En osaa elää. Elämä tuntuu silkalta odottamiselta.

nuorena elämä on odottelua, kun vanhenee vuodet vierii liian nopeasti.

Minä olen aina odottanut vain seuraavaa lomaa. Nyt kun lomalla ei pääse matkustamaan eikä muutenkaan mitään mielekästä tekemään elämä jotenkin kadotti merkityksensä. Nyt odotan vain korona-ajan loppumista.

Minusta haaveet, niitä kohti ponnistelu ja niiden toteutuminen on elämän suola. Jos elämä tuntuu pelkältä odottamiselta, pitää keksiä pienempiä, lyhyemmän aikavälin tavoitteita. 

Puhu itsellesi hyviä sanoja. Voisiko olla kyse siitä, että syvällä sisimmässäsi on rakkauden vaje, joka ilmenee edessä olevana ihmeenä haaveissa. Olet rakastettu ainutlaatuisena ihmisenä. Ajattele joka päivä sitä.

Keskittyminen nykyhetkeen on ratkaisu. Siihen auttaa meditaatio.  Helppoja ohjeita on netti kertaallaan.

Tää on ongelma, josta voi opetella pois, ja myös kannattaa.

t. entinen odottaja, nykyinen eläjä

Mitä sitä turhaa odottaa tulevaa tai koronan loppumista. Elä nyt tässä hetkessä! Päätä tehdä joka kuukausi jotain arjesta erilaista.

Tiedän että korona rajoittaa, mutta kyllä kotimaassa löytyy kaikenlaista tekemistä turvarajoituksista huolimatta,ei kannata odottaa sitä "sit ku"-elämää, elä tötä " nyt kun"-elämää.

Voi muuten jäädä elämätöntä elämää.

Komppaan näitä läsnäoloa mainostavia tyyppejä, ja meditaatiota. Älä jää tuleen makaamaan eli apatiaan vaan tee jokin muuvi, mene terapiaan, mene  jooogakurssille, aloita avanto-uinti tai laskuvarjohyppääminen. Siinä varmaan tulee voimakas läsnäolon kokemus...mutta helpommallakin ehkä pääsee.

Oliko sinulla hyvä tunnesuhde äitiisi?

Kehitäppä jotain järkevää tekemistä tuon odottelun sijaan. Aseta itsellesi tavoitteita, haasta itsesi! Elämä on hyvää niille jotka ottavat aloitteen omiin käsiinsä eivätkä istu kädet sylissä odottamassa ... jotakin.

Vierailija kirjoitti:

Minusta haaveet, niitä kohti ponnistelu ja niiden toteutuminen on elämän suola. Jos elämä tuntuu pelkältä odottamiselta, pitää keksiä pienempiä, lyhyemmän aikavälin tavoitteita. 

Toisilla tuo haaveiden toteuttelu ja tavoitteiden asettelu vain lisää ajtusta siitä ett äsitten kun sen on saavuttanut, niin on "onnellinen", ja "päässyt johonkin maaliin", ja tyhjyys odottelee siellä viekkaana mutta varmana. Eli ratkaisu odottamiseen ei ole laatia itselle lisää odotettavaa, vaan ennemminkin juuri toisin päin, ksoka onnellisuus lähtee nykyhetken sietämisestä.

uppp

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta haaveet, niitä kohti ponnistelu ja niiden toteutuminen on elämän suola. Jos elämä tuntuu pelkältä odottamiselta, pitää keksiä pienempiä, lyhyemmän aikavälin tavoitteita. 

Toisilla tuo haaveiden toteuttelu ja tavoitteiden asettelu vain lisää ajtusta siitä ett äsitten kun sen on saavuttanut, niin on "onnellinen", ja "päässyt johonkin maaliin", ja tyhjyys odottelee siellä viekkaana mutta varmana. Eli ratkaisu odottamiseen ei ole laatia itselle lisää odotettavaa, vaan ennemminkin juuri toisin päin, ksoka onnellisuus lähtee nykyhetken sietämisestä.

