Välillä tuntuu etten jaksaisi aina olla koiranomistaja. Normaalia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edellisessä työpaikassa 8-16 toimistolla +työmatkat kaduin joka päivä. Lähinnä siis koiran puolesta, säälitti kun se oli yksin. Nyt olen pysyvästi etätöissä ja asumme maalla, koira saa olla isolla aidatulla pihalla niin paljon kuin haluaa. Täällä en ole katunut kun on hyvät olosuhteet.

Tuo yksinolokin on vaan järjestelykysymys. Aivan varmasti jokaiselta paikkakunnalta löytyy joku työtön koiraystävä joka mielellään ottaisi koiran päivähoitoon ja sille vaikka maksaisikin siitä jonkun kympin. 

Niin ehkä haluaisikin, mutta ei-omistajana on ikävässä tilanteessa jos hoidokki vaikka sattuu sairastumaan tai jää auton alle. 

Sitä varten pitää olla vakuutukset kunnossa. Meillä on ainakin koiralle sairausvakuutus vastaavia tilanteita varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä kadu hetkeäkään, mutta joskus toki väsyttää lähteä lenkille kun ei jaksaisi tai on huono keli. Mikä siinä koirassa sinua niin väsyttää? Muista, että sinä olet sille koko maailma, vaikka se ei sinulle paljoa merkitsisikään.

Mistä hitosta päättelit ettei koira merkitsisi minulle mitään? Totta kai se merkitsee, enemmän kuin mitä oma elämäni merkitsee minulle. Heti jos myöntää että aina ei jaksa tullaan syyttelemään ettei muka välitä koirasta..

Artikuloit vähän huonosti aloituksen, kyllä siitä saa käsityksen ettet ole kovin kiinnostunut koirasta. Mutta hyvä että korjasit.

Luepa aloitus uudestaan. Siinä lukee erittäin selkeästi että koira on äärimmäisen rakas. Onko äärimmäisen rakas joku, josta ei yhtään välitä? 

Miksi riehut? Joo, sanoit että on rakas mutta sanoit myös että kadut. Ehkä minä tulkitsen sen eri tavalla kuin sinä.

Tää lisäsi mun ymmärrystä. En ollutkaan ajatellut, miten vaikeaa voi olla. Oon aina vaan keväisin kiroillut niitä koiranomistajia, jotka ei viitsi käyttää pussia. Mut jos ei aina jaksa.

Vierailija kirjoitti:

En kyllä kadu hetkeäkään, mutta joskus toki väsyttää lähteä lenkille kun ei jaksaisi tai on huono keli. Mikä siinä koirassa sinua niin väsyttää? Muista, että sinä olet sille koko maailma, vaikka se ei sinulle paljoa merkitsisikään.

Ai että mä inhoan tällaisia kommentteja! Toinen purkaa tunteitaan, joita ei varmasti ole helppoa sanoa edes anonyyminä netissä, kun kaltaisesi tulevat kommentoimaan noin ikävästi. Vaikka koira olisi kuinka rakas (mikä kävi tässäkin tapauksessa selvästi ilmi aloituksesta), niin silti voi väsyä.

Koira on kuin pieni lapsi, mutta erona lapseen on se, että koira ei kasva ja itsenäisty, vaan vaatii paljon hoitoa joka päivä koko elämänsä ajan. Väsyminen on ihan normaalia eikä se tarkoita sitä, etteikö koskaan nauttisi koiran kanssa olemisesta. Minusta pitää voida puhua myös niistä negatiivisista tunteista, koska pelkästään puhuminen voi jo auttaa. Puhumattomuus saattaa johtaa pahenevaan negatiivisuuden kierteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä kadu hetkeäkään, mutta joskus toki väsyttää lähteä lenkille kun ei jaksaisi tai on huono keli. Mikä siinä koirassa sinua niin väsyttää? Muista, että sinä olet sille koko maailma, vaikka se ei sinulle paljoa merkitsisikään.

Mistä hitosta päättelit ettei koira merkitsisi minulle mitään? Totta kai se merkitsee, enemmän kuin mitä oma elämäni merkitsee minulle. Heti jos myöntää että aina ei jaksa tullaan syyttelemään ettei muka välitä koirasta..

Artikuloit vähän huonosti aloituksen, kyllä siitä saa käsityksen ettet ole kovin kiinnostunut koirasta. Mutta hyvä että korjasit.

Luepa aloitus uudestaan. Siinä lukee erittäin selkeästi että koira on äärimmäisen rakas. Onko äärimmäisen rakas joku, josta ei yhtään välitä? 

Miksi riehut? Joo, sanoit että on rakas mutta sanoit myös että kadut. Ehkä minä tulkitsen sen eri tavalla kuin sinä.

