Onko teidän lapsillanne kaikilla oma huone.....

Meillä ei ole lastenhuonetta, koska vajaa parivuotias esikoinen nukkuu meidän makkarissa ja syksyllä syntyvä vauva pääsee vierihoitoon.



Jos tilaa vain on, niin mielestäni ideaaliratkaisu olisi erillinen nukkumahuone ja leikkihuone. Uskon, että yhdessä nukkuminen tuo turvan tunteen vähän isommillekin lapsille. (No teini nyt tietenkin kaipaa jo ihan omaa ja yksityistä rauhaa.) Erillistä leikkihuonetta taas puoltaa se, ettei leikkejä tarvitse koskaan siivota kesken kaiken... Itseäni ärsytti lapsuudessa se, että äiti komensi korjaamaan leikit iltasella, jotta huoneeseen mahtui nukkumaan.

keskimmäinen (kohta 3v) ja kuopus (15kk) jakavat huoneen.



Tällä hetkellä esikoinen on ainoa joka oikeasti siellä huoneessaan viettää aikaa ja oma huone on hänelle hyvin tärkeä. Saa itse sisustaa ja pitää itse huolta että huone on siisti jne.



Pienten huone on kaikkien nukkumahuone (esikoinenkin nukkuuu siellä kerrossängyssä keskimmäisen kanssa, kuopuksella on pinnari) ja yhdessä siellä leikkivät kaikki. Tässä 15 neliön huoneessa on suurin osa leluista.



Meillä kaikki makuuhuoneet on ylhäällä ja pienet suurimmaksi osaksi leikkivät ja touhuavat alakerrassa joten ainakaan heidän kohdallaan ei vielä ole mitään väliä että jakavat huoneen. Voisimme periaatteessa järjestää kaikille omat huoneet mutta emme todellakaan näe siihen vielä mitään syytä.

on tällä hetkellä kaksi tyttöä ja kummallakin on oma huone. Sen merkitys on toistaiseksi aika vähäinen, kun ovat 02 ja 03 syntyneet. Kummatkin nukkuvat omissa huoneissaan. Ja meille on tulossa joulukussa vauva, joka myös saa oman huoneen, toivottavasti siirto omaan huoneeseen onnistuu alle puolivuotiaana.

ihan on kivan kokoiset kämpät teillä....

Mutta kun (jos Luoja vaan suo) jossain vaiheessa pikkukakkosen, niin lapsilla on yhteinen huone. Varmaan vauva-ajan nukkuu vanhempien makkarissa, mutta sitten siirtyy isosiskon huoneeseen. Ei ainakaan suunnitelmissa ole muuttaa isompaan asuntoon... Kun vaan ekana saataisiin toinen lapsi...

ja pojat 2v ja 4v jakavat ne. eli pojilla on nukkumahuone, jossa ei leikitä vaan nukutaan, lueskellaan ja hoidetaan pehmoja. erikseen on leikkihuone jossa on riehakkaampaan touhuun juttuja. aikamoinen romuvarasto.



pojat viihtyvät samassa huoneessa ja minusta tuntuvat saavan turvaa toisistaan kun käyvät nukkumaan. höpöttelevät kaksin ennen nukahtamista jne.



sitten isompana saavat jakaantua kun ymmärtävät toivoa.



meille on ilmeisesti pikkusisko vielä tulossa, mutta enpä ole kyummemmin miettinyt että miten sitten tehdään huonejärjestelyt.

tytöt 3v ikäerolla, alle 2 ja 5. Oma huone löytyy tarvittaessa, mutta toistaiseksi on PELKÄSTÄÄN hyötyä yhteisestä huoneesta, nukkuvat kerrossängyssä. Nukkuvat molemmat paremmin toistensa kanssa ja jakavat näin asioita, ovat myös samassa rytmissä unien suhteen. Seuraavaksi omat ' loosit' samaan huoneeseen ja omiin huoneisiin siirto tulee EHKÄ kun isompi menee kouluun, jos sitä sit haluaa.

Lapset ovat samassa huoneessa keskenään (asutaan kolmiossa) eikä kumpikaan ole valittanut. Tammikuussa meille syntyy kolmas ja etsitään neliöiltään isompaa asuntoa, mutta samassa huoneessa lapset varmaan edelleen tulevat olemaan. Eihän noin pienet nyt tarvitse omaa huonetta. Itse olen sitä mieltä, että kun koulu alkaa niin esikoinen voisi siinä vaiheessa saada oman huoneen, mutta onnellisia ovat nyt yhteisessä.

että jakaa huoneen sisaruksensa kanssa?

