Kasteilmoituksesta

ainahan asiasta voi pilkkua viilata, mutta tuskin siinä nyt kamalaa vahinkoa sattuu, jos sanavalinta ei aivan kirjanoppineiden mukaan ole =). Eiköhän jokainen kuitenkin ymmärrä asian pointin, oli se kummin vaan ilmaistu.



-Iitu-

en ymmärrä. Jos kasteessa annetaan nimi tai kasteessa saa nimen. Tämä suomenkielen verbikö tässä nyt on niin vaikea.



Kastettaessahan se nimi annetaan ja saadaan. Ja jos nimi ei kävisi niin sitä ei kastettaessa saisi/ annettaisi.



Enpä ole osannut tästä seikasta vielä ärsyyntyä. Miten muissa kielissä sitten on saadaanko vai annetaanko?

kristilliseltä kannalta katsoen kasteessa tullaan Jumalan lapseksi ja seurakunnan jäseneksi.



Nimeä lapselle ei anna pappi vaan vanhemmat. Joillakin on tapana, että nimi julkistetaan kasteen yhteydessä, mutta se ei tarkoita, että se annettaisiin kasteessa vaan kasteella on ihan toinen, paljon syvällisempi tarkoitus: Kaste on kristityn suurin juhla, jossa hän tulee Jumalan omaksi! Tapa toki juontaa juurensa aikojen takaa, jolloin uskottiin, että paholainen kutsuu lasta nimeltä, jos se kerrotaan ennen kastetta, mistä syystä nimi julkistettiin vasta kasteessa kun lapsi oli jo Jumalan oma eikä paholaisen saavutettavissa.



Siitä, millaista ilmausta ja sanamuotoa vanhemmat ilmoituksessaan käyttävät näkee nykypäivänä lähinnä sen, kuinka hyvin he ovat suomen kielen rakenteet omaksuneet, kuinka sujuvaa heidän kielenkäyttönsä on ja tässä asiassa ennen kaikkea sen, kuinka hyvä on heidän kristillisen uskonsa tuntemus ;)



Jos vanhemmat kirjoittavat, että lapsi " sai kasteessa nimen..." , lukee kristinuskoa tunteva siitä, että vanhemmat eivät ole kovinkaan hyvin perehtyneitä kristinuskon sisältöön eivätkä ehkä kovin oppineitakaan. Jos ilmoituksessa lukee, että " lapsi sai pastori Maire Vermasvuoren kasteessa nimen..." , niin sille hirnutaan vielä vuosienkin kuluttua (tuo ilmoitus oli hesarissa useampia vuosia sitten ja sanamuoto on edelleen tarkasti mielessäni ja sille on naurettu lukuisissa illanistujaisissa.



Kaikkien taiteen sääntöjen ja kristinuskon mukaisia ovat esimerkiksi ilmaukset: " 1.12.07 syntynyt lapsemme Xxxxx kastettiin 1.1.08..." , " Lapsemme sai 1.1.08 kasteen ja nimen Xxxxx" , " 1.1.08 kastettu lapsemme sai nimen Xxxx" tai jopa " Lapsemme sai kastepäivänä 1.1.08 nimen..." . Eikä sitä kastetta ole tietysti mikään pakko edes mainita lehdessä. Ainakin Hesarissa palstan nimi on lehden pakanalliseen linjaan sopien " SYNTYNEET" , eikä siinä mainita kasteesta mitään.





Paljon enemmän kuin ilmoitustekstit " Lapsemme sai kasteessa nimen..." minua häiritsevät ilmoituksissa ne ihan oikeat kirjoitus- ja kielioppivirheet, joita on ihan älyttömästi. Luulisi, että sen kerran kun ihmiset lehteen ilmoituksen laittavat ja oman nimensä vielä alle, niin viitsisivät edes tarkistaa (tai tarkistuttaa) että se on oikein kirjoitettu, mutta kun ei...



Toinen juttu, mikä minua häiritsee on se, että nimiä VRK:n koneelta tai muualta bongatessa puhutaan, että sen ja tämän niminenkin on kastettu vaikkei oikeasti ollenkaan tiedetä, mikä on kyseisen henkilön uskonto tai onko hänellä sellaista ollenkaan. Oikeampaa olisi puhuta nimeämisestä. Jos olisin muslimi, hindu tai ateisti, niin olisin kyllä tavasta äärimmäisen loukkaantunut. Maailman ihmisistä aika pieni osa kastetaan lapsena ja valtaosaa ei kasteta koskaan - silti kaikilla on nimi! VRK:n koneelta ei näe ihmisen uskontoa eikä minusta ole tarviskaan.





Mutta ihan vapaasti - itsehän ihmiset ilmoituksensa maksavat, joten he saanevat myös päättää, mitä niissä lukee. Jos joku haluaa laittaa omalla nimellään lehteen ilmoituksen täynnä siansaksaa, niin hänellä lienee siihen täysi oikeus. Samoin itsensä nolaaminen julkisesti on ihan sallittua, joskus jopa toivottavaa :-)))

Itse muotoilin " sai kastetilaisuudessa x.x.xxxx nimen XXX" , sillä meidän tapauksessamme se vastasi todellisuutta parhaiten ollen samalla mahdollisimman tiivis ilmaisu.



