Ei yhtään kiinnostaisi tehdä "normaaleja" aikuisten juttuja kuten ajaa autoa, käydä töissä, tehdä lapsia

Älä sitten tee mitään. Elämäsi kyllä tulee olemaan tylsää, köyhää ja yksinäistä.

Sama homma ollut koko elämäni. Olin kerran vakityössä ja se tosiaan ahdisti , tätä pitäis tehdä eläkeikään asti. Irtisanoin itseni. Parisuhdekin oli ja asuntolaina. Voi sitä helpotuksen määrää kun erosin ja lainastakin pääsin eroon. En halua omistaa asuntoa. Lapsia en painostuksesta huolimatta tehnyt , olen ollut liian kiltti ja taipunut muiden tahtoon useissa asioissa. Onneks ymmärsin pitää puoleni edes lapsiasiassa.

Teen noista asioista vain töitä, koska on kivaa kun on rahaa ja voi ostaa ruokaa ja vaatteita.

Lapsia en tee, en aja autoa (ei ole edes korttia), en tee vakitöitä (eipä niitä olisikaan). Omia valintoja.

Uskon kyllä, että olen ollut paljon onnellisempi sen takia, että minulla on ollut nuo asiat, joita ap pelkää. Ilman niitä elämä olisi ollut paljon suppeampaa, vaikka silloin joskus kuvitteli niiden vain rajoittavan. Työpaikka tuo rahaa tehdä enemmän asioita, lapset avaavat maailmaan ihan uuden perspektiivin, ja autokin on hyvä olemassa, niin pääsee helposti liikkumaan minne vain. Ne tuovat elämään vain lisää, vaikka spontaaniutta ne tietysti haittaavat.

Vierailija kirjoitti:

Tajuan kyllä että auto ja lapset on oma valinta, mutta ärsyttää kun vaikka isä soittaa, niin aina ensimmäinen ja viimeinen asia mitä sanoo "Oletko jo varannut autokoulun????" ja "Muista varata se autokoulu!" ja äiti soittaa niin "Onko sinulla jo mies?"  "Miksei?" jne.

Mitä jos olisit aikuinen ja sanoisit, että et aio mennä autokouluun koska et halua ja miehet eivät kiinnosta. Kiitos ja näkemiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen saman ikäinen ja ei helv*tti että ahdistaa ajatus jostain vakityöstä, asuntolainasta ja muksujen päiväkotiin roudaamisesta puoliunisena.

Parisuhde kyllä löytyy, hyvä sellainen. Lapsiakin luulin aiemmin haluavani, mutta kun tuo käytännön arki kuulostaa lähinnä yhtä kiinnostavalta kuin vankilaan meno.....

Mukavaahan se on elää wannabe-teinielämää koko elämänsä loppuun asti. Ei kukaan pakota toki mihinkään noista mainitsemistasi asioista mutta yhteiskunnan siivelle ei olisi meidän muiden takia soveliasta jäädä kun me muut joudumme sitten elättämään teitä aikuisuutta pelkääviä aikuisvauvoja. Se ei ole reilua.

Lähinnä naurattaa nämä kliseisen geneeriset "aikuisvauva"-heitot, joilla yritetään vain saada aikaan häpeän tunne, jotta kokisimme painetta liittyä teidän muiden "ainoaan oikeaan tapaan" elää tässä yhteiskunnassa.

Jospa pysähtyisit vaikka hetkeksi kaikessa hiljaisuudessa miettimään niitä omia valintojasi: kannattiko tehdä kaikessa, kuten yhteiskunta painosti tai äiti käski? Oletko nyt tyytyväinen? Jos olet sinut omien valintojesi kanssa, mistä tuollainen tarve yrittää nostaa omaa egoa lapsellisesti väheksyen muita?

Vierailija kirjoitti:

Tajuan kyllä että auto ja lapset on oma valinta, mutta ärsyttää kun vaikka isä soittaa, niin aina ensimmäinen ja viimeinen asia mitä sanoo "Oletko jo varannut autokoulun????" ja "Muista varata se autokoulu!" ja äiti soittaa niin "Onko sinulla jo mies?"  "Miksei?" jne.