En oikein ymmärrä tätä nykyajan ihannetta saada mahdollisimman pienelle lapselle, joskus jopa vastasyntyneelle perheen ensimmäiselle lapselle, oma huone. Itsekin jaoin huoneen pitkään veljeni kanssa, enkä ollenkaan kärsinyt, päinvastoin. Yhdessä leikkiminen ja touhuaminenhan oli kivaa ja tärkeää. Ei se silti sitä tarkoittanut, että kaiken aikaa olisimme kyhnänneet kylki kyljessä. Toki oli kivaa saada oma huonekin!



Ajatelkaas, kuinka ahtaasti (siis todella ahtaasti) monet maailman ihmiset joutuvat asumaan tänäkin päivänä. Se ei tietenkään ole mikään tavoitetila kenellekään, mutta kuitenkin. Ehkei kannata tehdä kärpäsestä härkästä tässäkään asiassa...

Myöhemmin ehkä tulee tyttöjen ja pojan (poikien??) huone. Omia huoneita kaikille tuskin tulee riittämään, jos toiveemme isosta perheestä toteutuu. Ehkä murrosikäisille tuo oma huone on merkityksellinen juttu, mutta muuten lapset tuntuvat viihtyvän hyvin yhteisissä huoneissa. Itsellä oli oma huone noin 10v alkaen, mutta ei se minulle ollut tärkeä kuin ehkä silloin kun tuli kaveri kylään ja pikkuveljet jäivät ulkopuolelle. Muuten touhuttiin paljon yhdessä ja läksyt tein vielä lukiolaisenakin keittiön pöydän ääressä, kun se oli niin hyvä paikka. =) Paljon nämä varmaan riippuu myös perheestä ja lapsen luonteesta, mutta minua myös ärsyttää tuo kaikille omat huoneet -ajattelu.

Itse olen jakanut huoneen veljeni kanssa aina siihen saakka, kun muutin kotoa pois opiskelemaan ja senkin jälkeen kotona vieraillessa nukuin samassa huoneessa. Kivaa se vaan oli!



Nyt meillä on yksi lapsi, toinen tulossa. Esikoisella on siis oma huone ja olemme muuttamassa isompaan taloon, jossa molemmilla olisi mahdollisuus nukkua omassa huoneessa. tarkoitus on kuitenkin ainakin lähteä liikkeelle niin, että yhdestä huoneesta tulee makuuhuone, jossa molemmat nukkuu ja toisesta leikkihuone. Isommilla lapsilla on yleensä aina leikit kesken, kun pitää mennä nukkumaan ja on kurjaa sotkea ne ja kerätä lelut pois ennen nukkumaan menoa. Omassa leikkihuoneessa leikit voi odottaa seuraavaan päivään. Meillä tulee vielä yksi ylimääräinenkin huone, mutta katsotaan sen tilannetta sitten myöhemmin.

Nyt tyttö on 3.5-vuotta, eikä kumpaakaan haittaa. Näin asumme luultavasti vielä pitkään. Kärsii tai ei, meillä ei ole taloudellisesti mahdollista hankkia isompaa asuntoa. Naapurin rouva on asunut samanlaisessa 2 h keittokomero asunnossa ukkonsa ja lapsensa kanssa, ja naureskeli kun valitin tilanahtautta.



Itse sain iiison huoneen 12-vuotiaana ja pääsin veljestäni eroon. Seuraavassa kämpässä riideltiin kumpi saa PIENEMMÄN huoneen!



Jos lapsi elää onnellisessa perheessä ja otetaan huomioon sellaisena kuin on - eiköhän onnellisia aikuisia kasva ilman omaakin huonetta. (ainakin toivon näin)

Mutta syksyllä muutetaan vähän isompaan asuntoon jossa tytöt saavat omat huoneet. Se helpottaa ainakin meillä kovasti nukkumaan käymistä, kun eivät osaa nukahtaa jos joku on huoneessa. Nyt siis pitää ensin odottaa että pienempi nukahtaa ja sitten vasta voi menna isompi nukkumaan. Kun saavat omat huoneet niin voivat mennä yhtä aikaa eikä tarvitse odotella.