Mielestäni on hyvä, että tästäkin asiasta keskustellaan, jotta epäkohta tulisi paremmin kasteilmoituksen julkaisemista pohtivien tietoon. Siinäpä samalla oiva tilaisuus pohtia ja petrata omaa tapaansa kohdata uskontonsa.



Sitä en kuitenkaan ymmärrä, että jotkut ihmiset peräti naureskelevat " sai kasteessa nimen" -lausahdukseen päätyneille, tuntevat myötähäpeää ja määrittelevät tuon sanonnan käyttämisen muutoinkin itsensä nolaamiseksi.



Onko teillä tavallisestikin tapana naureskella toisten erehdyksille tai tietämättömyydelle? Varsinkin tästä nimenomaisesta asiasta on noussut käsittämätön skaba itseään sivistyneinä pitävien puolelta.



Noh, toisaalta minun mielestäni nolointa on juuri tuo toisille ihmisille naureskelu. Huvinsa kullakin.

l_Nilla:

vanhemmat eivät ole kovinkaan hyvin perehtyneitä kristinuskon sisältöön eivätkä ehkä kovin oppineitakaan.

että onko tämä ^ kovinkin suuri synti? Niin suuri ilmeisesti kuitenkin, että jää riivaamaan " oppineita" :) mutta selvästikin tällä oppineella on silloin omat ongelmansa...

Käsittääkseni meillä on uskonnonvapaus, ja ainakin toistaiseksi sekä kirkko että valtio sallivat jokaiselle juuri niin vahvan ja syvän kirkkosuhteen kuin tämä henkilö itse haluaa. Mikä kukaan ulkopuolinen on sitä arvostelemaan / pitämään hyvänä tai huonona?

Mitä oppineisuuteen tulee, myös se on jokaisen oma asia eikä ainakaan minun mielestäni vaikuta ihmisarvoon. Hyvä ihminen voi olla ilman kirjaviisauttakin, eikä silkka oppineisuus ole mittareista merkittävin.

Mielestäni on lähinnä kummallista, jos jotkut itseään oppineina pitävät aivan vilpittömästi näkevät toisen oppimattomuuden yhtäläismerkkinä alemmuudelle ja sitä kautta naurettavuudelle. Jotain on ehkä siinä tilanteessa jäänyt vielä oppimatta.

l_Nilla:

Siitä, millaista ilmausta ja sanamuotoa vanhemmat ilmoituksessaan käyttävät näkee nykypäivänä lähinnä sen, kuinka hyvin he ovat suomen kielen rakenteet omaksuneet, kuinka sujuvaa heidän kielenkäyttönsä on ja tässä asiassa ennen kaikkea sen, kuinka hyvä on heidän kristillisen uskonsa tuntemus ;)

Siskoni opiskelee yliopistolla suomen kieltä (yo-kirjoituksissa äidinkielestä laudatur-arvosana) ja tekee työkseen freenä toimittajan hommia. Hänen miehensä opiskelee teologiaa. Silti he käyttivät tuota sanamuotoa kasteilmoituksessaan.

Kyseisen ilmaisun voidaan ajatella muotoutuneen ihan viattomaksi tavaksi, vaikkei pilkkua viilaten täysin oikeellinen olekaan. Ei ehkä kannata menettää yöuniaan moisen takia? Siskoni tiesi kyllä, että jotkut repivät hiuksensa nähdessään tekstin tuossa muodossa, muttei se estänyt häntä käyttämästä sitä. Kaikki eivät todellakaan valitse ko. ilmaisumuotoa tietämättömyyttään ;)

Kaiken kaikkiaan on aika erikoista, että yleisen sanonnan käyttämisen perusteella tehdään olettamuksia toisten oppineisuudesta. Kuka muka ei milloinkaan sortuisi käyttämään latteita kielikuvia tai ihan muuten vaan vähemmän originelleja ja intellektuelleja ilmaisuja? Relatkaa nyt vähän :O

Ei se toki synti ole ja tietenkin se on täysin luvallista, tämän kirjoitin jo ensimmäisessä viestissäni. Eikä se minua nyt kauheasti riivaakaan. Kyllä kai jokaisella on kuitenkin lupa tehdä toisen ulosannista omat johtopäätöksensä, minullakin?



Olen ihan varma, että musikaaliset ihmiset tekevät omat johtopäätöksensä minun laulamisestani ja silti joskus laulan. Samoin urheilulliset ihmiset varmasti katsovat aavistuksen huvittuneina tai säälin sekai-sin tuntein jonkun lyllerrystä, mutta mitä sitten? Mallivartalon omaava saattaa taivastella ylipainoisen ahmimista. Jotkut ovat parempia yhdessä asiassa ja toiset toisessa. Kaikkien kukkien on luvallista kuk-kia, mutta silti asiat voi joskus laittaa myöskin paremmuusjärjestykseen... myöskin kielioppirakenteiden ja sanamuotojen osalta. En nyt pitäisi kovin harmillisena sitä, että yksin kotona naureskelee partaansa (vaikkei minulla sellaista olekaan) toisten kömmähdyksille, kunhan toisten läsnäollessa osaa käyttäytyä sivistyneesti.