Sano joka kerta, että älkää kyselkö naista asioista enää, en tykkää siitä. Oppivat kyllä usean kymmenen toiston jälkeen. Tai ala itse kysellä, että oletteko tehneet jotain, mitä haluan teidän tekevän, mutta ette tee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen saman ikäinen ja ei helv*tti että ahdistaa ajatus jostain vakityöstä, asuntolainasta ja muksujen päiväkotiin roudaamisesta puoliunisena.

Parisuhde kyllä löytyy, hyvä sellainen. Lapsiakin luulin aiemmin haluavani, mutta kun tuo käytännön arki kuulostaa lähinnä yhtä kiinnostavalta kuin vankilaan meno.....

Mukavaahan se on elää wannabe-teinielämää koko elämänsä loppuun asti. Ei kukaan pakota toki mihinkään noista mainitsemistasi asioista mutta yhteiskunnan siivelle ei olisi meidän muiden takia soveliasta jäädä kun me muut joudumme sitten elättämään teitä aikuisuutta pelkääviä aikuisvauvoja. Se ei ole reilua.

Lähinnä naurattaa nämä kliseisen geneeriset "aikuisvauva"-heitot, joilla yritetään vain saada aikaan häpeän tunne, jotta kokisimme painetta liittyä teidän muiden "ainoaan oikeaan tapaan" elää tässä yhteiskunnassa.

Jospa pysähtyisit vaikka hetkeksi kaikessa hiljaisuudessa miettimään niitä omia valintojasi: kannattiko tehdä kaikessa, kuten yhteiskunta painosti tai äiti käski? Oletko nyt tyytyväinen? Jos olet sinut omien valintojesi kanssa, mistä tuollainen tarve yrittää nostaa omaa egoa lapsellisesti väheksyen muita?

Kukaan ei halua kustantaa muiden aikuisten työkykyisten ihmisten elämää.

Ajokortti ja auton omistaminen parantavat minulla kyllä huomattavasti elämänlaatua, kun ei tarvitse katsoa aikatauluja ja odotella busseja. Vakitöissä olen, koska haluan, että minulla on varaa muuhunkin kuin pelkkään peruselämiseen, eli haluan arjen luksusta. Mies ja lapsikin on. Ihan olen tyytyväinen=)

Täällä toinen. Mulla ei ole mitään kiinnostusta mihinkään kotileikkiin kenenkään kanssa koskaan ollut eikä ole ollut intoa suorittaa autokoulua koskaan. Asun kaupungissa, joten autoa en tarvitse, käytän julkisia eikä kenelläkään onneksi ole mitään velvollisuutta ja pakkoa lisääntyä. Töissä käyn rahan takia eikä mulla ole mitään mielenkiintoa edetä uramaailmassa. Elämäni on melko simppeliä ja vapaata. En vaihtaisi tätä pois ja miksi pitäisikään?

N34

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen saman ikäinen ja ei helv*tti että ahdistaa ajatus jostain vakityöstä, asuntolainasta ja muksujen päiväkotiin roudaamisesta puoliunisena.

Parisuhde kyllä löytyy, hyvä sellainen. Lapsiakin luulin aiemmin haluavani, mutta kun tuo käytännön arki kuulostaa lähinnä yhtä kiinnostavalta kuin vankilaan meno.....

Mukavaahan se on elää wannabe-teinielämää koko elämänsä loppuun asti. Ei kukaan pakota toki mihinkään noista mainitsemistasi asioista mutta yhteiskunnan siivelle ei olisi meidän muiden takia soveliasta jäädä kun me muut joudumme sitten elättämään teitä aikuisuutta pelkääviä aikuisvauvoja. Se ei ole reilua.

Lähinnä naurattaa nämä kliseisen geneeriset "aikuisvauva"-heitot, joilla yritetään vain saada aikaan häpeän tunne, jotta kokisimme painetta liittyä teidän muiden "ainoaan oikeaan tapaan" elää tässä yhteiskunnassa.

