Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uusperheet. Miksi pitää tehdä vielä se yhteinen lapsi?
Milloinloppuujärki
19.01.2021 |
Olemme kaveripariskuntien kera ihmetelleet joitain eronneita kavereitamme ja heidän uusperhearkeaan.
Otetaan esimerkki:
Mies ja nainen (Jep, anteeksi sukupuolet nykyaikana) eroavat.
Suhteesta jää kaksi alakouluikäistä lasta.
Molemmat löytävät uudet puolisot, joilla ennestään lapsia.
Lapsiarki on yhtä aikatauluttamista ja soveltamista (Mulla menis hermot)
Vuoden-kahden päästä huomataan jälleen, kuten joskus aiemmin ex-kumppanin kanssa, että elämä on ihanaa ja tehdäänpä lapsi.
Nyt sitten kuvioissa on omat ex:n kanssa tehdyt lapset, nykyisen ja sen ex:n lapset, sekä yhteinen lapsi.
Hyvin, hyvin, hyvin harvalla kaikki lapset ovat samalla viivalla.
Tahtoo se uusperhelapsi mennä aina edelle oman huoneen, lelujen ja huomionkin osalta. Sitten tulee jossain vaiheessa ex:n kanssa tappelu aiheesta, kun ex:n kanssa tehdyt lapset on kakkosina ja show on valmis.
Kertokaa minulle, miksi se yhteinen uusperheen lapsi on niin hirveän tärkeää saada aikaiseksi, kun lapsia on jo molemmat tehneet?
Miksi aikuisiällä pitää valmiiksi tehtyyn nuotioon heitää ruutia?
Kommentit (37)
Tän takia pitää olla iso talo 7h+k. Kalliiksi tuli!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei ole sanonut, että ihmiset olisivat kovin fiksuja. Sääliksi käy vaan lapsia, syyttömiähän he tähän ovat.
Miksi pitää tehdä ne ensimmäiset lapset jos ei saa edes pidettyä miestään?
Ja usein tätä yhteistä rakkaudenmukulaa hehkutetaan somessa äidin ja isin rakkaana.
Isommat lapset kouluikäisiä joten osaavat lukea näitä, niin minusta tuntuu pahalle näiden isompien puolesta ja yhdenkin perheen äiti kehuu kuinka hyvä isi tällä uudella lapsella on eli vanhempien lasten isikin oli skeidaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
eräs asiantuntija sanoi, että mies haluaa aina uuteen suhteeseen yhteisen lapsen.
No ei kyllä aina halua. Sehän olisi entisiä lapsia kohtaan suunnilleen sama kuin toteaisi että pitääpä yrittää uudestaan kun ei tullut kunnollista vielä.
Itse olen uusperheen miespuolinen, kummallakin omat lapset eikä kummallakaan mitään halua yrittää "laittaa paremmaksi".
Suurin osa aikuisista nyt vaan pyörii sen oman navan ympärillä. Mutkun MINÄ haluun...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset sen lapsen haluaa, että ukko pysyisi tässä liitossa. Niin turhaa, kun kumpikaan ei pysynyt edes aiemmissa liitoissaan.
Ihmettelen tätä myös. Ymmärrän, jos uusi kumppani on lapseton, joskin sillloinkin mielestäni tuo kuvio on hieman ongelmallinen lasten yhdenvertaisuutta ajatellen (ellei sitten ikäero ole iso, jolloin tämä ei liene niin iso ongelma).
Mutta jos niitä lapsia jo molemmilla on, eikö näiden lasten tasavertainen kohtelu ole jo riittävä haaste? Etenkin, jos sitten niitä bonus sisaruksia ja puolisusaruksia on siellä toisenkin vanhemman luona. Mielestäni todella epäreilua lapsia kohtaan.
En tälle asialle kuitenkaan mitään voi joten pidän suuni kiinni ja annan muiden tehdä omat valintansa. Itse olen vannonut ja myös puolisillani vannottanut, että jos ero joskus tulee niin muiden kanssa ei lapsia enää tehdä vaan keskitytään siihen, että iso elämän muutos on mahdollisimman vaivaton näille jo olemassa oleville lapsille eikä heidän lapsuuteensa tule sitten enää muita radikaaleja muutoksia ja tämänkaltsisia haasteita. Mies toki voisi sitten näiden aikuistuttua perustaa uuden pesueen niin halutessaan, minulle se tuskin olisi enää vaihtoehto...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä syy oli että minä halusin enemmän lapsia, minulla siis yksi ja miehellä yksi.
Nyt meidän perheessä on 4 lasta ja olemme onnellisia.
Teen töitä kotona joten oli jo alussa selvää että minä pystyn hoitamaan lapset ja aikatauluttamaan menot siten että ei hermot mene vaikka kaikki lapset asuvat meillä.
Emme ole koskaan ajatelleet että lapset ovat sinun ja minun lapsia vaan kaikki ovat meidän lapsia.
Syntyyhän ydinperheeseenkin lapsia, ajatellaanko niistä samalla lailla?
Kaikki ihmiset eivät vain ajattele järkevästi, eivätkä pysty realistisesti arvioimaan esimerkiksi omaa ajankäyttöä, talousasioita tms. Tunne ja juuri sen hetkinen fiilis vie, usein sitten kyllä erotaankin, kun tunteillahan on taipumus muuttua ja tasaantua.