Ihmisarvo on toki ihan eri asia kuin se, osaako joku jotakin vai ei. Minun mielestäni jokaisella ihmisellä on sama ihmisarvo riippumatta siitä, mitä he osaavat. Alemmuudella ja ylemmyydellä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä ihmiset osaavat. Ilmeisesti sinun käsityksesi mukaan ihmisiä ei saisi laittaa paremmuusjärjestykseen missään asiassa? Kielletään siis urheilukilpailut, laulukilpailut, koulun nume-roarvostelu, kokeet, tentit ja ylipäänsä kaikenlaiset valintatilanteet ja otetaan aina arvonnalla henkilö kuhunkin tehtävään? Vielä pahempaa on tietysti jos joku yrittää kehittää itseään jollain alalla, koska silloin hän yrittää tulla muita paremmaksi ja asettua ylemmälle tasolle?



Naureskelua voi minusta olla monenlaista. Kyllä meillä on tapana perheen kesken naureskella vierai-den ihmisten julkisille kömmähdyksille, varsinkin jos ne ovat päätyneet joukkoviestimiin kuten lehteen tai telkkariin (Etkö muka itse naura esim. TV-ohjelmille, joissa on ¿tosikömmähdyksiä¿, vaikka ihmiset olisivatkin olleet tosissaan? Etkö koskaan arvostele TV-ohjelmien ihmisten tai lehteen päätyneiden julkkisten toimintatapoja?). Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että jos ihminen laittaa ilmoituksen julki-seen lehteen, niin silloinhan hän on itse nimenomaisesti kerjännyt huomiota asialle, eikä mahdollisesta naureskelusta oikein voi valittaa! Sen sijaan meillä ei ole tapana naureskella toisille päin naamaa eikä arvostella julkisesti tuttujen ihmisten tekosia, mikä minusta olisi huonoa käytöstä. Enkä toki huomauta ihmisille siitä, jos heidän ilmoituksessaan on ollut ¿väärä sanamuoto¿ ¿ yleisessä keskustelussa ai-heesta voisin mielipiteeni sanamuotoon toki ilmaista, mutta sellaiseen keskusteluunkaan en ole kos-kaan joutunut.





Unisiipi:



En todellakaan ole menettämässä yöuniani, minkä saattoi ihan hyvin lukea myös ensimmäisestä vies-tistäni. Siskosi ja hänen miehensä valitsivat ilmeisen tahallisesti ¿väärän¿ ilmaisun, mikä toki on täysin luvallista. He varmasti olivat silloin myös täysin tietoisia siitä, millä tavalla sanamuodosta ajatellaan kristillisissä piireissä. Ehkäpä heille oli tärkeämpää olla erottumatta joukosta, kuin tehdä oikein - valinta minkä monet ihmiset tekevät ja ihan luvallinen sellainen. Jos mennään asiasta lipputankoon, niin ky-seinen menettelytapa on kristittyjen piirissä minusta valitettavan yleinen ihan muissa ja paljon suu-remmissakin asioissa.

" " lapsi sai pastori Maire Vermasvuoren kasteessa nimen..." , niin sille hirnutaan vielä vuosienkin kuluttua (tuo ilmoitus oli hesarissa useampia vuosia sitten ja sanamuoto on edelleen tarkasti mielessäni ja sille on naurettu lukuisissa illanistujaisissa. "



***



Yksityinen ja julkinen ajatus on todellakin asia erikseen, mutta ylläoleva oli kyllä siihen malliin kirjoitettu, että hyväksyt mainitsemasi hirnumisen täysin - taidatpa olla vielä se kaikkein äänekkäin hirnuja? Arvelinkin sinun selittelevän asiaa, mutta toki ensimmäisestä viestistäsi on luettavissa todellinen suhtautumistapasi (myös) rivien välistä.



Olet muuten aika kova tekemään olettamuksia tyhjästä ;)



Kommenttisi arviointiin, paremmuusjärjestyksiin ja kilpailuihin liittyen olivat mielestäni aiheen vierestä ja muutoinkin suht paksua tekstiä, joten eipä tässä sen kummempia... Tartuin aiheeseen, koska kirjoituksesi kaltaista naamioitua tärkeilyä näkee niin tympeän paljon. Ollaan olevinaan niin suvaitsevaisia, mutta kuitenkin ladellaan oikeaoppisen toiminnan pelisäännöt ja sitten sanalla muutamalla hymähdellään tai peräti tirskutaan toisin toimiville. Sitten tietysti lopuksi muistetaan mainita omasta avarakatseisuudesta ja ihmisten vapaudesta toimia kuten tahtoo, millä ikään kuin oikeutetaan aiempi arvostelu. Älä huoli, et sinä ole ainoa joka noin toimii, aika moni (itsekin toisinaan) on sokea omahyväisyydelleen. Ihan ystävyydellä sanottu :)



Jos olet niin syvällinen kuin annat ymmärtää, huomaat varmasti nämä ongelmat :) Hyvää jatkoa.

