Lue keskustelun säännöt.
Ei yhtään kiinnostaisi tehdä "normaaleja" aikuisten juttuja kuten ajaa autoa, käydä töissä, tehdä lapsia
18.01.2021 |
Ei kiinnosta pätkääkään tuollaiset asiat vaikka ikää alkaa olemaan jo sen verran että pitäisi alkaa pikkuhiljaa kiinnostaa (kohta 28). En halua opetella liikennesääntöjä enkä halua mihinkään hienoihin aikuisten töihin.
Haluisin elää vaan omannäköistä elämää, mutta kaikki vaan painostaa autokouluun, ammattiin, etsimään kumppania jne.
Kohtalotovereita?
Kommentit (56)
Elämä on valintoja täynnä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä ongelmaasi, suurimmaksi osaksi omaa kuvitelmaasi.
Normaalia ja suotavaa noista on töissä käynti. Miten yhteiskunta pyörisi, jos kukaan ei tekisi töitä?
Autolla ajo on oma valinta. Parisuhde on oma valinta. Lapset on oma valinta.
Autolla ajo on oma valinta:
nuorella ei ole rahaa ajokorttiin, autoon...EI OLE OMA VALINTA
Parisuhde on oma valinta:
Ruma köyhä estoinen mies ON ERIMIELTÄ KANSSASI
Lapset on oma valinta:
KERRO TUO LAPSETTOMALLE PARISKUNNALLE
Työpaikka tuo rahaa tehdä enemmän asioita,
lapset avaavat maailmaan ihan uuden perspektiivin,
ja autokin on hyvä olemassa, niin pääsee helposti liikkumaan minne vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut nykymaailman täysi-ikäiset haluavat elää ikuisina lapsina eivätkä opi ottamaan vastuuta itsestään tai elämästään, puhumattakaan sitten jostain toisesta. Peter Pan -meininkiä, joka ennen pitkää johtaa siihen, ettei tulevalle sukupolvelle jää mitään muuta kuin minäminäminä-aikuisia, jotka eivät tällä menossa kauaa pidä tätä tulonsiirtoihin perustuvaa hyvinvointiyhteiskuntaa yllä.
Entä sitten? Eihän ap halua lisääntyä
Jos kaikki päättävät alkaa AP:n kaltaisiksi vapaamatkustajiksi, ei mene kauaa, että koko yhteiskunta romahtaa ja AP:n ja vastaavien meininki päättyy väkisinkin siinä samalla, kun ne vastuunsa kantavat eivät olekaan enää elättämässä häntä verotuloillaan.
Sama juttu lasten kanssa: jos kukaan järkevä aikuinen ei synnytä yhteiskuntaan lapsia, seuraava sukupolvi koostuu lähinnä jostain päihdeäitien vahinkoraskauksien tuotoksista. Tai sitten lukutaidottomien kehitysmaalaisten, joilta ei edes kysytä, kiinnostaako se lapsien teko vai ei. Tiedetään varmaan kaikki, ettei siitä mitään kovin hohdokasta seuraa.
Koskaan ”kaikki ei ala” jotakin. Ei tarvitse painostaa yhtä yksilöä koko yhteisön nimissä, koska niitä toisin valitsevia on aina suhteessa suht saman verran.
Sanoisin että sulla on tuossa aika höhlää kehäpäättelyä.T. Päihdeäidin tytär, jolla kovapalkkainen asiantuntijatyö ja väitökset väitelty
Todella hyvin sanottu! Itsellä on nyt takana 30+ vakitöitä, potkut tuli, että heilahti. Firma kusettaa lopputilipalkassa, minkä ennättää, ei pidä kiinni selkeästi sovituista asioista. Olihan se samaa työaikanakin, mutta jotenkin uskoin, että hekin olisivat halunneet viedä tämän kunnialla loppuun. Toisin kävi, kaikesta saa riidellä ja kyllähän he ovat selustansa turvanneet.
Ajokortti on, autosta luovuin vuosia sitten. Lapsia en ole tehnyt, koska en niitä halunnut. Ihan omalta on elämä näyttänyt, tavallaan, mutta voin sen myöntää, että juuri tässä taitekohdassa vtuttaa aivan suunnattomasti ne lukuisat, laskemattomat tunnit, jotka tuli tehtyä ylimääräistä, jokainen loma, jonka siirsin, kun aika ei ollutkaan nyt just hyvä, matkatyöt, kotona ja kavereiden kanssa sovitut perutut menot.
Eli me/te, jotka pyyhällämme siellä duunin ah auvossa, muistetaanpa, että kun kello lyö, siellä me ollaan karjaa, resurssi, joka voidaan korvata koska hyvänsä ja kohdella miten tahansa.
Aijoo, paitsi että eihän niin käy SULLE.