Jospa pysähtyisit vaikka hetkeksi kaikessa hiljaisuudessa miettimään niitä omia valintojasi: kannattiko tehdä kaikessa, kuten yhteiskunta painosti tai äiti käski? Oletko nyt tyytyväinen? Jos olet sinut omien valintojesi kanssa, mistä tuollainen tarve yrittää nostaa omaa egoa lapsellisesti väheksyen muita?

Itse asiassa olen ihan tyytyväinen elämääni, kannattelen tätä yhteiskuntaa omalta osaltani ja teen sen mielelläni. En koe, että minua olisi mitenkään painostettu siihen. Aikuisvauva on erittäin kuvaava ja osuva nimi näille vastuuta pelkääville vellihousuille, aikusivauvojahan he ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen saman ikäinen ja ei helv*tti että ahdistaa ajatus jostain vakityöstä, asuntolainasta ja muksujen päiväkotiin roudaamisesta puoliunisena.

Parisuhde kyllä löytyy, hyvä sellainen. Lapsiakin luulin aiemmin haluavani, mutta kun tuo käytännön arki kuulostaa lähinnä yhtä kiinnostavalta kuin vankilaan meno.....

Mukavaahan se on elää wannabe-teinielämää koko elämänsä loppuun asti. Ei kukaan pakota toki mihinkään noista mainitsemistasi asioista mutta yhteiskunnan siivelle ei olisi meidän muiden takia soveliasta jäädä kun me muut joudumme sitten elättämään teitä aikuisuutta pelkääviä aikuisvauvoja. Se ei ole reilua.

Lähinnä naurattaa nämä kliseisen geneeriset "aikuisvauva"-heitot, joilla yritetään vain saada aikaan häpeän tunne, jotta kokisimme painetta liittyä teidän muiden "ainoaan oikeaan tapaan" elää tässä yhteiskunnassa.

Jospa pysähtyisit vaikka hetkeksi kaikessa hiljaisuudessa miettimään niitä omia valintojasi: kannattiko tehdä kaikessa, kuten yhteiskunta painosti tai äiti käski? Oletko nyt tyytyväinen? Jos olet sinut omien valintojesi kanssa, mistä tuollainen tarve yrittää nostaa omaa egoa lapsellisesti väheksyen muita?

Kukaan ei halua kustantaa muiden aikuisten työkykyisten ihmisten elämää.

Niin työkykyisten, monet eivät ole työkykyisiä. Mt-ongelmat pystytään ihan todistamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen saman ikäinen ja ei helv*tti että ahdistaa ajatus jostain vakityöstä, asuntolainasta ja muksujen päiväkotiin roudaamisesta puoliunisena.

Parisuhde kyllä löytyy, hyvä sellainen. Lapsiakin luulin aiemmin haluavani, mutta kun tuo käytännön arki kuulostaa lähinnä yhtä kiinnostavalta kuin vankilaan meno.....

Mukavaahan se on elää wannabe-teinielämää koko elämänsä loppuun asti. Ei kukaan pakota toki mihinkään noista mainitsemistasi asioista mutta yhteiskunnan siivelle ei olisi meidän muiden takia soveliasta jäädä kun me muut joudumme sitten elättämään teitä aikuisuutta pelkääviä aikuisvauvoja. Se ei ole reilua.

Lähinnä naurattaa nämä kliseisen geneeriset "aikuisvauva"-heitot, joilla yritetään vain saada aikaan häpeän tunne, jotta kokisimme painetta liittyä teidän muiden "ainoaan oikeaan tapaan" elää tässä yhteiskunnassa.

Jospa pysähtyisit vaikka hetkeksi kaikessa hiljaisuudessa miettimään niitä omia valintojasi: kannattiko tehdä kaikessa, kuten yhteiskunta painosti tai äiti käski? Oletko nyt tyytyväinen? Jos olet sinut omien valintojesi kanssa, mistä tuollainen tarve yrittää nostaa omaa egoa lapsellisesti väheksyen muita?