Miksi ihmeessä joillekin nousee niin suuri tarve korjailla toisten osaamista, kun on selvää että kaikki kulkevat joka tapauksessa " omalla käyrällään" kuten neuvolassa tavataan sanoa :) Mikä siinä on, että kun itse osaa jotain, pitää yrittää saada toisetkin saman tiedon pariin, vaikka se olisi kuinka vähäpätöistä. Jokaisella on kuitenkin aivan oma kokemusmaailmansa - yksi tarvitsee yhtä tietoa, toisella on käyttöä aivan muunlaiselle informaatiolle.



Tämä kasteilmoitusten tekstiasia on vain sellainen, joka aika ajoin nousee pintaan ja aina samanlaisena keskusteluna. Jos se tosiaan on ihmisten oma asia, mitä siihen kirjoittaa, niin miksi sitä pitää aina uudelleen ja uudelleen taivastella? Ei se siitä mihinkään muutu, vaikka pari tietäväistä voihkaisee asian oikean laidan.

minusta on siis hyvä, kun tästä keskustellaan informaatiotasolla, mutta kaikenlaiset väärille ilmaisuille hihittelemiset koen turhaksi.



l_Nillan alkuperäinen teksti oli mielestäni mainio niiltä osin, joissa ei arvosteltu epätäydellisten ilmoitusten laittajia.



Toivottavasti kukaan ei tulkitse kirjoituksiani riidanhakuisuudeksi. Siitä ei ollut kyse. Palsta pysyköön rauhan tyyssijana ;)

l_Nilla:

Ilmeisesti sinun käsityksesi mukaan ihmisiä ei saisi laittaa paremmuusjärjestykseen missään asiassa? Kielletään siis urheilukilpailut, laulukilpailut, koulun nume-roarvostelu, kokeet, tentit ja ylipäänsä kaikenlaiset valintatilanteet ja otetaan aina arvonnalla henkilö kuhunkin tehtävään? Vielä pahempaa on tietysti jos joku yrittää kehittää itseään jollain alalla, koska silloin hän yrittää tulla muita paremmaksi ja asettua ylemmälle tasolle?

että minusta paremmuusjärjestykset ym. ovat ihan luonnollisia, mutta on vain todella haljua HIRNUA (l_Nillan sanavalintaa käyttääkseni) jollekin, joka ei vielä osaa. Sitä aika monet kasteilmoitustekstejä arvostelevat näyttävät kuitenkin tekevän.

Otetaanpa esimerkki ihan muulta alalta: Katsoitteko koskaan Idolsia? Väitättekö tosissanne, ettette koskaan nauraneet, hirnuneet, hihittäneet, tirskuneet, taivastelleet, paheksuneet tai muuten vain kummastelleet esiintyjiä tai tuomareita? Jos näin, niin uskallan väittää, että TEIDÄN suhtautumistapanne on poikkeava eikä minun. Kyseisessä ohjelmassa henkilöt olivat ehdoin tahdoin itse hakeutuneet julkisuuteen monesti vajavaisilla tiedoilla ja taidoilla esittämään jo etukäteen epäonnistuneeksi tuomittua lavashowtaan. Monella oli täysin epärealistiset kuvitelmat taidoistaan, eikä harjoiteltu oltu välttämättä nimeksikään. Kotona ruudun ääressä nauraminen tai muut suhtautumistavat ovat sellaisessa tapauksessa täysin normaaleja ja asianmukaisia - henkilökohtaisesti tavattaessa olisi ehkä asiallista hivenen yrittää peittää mielipiteitään. Ilmoittautuessaan ohjelmaan ihmisten pitäisi ymmärtää seuraukset.



Henkilöt, jotka laittavat laajalevikkiseen lehteen ilmoituksen tietävät tai ainakin heidän pitäisi tietää, että se tulee laajalti huomioiduksi eikä välttämättä yksinomaan positiivisesti. Mitä laajemman levikin joku teksti, teko tai asia saa, sitä ankarammin sitä ruoditaan ja sitä enemmän se saa myös negatiivista palautetta, ehkä paheksuntaa ja ivaamistakin. Se on täysin normaalia ja sananvapauden omaavassa maassa myös toivottavaa ja asianmukaista. Minusta olisi pikemminkin huolestuttavaa, jos ihmiset kakistelematta nielisivät kaiken, mitä lehdissä julkaistaan!