Voi kun joku olisikin nuorelle minulle sanonut, että ei ole pakko ähertää yhteiskunnan mehiläisenä koska ei siitä tosissaankaan minkäänlaista palkintoa ole tullut, väsynyt ja rikki mennyt kroppa vaan. Minäkin vuosikymmenet kuvittelin olevani tärkeä, nyt en enää luule.
On ihanaa, että ihmisillä on nykyään enemmän valinnanvaraa, mutta on niinkin kuten tuossa edellä joku sanoi, että ei niitä parisuhteita ja lapsia noin vaan valita. Mun kohdalle ei sattunut nekään, joten nyt todellakin mietin, että työnantaja on ainut, joka on tässä hyötynyt, en mä itse ainakaan.
No pitää kai olla tyytyväinen siihen, että on mahdollistanut av-mammoille ja heidän lapsilleen parempaa elämää sitkeänä veronmaksajana.
Kunhan vttuilen kirjoitti:
Elämä on valintoja täynnä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä ongelmaasi, suurimmaksi osaksi omaa kuvitelmaasi.
Normaalia ja suotavaa noista on töissä käynti. Miten yhteiskunta pyörisi, jos kukaan ei tekisi töitä?
Autolla ajo on oma valinta. Parisuhde on oma valinta. Lapset on oma valinta.
Autolla ajo on oma valinta:
nuorella ei ole rahaa ajokorttiin, autoon...EI OLE OMA VALINTA
Parisuhde on oma valinta:
Ruma köyhä estoinen mies ON ERIMIELTÄ KANSSASI
Lapset on oma valinta:
KERRO TUO LAPSETTOMALLE PARISKUNNALLE
Työpaikka tuo rahaa tehdä enemmän asioita,
lapset avaavat maailmaan ihan uuden perspektiivin,
ja autokin on hyvä olemassa, niin pääsee helposti liikkumaan minne vain.
Juujuujuuuu ja juuu. Ja entä, jos nämä ovat tavoittamattomia asioita, palkka on liian pieni, jotta autoon olisi varaa, parisuhdetta ja sen mukana tulevia lapsia ei vain ole onnistunut saamaan?
Siitäkö huolimatta pitäisi näitä vaan tavoitella? Siinäkö sinulle ihmisen arvo?
Jotenkin se on tabu sanoa, että aikuisen ihmisen elämään normaalisti kuuluvat asiat eivät kiinnosta pätkääkään. Sen jos myöntää ääneen on epäonnistunut aikuinen eli haukutaan mies- tai naislapseksi. Mä olen itse teininä kysynyt vanhemmiltani miksi synnyin tänne ja sain tuhahtelua. Sittemmin olen alkanut ymmärtää heidän puoltaan, että halusivat lapsia ja se oli silloin vuosikymmeniä sitten normaalia. Nykyään taas he ymmärtävät, että ehkä lisääntyminen ei enää kannatakaan kun maailma on niin turvaton.
Vasta luin Suomessa selviytymisestä historiassa kivikaudelta 1900-luvulle. Elettiin itse rakennetuissa savupirteissä, tehtiin ruokaa keittokodissa, vaatteet tehtiin ja pestiin alusta asti itse, ruoka alusta loppuun itse, ei ollut terveydenhuoltoa, ei koulutusta, ei mitään viihdykkeitä yms. varsinkaan pitkälle ennen 1900-luvun alkua. Ensin oli pakanuus ja sen jälkeen kristinusko, oli se pihapiiri, yhteisö, perhe. Kun syntyi johonkin säätyyn se määritti loppuelämää ja elämän elinehto alimmalle säädylle oli säilyä hengissä.
Nyt kun kaikki on tavallaan jo saavutettu ja elintaso on rikkaissa maissa lähes itsestäänselvyys jää aikaa miettiä sitä onko missään mitään järkeä eli eksistentialistisia ongelmia. Se on jännä, että jollain vivulla moni pystyy kuitenkin kääntämään päänsä vielä tähän "näin nyt pitää vain elää"-moodiin ja pakottamaan vielä muillekin. Mutta ei se vastaa mihinkään ja moni tarvitsisi jonkun oikean vastauksen kysymykseen "miksi" joka on mielestäni täysin asiallinen kysymys. Jos kaikki vain toimivat kun joku käskee niin eihän meitä erota mikään muurahaisista.
Ilman autoa pystyy mainiosti elämään, kun valitsee asuinpaikan suuresta kaupungista.
Lapsia tai parisuhdetta kukaan ei pakota hankkimaan.
Ainoa, mikä tavallaan olis ihan jees, olis jonkinlainen työ, ettet elä muiden siivellä koko ikääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi elää oman näköistä elämää. Mutta, et voit elää kerrostaloasunnossa 30 kissan ja kissanpaskan keskellä, koska toiset ihmiset on kuitenkin kerrostaloympäristössä otettava huomioon, on väärin sabotoida toisten elämää.