Miksi itse panet täällä sanoja toisten suuhun? Menetkö myös niihin avauksiin missä äidit avautuu ettei jaksaisi olla äiti, syyttelemään että he vihaavat lastaan? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä kadu hetkeäkään, mutta joskus toki väsyttää lähteä lenkille kun ei jaksaisi tai on huono keli. Mikä siinä koirassa sinua niin väsyttää? Muista, että sinä olet sille koko maailma, vaikka se ei sinulle paljoa merkitsisikään.

Mistä hitosta päättelit ettei koira merkitsisi minulle mitään? Totta kai se merkitsee, enemmän kuin mitä oma elämäni merkitsee minulle. Heti jos myöntää että aina ei jaksa tullaan syyttelemään ettei muka välitä koirasta..

Artikuloit vähän huonosti aloituksen, kyllä siitä saa käsityksen ettet ole kovin kiinnostunut koirasta. Mutta hyvä että korjasit.

Luepa aloitus uudestaan. Siinä lukee erittäin selkeästi että koira on äärimmäisen rakas. Onko äärimmäisen rakas joku, josta ei yhtään välitä? 

Miksi riehut? Joo, sanoit että on rakas mutta sanoit myös että kadut. Ehkä minä tulkitsen sen eri tavalla kuin sinä.

Miksi itse panet täällä sanoja toisten suuhun? Menetkö myös niihin avauksiin missä äidit avautuu ettei jaksaisi olla äiti, syyttelemään että he vihaavat lastaan? 

Ei tulisi mieleenkään. Suosittelen nyt rauhoittumista.

Ei mikään asia elämässä ole pelkkää onnea ja ruusuilla tanssimista. Tällaisista asioista vaan ei ikinä saisi puhua, kun heti on ne superihmiset kuorossa syyttämässä sormella että Hyi sinua, olet paha ihminen ja vihaat viatonta olentoa ja rääkkäät sitä! Kaikki mikä tuottaa iloa niin tuottaa myös vaivaa eikä sitä aina jaksaisi. Lapset, koirat, parisuhde jne.  Jos joku koiranomistaja väittää että lähtee aina riemusta kiljuen pissittämään koiraa aamukuudelta niin todennäköisesti valehtelee, kun ei halua että häntä syytetään koiran vihaamisesta. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla tuli nuita tuntemuksia koko ajan enemmän ja enemmän, jolloin lopulta koiranomistajana tuntui hyvältä vain ehkä kerran viikossa. Minua ahdisti se koiran riippuvuus minusta, se miten se kahlitsi minua kotiin enkä päässyt enää spontaanisti lähtemään minnekään. Aina piti miettiä ensin, että hetkinen, koira pitääkin käyttää ensin ulkona ja äh, kun sehän oli tänään kyllä jo yksin työpäivän ajan jne. Lasten kanssa paljon helpompi tulla ja mennä, heidät saa myös hoitoon paljon helpommin kuin koiran.

Lopulta luovuin koirasta, koska minusta se ansaitsi ihmisen joka nauttii sen seurasta.

Täysin samat tuntemukset. Koira kahlitsee. Töiden jälkeen pakko tulla heti kotiin, muutenkin koko elämä suunniteltava koiran mukaan.

Koira on rakas ja raskas. Tämä koira on iäkäs ja tulee olemaan viimeinen koirani ainakin ennen eläkeikää. Tietenkin se hoidetaan hyvin.

Koira/koiria ollut minulla noin 20 vuoden ajan, ja nyt vaan selkeästi tuntuu että riittää. Nuorempana en olisi voinut kuvitellakaan joskus tuntevani näin.

Hyvä aloitus ainakin siinä mielessä, että pistää uusia koirakuumeilijoita miettimään enemmän.

Se koira kahlitsee, käytännössä vie vapauksia. Jos ei ole lähipiiriä, niin yksin on aika paha. Mutta jos on paljon tuttuja, niin heistä varmasti on apua. Ironisesti ne yksinäiset kaipaavat koiraa eniten, sitten voi tulla ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä kadu hetkeäkään, mutta joskus toki väsyttää lähteä lenkille kun ei jaksaisi tai on huono keli. Mikä siinä koirassa sinua niin väsyttää? Muista, että sinä olet sille koko maailma, vaikka se ei sinulle paljoa merkitsisikään.

Mistä hitosta päättelit ettei koira merkitsisi minulle mitään? Totta kai se merkitsee, enemmän kuin mitä oma elämäni merkitsee minulle. Heti jos myöntää että aina ei jaksa tullaan syyttelemään ettei muka välitä koirasta..