Jos jotain asiaa ei osaa, niin asian hoitamiseksi on monia keinoja. Ilmoitusten suhteen yksinkertaisin keino olisi varmasti kysyä joltakin, joka osaa! Jos ei tunne osaajia niin jopa näiltä netin keskustelupalstoilta saa aika hyvääkin oikolukuapua jos älyää pyytää. Pidemmän kaavan mukaan asian voi myös opetella. Valtaosa ilmoituksista tuntuu kuitenkin siltä, että on marssittu sisään sanomataloon ja vähän lyijykynällä epäselvästi raapustettu jotain häthätää tupakka-askin kanteen, edes ilmoitusmyyjän antamaa vedosta ei ole viitsitty tarkistaa. Miettimällä ilmoituksen sanamuotoa ja taittoa etukäteen kotona ja vaikka printtaamalla teksti paperille tarkistuksen jälkeen pääsee jo paljon parempaan tarkkuuteen.



Sellainen ¿kohtalousko¿, että ¿kaikki kulkevat joka tapauksessa omalla käyrällään¿ on minusta kovin valitettavaa. Itse uskon, että asioita on mahdollista oppia jos vain haluaa. ¿Omalle käyrälleen¿ alistuminen johtaa usein valitettavan huonoon lopputulokseen, kun ei edes viitsitä yrittää. Lopulta sitten päädytään valittamaan maailman epäoikeudenmukaisuutta, kun muut porskuttavat eteenpäin ja itselle ei taivaalta tipahdakaan aina kaikkea hyvää¿



En minäkään kaikkea osaa, mutta jos minun täytyisi tehdä tai laittaa julkisesti näytille joku tuotokseni, niin aivan varmasti perehtyisin asiaan etukäteen todella hyvin ja kysyisin asian osaavilta henkilöiltä vinkkejä ja apua. Harjoittelisin kotona ankarasti ja yrittäisin parhaani. En arvostele sitä, että ihmiset eivät osaa, vaan arvostelen sitä että he eivät edes viitsi yrittää, eivätkä välitä vaikka tuotos on surkea. Jokaisella on toki lupa tuoda julkisuuteen myös surkea kyhäelmä, mutta sitten pitää ymmärtää, että se voi saada osakseen arvostelua ja naurunpyrskähdyksiä.



Se, että tämä asia - ja moni muu - nousee aina välillä keskustelupalstoilla pintaan, on ihan normaalia. Meillä kaikilla on joitakin asioita, joista tiedämme enemmän ja jotka haluaisimme tuoda muidenkin tietoisuuteen. Netin keskustelupalstat ovat nykyisin yksi oiva väline tällaiselle valistukselle, ja yllättävän laajalevikkinen! Ei kasteilmoituksista valistaminen ole sen kummempaa kuin jostain muusta asiasta valistaminen. Minusta on ihan hyvä, että ihmiset ajavat asioita, joista ovat kiinnostuneita ja jotka heille ovat tärkeitä. Paljon surkeampia ovat minusta ihmiset, jotka eivät viitsi ilmaista mielipidettään tai edes yritä vaikuttaa asioihin. Ei kaikkien asioiden tarvitse olla kaikille tärkeitä, mutta jos ei uskalla markkinoida omia ideoitaan, niin kukaan ei taatusti niitä myöskään omaksu!

etten millään ennättäisi edes tarkistaa, ovatko kaikki tuotokseni aivan viimeisen päälle tehty ja toimitettu. En jaksa ymmärtää sitäkään mentaliteettia, että koko ajan olisi tehtävä parhaansa sitä ajatellen, miten muu maailma tekemiseni hahmottaa. Itse valikoin, mihin panostan suuresti ja mihin vuorostaan vähemmän; jos tekeminen on itselleni toisarvoista on aivan samantekevää olisiko joku toinen voinut tehdä sen vielä paremmin tai mitä ammattilaiset siitä ajattelevat. Ei minua ainakaan huvita osata kaikkea erinomaisesti, vähempikin riittää :) eikä se siltikään tee minusta laiskaa, kehittymishalutonta vetkua.



Ehkä " virheellisten" kasteilmoitustekstien tiheys viittaa siihen, ettei tekstin oikeellisuustodellakaan ole enemmistölle niin haudanvakava asia, en tiedä?



Toisaalta, jos joku on erehdyksessä (ajattelemattomuuttaan) kirjoittanut tekstin väärin, en osaisi huvittua siinäkään tapauksessa. Minusta hauskoja asioita ovat tahattomat kömmähdykset, joille töppäilijä osaisi itsekin nauraa. Tässä tapauksessa voisin kuitenkin kuvitella, että ilmoituksen jättäjää harmittaisi ongelmallisen tekstin käyttämistä niinkin tunteikkaassa yhteydessä kuin kasteilmoituksessa, jolloin asian paljastuessa olisin lähinnä pahoillani myös. Vahingoniloa en tosin ole sitten lapsuuden tainnut juuri tunteakaan.