Muuta johonkin mummonmökkiin ja elä siellä. Ei ole pakko muuta.
Olen itse 31v ja täsmälleen samoja ajatuksia. Itse en ole koskaan onnistunut missän aikuisjutuissa. En osaa saada töitä, en ole koskaan onnistunut pääsee korkeakouluun, kaikki on tosi vaikeeta aikuiselämässä :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka tapauksessa "työ", kuten sen nyt tunnemme, on vähenevä luonnonvara. Koko ajan elämä automatisoituu, joten olisihan ihan älytöntä, että siitä huolimatta suurin osa ihmisistä vielä haikailee suunnilleen hiilikaivoksiin oikeisiin töihin.
On suuri onni, että nuoremmat ihmiset ovat alkaneet kyseenalaistaa työn merkityksen ja ennen kaikkea merkityksellisyyden. On hienoa, että nuoremmat eivät suostu mihin tahansa, vaan vaativat enemmän työltä ja työnantajilta, tai sitten eivät suostu työtä tekemään.
Mä otan sen verran vastuuta itsestäni, että käyn röissä, mutta muuten sitten ei kiinnostakaan mikään perheen perustaminen tmv. Oman pienen omakotitalon/mummon mökin haluaisin, mutta ei riitä varat ja työt Helsingissä.
Ahdistaa se tosiasia, että kolmekymppiset on ihan just nurkan takana..
N27
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos työura ja perhe perustuu ulkoiseenn motivaatioon " pitäisi" niin ne tuntuu raskaalta.
Pitää etsiä sisäistä motivaatiotaan: tehdä sellaista duuunia jota haluaa, tienata sen verran kuin haluaa.
Perhekään ei ole mikään suoritus - seurustele jos haluat, mene naimisiin jos haluat, saa lapsia jos haluat.
Vasta kun hylkää nämä "pitäisi" ajatukset ja miettii mitä oikeaati "haluaisi" voi tuntea mielekkyyttä.
Hassua kyllä, saattaa päätyä tekemään ihan samoja asioita.
No ainakaan ajokorttia ei ole pakko ajaa eikä hankkia perhettä. Ne voit heti vetää yli listalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
mieluiten asuisin sossunmaksamassa vuokrakämpässä 30 kissan kanssa pitsalaatikkojen ja kissanpaskan joukossa.
ap
On kyllä typerää haluta olla rikollinen. Eläinrääkkäystä!!
Hyvinvointivaltiossa on onneksi mahdollista heittäytyä elämään juuri sellaista elämää kuin haluaa, ilman pelkoa kodittomuudesta tai nälästä. Pokkaa se vaatii, mutta varmasti tekee moista halajavan yksilön onnellisemmaksi kuin oravanpyörässä burnoutiin ajautuminen. Ja yhteiskunnallekin se tulee lopulta halvemmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 60 vuotias, enkä edelleenkään tee "aikuisten juttuja". Olin kriittinen jo kakarasta alkaen sille, mitä minusta odotettiin ja mitä itse haluan. Siinä riitti keskustelua koulun rehtorista alkaen aina kaikenlaisiin ätörmäämisiin aikuisiällä.
Autoista tosin innostuin päälle viisikymmenvuotiaana ja tykkään ajaa autoa. Saan laulaa rauhassa, mitä en tekisi julkisilla niinkään. Omistusasunnon hankin nyt 60 vuotiaana, kun mietin järkevää sijoituskohdetta perimilleni rahoille. Asunto on kiva. Tosi en tiedän viihdynkö sittenkään ja muutto on jo mielessä vuoden jälkeen tänne muutosta. En jaksa elää keksiluokkaisista koostuvassa kerrostalossa, jossa kesäkukista riittää juttua ihan liikaa.
Tuttavaverkostoni pitää sisällään kaikenlaisia tyyppejä tiedemiehistä epäonnisiin hörhöihin, Ihmiset ovat minulle tärkeitä ja myös se, mitä he ovat ja tietävät. Kun puhumme puhumme paljon ja avoimesti
Olen hyvin erikoinen ihminen ja suora. Jotkut pelkäävät minua, mutta lähinnä suoruuteni ja rehellisyyteni vuoksi. En voi sietää teestentelyä. Hyväksyn sen, että jotkut ihmiset eivät uskalla elää ja ovat kuin muutkin täyttäen muiden odotukset, Pääasia, että voin kuollessani todeta miten ainakin koetin elää omanlaistani elämää.
Kuuntele itseäsi. Kivojakin työpaikkoja on olemassa, jos etsit ominta työtäsi.
Kaikki muu on omaa valintaa paitsi töihin pitää kansalaiset pakottaa. Kehotan kasvamaan siis tuossa mielessä aikuiseksi.
Ainoa asia mihin ihmisellä on oikeasti valtaa
On oman elämänsä lopettaminen ennen aikojaan.
Vaatii tosin vahvaa luonnetta.