Kukaan ei halua kustantaa muiden aikuisten työkykyisten ihmisten elämää.

Ok? Viestissäni kuitenkin mainitsin vain vakityöt. Se tietääkseni ei ole ainoa työnteon muoto. Esimerkiksi itse teen keikkatyötä ja tienaan harrastuksilla, enkä ole senttiäkään elämässäni nostanut työttömyystukia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut nykymaailman täysi-ikäiset haluavat elää ikuisina lapsina eivätkä opi ottamaan vastuuta itsestään tai elämästään, puhumattakaan sitten jostain toisesta. Peter Pan -meininkiä, joka ennen pitkää johtaa siihen, ettei tulevalle sukupolvelle jää mitään muuta kuin minäminäminä-aikuisia, jotka eivät tällä menossa kauaa pidä tätä tulonsiirtoihin perustuvaa hyvinvointiyhteiskuntaa yllä.

Entä sitten? Eihän ap halua lisääntyä

Jos kaikki päättävät alkaa AP:n kaltaisiksi vapaamatkustajiksi, ei mene kauaa, että koko yhteiskunta romahtaa ja AP:n ja vastaavien meininki päättyy väkisinkin siinä samalla, kun ne vastuunsa kantavat eivät olekaan enää elättämässä häntä verotuloillaan.

Sama juttu lasten kanssa: jos kukaan järkevä aikuinen ei synnytä yhteiskuntaan lapsia, seuraava sukupolvi koostuu lähinnä jostain päihdeäitien vahinkoraskauksien tuotoksista. Tai sitten lukutaidottomien kehitysmaalaisten, joilta ei edes kysytä, kiinnostaako se lapsien teko vai ei. Tiedetään varmaan kaikki, ettei siitä mitään kovin hohdokasta seuraa.

Koskaan ”kaikki ei ala” jotakin. Ei tarvitse painostaa yhtä yksilöä koko yhteisön nimissä, koska niitä toisin valitsevia on aina suhteessa suht saman verran.

Sanoisin että sulla on tuossa aika höhlää kehäpäättelyä.

T. Päihdeäidin tytär, jolla kovapalkkainen asiantuntijatyö ja väitökset väitelty

Osa-aikatyöni tuo ryhtiä elämään ja vapaa tuntuu arvokkaammalta kun sitä ei ole koko ajan.

Auto on yhtä kuin liikkumisen vapaus seudulla missä ei ole joukkoliikennettä.

Lapsi on ollut mulle suuri ilon lähde. On jo käytännössä omillaan.

Ja huom. Kaiken tämän keskellä olen elänyt ihan omannäköistä elämää. Ei ole tarvinnut lavastaa tai esittää mitään. Ihminen usein kuvittelee ne itseensä kohdistuvat odotukset.

Aikuisena ymmärtää tekonsa ja niiden seuraukset ja on aika pohtia myös omia tahtomisiaan ja motiiveitaan kuten ap aivan oikein tekee.

Jos tietty perhe- ja työihanne tuntuu ulkoapäin määrätyltä, sitä ei ehkä kannata toteuttaa. Ulkoisten motiivien seuraaminen ei luo menestystä. Kannattaa kuitenkin miettiä olia sisäisiä motiivejaan.

Moni on hylännyt ahdistava ajatuksen urapolusta mutta tehnyt jotain mikä kiinnostaa ja luonut komean uran.

Samoin pethemalli saattaa ahdistaa. Mutta mitä jos vain löytää sen oikean ja kivan?

tee vaikka itsemurha,se on sinun oma valintasi. Miksi sinua kiinnostaa muiden mielipiteet noin paljon?

Vierailija kirjoitti:

Olen saman ikäinen ja ei helv*tti että ahdistaa ajatus jostain vakityöstä, asuntolainasta ja muksujen päiväkotiin roudaamisesta puoliunisena.

Parisuhde kyllä löytyy, hyvä sellainen. Lapsiakin luulin aiemmin haluavani, mutta kun tuo käytännön arki kuulostaa lähinnä yhtä kiinnostavalta kuin vankilaan meno.....

