä lapsi ole ollut ikinä yökylässäkään. Puolison vanhemmista elossa on hänen isänsä, hänkin lähentelee kahdeksaakymppiä ja elää toisessa maassa. Ei ole ollut ikinä etelänlomia ilman lasta tai edes lapsivapaita viikonloppuja, mutta ei olla kaivattukaan. Aina voitu menot järjestellä niin, että toinen katsoo lasta. Sisaruksia meillä ei ole kummallakaan. Mihin te sitä apua tarvitsette?
Noin kolme kertaa tässä 10v sisällä on ollut todella paha/vaikea/hätätilanne. En jaksa tarkemmin selittää mutta yhdessä oli hengenvaara, toisessa talovahingon takia seisottiin vauvan kanssa ilman päällysvaatteita pakkasessa.
Eli peräti KOLME KERTAA. Se on sinunkaltaisen pätijän mielestä tietenkin liikaa. Ei isovanhempia saa kuormittaa kolmea kertaa kymmenessä vuodessa!
Sulle tulee entistä parempi mieli, kun kerron että noina kolmena (3!) kertana EMME SAANEET APUA, isovanhemmat löivät luurin korvaan ja sanoivat että ei kiinnosta.
Sellaista auttamisen menoa. Sullekin voi tulla joskus hätä tai kriisi.Täytyy sanoa, että tossa kohdalla en varmaan enää pitäisi yhteyttä tommosiin törkymöykkyihin. Todella itsekkäitä paskoja. Kun olin itse eroamassa ja pelkäsin henkeni edestä miehen väkivaltaisuutta, niin en saanut viikoksi yöpaikkaa äidin luota. Kun pieni lapsi häiritsee. Eli oman lapsenlapsen seura oli sietämätöntä vaikka oli hätätilanne.
Nyt kun on äidillä jo ikää niin en kyllä ole kirkuen auttamassa. Tuo mainittu ja oman lapsuuteni aikana tapahtuneet kaikki laiminlyönnit ei sydäntä lämmitä. On vaikea ymmärtää että oma vanhempi voi olla kova kun kivi, vaan omat asiat kiinnostaa. Isä taas halusi kaikin keinoin käyttää hyväksi, etenkin taloudellisesti. Muuten ei pitänyt yhteyttä kun vain jos oli jotain vailla.
Täsmälleen samanlaiset vanhemmat mullakin, tosin lapsuuden kaltoinkohtelu oli varmaan ehkä vielä pahempaa väkivallan takia.
Ja eivät tipan vertaa välitä lapsenlapsista, eivät ole nähneet ainoatakaan lapsistani.
Miten näitä edes voi auttaa vanhana? Ilkeitä, pahoja ihmisiä jotka vain loukkaavat ja satuttavat. Tulee olemaan hampaat irvessä pakotettua auttamista. En haluaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yksi lapsi. Omat vanhemmat ovat 70 -vuotiaita, heidän jaksaminen hoitamisessa on hyvin rajallista eikä lapsi ole ollut ikinä yökylässäkään. Puolison vanhemmista elossa on hänen isänsä, hänkin lähentelee kahdeksaakymppiä ja elää toisessa maassa. Ei ole ollut ikinä etelänlomia ilman lasta tai edes lapsivapaita viikonloppuja, mutta ei olla kaivattukaan. Aina voitu menot järjestellä niin, että toinen katsoo lasta. Sisaruksia meillä ei ole kummallakaan. Mihin te sitä apua tarvitsette?
Noin kolme kertaa tässä 10v sisällä on ollut todella paha/vaikea/hätätilanne. En jaksa tarkemmin selittää mutta yhdessä oli hengenvaara, toisessa talovahingon takia seisottiin vauvan kanssa ilman päällysvaatteita pakkasessa.
Eli peräti KOLME KERTAA. Se on sinunkaltaisen pätijän mielestä tietenkin liikaa. Ei isovanhempia saa kuormittaa kolmea kertaa kymmenessä vuodessa!
Sulle tulee entistä parempi mieli, kun kerron että noina kolmena (3!) kertana EMME SAANEET APUA, isovanhemmat löivät luurin korvaan ja sanoivat että ei kiinnosta.
Sellaista auttamisen menoa. Sullekin voi tulla joskus hätä tai kriisi.Täytyy sanoa, että tossa kohdalla en varmaan enää pitäisi yhteyttä tommosiin törkymöykkyihin. Todella itsekkäitä paskoja. Kun olin itse eroamassa ja pelkäsin henkeni edestä miehen väkivaltaisuutta, niin en saanut viikoksi yöpaikkaa äidin luota. Kun pieni lapsi häiritsee. Eli oman lapsenlapsen seura oli sietämätöntä vaikka oli hätätilanne.