Meillä kohta 6 v poika ja kohta 2 v tyttö ovat samassa huoneessa tarkoituksella - on hyvä oppia jakamaan! Ja he tykkäävät mennä yhtä iakaa nukkumaan ja höpöttÄvät omia juttujaan keskenään nukkumaan mennessään.



Tilaa meillä olisi laittaa lapset omiin huoneisiinsa mutta miksi ihmeessä näin pieninä? Ehkä jossain vaiheessa laitamme toisen huoneen makuu- ja leikkihuoneeksi ja toisen työskentelytilaksi, jossa on pôytä koululaiselle ja meille isommille.



Mieheni tulee 8-lapsisesta perheestä eikä heillä ole todellakaan ollut omia huoneita kenelläkään. Mies ei edes ymmärrä miksi pitäisi olla.

Jaoin itse lapsuudessani huoneen ensin kahden pikkuveljeni ja sitten kahden isosiskoni kanssa. Oli vähän orpo olo, kun siskot muuttivat pois kotoa.



Tällä hetkellä asumme kolmiossa ja tytöllä on oma huone. Toinen lapsi on tulossa, ja suunnitelmissa on, että tämä jossain vaiheessa siirtyy vanhempien huoneesta tytön huoneeseen. Jos meillä olisi yksi huone enemmän, siitä tulisi työhuone eikä lastenhuone.

Meidän pojilla (1v ja 5v) on yhteinen huone, esikoinen odotti kuin kuuta nousevaa, että saa veljen huoneeseensa =) Eivät kärsi yhteisestä huoneesta, sitten kun esikko menee kouluun, hän saa oman huoneen



Mareila+Pojat

Meillä on kaksi lasta 3v ja 1,5 v, tyttöjä molemmat. Asumme kolmiossa ja tytöt jakavat toisen makuuhuoneen. Me kaikki nukuimme vielä puolivuotta sitten kaikki samassa makuuhuoneessa ja sitten tytöt siirtyivät yhdessä omaan huoneeseensa. Hyvin tuntuvat yhdessä viihtyvän ja nukkumaan käyminenkin sujuu pääsääntöisesti hyvin. Joskus tytöt saattavat villitä toisiaan eikä uni meinaa tulla, mutta siihen riittää kun käy pariin kertaan rauhoittamassa tilannetta. Meille on kolmas tulossa aivan alkuvaiheessa eikä ole mikään kiire muuttaa tästä asunnosta pois. Vauva nukkuu aluksi meidän huoneessamme ja kun on tarpeeksi iso, vaihdamme ehkä makuuhuoneita päittäin eli lapset saavat isomman huoneen ja me vanhemmat pienemmän tai sitten ehkä ostamme kerrossängyn tai jotain.



Itse olen 5. luokalle asti jakanut huoneeni sisaruksieni kanssa enkä siitä ole yhtään kärsinyt. Minusta on itseasiassa huvittavaa kun heti esikoisen syntyessä aletaan kouhkata tilan loppumisesta vaikka asutaan esim. kolmiossa, mutta kukin tyylillään. Itse en voisi kuvitella laittavani pientä vauvaa omaan huoneeseen tai eristää isompiakaan lapsiani eri huoneisiin nukkumaan.

Eli tytöt (6v ja 8v) ovat toisessa huoneessa, pojat (1v ja 4v) toisessa. Ennen kuuopuksen syntymää olivat lähes vuoden kaikki samassa huoneessa kun remontti mylläsi muita huoneita, sitten esikoinen sai hetkeksi tyttöjen huoneen kokonaan itselleen. Ihan mielellään kuitenkin otti pikkusiskonsa sinne (tiesi näin käyvän alusta alkaen), ongelmana oli oikeastaan se ettei 4v poika antanut siskon siirtyä pois... Onneksi kuopuksen yöpalvelut saatiin loppumaan ennen 1v-ikää, joten hänet saatiin isoveljen huoneeseen ja tytöt samaan.



Ongelmana lähinnä tilanpuute, makuuhuoneet kun ovat kooltaan tytöillä n. 10,5 neliötä (liian pieni) ja pojilla 13,5 (ihan ok). Ratkaisuna kerrossängyt, pojilla Roope-Riikka joka minimipituisena (tosin kuopus vielä pinniksessä hetken aikaa). Tavarasäilytys optimoitu, ja kaiken turhan (?) yrittää äiti poistaa vähin äänin...



