Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä vaivaa, kun arjen askareista on tullut niin vastenmielisiä, että melkein sattuu?
18.01.2021 |
Vaikea selittää, mutta yritän.
Olen kahden erityislapsen työssäkäyvä äiti ja taidan olla jotenkin uupumassa. Ongelmaa on erityisesti kotitöissä ja lastenhoidossa, omasta työstäni selviän vielä joten kuten.
Olen lopen uupunut lasten ja kodin hoitoon, vaikka meitä vanhempia on kaksi. Kyse ei ole ainoastaan siitä, että ei huvittaisi tehdä kotitöitä, vaan tuntuu välillä että en fyysisesti PYSTY.
Esimerkiksi roskapussin vaihto kaikkine vaiheineen - vanha pussi pois, solmu, kiikuta takaovelle, laita uusi pussi tilalle - tuntuu pahimmillaan niin vastenmieliseltä, että sen ajatteleminen ja tekeminen lähes sattuu. Suihkussa käyminen, hiusten peseminen ja sen jälkeen pukeminen on iljettävää. Iltasadun lukeminen lapsille tuntuu tuskaiselta. Tiskikoneen täyttäminen aiheuttaa jo ajatuksena paniikkikohtauksen, kun ajatus likaisista ja rasvaisista astioista, niiden latomisesta koneeseen ja tiskialtaan pesemisestä ällöttää.
Kaikki päivästä toiseen toistuvat rutiinit ja askareet kerta kaikkiaan ahdistavat, väsyttävät tai uuvuttavat. Olen niin väsynyt, että sattuu. Ja viime aikoina olen huomannut, että töissäkin on alkanut tuskastuttaa aiempaa enemmän esimerkiksi odotella ohjelmistojen latautumista tai tehdä sinänsä yksinkertaisia, mutta monivaiheisia ja aikaa vieviä tehtäviä.
Mikä minua vaivaa?
Kommentit (9)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uupumus tai masennus. Tuollaista mulla on masentuneena joka päivä, eikä ole edes lapsia.
Olet uupunut. Sinun pitäisi saada apua arkeesi. Soita psykiatrian polille ja pyydä saada keskustelu apua.
Kirjoituksesi on kuin minun suustani. Aivan samat asiat ahdistaa ja tuntuu ylitsepääsemättömän vaikeilta suuren osan ajasta. Minulla yksi lapsi vain, vaikea parisuhde ja ero takana. Opiskelen ja hoidan lasta yksin. Tuntuu välillä että en vaan jaksa. En jaksaisi leikkiä lapsen kanssa, en tehdä kotitöitä, en lukea sitä iltasatua, en mitään. Käytän kaiken jaksamiseni lapseen, että olisin läsnä ja hyvä äiti. Tiskit lepää aitten välillä altaassa ja roskat vien vasta kun on ihan pakko. Imuroin ehkä kerran 2 tai 3 viikkoon. Teen minkä jaksan, lapsi on pääasia. Voimia sinulle ap, tee mitä pystyt ja et sen enempää. Ole itsellesi armollinen. Toiset päivät on huonompia, anna suosiolla olla kaiken "turhan" ja keskity lapsiin. Jossain vaiheessa toivottavasti helpottaa. Myös perheen ulkopuolista apua voi pyytää jos tuntuu, että tilanne vaatii. Juttele miehellesi!
Vierailija kirjoitti:
Olet uupunut. Sinun pitäisi saada apua arkeesi. Soita psykiatrian polille ja pyydä saada keskustelu apua.
Hyvä neuvo, mutta sillä aikaa joku voisi ihan oikeasti käydä laittamassa ne tiskit koneeseen, viedä roskat ja hoitaa lapset. Juttelu helpottaa oloa, mutta se konkrettinen apu kotona on vähintäänkin yhtä tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on ihan perusasioita, mutta huolehdi että saat riittävästi unta. Keinolla millä hyvänsä. Saatko vapaa-aikaa koskaan itsellesi? Olla vain ihan itsekseen, niin ettei tarvi kenellekään edes puhua eikä ainakaan kenestäkään huolehtia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mites kilpirauhasarvot, ferritiini, verensokeri?
Alue: Aihe vapaa
Masennus.