Lue keskustelun säännöt.
Välillä tuntuu etten jaksaisi aina olla koiranomistaja. Normaalia?
18.01.2021 |
Tuntuuko muista koiran tai muun eläiminen omistajista koskaan siltä ettei jaksaisi? Haaveilin koirasta monta vuotta ja se on äärimmäisen rakas mutta aina välillä on päiviä että kadun sen hankkimista.
Kommentit (51)
Kyllä toisinaan toivoo, että saisi maata koko päivän peiton alla eikä tarvitsisi lenkittää eikä ruokkia ketään. Mutta tunne on ohimenevä ja varmaan ihan normaali.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliko se silloin väärä hankintapäätös? Voitko tehdä siitä kevyempää, ettei ole niin raskasta vai uusi omistaja koiralle jolla on kiinnostusta /intoa. Koira aistii ihmisten tuntemuksia.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä kadu hetkeäkään, mutta joskus toki väsyttää lähteä lenkille kun ei jaksaisi tai on huono keli. Mikä siinä koirassa sinua niin väsyttää? Muista, että sinä olet sille koko maailma, vaikka se ei sinulle paljoa merkitsisikään.
Mistä hitosta päättelit ettei koira merkitsisi minulle mitään? Totta kai se merkitsee, enemmän kuin mitä oma elämäni merkitsee minulle. Heti jos myöntää että aina ei jaksa tullaan syyttelemään ettei muka välitä koirasta..
Minulla on ollut koiria 25 vuotta, mutta nyt ei ole. Hyvin voisin ottaa koiran viikoksi hoitoon ja omistaja saisi pitää pyjamapäiviä ja ladata akkunsa.
Ihmiset katuu jopa lapsien tekoa, eikä tämänkään asian myöntäjiä ruoskita niin pahasti kuin niitä jotka myöntää katuvansa eläimen hankintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut koiria 25 vuotta, mutta nyt ei ole. Hyvin voisin ottaa koiran viikoksi hoitoon ja omistaja saisi pitää pyjamapäiviä ja ladata akkunsa.
Hyvin voisin antaa koirani hoitoon jollekin pariksi päiväksi että saisi vähän "lomaa" mutta suurin osa ihmisistä haluaisi siitä palveluksesta ison tukun rahaa..
Jaksakaa nyt vaan, tämä koirattomuus on aika ankeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koira ois kyl kiva mut kuka jaksaa töiden jälkeen lenkille lähteä. Ei pysty
Ehkä yksi syy miksi ihmiset uupuu niin helposti kun kaikkien pitäisi esittää jotain supermammaa oli sitten ihmisen tai koiran "mamma". Ikinä ei saisi näyttää pienintäkään väsymyksen tai turhautumisen merkkejä vaan silmät loistaen ja hihat heiluen pitäisi olla intoa puuskuen aamukuudesta iltayhteentoista touhuamassa kaikkea tosi kivaa ja aktiivista. Muuten et välitä lapsesta/koirasta yhtään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaksakaa nyt vaan, tämä koirattomuus on aika ankeaa.
Voisiko ratkaisuna olla "yhteishuoltajuus" jonkun koiraa kaipaavan henkilön kanssa, joka ei kuitenkaan pysty sellaista ottamaan? Eli hoitaisi koiraa silloin tällöin että omistaja saa levätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut koiria 25 vuotta, mutta nyt ei ole. Hyvin voisin ottaa koiran viikoksi hoitoon ja omistaja saisi pitää pyjamapäiviä ja ladata akkunsa.
Hyvin voisin antaa koirani hoitoon jollekin pariksi päiväksi että saisi vähän "lomaa" mutta suurin osa ihmisistä haluaisi siitä palveluksesta ison tukun rahaa..
Mulle ainakaan ei tarvitsisi edes maksaa, jos pystyisi yhdessä katsomasn molemmille sopivan ajankohdan. Koiraa on ikävä, muttei nyt voi ottaa uutta. Sitten ehkä itsekin haluaisi rahaa, jos se hoito pitäisi ajottaa johonkin itselle hankalaan viikkoon tai ehkä vaan sanoisin, että nyt ei käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edellisessä työpaikassa 8-16 toimistolla +työmatkat kaduin joka päivä. Lähinnä siis koiran puolesta, säälitti kun se oli yksin. Nyt olen pysyvästi etätöissä ja asumme maalla, koira saa olla isolla aidatulla pihalla niin paljon kuin haluaa. Täällä en ole katunut kun on hyvät olosuhteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä kadu hetkeäkään, mutta joskus toki väsyttää lähteä lenkille kun ei jaksaisi tai on huono keli. Mikä siinä koirassa sinua niin väsyttää? Muista, että sinä olet sille koko maailma, vaikka se ei sinulle paljoa merkitsisikään.