Olkoon se tavoite sitten vaikka keksi seuraavalla kahvitauolla ja lasi viiniä, kun pääsee kotiin. Harva pystyy piristämään elämäänsä tässä ja nyt. Ajatus kuitenkin on, että elämässä olisi jatkuvasti palkitsevia hetkiä eikä esimerkiksi vasta eläkkeellä vuosikymmenten päästä.

Sitten kun- elämä on valitettavan yleistä.

Pitää yrittää löytää elämän mielekkyys nykyhetkestä. Toki on tiettyjä etappeja elämässä, joiden saavuttaminen tuo helpotusta.

Meillä se on suuren yrityslainan viimeisen erän maksu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta haaveet, niitä kohti ponnistelu ja niiden toteutuminen on elämän suola. Jos elämä tuntuu pelkältä odottamiselta, pitää keksiä pienempiä, lyhyemmän aikavälin tavoitteita. 

Toisilla tuo haaveiden toteuttelu ja tavoitteiden asettelu vain lisää ajtusta siitä ett äsitten kun sen on saavuttanut, niin on "onnellinen", ja "päässyt johonkin maaliin", ja tyhjyys odottelee siellä viekkaana mutta varmana. Eli ratkaisu odottamiseen ei ole laatia itselle lisää odotettavaa, vaan ennemminkin juuri toisin päin, ksoka onnellisuus lähtee nykyhetken sietämisestä.

Olkoon se tavoite sitten vaikka keksi seuraavalla kahvitauolla ja lasi viiniä, kun pääsee kotiin. Harva pystyy piristämään elämäänsä tässä ja nyt. Ajatus kuitenkin on, että elämässä olisi jatkuvasti palkitsevia hetkiä eikä esimerkiksi vasta eläkkeellä vuosikymmenten päästä.

Itseasiassa jatkuva palkitsemisen tarve saattaa vain ajaa ihmisen syvemmälle suohon. Tähän liittyy mm. päihteiden käyttö ja ylensyöminen. Palkitseminen jostain koetusta/tehdystä työstä vain lisää palkitsemisjärjestelmän vireyttä. Tähän liittyy myös tunnepuoli hyvin vahvasti. Mennään karkuun koko ajan vallitsevaa asiaintilaa, ja käytetään siihen palkitsemisjärjestelmää. 

Kun olen siivonnut saan suklaalevyn. Kun pääsen vihdoin lomalle otan kyllä pari päivää kaljaa. Jne.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen aina odottanut vain seuraavaa lomaa. Nyt kun lomalla ei pääse matkustamaan eikä muutenkaan mitään mielekästä tekemään elämä jotenkin kadotti merkityksensä. Nyt odotan vain korona-ajan loppumista.

Mulla täsmälleen sama! En ole mitään, mitä odottaa. Käyn töissä, illat makaan sohvalla. En tee yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta haaveet, niitä kohti ponnistelu ja niiden toteutuminen on elämän suola. Jos elämä tuntuu pelkältä odottamiselta, pitää keksiä pienempiä, lyhyemmän aikavälin tavoitteita. 

Toisilla tuo haaveiden toteuttelu ja tavoitteiden asettelu vain lisää ajtusta siitä ett äsitten kun sen on saavuttanut, niin on "onnellinen", ja "päässyt johonkin maaliin", ja tyhjyys odottelee siellä viekkaana mutta varmana. Eli ratkaisu odottamiseen ei ole laatia itselle lisää odotettavaa, vaan ennemminkin juuri toisin päin, ksoka onnellisuus lähtee nykyhetken sietämisestä.

Olkoon se tavoite sitten vaikka keksi seuraavalla kahvitauolla ja lasi viiniä, kun pääsee kotiin. Harva pystyy piristämään elämäänsä tässä ja nyt. Ajatus kuitenkin on, että elämässä olisi jatkuvasti palkitsevia hetkiä eikä esimerkiksi vasta eläkkeellä vuosikymmenten päästä.

Itseasiassa jatkuva palkitsemisen tarve saattaa vain ajaa ihmisen syvemmälle suohon. Tähän liittyy mm. päihteiden käyttö ja ylensyöminen. Palkitseminen jostain koetusta/tehdystä työstä vain lisää palkitsemisjärjestelmän vireyttä. Tähän liittyy myös tunnepuoli hyvin vahvasti. Mennään karkuun koko ajan vallitsevaa asiaintilaa, ja käytetään siihen palkitsemisjärjestelmää. 

