Olen jo kaksi vuotta rakastanut kaveriani, tunnustaisitteko?
Tunnustaisitteko rakkauden, tilanteessani?
Olen jo kahden vuoden ajan ollut rakastunut ystävääni. Minua 15v vanhempi.
Molemmat olemme varattuja. En hakua / ole uskaltanut lähteä sössimään heidän tai omaa parisuhdetta. He uusioperhe: lapset (ei yhteisiä) aikuisia jo. Meillä kaksi lasta ja ”iltatähden” vauvanyritys menossa (joo - tiedän miltä tämä kuulostaa, oudolta varmaan: mutta pakko mennä elämässä eteenpäin, enhän häntä ehkä saa joten viimeinen hetki yrittää toteuttaa vauva-haave...).
Nyt olen miettinyt että mitä oikeasti haluan elämältäni.... elää valheessa... vai kertoa totuuden, olla kaikille rehellinen. Voi tosin olla, että päädyn elämään yksin sen jälkeen - ja menettäisimme ystäväni, joka voisi pitää mahdottomana jatkaa minuun ystävyyssuhdetta, mikäli ei ole kiinnostunut.
Luulen että on, muttei ole sellainen mies, joka lähtisi ”toisen” eli tässä tapauksessa minun mukaani.
Mutta olisin ollut kaikille rehellinen.
Ajatuksia?
Kommentit (45)
Vain sinä tiedät mitä pitää tehdä. Jos olet valmis siihen, että pahin mahdollinen toteutuu ja jäät yksin, ole rehellinen ja kerro. Jos et voi elää täyttä elämää salaisuutta pitäen, ole rehellinen ja kerro. Jos taas arvostat nykyistä puolisoasi ja elämääsi, yritä unohtaa. Vain sinä itse voit punnita asioita ja tiedät miten haluat elämääsi elää.
Et tunne kaveriasi. Et tunne häntä arjessa.
Haaveilu kuuluu fantasiaan, arki on eri juttu.
Anteeksi mutta onko tämä taas tällainen vastakkaisen sukupuolen "ystävä". Hohhoijaa.
Ihme idareita kyllä olette ja missälie maailmassa elätte!
Oot myös saattanut luoda oman mielikuvan millainen hän olisi.
Paras olisi kun keskittäisi ajatukset omaan kumppaniisi. Kaiken energian ja huomion. Ihastumisen tunne on aika vahva. Vie mennessään jos ei aktiivisesti kiellä sitä vaan ruokkii.
Mieti järjellä, miten paljon sulla on pelissä. Mitä kaikkea olet menettämässä. Mieti mitä kaikkea ratkaisu tarkoittaisi kaikille osapuolille, taloudellisesti, miten se vaikuttaisi tulevaisuudessa kaikkeen.
Pitäisikö sinun selvittää ensin asia oman kumppanisi kanssa? Vaikutat hörhöltä ja epärealistiselta. Mitä kuvittelet saavuttavasi tuolla tunnustamisella? Pari lasta ja kolmatta yritetään tässä ihan varalta kun en parempaakaan saa?!
Kerro vaan. Ei ole kiva olla hätävara. Iltatähden teko kannattaa jättää kunnes tuo kuvio on selvinnyt.
Entäs jos kerrot tuolle ystävällesi että ”on hieman kimurantti tilanne nyt” ja selität tilanteen ikään kuin tuo kohde olisi joku muu? Kysyt että ”miten sinä reagoisit jos kertoisin sinulle näin? Mitäköhän kannattaa tehdä?”
Näet vähän mitä tuumaa ajatuksentasolla...???
Vauvan yrittäminen tuohon tilanteeseen on sairasta.
Ehdottaisin, että tutustut polyamoriaan. Ei ole kaikkien juttu, mutta ainakin tarjoaa mahdollisuuden toimia eettisesti katkaisematta suhteita. Ei ole helppoa.
En tarkoita, että välttämättä onnistuisi. ”Kahta kauniimmin” on kattavimman suomenkielisen teoksen nimi.
Alapeukkuja odotellessa. En itse ole polyamorisissa suhteissa, mutta tunnen niissä eläviä.
Voiko olla, että kaipaat elämääsi muutosta ja tällä hetkellä ajattelet, että tuon kaverin kautta saisit niitä muutoksia, mitä toivot?
Lennosta vaihtaminen on tosi haastavaa ja se ei ole helppo alku uudelle suhteelle. Paineet onnistua on kovat, kun on uhrattu niin paljon ja toisaalta erot pitäisi käsitellä siinä samalla, kun aloittaa uutta.
Mitä jos listaa vähän, että mitä toivot elämässäsi olevan, jos menisitte yksiin? Mikä muuttuisi? Minkä haluaisit muuttuvan?
No ei niiden omien lasten parasta ainakaan kannata ajatella tässä vaiheessa, kun on niin hyvä fantasia menossa.
Tiedoksi, ap: Se ihastuksesi kohde piereskelee sängyssä, kaivaa kotioloissa nenäänsä ja jättää pyykit puolison keräiltäviksi. Tai muuta vastaavaa, jota et tiedä, mutta et haluaisi omalle kohdallesi jos tietäisit.