Mistä hitosta päättelit ettei koira merkitsisi minulle mitään? Totta kai se merkitsee, enemmän kuin mitä oma elämäni merkitsee minulle. Heti jos myöntää että aina ei jaksa tullaan syyttelemään ettei muka välitä koirasta..
Artikuloit vähän huonosti aloituksen, kyllä siitä saa käsityksen ettet ole kovin kiinnostunut koirasta. Mutta hyvä että korjasit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Edellisessä työpaikassa 8-16 toimistolla +työmatkat kaduin joka päivä. Lähinnä siis koiran puolesta, säälitti kun se oli yksin. Nyt olen pysyvästi etätöissä ja asumme maalla, koira saa olla isolla aidatulla pihalla niin paljon kuin haluaa. Täällä en ole katunut kun on hyvät olosuhteet.
Tuo yksinolokin on vaan järjestelykysymys. Aivan varmasti jokaiselta paikkakunnalta löytyy joku työtön koiraystävä joka mielellään ottaisi koiran päivähoitoon ja sille vaikka maksaisikin siitä jonkun kympin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä kadu hetkeäkään, mutta joskus toki väsyttää lähteä lenkille kun ei jaksaisi tai on huono keli. Mikä siinä koirassa sinua niin väsyttää? Muista, että sinä olet sille koko maailma, vaikka se ei sinulle paljoa merkitsisikään.
Mistä hitosta päättelit ettei koira merkitsisi minulle mitään? Totta kai se merkitsee, enemmän kuin mitä oma elämäni merkitsee minulle. Heti jos myöntää että aina ei jaksa tullaan syyttelemään ettei muka välitä koirasta..
Artikuloit vähän huonosti aloituksen, kyllä siitä saa käsityksen ettet ole kovin kiinnostunut koirasta. Mutta hyvä että korjasit.
Luepa aloitus uudestaan. Siinä lukee erittäin selkeästi että koira on äärimmäisen rakas. Onko äärimmäisen rakas joku, josta ei yhtään välitä?
Minulla tuli nuita tuntemuksia koko ajan enemmän ja enemmän, jolloin lopulta koiranomistajana tuntui hyvältä vain ehkä kerran viikossa. Minua ahdisti se koiran riippuvuus minusta, se miten se kahlitsi minua kotiin enkä päässyt enää spontaanisti lähtemään minnekään. Aina piti miettiä ensin, että hetkinen, koira pitääkin käyttää ensin ulkona ja äh, kun sehän oli tänään kyllä jo yksin työpäivän ajan jne. Lasten kanssa paljon helpompi tulla ja mennä, heidät saa myös hoitoon paljon helpommin kuin koiran.
Lopulta luovuin koirasta, koska minusta se ansaitsi ihmisen joka nauttii sen seurasta.
Todennäköisemmin ihminen joka ei välitä koirasta, ei myöskään väsy koska sellainen ei näe niin paljoa vaivaa sen eteen. Kun taas jos koirasta välittää todella paljon, näkee myös paljon enemmän vaivaa sen eteen ja väsyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edellisessä työpaikassa 8-16 toimistolla +työmatkat kaduin joka päivä. Lähinnä siis koiran puolesta, säälitti kun se oli yksin. Nyt olen pysyvästi etätöissä ja asumme maalla, koira saa olla isolla aidatulla pihalla niin paljon kuin haluaa. Täällä en ole katunut kun on hyvät olosuhteet.
Tuo yksinolokin on vaan järjestelykysymys. Aivan varmasti jokaiselta paikkakunnalta löytyy joku työtön koiraystävä joka mielellään ottaisi koiran päivähoitoon ja sille vaikka maksaisikin siitä jonkun kympin.
Niin ehkä haluaisikin, mutta ei-omistajana on ikävässä tilanteessa jos hoidokki vaikka sattuu sairastumaan tai jää auton alle.
On tää välillä pyllystä kun on 25 pakkasta ja itsellä nyt nuori koira jotatäytyy ulkoiluttaa jokapäivä 2 tunnin välein.. Täysi ongelmatapaus joka ajautui luokseni lyhyellä varoitusajalla ja vähän yllättäen. Kaikki koulutus ja opetus piti aloittaa ihan alusta ja jokainen tilanne ja liike pitää suunnitella/harkita etukäteen jottei tule takapakkia. Kehitys on ollut huimaa ja oppi menee hiljalleen perille,mutta aikaa tämä projekti ottaa.. Eli ihan normaalia on olla väsynyt ja turhautunut.. Hyvät päivät on hyviä ja huonot pelkkää kusta,paskaa ja persettä!
En kyllä kadu hetkeäkään, mutta joskus toki väsyttää lähteä lenkille kun ei jaksaisi tai on huono keli. Mikä siinä koirassa sinua niin väsyttää? Muista, että sinä olet sille koko maailma, vaikka se ei sinulle paljoa merkitsisikään.