Nyt kun on äidillä jo ikää niin en kyllä ole kirkuen auttamassa. Tuo mainittu ja oman lapsuuteni aikana tapahtuneet kaikki laiminlyönnit ei sydäntä lämmitä. On vaikea ymmärtää että oma vanhempi voi olla kova kun kivi, vaan omat asiat kiinnostaa. Isä taas halusi kaikin keinoin käyttää hyväksi, etenkin taloudellisesti. Muuten ei pitänyt yhteyttä kun vain jos oli jotain vailla.Täsmälleen samanlaiset vanhemmat mullakin, tosin lapsuuden kaltoinkohtelu oli varmaan ehkä vielä pahempaa väkivallan takia.
Ja eivät tipan vertaa välitä lapsenlapsista, eivät ole nähneet ainoatakaan lapsistani.
Miten näitä edes voi auttaa vanhana? Ilkeitä, pahoja ihmisiä jotka vain loukkaavat ja satuttavat. Tulee olemaan hampaat irvessä pakotettua auttamista. En haluaisi.
Poliitikot puuhaa innolla sellaista lakia missä lapsen pitää hoitaa omat vanhempansa vanhuksina. Tästä tulee ”ihanaa” aikaa esim lapsuuden perheväkivallan uhreille, ins*stin uhreille, narsistin uhreille... kaikille joiden pahantekijä se oma vanhempi on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne jotka voivat, maksavat muuttofirman jos ei pysty kantamaan – en tiedä miten ne jotka eivät pysty nostelemaan eikä ole rahaa /sukulaista apuna. Lastenhoitoapu kun lapsi on kipeänä ei kuulu automaattisesti isovanhemmille koska se on liian raskasta, yleensä siis vanhempien pitäisi ottaa vapaata sitä varten. Lapsi ei halua vierasta isovanhempaa myös kotiinsa, vaan äidin esim.
Me muutimme viimeksi, kun laskettuun aikaan oli 2vkk. Muuttofirmat auttavat sellaisissa tilanteissa. Luulisi, että harva mummo alkaa sohvia kantamaan kenenkään apuna. Kun lapsi on kipeänä, siihen saa palkallista vapaata ainakin meillä kolmeksi vuorokaudeksi. On ollut hyvin helppoa sopia puolison kanssa kumpi jää. Nyt en ymmärrä ongelmaa.
Luulen, että näitä muuttofirmakommentteja laittavat hyvin toimeentulevat ihmiset. Muuttofirmat ovat kuitenkin todella kalliita. Katselin hintoja viime muutossa ja totesin, että lähemmäs tonniin muutossa ei minulla sairauseläkeläisenä ole varaa, kun muutosta tulee muutenkin paljon kuluja. Eikä meidän suvussa kyllä muutkaan ole muuttofirmaa käyttäneet.
Nykyään individualismi on arvostettua, mutta samalla ihan tutkitustikin juuri se on suuntaus, joka saa nykyihmiset voimaan huonosti ja masentumaan. Masennusta on paljon vähemmän yhteisöllisissä kulttuureissa.
Toki jokainen tekee lapsensa sillä oletuksella, että kykenee ne myös itse hoitamaan, mutta silti hieman ihmettelen tätä suuntausta, jossa toisia ei auteta, eikä apua saisi toivoa. Itse sairaanakin ihmisenä saan hyvän olon pienestä avusta, jota välillä jaksan toisille antaa. Elämä on välillä arvaamatonta, ja itse toivon, että ihmiset olisivat tukena puolin ja toisin raskaampina aikoina. Se lisää ihan jokaisen hyvinvointia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän turvaverkko on aina ollut päiväkoti, silloin kun lapset siinä iässä. Jos on ollut töiden lisäksi pakottavia muita menoja tai on halunnut vain yhden päivän levätä, niin olen vienyt lapset hoitoon. Teen osittaista työaikaa, joten sekin helpottaa. Aika monesta asiasta on pitänyt luopua, kun apua ei saa eikä ole varaa sitä ostaa. Tavallaan tästä on tullut erikoinen kierre, koska turvaverkkojen puute on ajanut siihen, että en ole voinut työskennellä täysipäiväisesti ja se taas on johtanut siihen, että rahaa on vähemmän ostaa palveluita. Mutta periaatteessa olen ihan tyytyväinen ja olen hyväksynyt sen, että elämä on kohdallamme valintoja. Kaikkeen ei pysty omin päin.