Asiapitoinen valistus on täysin ok, jos aikomus toisten auttamiseen on vilpitön.

tykkäät ottaa esimerkkejä muista yhteyksistä, joten tässä sinullekin yksi: eikö olisi hieman merkillistä, jos yläasteen seksivalistuksesta huolehtiva henkilö listaisi kuulijoille kaikki faktat, mutta sivulauseessa kuitenkin naureskelisi opiskelijoille, jotka vastaavat hänen kysymyksiinsä (vaikkapa kondomin käytöstä) puutteellisesti tai väärin. Minun tietääkseni sellainen ei olisi kovinkaan hienotunteinen tapa saada ajatuksiaan läpi.



Osaltani jätän tämän aiheen puimisen nyt tähän :)

unisiipi:

sivulauseessa kuitenkin naureskelisi

havaintojeni mukaan juuri tuo on se asia, joka erottaa valistamisen tärkeilystä :)

No mutta väittely sikseen, ulkona on ihana ilma! Sinne!

oli hyvä, että kastamis /nimeämisasia tuli puheeksi, koska kyseessä on todellakin kaksi eri asiaa.

Suomessa on ev.lut. kirkko valtionkirkko eli kirkko ja valtio ovat yhdessä. Kirkko on sitä kautta ottanut huolekseen vastasyntyneiden rekisteröimisen. Samalla kun vanhemmat rekisteröivät lapsensa nimen, he automaattisesti liittävät tämän kasteessa kirkon jäseneksi. Useimmat ajattelematta, että asia voisi olla toisinkin. Lapselle voi järjestää nimiäiset tai vain antaa nimen, jonka rekisteröi vaikka syntymää seuraavana päivänä.

Kaikki, mitä näkee kirjoitettuna, ei automaattisesti ole oikein. On hyvä, että asioista puhutaan ja tieto ja ihmisten asioiden kyseenalaistaminen lisääntyy. Sanoja, sisältöä ja merkitystä kannattaa aina miettiä. Uusi näkökulma ei ola automaattisesti väärin eikä oma mielipide oikein. Miettiminen ja asioihin paneutuminen kannattaa.

Ilosku

Ymmärtänet itsekin, että HENKILÖKOHTAINEN nolaaminen, ivaaminen ja naureskelu on TÄYSIN ERI ASIA kuin yleisellä tasolla tuntemattomien ihmisten toilauksille naureskeleminen ilman, että kohteen henkilöllisyys paljastuu? Jos et sitä ymmärrä, niin mahtaa elämäsi olla ankeaa. Tietenkään toiselle päin naamaa naureskelu tai iva ei ole asiallista eikä varsinkaan jos se tehdään julkisesti ja auktoriteetin taholta. Sen sijaan yleisen epäkohdan puiminen yksityisesti tai julkisestikin on täysin normaalia toimintaa ja siihen hyvin usein muissakin yhteyksissä sisältyy tietynlaista vähättelyä ja naureskelua, joka on tavallisesti ollut julkisesti ihan hyväksyttyä - toki useimmiten vain muiden kuin kulloisenkin kohteen mielestä ;)



Itse näkisinkin tässä keskustelussa pikemminkin sen hyvin yleisen trendin (varsinkin nettikeskusteluissa), että ne, joihin kalikka kulloinkin kalahtaa yrittävät aina vähätellä koko aihetta, pitää sitä täysin merkityksettömänä, väheksyä aiheen esillenostajaa ja tehdä asiasta ylipäänsä henkilökohtaisen voimienmittelön sen sijaan että keskusteltaisiin asiasta. Oma mielipiteeni on, että mikään aihe ei ole niin vähäpätöinen ettei siitä voisi keskustella - ja jos on, niin keskusteluhan yleensä tyrehtyy itsestään. Jos jostain aiheesta keskustelu käy kiivaana, niin sehän vain osoittaa aiheen olevan tärkeä.





Ilosku:



Muutama pikku fakta. Ensinnäkään Suomessa ei faktisesti ole valtionkirkkoa, vaikka sellaisesta varsin yleisesti puhutaankin ja vaikka valtiolla ja kirkolla edelleen eräänlainen yhteys, napanuora onkin (enkä väitä että se olisi oikein, tämä on pelkkä toteamus). Kun Ruotsissa äskettäin ¿erotettiin kirkko valtiosta¿, niin Suomessa itse asiassa sama toimenpide tehtiin jo viime vuosisadan alkupuoliskolla.



Kirkko tai seurakunnat evät myöskään enää nykyisin vastaa väestörekisterin pitämisestä, vaan rekisterinpito on kaikkien henkilöiden kohdalla maistraattien harteilla. Vanhan järjestelmän peruja käytössä on edelleen tapa, että maistraatin lähettämän rekisteröintikaavakkeen voi palauttaa myös seurakunnan, eli käytännössä kastavan papin kautta takaisin maistraattiin ja useimmat toiminevat edelleenkin näin, mutta se ei todellakaan ole mikään pakko. On täysin mahdollista palauttaa kaavake itse maistraattiin ja siitä huolimatta kastaa lapsi heti tai myöhemmin.

älä viitsi jatkuvasti ylitulkita ja viedä tätä raameista ulos.



