Välillä tuntuu etten jaksaisi aina olla koiranomistaja. Normaalia?

Minusta tuntuu etten aina jaksaisi olla kissan omistaja. En aiokaan hankkia enää yhtään lemmikkiä sitten kun tuosta aika jättää.

Yksi tuttu pariskunta vie koiran kerran viikossa koirien päiväkotiin työpäivän ajaksi. Siellä se saa niin paljon liikuntaa ja virikkeitä, ettei illalla tarvitse kuin pissatukset. Pk-seudulla ainakin on näitä koirapäiväkoteja.

Kyllä välillä on semmoinen tunne, että ei jaksaisi millään lähteä ulos. Kuten nyt! Väsyttää, ulkona on kylmä, ois kiva jäädä sohvalle makaamaan. Koira makaa tossa vieressä kyljessä kiinni ja kyhnyttelen se lämmintä nahkamasua. En haluaisi olla ilman sitä, rakastan niin että sattuu, mutta joskus toivoo että vois ulkoistaa jollekin lenkitykset. Toisinaan se tuntuu niiiin uuvuttavalta lähteä tonne kylmään tarpomaan.

Koiran kanssa voi olla äärimmäisen rankkaa! Karvaa joka paikassa koko ajan, kuolaa ja keksin/luiden murusia, kuraisia tassun jälkiä. Koiran kanssa pitää ulkoilla monta kertaa päivässä ja olet koiran elämän ajan kellon orja. Aina töistä suoraan koiraa lenkittämään, aamulla heti ensimmäisenä ulos. Nirsolle koiralle ei kelpaa kuivaruoka, mielummin nääntyy kuin syö sitä, joten senkin asian eteen pitää nähdä extravaivaa. Koiralle pitää hankkia tekemistä, uusia leluja ja uudet pedit rikkinäisten ja likaisten tilalle. Herkkä koira voi pelätä ihmisiä ja siksi on vaikeaa pitää yllä sosiaalista elämää. Koira voi olla itsepäinen ja vaikeasti koulutettava, joten siihen on nähtävä extravaivaa.

Tossahan noita. Sairasteluista ja allergioista puhumattakaan. Meillä oli koiria ja olivat äärettömän rakkaita, edelleen kova ikävä, vaan kiitollisena elän nyt elämääni ilman kaikkia em. huolia ja velvollisuuksia. 

N30

En kadu hetkeäkään koiraani. Se on niin rakas, etten voi sanoin kuvailla.

Mielenkiintoista ja vähän surullista, että koiran katuminen herättää enemmän aggressiota kuin lapsen katuminen. Täällähän on usein ketjuja, joissa kysytään, kadutko lasten hankkimista, ja niihin löytyy kovasti yläpeukuttajia. Lapset kuitenkin kasvavat joskus aikuisiksi kansalaisiksi, ja yhteiskunta ehkä pysyy pystyssä. Koirat taas ovat ihmiselle viihdykettä ja joutuvat kaupungissa lemmikkinä elämään lajilleen kuulumatonta elämää. Lemmikit kuluttavat luonnonvaroja ilman että niistä on juuri mitään hyötyä. Ja tällaista pohdintaa siis itsellä, kun mietin koiran hankkimista.

Nyt kun kaikki mun kolme lemmikkiä on vanhoja ja niillä alkaa olla kaikenlaista vanhuuden vaivaa, niin aika usein tuntuu, että kaikki piikille ja monttuun. Mutta oikeasti, vielä ei ole aika sille. On noi kaikki vielä ihan hyvässä kunnossa ja tosi rakkaita. Sitä vaan joka aamu herätessä ei jaksais kiertää koko kämppää ympäri etsien jotain epätyypillisiä eritteitä ja pohtia että kenestä se on peräisin. Tai ennen aamu viittä räntäsateessa tutkia taskulampulla koirankakan väriä ja koostumusta ennen pussitusta. Tai yrittää saada kissalta pissanäyte.