Artikuloit vähän huonosti aloituksen, kyllä siitä saa käsityksen ettet ole kovin kiinnostunut koirasta. Mutta hyvä että korjasit.

Luepa aloitus uudestaan. Siinä lukee erittäin selkeästi että koira on äärimmäisen rakas. Onko äärimmäisen rakas joku, josta ei yhtään välitä? 

Miksi riehut? Joo, sanoit että on rakas mutta sanoit myös että kadut. Ehkä minä tulkitsen sen eri tavalla kuin sinä.

Miksi itse panet täällä sanoja toisten suuhun? Menetkö myös niihin avauksiin missä äidit avautuu ettei jaksaisi olla äiti, syyttelemään että he vihaavat lastaan? 

Ei tulisi mieleenkään. Suosittelen nyt rauhoittumista.

Mitä odotit kun ärsytät ja jeesustelet ihmiselle joka kertoo olevansa valmiiksi uupunut. Taidat olla trolli. 

Vierailija kirjoitti:

Hyvä aloitus ainakin siinä mielessä, että pistää uusia koirakuumeilijoita miettimään enemmän.

Se koira kahlitsee, käytännössä vie vapauksia. Jos ei ole lähipiiriä, niin yksin on aika paha. Mutta jos on paljon tuttuja, niin heistä varmasti on apua. Ironisesti ne yksinäiset kaipaavat koiraa eniten, sitten voi tulla ongelmia.

Eikä siitä lähipiiristä aina olekaan apua sillä tavalla miten kuvitteli. Kun olin itse koiraa vasta harkitsemassa niin kaikki oli ihan innoissaan että "Joo voi ottaa sen sit aina välillä hoitoon!" mutta kun koira lopulta hankittiin, niin kukaan ei enää halunnutkaan sitä hoitoon tai aina oli muuta menoa, tai ei voi ottaa koska lapsi, kissa jne. Eli vaikka miten luulisi että on ihmisiä ketkä voi hoitaa niin oikeasti todella harvoin ne oikeasti pystyvät hoitamaan. Koska kaikilla on kiire, oma elämä ja omat hoidettavat. 

Riippuu myös hirveästi siitä millailen koira ja missä asuu. Omakotitalossa voi koiran päästää pihalle tepastelemaan silloin kun se haluaa. Ja pienet sylikoirat tykkää usein viettää koko päivän sohvalla.

Hommaa joku teini joka kympillä vie koiran pari kertaa viikossa kunnon lenkille. Koira ilahtuu.

Ymmärrän niitä jotka valittavat ja niitä myös, jotka kritisoivat valittamista. Eläinten kaltoinkohtelu on aika punainen vaate monelle, ymmärrettävästi, ja joillekin se, että sanoo koiran hoidon olevan raskasta on sama kuin se, ettei sitten yhtään myöskään hoida sitä koiraa. Onhan sen kuitenkin itse valinnut ja näin ollen oletetaan että se hoidetaan mukisematta. Mutta kuten jossain kommentissa jo sanottiin niin kaikki arvokas vaatii välillä myös hermoja ja aiheuttaa stressiä.

Olisiko teillä lähellä yli 10-v lasta/nuorta, joka haluaisi välillä viedä koiraa lenkille, ja soveltuisiko koira siihen? Esim säännöllisesti kerran viikossa, tai sitten tarpeen mukaan. Meidän tytär teki näin 11-vuitiaana ja oli suureksi avuksi yksinasuvalle rouvalle, ja tyttö sai lääkettä kourakuumeeseen. Jotain pikkurahoja voi joskus maksaa, mutta ei liikaa - niin että se koiran ulkoiluttamisen ilo säilyy tärkeimpänä motivaattorina.

Jos perhe ei voi ottaa koiraa, tämä olisi jollekin lapselle suuri ilo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä aloitus ainakin siinä mielessä, että pistää uusia koirakuumeilijoita miettimään enemmän.

Se koira kahlitsee, käytännössä vie vapauksia. Jos ei ole lähipiiriä, niin yksin on aika paha. Mutta jos on paljon tuttuja, niin heistä varmasti on apua. Ironisesti ne yksinäiset kaipaavat koiraa eniten, sitten voi tulla ongelmia.

Eikä siitä lähipiiristä aina olekaan apua sillä tavalla miten kuvitteli. Kun olin itse koiraa vasta harkitsemassa niin kaikki oli ihan innoissaan että "Joo voi ottaa sen sit aina välillä hoitoon!" mutta kun koira lopulta hankittiin, niin kukaan ei enää halunnutkaan sitä hoitoon tai aina oli muuta menoa, tai ei voi ottaa koska lapsi, kissa jne. Eli vaikka miten luulisi että on ihmisiä ketkä voi hoitaa niin oikeasti todella harvoin ne oikeasti pystyvät hoitamaan. Koska kaikilla on kiire, oma elämä ja omat hoidettavat. 

