Mikä häiriö minulla voisi olla koska en jaksa keskittyä mihinkään kauaa, en pysty lulemaan kirjaa tai edes lehteä loppuun? Elokuvakin jaksaa kiinnostaa aina alussa mutta sitten teen jo yleensä muuta.

Jotkut viihtyy enemmän yksinään. Olisi sietämätöntä olla jatkuvasti muiden ihmisten äänien ympäröimänä. Luonnon ja eläinten äänet eivät ole koskaan häirinneet.

Vierailija kirjoitti:

Saatan unohdella asioita ja tarkistan monta kertaa että avaimet on mukan akun lähden kotoa . Oman käytöksen tarkkailuni on myös jatkuvaa. Se miten toimin eri tilanteissa, miltä näyyän ja mitä sanon. Kun tarkkailen omaa toimintaa, unohtelen asioita ja virheitä sattuu jonkin verran. Ap

Näiden vastausten perusteella sinulla voisi olla add. Masennus voisi myös täsmätä sekä paniikkihäiriökin tai ahdistuneisuushäiriö. Voi olla jopa nämä kaikki yhtäaikaa. Kannattaa mennä lääkärille, jos koet, että asiat häiritsevät elämääsi liiaksi. Esim. työterveyslääkärin kautta asiat lähtevät rullaamaan, kunnallisella myös.

Älä välttämättä hyväksy heti masennustuomiota, erityisesti kunnallisella ollaan helposti tyrkyttämässä sitä ensimmäisenä. Vaadi kunnollisia tutkimuksia ensin.

Perkaamisen voi aloittaa vaikka seuraavista: stressiherkkyys, univaje, ahdistuneisuushäiriö ja/tai AD(H)D. Minulla on koko suora.

Kuulostaa ihan normaalilta ihmisen elolta tuollainen. Kaikille tulee tuollaisia tilanteita. Leffa on tylsä, korja voi olla tylsä, tuleekin mieleen nuuta tekemistä jne.

Siis *kirja ^

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs mikä on sellainen, että alkuun ei meinaa pystyä add:n tyyppisesti keskittymään millään, mutta kun lopulta pystyy, syventyykin siihen juttuun autistisella innolla? Itsellä tällainen. Eli esimerkiksi kirjan aloittaminen ja siihen keskittyminen meinaa olla ihan äärimmäisen vaikeaa, mutta kun lopulta pääsen alkuun, minun on luettava se kirja samantien ilman taukoja. Sen jälkeen vietän tunteja netissä etsien tietoja kirjaililasta, hänen hahmoistaan, niiden vaikutteista jne. 

Tämä voi olla juuri sitä add:ta. Yksi sen piirre on juuri tuollainen ääretön innostuminen siitä, mistä pitää. Epämieluisiin asioihin on mahdotonta keskittyä, mutta mieleisiin asioihin keskittyminen on mahdotonta lopettaa. Tämän takia add/adhd ihmiset ovat muita alttiimpia kaikille riippuvuuksille.

Joo, ADHD:ta tai ADD:ta tämäkin. Sehän ei tarkoita sitä, että kaikki keskittyminen olisi vaikeaa tai mahdotonta, vaan se on epätasaisuutta keskittymisessä. Eli on sekä ali- että ylikeskittymistä. Kiinnostaviin asioihin voi ylikeskittyä niin että niiden parissa menee tuntikausia eikä oikein huomaa ympäristöäkään, mutta toiset jutut jäävät kokonaan tekemättä kun ei jaksa keskittyä tai pysty aloittamaan.

2,5v neljäänkymppiin mulla. Meleko kärsimätön olen useita kertoja vuorokaudessa. Työt voi jäähä kesken kö menee välillä tunneiksi nettiin. Kuitenki netissä ollesa ressi päällä kun ei ole töissä. Fakitus kasvaa. Toisaalta siitä saa nörtsiä jolla tehtä työtä. Töihin palattua ressi taas helpottaa. Kohta tekee kuiten taas mieli mennä nettiin uudestaan, vähän kuin tupakoitsija jonka koura alkaa kopeloida Bonus-toppaa povipielestä. Tai sitten on useita nettisivuja auki yhtä aikaa ja siirtyy vuodon perään sujuvasti tosielle vaan pikkunäpsäytyksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs mikä on sellainen, että alkuun ei meinaa pystyä add:n tyyppisesti keskittymään millään, mutta kun lopulta pystyy, syventyykin siihen juttuun autistisella innolla? Itsellä tällainen. Eli esimerkiksi kirjan aloittaminen ja siihen keskittyminen meinaa olla ihan äärimmäisen vaikeaa, mutta kun lopulta pääsen alkuun, minun on luettava se kirja samantien ilman taukoja. Sen jälkeen vietän tunteja netissä etsien tietoja kirjaililasta, hänen hahmoistaan, niiden vaikutteista jne. 