Käsittääkseni alkuperäinen idea oli tavoittaa kasteilmoituksen jättöä suunnittelevat ja ohjeistaa heitä. Suurelta osin tämä tapahtui asiallisesti, mutta juuri nuo hirnumiskommentit olivat varsinaisen tavoitteen kannalta minun mielestäni tarpeettomia. Siinä kaikki.



Tokihan voisit itsekin olla älähtämättä ja hyväksyä sen, että eriäviä mielipiteitä on. Se, että joku kommentoi aavistuksen negatiivisesti ei tarkoita, että sinun täytyy ryhtyä keksimään mittavia perusteluja varsinkin, kun et esitettyihin argumentteihin edes pureudu ;)



Eli nimenomaan sitä lähdin alunperinkin kommentoimaan, että varsinaiseen aihekeskusteluun ujutettiin niin tuomitsevia ja suppeakatseisia näkemyksiä. Ei siitä mihinkään pääse, että teit melkoisia päätelmiä ihmisistä, jotka ko. lauseeseen ilmoituksessa päätyivät. Minusta sen käytöstä ei voi lähteä tekemään ihan niin huimia johtopäätöksiä sentään, kyse on kuitenkin vain parista sanasta ;)



Kirjoitat varmaan tähänkin vastineen ja sen voit vapaasti tehdä, itse toivon keskustelun jatkuvan leppoisissa merkeissä muiden ketjujen tiimoilta.

Kumpihan meistä lähti viemään keskustelua ja mihin suuntaan? Kumman esimerkki mielestäsi sopi oikeasti paremmin siihen, miten lehti-ilmoituksiin suhtaudutaan: minun Idols-esimerkkini vai sinun seksuaalivalistusesimerkkisi? Olisikohan nyt niin, että sinä haluat hallita keskustelua, eikä siihen sovi se, että joku on kanssasi eri mieltä? Käytät itse ties mitä hatusta vedettyjä esimerkkejä ja sitten valitat jos joku puuttuu siihen tai tekee samoin!



Minä en viestissäni tuominnut tai haukkunut ketään henkilökohtaisesti, vaan esitin pelkkiä yleisluontoisia näkemyksiä ilmoitusteksteistä. Minusta on ihan reilua kertoa ihmisille, mitä heistä jossakin tai joissakin piireissä ajatellaan jos he toimivat jollakin tavalla. Tietoisena seurauksista voi sitten ihan oman mielensä mukaisesti päättää tehdä tavalla tai toisella. Kaikilla tavoilla on lupa toimia, eikä kaikki voi koskaan miellyttää, mutta tietoisuus asioista auttaa monesti valinnoissa. Lähtökohtani oli se, että halusin ihmisten olevan tietoisia asiasta, siis siitä, että joillekin ihmisille tekstimuodolla on ehkä enemmän merkitystä kuin toisille ja että jotkut ehkä lukevat tkestistä myös asioita, joita siihen ei ole tarkoituksellisesti kirjoitettu.



Ihan vastaavasti hekinlökohtaisesti arvostan enemmän ihmisiä, jotka kertovat minulle totuuden ja epämiellyttäviäkin asioita jotka minun tulisi tietää kuin ihmisiä, jotka hyssyttelevät ja mielistelevät ja puukottavat sitten mahdollisesti takaapäin selkään. Kaksinaamaista on myös olla esittävinään sovinnollista ja samalla sivulauseessa ikäänkuin itsestäänselvyytenä tuomita toisten esittämät ajatukset epäsopivina, väärinä tai aiheen ulkopuolelta olevina - keskustelulla nyt vain on tapana rönsytä ja edetä joskus sellaiseenkin suuntaan, mihin sinä et välttämättä sen haluaisi etenevän.



On myöskin tekopyhää pelleilyä väittää, että sinä et koskaan nauraisi toisten kömmähdyksille. Voisitko vastata vaikka tuohon Idols-esimerkkiin? Entä oletko nauranut jollekin muulle TV-ohjelmalle? Hirnumisjuttu koski sitä paitsi vain tuota kyseisen pastorin Jumaluuteen uskomista. Jos joku laittaa lehteen maksullisen ilmoituksen, jossa hän kertoo uskovansa Pyhään pastori Maire Vermasvuoreen, niin eihän sille voi muuta kuin nauraa!!! Rupeaisitko itse tosissasi miettimään pastorin syvintä olemusta ja Jumaluutta, kohauttaisitko vain harteitasi vai taivastelisitko uutta syntynyttä lahkoa?