Saas nähdä miten mahdumme kun tytöt tulevat teini-ikään, tai jos meille suodaan vielä yksi lapsi. Suurin ongelma taitaa olla kuitenkin se että vessoja vain yksi (onneksi kylpyhuone kuitenkin erikseen). Vessanpöntölle on joskus jonoa! :)

ja jopa yhteinen sänkykin. toinen nukkuu toisessa ja toinen toisessa päässä jatkettavassa sängyssä. ennen oli omat sängyt mut enempi pitävät yhteisestä, on ainakin turvallisempaa. pitkään nukkuivat perhepedissä ja tottuivat nukkumaan yhdessä. ei pienet lapset kaipaa omaa huonetta, mitä ne siel yksikseen tekisivät? usein on äidinkin oltava lasten huoneessa, niinpä laittelen pyykkejä siellä ja olen mukana leikeissä samalla. kun vanhempi haluaa omaa rauhaa esim lueskellessaan, hän sulkee ovan ja nuorempi on äidin kanssa muissa hommissa. tietysti oma rauha ja tilakin on tärkeää silloin kun sitä kaipaa. sitten kun ovat koulussa ylemmil luokil niin asia on toinen. minusta on mukavaa kun sisarukset kasvavat yhdessä!

Pidän kuitenkin tärkeänä että joskus myöhemmin jokaiselle löytyy oma huone. Minulle tämä on ehdoton vaatimus talossamme! Johtuu omasta lapsuudestani, jolloin jouduin jakamaan huoneeni 4,5v vanhemman siskoni kanssa ja kärsin. Tuntui etten saanut omaa rauhaa ja omaa paikkaa kotona, kun minua vanhempi siskoni oli kavereidensa kanssa huoneessamme. Itse siis ehdottomasti kärsin tästä samasta huoneesta. Ehkä asiaa olisi auttanut, jos minulle olisi löytynyt jokin muu rauhallinen paikka asunnosta, mutta sitä ei ollut (äitini nukkui olohuoneessa ja keittiössä kävivät kaikki). Ja olimme yh- äidin lapset. Eli omasta lapsuudestani jäi asiasta trauma, tosin siskoni oli yleensä ottaen muutenkin vaikea.



Meillä lapset ovat vielä pieniä, vanhin aloittaa vasta koulun. Vanhin lapsi siirtyi omaan huoneeseensa vuosi sitten omasta halustaan. Hän kaipaa jo hitusen omaa rauhaa ja paikkaa leikkiä rauhassa kavereitten kanssa. Kakkonen on sitten pari vuotta nuorempi (eri sukupuoli) ja ei vielä kaipaisi omaa huonetta, paitsi joskus kavereitten kanssa leikkiessä, mutta jäi yksin asuttamaan huonettaan kun isompi halusi oman rauhan. Kolmas on vasta 1,4v ja nukkuu meidän vanhempien makuuhuoneessa ja tulee nukkumaan vielä vuosia. Eli omaan huoneeseen pääsee joskus ennen esikouluikää (edelliset kaksi siirtyneet vanhempien huoneesta pois 3-4v:na).



Pienet lapset eivät tarvitse mielestäni omaa huonetta, mutta iän myötä asia on ajankohtaisempi. Ehkä koulun aloitus on ensimmäinen etappi jolloin oma huone tulee ajankohtaiseksi, mutta viimeistään murrosiässä. Tosin jos lapset ovat hyvin keskenään toimeen tulevia tai lyhyellä ikäerolla samaa sukupuolta voisi yhteinen huone mennä, jos molempien toiveet/näkökannat otetaan huomioon. Yhteisen huoneen osalta olisi hyvä olla sääntöjä kavereiden kanssa ja toisella mahdollisuus vetäytyä asunnossa omaan rauhalliseen paikkaan. Eli vaatii enemmän pohtimista ja sääntöjä kuin omat huoneet.



Tiedän ettei kaikilla ole rahaa lapsille omiin huoneisiin asunnoissaan (kuten ei äidillänikään ollut) ja perheiden osalta on eroja lasten keskinäisissä kanssakäymisissä. Silti tämä omat huoneet tulevaisuudessa on ehdoton minusta meillä ja lähinnä vain oman lapsuudenkokemukseni vuoksi.