Tämä voi olla juuri sitä add:ta. Yksi sen piirre on juuri tuollainen ääretön innostuminen siitä, mistä pitää. Epämieluisiin asioihin on mahdotonta keskittyä, mutta mieleisiin asioihin keskittyminen on mahdotonta lopettaa. Tämän takia add/adhd ihmiset ovat muita alttiimpia kaikille riippuvuuksille.

Joo, ADHD:ta tai ADD:ta tämäkin. Sehän ei tarkoita sitä, että kaikki keskittyminen olisi vaikeaa tai mahdotonta, vaan se on epätasaisuutta keskittymisessä. Eli on sekä ali- että ylikeskittymistä. Kiinnostaviin asioihin voi ylikeskittyä niin että niiden parissa menee tuntikausia eikä oikein huomaa ympäristöäkään, mutta toiset jutut jäävät kokonaan tekemättä kun ei jaksa keskittyä tai pysty aloittamaan.

ADHD:t su muut ovat varmaan sukua maanisdepikselle. Depis-vaiheessa syntyy piiloraivoa ym:ta, joista tulee aikaansaantivoimaa ja enerkiaa pitää yllä maniaa taas jonkin aikaa.

assda kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs mikä on sellainen, että alkuun ei meinaa pystyä add:n tyyppisesti keskittymään millään, mutta kun lopulta pystyy, syventyykin siihen juttuun autistisella innolla? Itsellä tällainen. Eli esimerkiksi kirjan aloittaminen ja siihen keskittyminen meinaa olla ihan äärimmäisen vaikeaa, mutta kun lopulta pääsen alkuun, minun on luettava se kirja samantien ilman taukoja. Sen jälkeen vietän tunteja netissä etsien tietoja kirjaililasta, hänen hahmoistaan, niiden vaikutteista jne. 

Tämä voi olla juuri sitä add:ta. Yksi sen piirre on juuri tuollainen ääretön innostuminen siitä, mistä pitää. Epämieluisiin asioihin on mahdotonta keskittyä, mutta mieleisiin asioihin keskittyminen on mahdotonta lopettaa. Tämän takia add/adhd ihmiset ovat muita alttiimpia kaikille riippuvuuksille.

Joo, ADHD:ta tai ADD:ta tämäkin. Sehän ei tarkoita sitä, että kaikki keskittyminen olisi vaikeaa tai mahdotonta, vaan se on epätasaisuutta keskittymisessä. Eli on sekä ali- että ylikeskittymistä. Kiinnostaviin asioihin voi ylikeskittyä niin että niiden parissa menee tuntikausia eikä oikein huomaa ympäristöäkään, mutta toiset jutut jäävät kokonaan tekemättä kun ei jaksa keskittyä tai pysty aloittamaan.

ADHD:t su muut ovat varmaan sukua maanisdepikselle. Depis-vaiheessa syntyy piiloraivoa ym:ta, joista tulee aikaansaantivoimaa ja enerkiaa pitää yllä maniaa taas jonkin aikaa.

Nyt lipsahti vikaan arviot keittiöpsykologilla. Mainitsemasi diagnoosit ovat erillisiä ilmiöitä. Toki jos ja kun adhd/add-ihminen vertaa neurotyypillisiin itseään, niin se ahdistaa itsessään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs mikä on sellainen, että alkuun ei meinaa pystyä add:n tyyppisesti keskittymään millään, mutta kun lopulta pystyy, syventyykin siihen juttuun autistisella innolla? Itsellä tällainen. Eli esimerkiksi kirjan aloittaminen ja siihen keskittyminen meinaa olla ihan äärimmäisen vaikeaa, mutta kun lopulta pääsen alkuun, minun on luettava se kirja samantien ilman taukoja. Sen jälkeen vietän tunteja netissä etsien tietoja kirjaililasta, hänen hahmoistaan, niiden vaikutteista jne. 

Tämä voi olla juuri sitä add:ta. Yksi sen piirre on juuri tuollainen ääretön innostuminen siitä, mistä pitää. Epämieluisiin asioihin on mahdotonta keskittyä, mutta mieleisiin asioihin keskittyminen on mahdotonta lopettaa. Tämän takia add/adhd ihmiset ovat muita alttiimpia kaikille riippuvuuksille.