Kasva aikuiseksi  . tai no vaihda ainakin keskustelupalstaa;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut nykymaailman täysi-ikäiset haluavat elää ikuisina lapsina eivätkä opi ottamaan vastuuta itsestään tai elämästään, puhumattakaan sitten jostain toisesta. Peter Pan -meininkiä, joka ennen pitkää johtaa siihen, ettei tulevalle sukupolvelle jää mitään muuta kuin minäminäminä-aikuisia, jotka eivät tällä menossa kauaa pidä tätä tulonsiirtoihin perustuvaa hyvinvointiyhteiskuntaa yllä.

Entä sitten? Eihän ap halua lisääntyä

Jos kaikki päättävät alkaa AP:n kaltaisiksi vapaamatkustajiksi, ei mene kauaa, että koko yhteiskunta romahtaa ja AP:n ja vastaavien meininki päättyy väkisinkin siinä samalla, kun ne vastuunsa kantavat eivät olekaan enää elättämässä häntä verotuloillaan.

Sama juttu lasten kanssa: jos kukaan järkevä aikuinen ei synnytä yhteiskuntaan lapsia, seuraava sukupolvi koostuu lähinnä jostain päihdeäitien vahinkoraskauksien tuotoksista. Tai sitten lukutaidottomien kehitysmaalaisten, joilta ei edes kysytä, kiinnostaako se lapsien teko vai ei. Tiedetään varmaan kaikki, ettei siitä mitään kovin hohdokasta seuraa.

Koskaan ”kaikki ei ala” jotakin. Ei tarvitse painostaa yhtä yksilöä koko yhteisön nimissä, koska niitä toisin valitsevia on aina suhteessa suht saman verran.

Sanoisin että sulla on tuossa aika höhlää kehäpäättelyä.

T. Päihdeäidin tytär, jolla kovapalkkainen asiantuntijatyö ja väitökset väitelty

Todella hyvin sanottu! Itsellä on nyt takana 30+ vakitöitä, potkut tuli, että heilahti. Firma kusettaa lopputilipalkassa, minkä ennättää, ei pidä kiinni selkeästi sovituista asioista. Olihan se samaa työaikanakin, mutta jotenkin uskoin, että hekin olisivat halunneet viedä tämän kunnialla loppuun. Toisin kävi, kaikesta saa riidellä ja kyllähän  he ovat selustansa turvanneet.

Ajokortti on, autosta luovuin vuosia sitten. Lapsia en ole tehnyt, koska en niitä halunnut. Ihan omalta on elämä näyttänyt, tavallaan, mutta voin sen myöntää, että juuri tässä taitekohdassa vtuttaa aivan suunnattomasti ne lukuisat, laskemattomat tunnit, jotka tuli tehtyä ylimääräistä, jokainen loma, jonka siirsin, kun aika ei ollutkaan nyt just hyvä, matkatyöt, kotona ja kavereiden kanssa sovitut perutut menot.

Eli me/te, jotka pyyhällämme siellä duunin ah auvossa, muistetaanpa, että kun kello lyö, siellä me ollaan karjaa, resurssi, joka voidaan korvata koska hyvänsä ja kohdella miten tahansa.

Aijoo, paitsi että eihän niin käy SULLE.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä ongelmaasi, suurimmaksi osaksi omaa kuvitelmaasi.

Normaalia ja suotavaa noista on töissä käynti. Miten yhteiskunta pyörisi, jos kukaan ei tekisi töitä?

Autolla ajo on oma valinta. Parisuhde on oma valinta. Lapset on oma valinta.

Autolla ajo on oma valinta:

nuorella ei ole rahaa ajokorttiin, autoon...EI OLE OMA VALINTA

Parisuhde on oma valinta:

Ruma köyhä estoinen mies ON ERIMIELTÄ KANSSASI

Lapset on oma valinta:

KERRO TUO LAPSETTOMALLE PARISKUNNALLE