Minusta kerta kaikkiaan on reilua kertoa ihmisille asiat suoraan, vaikka se sitten vähän kirpaisisikin - paljon tuskallisempaa on huomata jälkikäteen tehneensä toistuvasti väärin eikä kukaan edes kertonut (enkä tarkoita nyt nimenomaisesti tätä asiaa). Ihmisillä on oikeus tietää jos joku heidän toimintatapansa herättää toisissa ihmetystä tai hilpeyttä. Sen jälkeen he voivat sitten ihan itse päättää jatkavatko samaan malliin vai muuttavatko toimintatapaansa!

l_Nilla:

Siitä, millaista ilmausta ja sanamuotoa vanhemmat ilmoituksessaan käyttävät näkee nykypäivänä lähinnä sen, kuinka hyvin he ovat suomen kielen rakenteet omaksuneet, kuinka sujuvaa heidän kielenkäyttönsä on ja tässä asiassa ennen kaikkea sen, kuinka hyvä on heidän kristillisen uskonsa tuntemus ;)

" Lapsemme sai kasteessa nimen..." , sehän on suomen kielen rakenteen ja kieliopin mukaan aivan virheettömästi sanottu ja täysin sujuvaa tekstiä. Itse en löydä tuosta lauseesta mitään sen tyyppistä virhettä.

Jos vanhemmat kirjoittavat, että lapsi " sai kasteessa nimen..." , lukee kristinuskoa tunteva siitä, että vanhemmat eivät ole kovinkaan hyvin perehtyneitä kristinuskon sisältöön eivätkä ehkä kovin oppineitakaan.

Eivätkös ne kirjanoppineet olleet jo Jeesuksen aikaan melkoisia farisealaisia. Luuletko muuten, että Jeesus suhtautuisi noin pieneen sivuseikkaan kovinkaan tuomitsevasti? Veikkaanpa, että hän olisi vain lempeän ohjaava, muttei missään määrin tuomitseva. Mutta se nyt on vain oma veikkaukseni ;-).

Jos ilmoituksessa lukee, että " lapsi sai pastori Maire Vermasvuoren kasteessa nimen..." , niin sille hirnutaan vielä vuosienkin kuluttua (tuo ilmoitus oli hesarissa useampia vuosia sitten ja sanamuoto on edelleen tarkasti mielessäni ja sille on naurettu lukuisissa illanistujaisissa.

Täytyy sanoa, että jotkut ihmiset saa kyllä pienestä ilon irti. Liekö sitten hyvä vai huono asia... Ehkä tämä on se oppineitten tyyli ja malliesimerkki heidän huumorintajustaan? Toisessa viestissäsi viittasit Idolsiin. Itsekin olen sitä paljon katsonut enkä kertaakaan ole nauranut huonolle esitykselle. Päällimmäinen tunne laulutaidottoman esiintyjän kohdalla on nolous. Eli itse en saa niistä huonoista esityksistä mitään iloa irti.

Paljon enemmän kuin ilmoitustekstit " Lapsemme sai kasteessa nimen..." minua häiritsevät ilmoituksissa ne ihan oikeat kirjoitus- ja kielioppivirheet, joita on ihan älyttömästi. Luulisi, että sen kerran kun ihmiset lehteen ilmoituksen laittavat ja oman nimensä vielä alle, niin viitsisivät edes tarkistaa (tai tarkistuttaa) että se on oikein kirjoitettu, mutta kun ei...

Minusta taas on kaikista häiritsevintä se, jos kielenkäytön AMMATTILAISET (esim. uutistenlukijat, toimittajat) tekevät jatkuvasti alkeellisia kielioppivirheitä. Tyyppiesimerkkeinä: alkaa tekemään (siis pitäisi olla " alkaa tehdä" , tuo on porautunut itselleni mieleen jo ala-asteen kolmannelta luokalta) tai sitten virheet adjektiivien vertailumuodoissa (ei tule nyt esimerkkilausetta mieleen, mutta tyypillinen virhe mm. sanomalehdissä). Miten voi tavalliselta pulliaiselta odottaa virheetöntä tekstiä, jos ammattilaisetkaan eivät siihen pysty? Tavalliselle pulliaiselle virheet VOI AIVAN HYVIN antaa anteeksi, eikö vain?

Mutta ihan vapaasti - itsehän ihmiset ilmoituksensa maksavat, joten he saanevat myös päättää, mitä niissä lukee. Jos joku haluaa laittaa omalla nimellään lehteen ilmoituksen täynnä siansaksaa, niin hänellä lienee siihen täysi oikeus.

Aivan, tässä olet ihan oikeassa. Kyllä niissä lehdissä on paaaaaljon pahempaa soopaa kuin kasteilmoitukset. Aivan varmasti. Ja jokaisella on tosiaan oikeus laittaa juuri sellainen ilmoitus kuin itse haluaa. Mutta sinänsä on ihan mielenkiintoista miettiä tuon yksinkertaisen asian ilmaisutapaa. Enpä ole itsekään asialle juuri ajatustakaan uhrannut, mutten kyllä ole myöskään lastemme nimiä lehdissä ilmoitellut.

Samoin itsensä nolaaminen julkisesti on ihan sallittua, joskus jopa toivottavaa :-)))

Niin, sinä tunnut nauttivan tuon tyyppisestä hauskuudesta. Onhan sinulla siihen oikeus, mutta ei kannata ihmetellä, miksi saat niin paljon poikkipuolisia kommentteja.