Raivopuuskasyndrooma

Ongelmana on hillittömät raivokohtaukset, jotka saattavat syntyä ihan olemattomista jutuista (esimerkiksi pikkuvirheistä työpaikalla, toisten välinpitämättömyys... yms.). En raivostu koskaan puolituttujen tai tuntemattomien ihmisten edessä. Ainoastaan rakastamieni ihmisten edessä saatan menettää täysin itsehillintäni, puran kaiken pahan oloni heihin.

Puolisoni on sanonut monesti, että pelkää itsensä ja minun puolestani raivokohtausten aikaan. Mielialani saattaa muuttua kuin salama, eikä siinä tarvitse olla kuin joku laukaiseva tekijä. Olen hajottanut paljon eri esineitä, viimeksi rikoin ulko-oven ikkunan, kun vetäisin sen perässäni niin nopeasti. Olen suuttuessani todella pelottava, saan ikäänkuin epilepsian kaltaisen kohtauksen, kadotan minäni täysin, enkä osaa hillitä sanomisiani ja käytöstäni. Saatan myös itkeä samalla. Sydämen syke nousee, lihakset jännittyvät ja silmitön raivo valtaa mieleni. Raivokohtauksen jälkeen olen kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, mutta tunnen joka kerta syyllisyyttä asiasta. Silti en pysty rauhoittumaan, kun ensimmäiset raivokohtausta edeltävät oireet tulevat esille.

Isäni on samanlainen, hänkin on impulsiivinen. Hän saa raivokohtauksen melko helposti ja siihen aikaan kenelläkään ei ole asiaa häneen vaikuttaa. Karjuu ensin naama punaisena puolisen tuntia, menee ulos rauhoittumaan ja tulee takaisin hymy suupielillä halailemaan muiden haukkoessa raivokohtauksen takia. Olen monesti miettinyt, että miten äitini kestää tätä.

Onko täällä muita, joilla palaa käämit helposti, miten voisi sammuttaa raivarin palon, ettei homma karkaisi kokonaan hanskasta?

Juot viinaa, niin voit paremmin kontrolloida raivoasi.

Vierailija kirjoitti:

Juot viinaa, niin voit paremmin kontrolloida raivoasi.

Älä missään nimessä juo alkoholia, jos on tuollainen sairaus. Tapat vielä jonkun. Raicon vallassa olevalla ihmisellä on järkyttävät voimat eikä se hallitse voimankäyttöä mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Ongelmana on hillittömät raivokohtaukset, jotka saattavat syntyä ihan olemattomista jutuista (esimerkiksi pikkuvirheistä työpaikalla, toisten välinpitämättömyys... yms.). En raivostu koskaan puolituttujen tai tuntemattomien ihmisten edessä. Ainoastaan rakastamieni ihmisten edessä saatan menettää täysin itsehillintäni, puran kaiken pahan oloni heihin.

Puolisoni on sanonut monesti, että pelkää itsensä ja minun puolestani raivokohtausten aikaan. Mielialani saattaa muuttua kuin salama, eikä siinä tarvitse olla kuin joku laukaiseva tekijä. Olen hajottanut paljon eri esineitä, viimeksi rikoin ulko-oven ikkunan, kun vetäisin sen perässäni niin nopeasti. Olen suuttuessani todella pelottava, saan ikäänkuin epilepsian kaltaisen kohtauksen, kadotan minäni täysin, enkä osaa hillitä sanomisiani ja käytöstäni. Saatan myös itkeä samalla. Sydämen syke nousee, lihakset jännittyvät ja silmitön raivo valtaa mieleni. Raivokohtauksen jälkeen olen kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, mutta tunnen joka kerta syyllisyyttä asiasta. Silti en pysty rauhoittumaan, kun ensimmäiset raivokohtausta edeltävät oireet tulevat esille.

Isäni on samanlainen, hänkin on impulsiivinen. Hän saa raivokohtauksen melko helposti ja siihen aikaan kenelläkään ei ole asiaa häneen vaikuttaa. Karjuu ensin naama punaisena puolisen tuntia, menee ulos rauhoittumaan ja tulee takaisin hymy suupielillä halailemaan muiden haukkoessa raivokohtauksen takia. Olen monesti miettinyt, että miten äitini kestää tätä.

Onko täällä muita, joilla palaa käämit helposti, miten voisi sammuttaa raivarin palon, ettei homma karkaisi kokonaan hanskasta?

Kuulostaa ihan minulta. Voi kun tietäis mitä tälle voi tehdä :(

Mene hyvä ihminen lääkäriin, ennen kuin tulee ruumiita. Vaimosikin kärsivällisyys loppuu jossain vaiheessa, ja sitten saat raivota yksinäsi.

Ystäväni mies on tuollainen. Tärkeilee, pätee ja raivoaa, vaikka vaimo hoitaa valtaosan tilan töistä.

Mielestäni miehen voisi upottaa lietesäiliöön.

Berserker-moodi, tuttua viikinkimaailmasta. Itsellä sama, pilvi laimenti tunteet.