Kun olen siivonnut saan suklaalevyn. Kun pääsen vihdoin lomalle otan kyllä pari päivää kaljaa. Jne.

Harva on henkisesti niin kehittynyt, että osaa elää ja nauttia hetkestä rutiinitöitään tehden kotonaan tai töissään. Jos usko, meditaatio tai vitamiinit olisi helppo ratkaisu asiaan, kaikki tekisivät niin.

Itse tajusin odottavani asioita, joita en edes halunnut elämältäni. Lakkasin sitten odottamasta mitään. Toimii hyvin. Elämä on mukavaa näinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta haaveet, niitä kohti ponnistelu ja niiden toteutuminen on elämän suola. Jos elämä tuntuu pelkältä odottamiselta, pitää keksiä pienempiä, lyhyemmän aikavälin tavoitteita. 

Toisilla tuo haaveiden toteuttelu ja tavoitteiden asettelu vain lisää ajtusta siitä ett äsitten kun sen on saavuttanut, niin on "onnellinen", ja "päässyt johonkin maaliin", ja tyhjyys odottelee siellä viekkaana mutta varmana. Eli ratkaisu odottamiseen ei ole laatia itselle lisää odotettavaa, vaan ennemminkin juuri toisin päin, ksoka onnellisuus lähtee nykyhetken sietämisestä.

Olkoon se tavoite sitten vaikka keksi seuraavalla kahvitauolla ja lasi viiniä, kun pääsee kotiin. Harva pystyy piristämään elämäänsä tässä ja nyt. Ajatus kuitenkin on, että elämässä olisi jatkuvasti palkitsevia hetkiä eikä esimerkiksi vasta eläkkeellä vuosikymmenten päästä.

Itseasiassa jatkuva palkitsemisen tarve saattaa vain ajaa ihmisen syvemmälle suohon. Tähän liittyy mm. päihteiden käyttö ja ylensyöminen. Palkitseminen jostain koetusta/tehdystä työstä vain lisää palkitsemisjärjestelmän vireyttä. Tähän liittyy myös tunnepuoli hyvin vahvasti. Mennään karkuun koko ajan vallitsevaa asiaintilaa, ja käytetään siihen palkitsemisjärjestelmää. 

Kun olen siivonnut saan suklaalevyn. Kun pääsen vihdoin lomalle otan kyllä pari päivää kaljaa. Jne.

Harva on henkisesti niin kehittynyt, että osaa elää ja nauttia hetkestä rutiinitöitään tehden kotonaan tai töissään. Jos usko, meditaatio tai vitamiinit olisi helppo ratkaisu asiaan, kaikki tekisivät niin.

Tuskin kukaan aivan jatkuvasti nauttii elämästään, miten voisikaan. Onko se mielestäsi tarkoituskaan? Tuskin sinäkään jatkuvasti olet onnellinen ja nautit vaikka lupaat itsellesi palkitsemista useasti päivässä. Tässä hetkessä eläminen on ihmiselle itselleen tarkoitettu, ei ulkopuolisten kytättäväksi ja mietittäväksi että nyt on niin harvinaista olla ikuisesti koko ajan tyytyväinen tämänhetkiseen olotilaan, että ei kannata edes yrittää. Me ollaan jokainen täällä mahdollisia itsensä henkisesti "kehittäjiä", ja ne joiden elämää jatkuva odottaminen pilaa, haluavat siihen muutosta. Se että joku toinen kokee keksin tai kaljan olevan hyvä odottelunmuoto ja palkitseminen elämässään, ei suinkaan tarkoita että se sopisi akikille, ja että kaikki kasvaessaan ihmisenä, varsinkin henkisenä sellaisena, olisivat siihen tyytyväisiä. Siitähän tämänkin ketju vähän niin kuin kertoo, ettei olla tyytyväisiä.

Onnenmyyrä!

Eläkeläisellä on enää yksi odotettava ;-(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta haaveet, niitä kohti ponnistelu ja niiden toteutuminen on elämän suola. Jos elämä tuntuu pelkältä odottamiselta, pitää keksiä pienempiä, lyhyemmän aikavälin tavoitteita. 

