En osaa elää. Elämä tuntuu silkalta odottamiselta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta haaveet, niitä kohti ponnistelu ja niiden toteutuminen on elämän suola. Jos elämä tuntuu pelkältä odottamiselta, pitää keksiä pienempiä, lyhyemmän aikavälin tavoitteita. 

Toisilla tuo haaveiden toteuttelu ja tavoitteiden asettelu vain lisää ajtusta siitä ett äsitten kun sen on saavuttanut, niin on "onnellinen", ja "päässyt johonkin maaliin", ja tyhjyys odottelee siellä viekkaana mutta varmana. Eli ratkaisu odottamiseen ei ole laatia itselle lisää odotettavaa, vaan ennemminkin juuri toisin päin, ksoka onnellisuus lähtee nykyhetken sietämisestä.

Olkoon se tavoite sitten vaikka keksi seuraavalla kahvitauolla ja lasi viiniä, kun pääsee kotiin. Harva pystyy piristämään elämäänsä tässä ja nyt. Ajatus kuitenkin on, että elämässä olisi jatkuvasti palkitsevia hetkiä eikä esimerkiksi vasta eläkkeellä vuosikymmenten päästä.

Itseasiassa jatkuva palkitsemisen tarve saattaa vain ajaa ihmisen syvemmälle suohon. Tähän liittyy mm. päihteiden käyttö ja ylensyöminen. Palkitseminen jostain koetusta/tehdystä työstä vain lisää palkitsemisjärjestelmän vireyttä. Tähän liittyy myös tunnepuoli hyvin vahvasti. Mennään karkuun koko ajan vallitsevaa asiaintilaa, ja käytetään siihen palkitsemisjärjestelmää. 

Kun olen siivonnut saan suklaalevyn. Kun pääsen vihdoin lomalle otan kyllä pari päivää kaljaa. Jne.

Harva on henkisesti niin kehittynyt, että osaa elää ja nauttia hetkestä rutiinitöitään tehden kotonaan tai töissään. Jos usko, meditaatio tai vitamiinit olisi helppo ratkaisu asiaan, kaikki tekisivät niin.

Tuskin kukaan aivan jatkuvasti nauttii elämästään, miten voisikaan. Onko se mielestäsi tarkoituskaan? Tuskin sinäkään jatkuvasti olet onnellinen ja nautit vaikka lupaat itsellesi palkitsemista useasti päivässä. Tässä hetkessä eläminen on ihmiselle itselleen tarkoitettu, ei ulkopuolisten kytättäväksi ja mietittäväksi että nyt on niin harvinaista olla ikuisesti koko ajan tyytyväinen tämänhetkiseen olotilaan, että ei kannata edes yrittää. Me ollaan jokainen täällä mahdollisia itsensä henkisesti "kehittäjiä", ja ne joiden elämää jatkuva odottaminen pilaa, haluavat siihen muutosta. Se että joku toinen kokee keksin tai kaljan olevan hyvä odottelunmuoto ja palkitseminen elämässään, ei suinkaan tarkoita että se sopisi akikille, ja että kaikki kasvaessaan ihmisenä, varsinkin henkisenä sellaisena, olisivat siihen tyytyväisiä. Siitähän tämänkin ketju vähän niin kuin kertoo, ettei olla tyytyväisiä.

Suklaata ei tarvitse syödä levyä kerralla, eikä dokata kahta päivää peräkkäin. Enkä väittänyt, että ne sopisi kaikille vaan että jokainen löytäisi ne itselleen sopivat, pienet elämän ilot.

Ja kuten ensimmäisessä viestissäni kirjoitin, elämä ei ole pelkkää haaveiden toteutumista, vaan myös niitä kohti ponnistelua. Ainakin minulle lomamatka ei ole vain se matka. Onnellisuuttani lisää myös sen suunnittelu ja siitä fiilistely. Matkan jälkeen muistelu. Ne lisäävät ainakin omaa onnellisuuttani niinä aikoina, kun mitään kummoista ei tapahdu.

Kyllä, elämässä on paljonkin pieniä iloja, kunhan ne näkee ensin. Jos näkee vain palkinnon, niin se eläminen saattaa unohtua. Tuon vain esille sitä että se mitä monesti tarjotaan avuksi toisen tilanteeseen, saattaa ollakin karhunpalvelus, joka toimii päinvastoin kuin hyvää tarkoittavalla kanssaihmisellä oli tarkoitus. Jos elää mielestään mukavaa elämää, ja on aina ollut pääosin tyytyväinen,  ei myöskään tiedä millaista on pyristellä irti vahingollisista toimintamalleista. Onneksi meillä jokaisella on aikaa siihen omaan loppuun asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta haaveet, niitä kohti ponnistelu ja niiden toteutuminen on elämän suola. Jos elämä tuntuu pelkältä odottamiselta, pitää keksiä pienempiä, lyhyemmän aikavälin tavoitteita. 