Valoja sinne yläkertaan: oletko, ap, millään tavalla hyödyllinen kansalainen; tuotko iloa perheellesi; millä tavalla elämästäsi - ja oikeasti läheistesi elämästä - tulisi parempaa, jos lähtisit perheiden hajottamis -ristiretkellesi?
Luultavasti jonkun seitinohuen kännin varjolla joskus "lipsauttaisin" semivitsillä jotain ja tsekkaisin kaverini reaktion. Sillai että voisi suomalaiseen tyyliin laittaa tarvittaessa kännin piikkiin myöhemmin ja pahoitella, jos toiselta tulee järkyttynyt vastaanotto. Että kun oli elämäntilanne sellainen, että oli läheisyydenkaipuuta jne. niin tuli möläytettyä jne. :D
En kertoisi.
Vauva haave? Jos vauva tulisi niin riittäisikö sinulle perhe miehesi kanssa?
Toisaalta vauva saattaisi lujittaa sinun ja miehesi suhdetta ja auttaa unohtamaan ihastuksesesi.
Näin ei kuitenkaan välttämättä käy.
Ehkä kannattaisi mahdollisimman pian koittaa selvittää ajatukset ja mahdolliset ongelmat omassa suhteessasi.
Jos ei ole muuta ongelmaa kuin ihastus niin unohda se. Älä ainakaan ruoki sitä haaveilulla vaan haaveile tietoisesti omasta miehestäsi.
Itse en kyllä rikkoisi perhettäni tuollaisen takia. Jos kerrot niin monta elämää menee pilalle. Miehesi ja lastesi nyt ainakin. Lisäksi voi mennä omakin elämä pilalle ja menetät lisäksi kaveripariskunnan.
Tosin kannattaa pitää vähän taukoa tuosta ihastuksesta muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
En kertoisi.
Vauva haave? Jos vauva tulisi niin riittäisikö sinulle perhe miehesi kanssa?
Toisaalta vauva saattaisi lujittaa sinun ja miehesi suhdetta ja auttaa unohtamaan ihastuksesesi.
Näin ei kuitenkaan välttämättä käy.
Ehkä kannattaisi mahdollisimman pian koittaa selvittää ajatukset ja mahdolliset ongelmat omassa suhteessasi.
Jos ei ole muuta ongelmaa kuin ihastus niin unohda se. Älä ainakaan ruoki sitä haaveilulla vaan haaveile tietoisesti omasta miehestäsi.Itse en kyllä rikkoisi perhettäni tuollaisen takia. Jos kerrot niin monta elämää menee pilalle. Miehesi ja lastesi nyt ainakin. Lisäksi voi mennä omakin elämä pilalle ja menetät lisäksi kaveripariskunnan.
Tosin kannattaa pitää vähän taukoa tuosta ihastuksesta muutenkin.
Sama tuli mieleen. Onko nykyinen suhde kunnossa? Onko muita ongelmia ja osallistuvatko molemmat niiden ratkaisuun? Ettei vain ihastuminen ole oire jostain?
seuraa sydämesi ääntä. kannattaa kertoa. voitte yhdessä miettiä tahdotteko tuottaa kaikille tuskaa vai itsellenne onnen joka ehkäpä on vain teidän kahden salaisuus
Ei kannata kertoa. Pelkästään siksi että "sittenpä olisit ollut rehellinen" haluaisit sotkea lastesi, miehesi, kaverisi ja kaverin puolison elämän? Mitä ihmettä? Etenkin kun kyseessä on tasan ihastuminen ja himo, joiden olet antanut kasvaa päässäsi ihan liian isoiksi. Nyt jäitä hattuun ja paljon.
Ap, sun kaveri on MIES. Meinaatko, että jos sillä olisi jotain toiveita sun suhteesi, se olisi osannut ne salata ja itsensä hillitä? Dream on.
Vierailija kirjoitti:
En kertoisi.
Vauva haave? Jos vauva tulisi niin riittäisikö sinulle perhe miehesi kanssa?
Toisaalta vauva saattaisi lujittaa sinun ja miehesi suhdetta ja auttaa unohtamaan ihastuksesesi.
Näin ei kuitenkaan välttämättä käy.
Ehkä kannattaisi mahdollisimman pian koittaa selvittää ajatukset ja mahdolliset ongelmat omassa suhteessasi.
Jos ei ole muuta ongelmaa kuin ihastus niin unohda se. Älä ainakaan ruoki sitä haaveilulla vaan haaveile tietoisesti omasta miehestäsi.Itse en kyllä rikkoisi perhettäni tuollaisen takia. Jos kerrot niin monta elämää menee pilalle. Miehesi ja lastesi nyt ainakin. Lisäksi voi mennä omakin elämä pilalle ja menetät lisäksi kaveripariskunnan.
Tosin kannattaa pitää vähän taukoa tuosta ihastuksesta muutenkin.
Vauva vuosi on tehokas suhteen tuhoaja.
Ihastuin, kaveerasin, nainen on ihan hemmetin hyvä tyyppi, ja oon ihan rakastunut, mutten luultavasti tule koskaan kertomaan hänelle, vaikka olemme sinkkuja molemmat. Hän ei vain ole kiinnostunut minusta sillä tavalla.
Vaikea tilanne, en tiedä miten itse tekisin jos ihan käsi sydämellä sanon.