Toisilla tuo haaveiden toteuttelu ja tavoitteiden asettelu vain lisää ajtusta siitä ett äsitten kun sen on saavuttanut, niin on "onnellinen", ja "päässyt johonkin maaliin", ja tyhjyys odottelee siellä viekkaana mutta varmana. Eli ratkaisu odottamiseen ei ole laatia itselle lisää odotettavaa, vaan ennemminkin juuri toisin päin, ksoka onnellisuus lähtee nykyhetken sietämisestä.

Olkoon se tavoite sitten vaikka keksi seuraavalla kahvitauolla ja lasi viiniä, kun pääsee kotiin. Harva pystyy piristämään elämäänsä tässä ja nyt. Ajatus kuitenkin on, että elämässä olisi jatkuvasti palkitsevia hetkiä eikä esimerkiksi vasta eläkkeellä vuosikymmenten päästä.

Itseasiassa jatkuva palkitsemisen tarve saattaa vain ajaa ihmisen syvemmälle suohon. Tähän liittyy mm. päihteiden käyttö ja ylensyöminen. Palkitseminen jostain koetusta/tehdystä työstä vain lisää palkitsemisjärjestelmän vireyttä. Tähän liittyy myös tunnepuoli hyvin vahvasti. Mennään karkuun koko ajan vallitsevaa asiaintilaa, ja käytetään siihen palkitsemisjärjestelmää. 

Kun olen siivonnut saan suklaalevyn. Kun pääsen vihdoin lomalle otan kyllä pari päivää kaljaa. Jne.

Harva on henkisesti niin kehittynyt, että osaa elää ja nauttia hetkestä rutiinitöitään tehden kotonaan tai töissään. Jos usko, meditaatio tai vitamiinit olisi helppo ratkaisu asiaan, kaikki tekisivät niin.

Tuskin kukaan aivan jatkuvasti nauttii elämästään, miten voisikaan. Onko se mielestäsi tarkoituskaan? Tuskin sinäkään jatkuvasti olet onnellinen ja nautit vaikka lupaat itsellesi palkitsemista useasti päivässä. Tässä hetkessä eläminen on ihmiselle itselleen tarkoitettu, ei ulkopuolisten kytättäväksi ja mietittäväksi että nyt on niin harvinaista olla ikuisesti koko ajan tyytyväinen tämänhetkiseen olotilaan, että ei kannata edes yrittää. Me ollaan jokainen täällä mahdollisia itsensä henkisesti "kehittäjiä", ja ne joiden elämää jatkuva odottaminen pilaa, haluavat siihen muutosta. Se että joku toinen kokee keksin tai kaljan olevan hyvä odottelunmuoto ja palkitseminen elämässään, ei suinkaan tarkoita että se sopisi akikille, ja että kaikki kasvaessaan ihmisenä, varsinkin henkisenä sellaisena, olisivat siihen tyytyväisiä. Siitähän tämänkin ketju vähän niin kuin kertoo, ettei olla tyytyväisiä.

Suklaata ei tarvitse syödä levyä kerralla, eikä dokata kahta päivää peräkkäin. Enkä väittänyt, että ne sopisi kaikille vaan että jokainen löytäisi ne itselleen sopivat, pienet elämän ilot.

Ja kuten ensimmäisessä viestissäni kirjoitin, elämä ei ole pelkkää haaveiden toteutumista, vaan myös niitä kohti ponnistelua. Ainakin minulle lomamatka ei ole vain se matka. Onnellisuuttani lisää myös sen suunnittelu ja siitä fiilistely. Matkan jälkeen muistelu. Ne lisäävät ainakin omaa onnellisuuttani niinä aikoina, kun mitään kummoista ei tapahdu.

Nykyään aika (eli päivät ja viikot) meneee liian nopeasti mutta moni asia tapahtuu ärsyttävän hitaasti. En muista milloin viimeiksi olisi tullut aika pitkäksi, siis muutoin kuin yksittäisissä pikkutilanteissa (ootellessa puoli minuuttia että hanasta valuu kastelukannuun 10 litraa vettä)