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun kaikki mun kolme lemmikkiä on vanhoja ja niillä alkaa olla kaikenlaista vanhuuden vaivaa, niin aika usein tuntuu, että kaikki piikille ja monttuun. Mutta oikeasti, vielä ei ole aika sille. On noi kaikki vielä ihan hyvässä kunnossa ja tosi rakkaita. Sitä vaan joka aamu herätessä ei jaksais kiertää koko kämppää ympäri etsien jotain epätyypillisiä eritteitä ja pohtia että kenestä se on peräisin. Tai ennen aamu viittä räntäsateessa tutkia taskulampulla koirankakan väriä ja koostumusta ennen pussitusta. Tai yrittää saada kissalta pissanäyte.

Muista että piikille ei voi koskaan viedä liian aikaisin mutta liian myöhään voi viedä. Se on eläinystävälle palvelus että se saa alusta loppuun elää hyvää, eikä kipeää ja sairasta elämää. Ei elämän pituus vaan se laatu. Eläimillä on se luksus, että saavat lähteä ennen kuin oikeasti kärsii, toisin kuin ihminen..

Minä nautin jokaisesta päivästä koirani kanssa ja on ihanaa päästä tunkkaisen työpäivän jälkeen koiran kanssa metsään ja nähdä miten onnellinen se on siellä. Silti en pysty olemaan haaveilematta ajasta koiran jälkeen, miten sit voi tehdä sitä ja tätä, mennä minne vaan vapaasti eikä tarvitse murehtia koiran tarpeita enää. Ihan 100% normaalia, eikä tarkoita kaltoinkohtelua ainakaan omassa tapaukesssani.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun kaikki mun kolme lemmikkiä on vanhoja ja niillä alkaa olla kaikenlaista vanhuuden vaivaa, niin aika usein tuntuu, että kaikki piikille ja monttuun. Mutta oikeasti, vielä ei ole aika sille. On noi kaikki vielä ihan hyvässä kunnossa ja tosi rakkaita. Sitä vaan joka aamu herätessä ei jaksais kiertää koko kämppää ympäri etsien jotain epätyypillisiä eritteitä ja pohtia että kenestä se on peräisin. Tai ennen aamu viittä räntäsateessa tutkia taskulampulla koirankakan väriä ja koostumusta ennen pussitusta. Tai yrittää saada kissalta pissanäyte.

Muista että piikille ei voi koskaan viedä liian aikaisin mutta liian myöhään voi viedä. Se on eläinystävälle palvelus että se saa alusta loppuun elää hyvää, eikä kipeää ja sairasta elämää. Ei elämän pituus vaan se laatu. Eläimillä on se luksus, että saavat lähteä ennen kuin oikeasti kärsii, toisin kuin ihminen..

Tiedän kyllä. Minulla on ollut lemmikkejä jo varmaan yli 30 vuotta. Jokainen on saanut lähteä silloin kun se aika on tullut. Mutta näillä se aika ei ole vielä. Vauhtia piisaa ja hyvää elämää, vaikka meidän karvakuontalot on jo 15v, 13,5v ja 12v. Eläinlääkärissä käydään vuositarkastuksessa jokaisen kanssa ja kaksi näistä käy omien sairauksiensa kontrolleissa. Lääkkeillä ja ruokavaliolla elellään.

Koirat on suloisia mutta niitä ei vaan jaksa! Meillä on välillä koira hoidossa ja inhoan jo koiran hajua ja sitä että koira tulee sänkyyn juuri ulkoa tulleilla tassuillaan. Inhoan yhtäkkisiä haukahduksia joita pelästyn aina vaikka koira onkin koulutettu ja yleensä hiljaa mutta reagoi rapun ääniin aina joko murinalla tai haukkumisella. Inhoan sitä että päivä pitää rytmittää sen mukaan milloin koira pitää viedä lenkille. En voi esim maata pitkään sängyssä kun tulee pakottava tunne siitä että koira on vietävä nyt ulos. Inhoan sitä jatkuvaa jaloissa häärimistä ja ruoan kerjäämistä. Inhoan kynsien kopinaa parkettia vasten ja hulluuskohtauksia joita tulee heti jos tulen esim roskien viemiseltä kotiin. Mulle ei tule koiraa koskaan. Mies haluaisi ja saa ottaa jos kouluttaa sen niin ettei tule sänkyyn ja on valmis hoitamaan koiran 100% itse, myös kulut.

T. Kissaihminen