Pistää sitten deittiprofiilin pystyyn, että etsii ihmistä joka haluaisi joskus ottaa koirani päiväksi itselleen lainaan.

Asutko yksin? Jos et, niin muutkin huolehtimaan. Jos asut, niin on kyllä täysin normaalia välillä väsyä siihen! Itse vien silloin koiraa enemmän koirapuistoon, niin saa vähemmällä vaivalla enemmän liikuntaa.

Kyllä joskus on olo, ettei jaksa. Ei jaksa sitä koiraa ja lasta. Ihan inhimillinen tunne, joka menee ohi. Se, kun olet koko päivän kärsinyt jäätävästä päänsärystä töissä eikä meinaa Burana auttaa ja tiedät, että sinun pitää hakea muksu hoidosta, tekaista jotain sapuskaa ja viedä koira lenkille, kun mies on iltavuorossa, niin oi v**tu sentään. Onneksi näitä on harvoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä kadu hetkeäkään, mutta joskus toki väsyttää lähteä lenkille kun ei jaksaisi tai on huono keli. Mikä siinä koirassa sinua niin väsyttää? Muista, että sinä olet sille koko maailma, vaikka se ei sinulle paljoa merkitsisikään.

Mistä hitosta päättelit ettei koira merkitsisi minulle mitään? Totta kai se merkitsee, enemmän kuin mitä oma elämäni merkitsee minulle. Heti jos myöntää että aina ei jaksa tullaan syyttelemään ettei muka välitä koirasta..

Artikuloit vähän huonosti aloituksen, kyllä siitä saa käsityksen ettet ole kovin kiinnostunut koirasta. Mutta hyvä että korjasit.

Luepa aloitus uudestaan. Siinä lukee erittäin selkeästi että koira on äärimmäisen rakas. Onko äärimmäisen rakas joku, josta ei yhtään välitä? 

Miksi riehut? Joo, sanoit että on rakas mutta sanoit myös että kadut. Ehkä minä tulkitsen sen eri tavalla kuin sinä.

Miksi itse panet täällä sanoja toisten suuhun? Menetkö myös niihin avauksiin missä äidit avautuu ettei jaksaisi olla äiti, syyttelemään että he vihaavat lastaan? 

Ei tulisi mieleenkään. Suosittelen nyt rauhoittumista.

Mitä odotit kun ärsytät ja jeesustelet ihmiselle joka kertoo olevansa valmiiksi uupunut. Taidat olla trolli. 

En ole. Täällä ei vaan saa olla eri mieltä. Älä ota noin itseesi nyt tätä, ei minun mielipiteelläni tarvitse olla sinulle niin suurta painoarvoa tässä kohtaa.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän niitä jotka valittavat ja niitä myös, jotka kritisoivat valittamista. Eläinten kaltoinkohtelu on aika punainen vaate monelle, ymmärrettävästi, ja joillekin se, että sanoo koiran hoidon olevan raskasta on sama kuin se, ettei sitten yhtään myöskään hoida sitä koiraa. Onhan sen kuitenkin itse valinnut ja näin ollen oletetaan että se hoidetaan mukisematta. Mutta kuten jossain kommentissa jo sanottiin niin kaikki arvokas vaatii välillä myös hermoja ja aiheuttaa stressiä.

On kyllä aika paskamaista olettaa suoraan, että se jos myöntää että väsyttää, tarkoittaisi automaattisesti kaltoinkohtelua.   Pitäisi siis vaan valehdella kaikille, että koiran omistaminen on pelkkää ihanaa ruusuilla tanssimista aina? Ei, kyllä on parempi puhua myös negatiivisista puolista suoraan ettei ihmiset saa liian ruusuisia kuvia ja silloin niitä koiria hankitaan harkitsettomasti kun luullaan että se on pelkkää ruusunpunaista satua. Kyllä siitä pitää pystyä puhumaan että eläimen pito on raskasta, ilman että tuomitaan. Ihmisten täytyy tämä asia tietää. 

Koirani on iso osa sitä, että ylipäänsä pääsen ylös sängystä ja jaksan tehdä edes jotain päivittäin. Ilman sitä varmasti vain kävisin töissä ja makaisin loppuajan. Ainoa lenkkeihin liittyvä kyllästyminen koskee lähinnä tylsiä ja liian tuttuja reittejä tms.

Tsemppiä sinulle! Koita palkata tosiaan joku luotettava tyyppi ulkoiluttamaan kaveriasi kerran-pari viikossa. Sekin varmaan jo helpottaa.