Minä olen mummo ja olisin onnellinen, jos joku kysyisi varamummoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä naapurinmummo auttoi aluksi, mutta ryhtyi sitten asettamaan vaatimuksia, että pitää käyttää kaupassa kerran kuukaudessa autolla tai vaihtaa olohuoneen valaisimeen lamppu. Eihän me nyt lapsiperheestä tuommoiseen ennätetä ja sitten se mummo ei enää ottanutkaan meidän lapsia koulun jälkeen kotiinsa ja tarjonnut välipalaa. Itsekäs ihminen, ei mitään pyytetöntä apua, vaikka meillä hankalaa.
Olipa väsähtänyt vitsi.
Mutta niin kovin tavallinen tilanne. Apua halutaan ja vaaditaan, mutta itse ei olla valmiita auttamaan missään.
Olin aikoinaan varamummona, sopimus oli, että kahdesti kuukaudessa noin 2 tunnin ajan. Aika äkkiä mummotettavan perhe keksi, että joka toinen viikonloppu olisi kiva hoitoaika, samoin voisin ostaa lapselle leluja, vaatteita, viedä Linnanmäelle jne., koska "oikeatkin mummot tekevät niin". Kiitos ei, jos pelkkä yhteinen aika ei riitä, niin minä en ryhdy maksuautomaatiksi.
Aina löytyy lokkeja.
Mä olen etsinyt varamummoa ja MAKSAISIN 20e/h varamummolle ja lisäksi vakuutukset ja sivukulut. Eli siis sivukuluineen 30e/h. En ole löytänyt, syynä ollut se että useimmilla on ne omat lapsenlpset (ihan ymmärrettävää). Rahalla malsaen ei jää kiitollisuudenvelkaan.Miksi sen pitäisi olla juuri mummo? Miksi ei joku nuorempi kävisi? Esimerkiksi opiskelija tai työtön?
Tai miksei paappa käy?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne jotka voivat, maksavat muuttofirman jos ei pysty kantamaan – en tiedä miten ne jotka eivät pysty nostelemaan eikä ole rahaa /sukulaista apuna. Lastenhoitoapu kun lapsi on kipeänä ei kuulu automaattisesti isovanhemmille koska se on liian raskasta, yleensä siis vanhempien pitäisi ottaa vapaata sitä varten. Lapsi ei halua vierasta isovanhempaa myös kotiinsa, vaan äidin esim.
Me muutimme viimeksi, kun laskettuun aikaan oli 2vkk. Muuttofirmat auttavat sellaisissa tilanteissa. Luulisi, että harva mummo alkaa sohvia kantamaan kenenkään apuna. Kun lapsi on kipeänä, siihen saa palkallista vapaata ainakin meillä kolmeksi vuorokaudeksi. On ollut hyvin helppoa sopia puolison kanssa kumpi jää. Nyt en ymmärrä ongelmaa.
Luulen, että näitä muuttofirmakommentteja laittavat hyvin toimeentulevat ihmiset. Muuttofirmat ovat kuitenkin todella kalliita. Katselin hintoja viime muutossa ja totesin, että lähemmäs tonniin muutossa ei minulla sairauseläkeläisenä ole varaa, kun muutosta tulee muutenkin paljon kuluja. Eikä meidän suvussa kyllä muutkaan ole muuttofirmaa käyttäneet.
Nykyään individualismi on arvostettua, mutta samalla ihan tutkitustikin juuri se on suuntaus, joka saa nykyihmiset voimaan huonosti ja masentumaan. Masennusta on paljon vähemmän yhteisöllisissä kulttuureissa.
Toki jokainen tekee lapsensa sillä oletuksella, että kykenee ne myös itse hoitamaan, mutta silti hieman ihmettelen tätä suuntausta, jossa toisia ei auteta, eikä apua saisi toivoa. Itse sairaanakin ihmisenä saan hyvän olon pienestä avusta, jota välillä jaksan toisille antaa. Elämä on välillä arvaamatonta, ja itse toivon, että ihmiset olisivat tukena puolin ja toisin raskaampina aikoina. Se lisää ihan jokaisen hyvinvointia.
Kelalta voi hakea muuttoavustusta, se on n. 180e. Jos talous on niin heikko, että muuttofirmaa ei pysty hankkimaan, kannattaa kysellä kavereita. On minusta huomattavasti luontevaa pyytää ikätovereita kuin vanhoja vanhempia, joilla ei välttämättä ole terveyttäkään enää riuhtoa pesukoneita kolmanteen kerrokseen. Talkoilla ja kaljapalkoillahan köyhät yleensä muuttaa eikä vanhempien toimesta.