Yhtä lailla ihmettelen aikuisten toisella kierroksella olevien ihmisten halua muuttaa yhteen, usein ihan lyhyen seurustelun jälkeen. Eikö olisi ihanaa viettää aikuisten viikonloppuja sen sijaan, että ruvetaan pyörittämään vaativaa uusperhearkea ja sekoitetaan lapset heti mukaan soppaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli lapsia miehellä ei. Olisi ollut kohtuutonta vaatia häntä luopumaan omasta lapsesta. 6v meni ennenkuin onnistuimme saamaan yhteisen iltatähden. Esikoisen ja kuopuksen ikäero 21v. Sisarukset palvoivat pikkusiskoaan.
Toki nyt kun tämä on ainoana kotona ollut jo 10v ja elämäntilanteemme taloudellisesti helpottanut hänellä on hieman enemmän rahaa käytettävissä. Myös isovanhemmat antavat hänelle rahaa. Muilla ei ole ollut isovanhempia yli 20 vuoteen, nyk miehen vanhemmat toki ovat olleet anteliaita myös heille aikanaan.
Lapset ovat olleet meille yhdenvertaiset kaikessa, lahjoja saaneet yhtä paljon yms miehenikin on pitänyt siitä huolen. Yhtä paljon on saaneet harrastaa, talo on rakennettu kaikkien hyvinvointia ajatellen eikä hän ole esim koskaan puhunut lapsipuolista. Lapsia on.
25v uusperhettä
Tai mennään ihan tietoisesti sellaisen puolison kanssa yhteen joilla on jo lapsia, ja tehdään se eka yhteinen ja sitten kiukutellaan kun sen oman puolison pitää huolehtia niistä entisistäkin eikä kaikki olekaan niin ihmeellistä kuin sille joka sen kokee ekaa kertaa. Oikein kiukutellaan kun ne "entiset lapset" tulee pilaamaan HEIDÄN perheensä elämää.
Kai niitä lapsettomiakin riittäisi siihen perheen perustamiseen, jos ei ole valmis hyväksymään oman puolison entisiä lapsia myös osaksi omaa perhettä. Koska sitä ne lapset ovat myös ja olivat siellä ennen sitä uutta puolisoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa ihmettelen. Onneksi tunnen vain yhden tämän kaltaisen parin, molemmilla omia lapsia, toisella 2 eri henkilön kanssa. Tää mies haluaisi vielä yhteisenkin lapsen, nainen onneksi ei. Hyvä että jaksavat nykyäänkään. Olen itsekin eronnut, mutta iso kynnys edes uuteen suhteeseen. Enkä halua miestä, jolla on jo lapsia. Paitsi jos ne on jo edes lähes aikuisia. Ja lisää lapsia en kyllä tee. Silloin kun lapset ovat isällään, hoidan omat tarpeeni läheisyyden suhteen. Lapsiviikoilla on kiva sitten keskittyä täysillä lapsiin.
Ymmärrän yhteisen lapsen tekemisen jos ero on tullut siksi, ettei exän kanssa ole päästy yhteisymmärrykseen lasten lukumäärästä. Eli toinen on halunnut suurperheen ja toinen sen yhden. (Tuokin asia olisi hyvä selvittää etukäteen, joskus vaan toisen mieli muuttuu.)
Sitten vielä "ympäristön asettamat odotukset". Meillä on yhteensä kuusi lasta ja silti on tullut kyselyä siitä yhteisestä. Ei muuten tule. Yhdessä oltu 10v ja vanhimmat lapset jo omillaan, silti osa sukulaisista vielä vihjailee iltatähdestä.
Mun siskoni ainakin muutti eronsa jälkeen uuden miehen kotiin lastensa kanssa, ajoi pois miehen mukulat entisestä suhteesta (oli niin ilkeä heille ettei lapset suostuneet enää käymään) ja <POP> syntyi uusi yhteinen rakkaudenhedelmä, josta sitten kehkeytyikin oikea "prinssi". (Sääli tulee sitä tyttöä, joka siihen rakastuu ja rupeaa suhteeseen.)
Hävettää yhä vielä yli 20 v jälkeen kertoa kelleen, että tuo ihminen on siskoni. Satujen pahan äitipuolen todellinen ruumiillistuma.
Ei me tehty, ei käynyt mielessäkään. Kasvatettiin se mun ainokainen, nyt ollaan jo kaksin. 🙂
En valitettavasti ymmärrä uusperheitä ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
eräs asiantuntija sanoi, että mies haluaa aina uuteen suhteeseen yhteisen lapsen.
No ei kyllä aina halua. Sehän olisi entisiä lapsia kohtaan suunnilleen sama kuin toteaisi että pitääpä yrittää uudestaan kun ei tullut kunnollista vielä.
Itse olen uusperheen miespuolinen, kummallakin omat lapset eikä kummallakaan mitään halua yrittää "laittaa paremmaksi".
Mieheni tahtoi, koska hänellä ei ollut omaa lasta.
Hänen kaverinsa tahtoi, koska oma lapsi oli jo iso ja naisen lapset pieniä.
Kumpikaan ei halunut jäädä ulkopuoliseksi.
Alue: Aihe vapaa
eräs asiantuntija sanoi, että mies haluaa aina uuteen suhteeseen yhteisen lapsen.