Toisilla tuo haaveiden toteuttelu ja tavoitteiden asettelu vain lisää ajtusta siitä ett äsitten kun sen on saavuttanut, niin on "onnellinen", ja "päässyt johonkin maaliin", ja tyhjyys odottelee siellä viekkaana mutta varmana. Eli ratkaisu odottamiseen ei ole laatia itselle lisää odotettavaa, vaan ennemminkin juuri toisin päin, ksoka onnellisuus lähtee nykyhetken sietämisestä.

Olkoon se tavoite sitten vaikka keksi seuraavalla kahvitauolla ja lasi viiniä, kun pääsee kotiin. Harva pystyy piristämään elämäänsä tässä ja nyt. Ajatus kuitenkin on, että elämässä olisi jatkuvasti palkitsevia hetkiä eikä esimerkiksi vasta eläkkeellä vuosikymmenten päästä.

Itseasiassa jatkuva palkitsemisen tarve saattaa vain ajaa ihmisen syvemmälle suohon. Tähän liittyy mm. päihteiden käyttö ja ylensyöminen. Palkitseminen jostain koetusta/tehdystä työstä vain lisää palkitsemisjärjestelmän vireyttä. Tähän liittyy myös tunnepuoli hyvin vahvasti. Mennään karkuun koko ajan vallitsevaa asiaintilaa, ja käytetään siihen palkitsemisjärjestelmää. 

Kun olen siivonnut saan suklaalevyn. Kun pääsen vihdoin lomalle otan kyllä pari päivää kaljaa. Jne.

Harva on henkisesti niin kehittynyt, että osaa elää ja nauttia hetkestä rutiinitöitään tehden kotonaan tai töissään. Jos usko, meditaatio tai vitamiinit olisi helppo ratkaisu asiaan, kaikki tekisivät niin.

Tuskin kukaan aivan jatkuvasti nauttii elämästään, miten voisikaan. Onko se mielestäsi tarkoituskaan? Tuskin sinäkään jatkuvasti olet onnellinen ja nautit vaikka lupaat itsellesi palkitsemista useasti päivässä. Tässä hetkessä eläminen on ihmiselle itselleen tarkoitettu, ei ulkopuolisten kytättäväksi ja mietittäväksi että nyt on niin harvinaista olla ikuisesti koko ajan tyytyväinen tämänhetkiseen olotilaan, että ei kannata edes yrittää. Me ollaan jokainen täällä mahdollisia itsensä henkisesti "kehittäjiä", ja ne joiden elämää jatkuva odottaminen pilaa, haluavat siihen muutosta. Se että joku toinen kokee keksin tai kaljan olevan hyvä odottelunmuoto ja palkitseminen elämässään, ei suinkaan tarkoita että se sopisi akikille, ja että kaikki kasvaessaan ihmisenä, varsinkin henkisenä sellaisena, olisivat siihen tyytyväisiä. Siitähän tämänkin ketju vähän niin kuin kertoo, ettei olla tyytyväisiä.

Suklaata ei tarvitse syödä levyä kerralla, eikä dokata kahta päivää peräkkäin. Enkä väittänyt, että ne sopisi kaikille vaan että jokainen löytäisi ne itselleen sopivat, pienet elämän ilot.

Ja kuten ensimmäisessä viestissäni kirjoitin, elämä ei ole pelkkää haaveiden toteutumista, vaan myös niitä kohti ponnistelua. Ainakin minulle lomamatka ei ole vain se matka. Onnellisuuttani lisää myös sen suunnittelu ja siitä fiilistely. Matkan jälkeen muistelu. Ne lisäävät ainakin omaa onnellisuuttani niinä aikoina, kun mitään kummoista ei tapahdu.

Kyllä, elämässä on paljonkin pieniä iloja, kunhan ne näkee ensin. Jos näkee vain palkinnon, niin se eläminen saattaa unohtua. Tuon vain esille sitä että se mitä monesti tarjotaan avuksi toisen tilanteeseen, saattaa ollakin karhunpalvelus, joka toimii päinvastoin kuin hyvää tarkoittavalla kanssaihmisellä oli tarkoitus. Jos elää mielestään mukavaa elämää, ja on aina ollut pääosin tyytyväinen,  ei myöskään tiedä millaista on pyristellä irti vahingollisista toimintamalleista. Onneksi meillä jokaisella on aikaa siihen omaan loppuun asti.

Kiitos tästä! :)

Minua ärsyttää se, että ei ole aitoa mahdollisuutta elää kuten haluaisi. On liikaa velvollisuuksia ja ihmissuhteita, jotka eivät toimi, mutta niitä on pakko väkisin pitää yllä (esim. omat vanhemmat, miehen sukulaiset). Työelämän oravanpyörään en ole enää suostunut palaamaan ja toivon, ettei tarvitse jatkossakaan! Teen kyllä töitä, mutta kotoa käsin. Valitettavasti töitä on nyt aika vähän, mutta nautin hirveästi siitä, että saan tehdä niitä rauhassa ja melko pitkälti omassa tahdissa. 8-16 työ tap paa sielun.

Ei ole elämäksi kutsuttu ihmisen vaihe minua varten. Siksi odotan enää vain kuolemaa.