"Auttavat"väkipakolla vaikka,narsistisesti. Eli suureen ääneen istestään meuhkaten voivat auttaa rahallsiesti ja palveluita ym.ostellen puolestasi(itseltäsi edes kysymättä suostumusta)ja jälkeenpäin syyllistetään surutta huutaen miten on kaikki tehty eteesi ja auttaakseen sinua, ja oikeutetaan henkinen väkivalta ja kaltoinkohtelu sekä sidotaan ikuiseen kiitollsuudenvelkaan ja yhteyksiin heidän kanssaan. Muiden silmissä ollaan sitten suuria auttajia ja hyväntekijöitä ja kiittämätön syntipukki vain välttelee seuraa vaikka kaikin tavoin on autettu. välttelen siis tuon henksien väkivallan takia ja koska en ole oikeasti mitään apua heiltä edes halunnut tai pyytänyt,koska siinä on takana aina tämä hyvin kieroutunut kuvio. Ole onnellinen, jos sinua ei "auteta"näin, vastoin tahotasi ja vastikkeellisesti syyllsitäen kaikesta "avustaan"!
Samoja kokemuksia täälläkin. 0Mun äiti ei tosipaikan tullen auta millään tavalla, vaikka puhuu paljon kuinka haluaa auttaa aina kun voi. Tai sitten 'auttaa' siten kuin itse parhaaksi näkee, josta ei sitten ole oikeasti apua. Se on pikemminkin vallankäyttöä ja sekaantumista perheen asioihin.
Kun huomasin tämän kuvion lasten ollessa pieniä, päätin että en pyydä apua, tai edes välttämättä kerro jos jokin ongelma tai vastoinkäyminen tulee.
Ja näin olemme mieheni kanssa toimineet. Miehen puolelta isovanhempia ei ole, vaan molemmat ovat kuolleet.
Kun tietää että apua ei saa, asiat täytyy hoitaa itse.
Tokihan äidilleni apu kelpaisi, mutta olemme joutuneet ottamaan etäisyyttä. Olemme molemmat vuorotöissä, mies on välillä sairastellut, teinit tarvitsevat jaksavia vanhempia siinä kuin pienemmätkin lapset. Ilman mitään turvaverkkoja on omasta jaksamisesta huolehdittava.
Suurin osa kavereista melko samassa tilanteessa, joten kovin isoja apuja ei kukaan edes pyydä.
Jaksamista kaikille, jotka joutuvat aina itse hoitamaan ja pärjäämään!
Pitääkö itsekin vielä töissäkäyvien isovanhempien ottaa oksennustautinen/räkäinen lapsi hoitoon? Miksi ja miten???
Vierailija kirjoitti:
Ap tuo on nykypäivän isovanhemmuutta. Isovanhemmuus on polarisoitunut kovasti. Nyt isovanhemmista 1/3 auttaa paljon ja kovasti, 1/3 laiskasti ja sillointällöin, ja 1/3 ei edes pidä mitään yhteyttä.
Ennen ”kaikki” isovanhemmat auttoi ja hoiti kun oli vahva yhtenäiskulttuuri ja sosiaalinen verrokkipaine. Nyt sitä ei enää ole.
Monet isovanhemmat - kuten omat vanhemmat - ihan suoraan sanoi että ei kiinnosta lapsenlapset, ei kiinnosta olla isovanhempi, haluamme elää vain itseämme vartenNäillä sitten mennään, vanhempani eivät ole edes kahta nuorinta lastani nähneet, eivät edes ristiäisiin tulleet.
Tämä on nykypäivää. Eihän enää liikenneonnettomuuspaikallakaan kukaan auta, kuvataan videota korkeintaan. Yksin on pärjättävä, ikävä kyllä.
Minä kun tiedän että en saa vanhemmiltani mitään apua tai tukea edes hädässä, en vaikka talo palaisi ja pakkasessa oltaisiin, niin olen sitten varautunut siten että mulla on aina kriisirahasto, 7000-8000e. Tällä saa hädässä palkattua apua jos itse sairastuu pahasti tai jos talo palaa alta tai muuta. Vanhemmat ei auta vaikka olisi elämän ja kuoleman asia.
Ennen isovanhemmat asuivat lastensa kanssa/luona. Yritäpä nyt sanoa vauvaperheelle, että toki autetaan, kunhan muutetaan teidän luokse asumaan kuten isovanhemmat ennenkin teki.
Alue: Aihe vapaa
Tuo kuulostaa jo aika pahalta. Eikö teillä ole naapureita? Täällä paloi viime kesänä rivitalosta yksi asunto ja ennenkuin edes palokunta ehti paikalle, naapurit tulivat apuun. Ja ihan pääkaupuniseudulla asutaan, missä väitetään asuvan vain välinpitämättömiä ihmisiä.
- eri