Miten tätä add:tä sitten hoidetaan? Lääkkeillä ilmeisesti, mutta minkälaisilla lääkkeillä? Sama "vaiva" on ollut koulusta lähtien ja varmaan siksi en lukiotakaan jaksanut käydä loppuun. Itseä kiinnostavissa lukuaineissa sain kiitettäviä, muissa tuli sitten välttäviä/hylättyjä. En vaan kyennyt keskittymään niihin, vaikka tuijotin kirjoja tuntikausia. Opettaja tätä aikanaan ihmetteli, mutta kuittasi laiskuutena. En kuitenkaan mielestäni ollut laiska. 

Älypuhelin.

Tai tietokone.

Ole viikko ilman älylaitteita ja katso paraneeko keskittymisesti.

Esivaihdevuodet. Hormonitasapaino ja rauta-arvot kuntoon asap.

Olen kärsinyt näistä oireista koko ikäni, ihan kouluajoista asti. Ei siis uusi asia. Ap

Vierailija kirjoitti:

Miten tätä add:tä sitten hoidetaan? Lääkkeillä ilmeisesti, mutta minkälaisilla lääkkeillä?

Stimulanteilla. Tiedän, se kuulostaa hullulta, mutta keskittymishäiriö johtuu siitä että se aivojen alue joka normaalisti ohjaa tietoista toimintaasi (esim. juuri keskittyminen johonkin tehtävään), ei toimi niin tehokkaasti kuin sen pitäisi. Stimulantit stimuloivat sitä toimimaan tehokkaammin, jolloin se pieni lisäys mitä muukin aivotoiminta stimulanteista saa, peittyy sen tehostuneen kontrollin alle.

Kaikki yritykset "rauhoittaa" kiihtynyttä ADD duracellpupua toimivat siis itseään vastaan. Ennemmin sille ipanalle pitäisi antaa kofeiinitabletteja ensiavuksi. (Vitsillä kärjistäen.)

ADD-lääkkeet ovat ampfetamiiniin verrattavia stimulantteja, mutta niistä on nykyisin kemiallisesti poistettu se euforiaa aiheuttava ainesosa, joten huumeeksi niistä ei ole.

Mulla on 2suuntanen ja koska se  on niin ei ne mitään add-hoitoa anna. Mikä tähän auttaisi? Mediataatio ja kalanmaksaöljy? Nimittäin on paljon jäänyt elämässä saavuttamatta keskistyttmiskyvyttömyyden takia. Alkoholia tekee mieli se vähän auttaa alkuun. Sitten jää kaikki jos tarpeeksi ottaa.

Vierailija kirjoitti:

Entäs mikä on sellainen, että alkuun ei meinaa pystyä add:n tyyppisesti keskittymään millään, mutta kun lopulta pystyy, syventyykin siihen juttuun autistisella innolla? Itsellä tällainen. Eli esimerkiksi kirjan aloittaminen ja siihen keskittyminen meinaa olla ihan äärimmäisen vaikeaa, mutta kun lopulta pääsen alkuun, minun on luettava se kirja samantien ilman taukoja. Sen jälkeen vietän tunteja netissä etsien tietoja kirjaililasta, hänen hahmoistaan, niiden vaikutteista jne. 

Sä ylität sen aloittamisen aiheuttaman ahdistuksen tunteen. Se aloittaminen on niin vaikeaa, kun takaraivossa ahdistaa ajatus "mitä, jos mä en pysty tai jaksa". Se katoaa, kun saavuttaa tarpeeksi paljon positiivisia kokemuksia.

Nuorena luin kirjan samalta istumalta, nyt täysin keskittymiskyvytön. Syytän näitä laitteita ja levotonta työelämää.

Käyn psykoterapiassa, osaisiko terapeutti jotain neuvoa tämän asian suhteen? Olen käynyt vasta muutaman kk. Ap

Miten näitä hoidetaan? Pääseekö työkyvyttömyys eläkkeelle?

Vierailija kirjoitti:

Masennus ja ahdistuneisuushäiriö jos et ole aiemmin kokenut ongelmaksi. Taitaa olla koronan myötä lisääntynyt kun eristys ja ruutuaika kasvaa.

ADHD on myös mahdollinen selitys, mikäli on esimerkiksi kouluaikoina päässyt luistelemaan kuin koira veräjästä älynlahjojensa avulla, ja seinä on tullut vastaan vasta vastuiden kasautuessa (työelämä, perhe-elämä jne.)

Itselläni vaikeudet alkoivat heti, kun aiemmin valmiiksi kyhätty rakenne hävisi ja pitikin organisoida asioita itse, käytännössä lukiosta eteenpäin. Peruskoulussa yli ysin keskiarvo, mutta lukiossa meinasin jäädä luokalleni.

Mutta olen samaa mieltä, että tilastollisesti todennäköisin selitys on stressi, masennus tai ahdistus.