Vierailija kirjoitti:

Mene hyvä ihminen lääkäriin, ennen kuin tulee ruumiita. Vaimosikin kärsivällisyys loppuu jossain vaiheessa, ja sitten saat raivota yksinäsi.

Mitäs, jos hänellä on mies?

Joo, en ole niin paha kuin kuvaukset edellä, mutta tunnistan ilmiön. Minulla ainakin pohjalla on turvaton lapsuus eikä koskaan ollut aikuista tukemassa tai lohduttamassa vaan yksin piti pärjätä ihan alusta asti. Joskus vaan tulee tilanne, että kaikki vyöryy hetkessä yli. 

Mielenkiintoisempaa on ihminen joka tahallaan ärsyttää muita kunnes heitä ärsyttää ja sitten väittää että he raivoavat tyhjästä.

Kaikenlaisia sekopäitä löytyy.

Traumatisoituneen/ ylistressaantuneen aivot ohittavat oikean etuotsalohkon, jossa tapahtuu harkinta, koska elimistö on sellaisessa hätätilassa, että se kuvittelee vaadittavan salamannopeita reaktioita. 

Aivojen rauhoittaminen ja turvallisuudentunteen saaminen auttaa paremmin kuin terpaia, koska kyse ei ole tietoisesta käytöksestä vaan reaktiosta. 

Lakukissa kirjoitti:

Mielenkiintoisempaa on ihminen joka tahallaan ärsyttää muita kunnes heitä ärsyttää ja sitten väittää että he raivoavat tyhjästä.

Kaikenlaisia sekopäitä löytyy.

Tuo on joku raivopää psykonarsisti.

Vierailija kirjoitti:

Traumatisoituneen/ ylistressaantuneen aivot ohittavat oikean etuotsalohkon, jossa tapahtuu harkinta, koska elimistö on sellaisessa hätätilassa, että se kuvittelee vaadittavan salamannopeita reaktioita. 

Aivojen rauhoittaminen ja turvallisuudentunteen saaminen auttaa paremmin kuin terpaia, koska kyse ei ole tietoisesta käytöksestä vaan reaktiosta. 

Olen ilmeisesti sitten yliherkkä ollut jo lapsesta, joka on traumatisoitunut ympärillä olevista "ilkeistä" ihmisistä. Tämä on hyvä tiedostaa. Hyvää tietää että se on reaktio.

Jostain luin että jokin loinen voi aiheuttaa tuota joka on tarttunut mahdollisesti kotieläimistä.

Tuo johtuu usein hirveästä kuormituksesta JA taustalla olevasta lapsuuden kaltoinkohtelusta.

Mä olen normaalitilassa rauhallinen ja tavallinen, äärettömässä stressissä sitten tulee noita raivonpuuskia

Noita voi välttää vain siten että eliminoi stressiä niin paljon kuin voi

Vierailija kirjoitti:

Tuo johtuu usein hirveästä kuormituksesta JA taustalla olevasta lapsuuden kaltoinkohtelusta.

Mä olen normaalitilassa rauhallinen ja tavallinen, äärettömässä stressissä sitten tulee noita raivonpuuskia

Noita voi välttää vain siten että eliminoi stressiä niin paljon kuin voi

Unohtui se vinkki: turvallisuudentunnetta ja rauhaa saa esim youtube videoista, Michael Sealey hypnoterapeutti.

Englanninkielisiä juttuja löytyy paljon, googlaa explosive disorder.

Vierailija kirjoitti:

Jostain luin että jokin loinen voi aiheuttaa tuota joka on tarttunut mahdollisesti kotieläimistä.

Toksoplasmoosia on joskus epäilty syyksi.

Mykkäkoulun pitäjät on pahempia narsisteja. Onhan raivopäisyys tosi typerää, mutta lievä suuttuminen ei. Kannattaa ainakin pitää verensokerit kohdillaan. Nälkäisenä pinna palaa nopeasti.

Vierailija kirjoitti:

Tuo johtuu usein hirveästä kuormituksesta JA taustalla olevasta lapsuuden kaltoinkohtelusta.

Mä olen normaalitilassa rauhallinen ja tavallinen, äärettömässä stressissä sitten tulee noita raivonpuuskia

Noita voi välttää vain siten että eliminoi stressiä niin paljon kuin voi

Lapsuus oli itseasiassa liiankin hyvä ja suojattu. Jo lapsena huomasin miten ilkeitä ihmiset ympärillä ovat. Tähän ei osannut reagoida ja kaikki pahat sanat ja teot jäivät jonnekin mielensyövereihin. Nyt niitä sitten päälle 30-vuotiaana muistelee ja hautoo kostoa. Eihän ne ihmiset edes käsitä että tekiät mitään väärin. Vanhemmat eivät koskaan olleet ilkeitä.

Yksi tuttu joskus sai tuollaisen puuskan ja alkoi mölistä kuin hullu. Läppäsin avokämmenellä kunnolla poskelle niin alkoi itkeä. Yritti kai tuolla tavoin manipuloida ja hallita. Ihminen usein perääntyy hullusti käyttäytyvän edessä ja jotkut käyttävät tuota hyväkseen. Sitten on tietysti niitä jotka on oikeasti vaarallisia.