Onko useimmilla ihmisillä oikeasti joku jolle soittaa jos

Mulla on todella monta! ehkä yli kymmenen. Olen todella si-u   nattu. Suurin osa u-s ko via eri krist. srak nnista. V

2 siskoa

Siskon lapset

Oli ennen. Äiti ja sisko ja muutama ystävä. Nykyään olen niin sisäänpäin kääntynyt ja väsynyt, etten koe enää samoin. Äiti on kuollut ja muista etäännytty. En itse pysty antamaan enää kenellekään mitään, kaikki aika ja energia menee omaan elämään ja varsinkin erityislapsen kanssa selviytymiseen. Soittaisin silti siskolle raskaudesta. Veljelle myös. Tosin en ensimmäisinä viikkoina. Mutta en todellakaan kuormita ketään paskalla päivällä, jos olisin yhteydessä niin jtn järkevämpää asiaa pitäisi olla.

Joo eli ei siis enää.

On surullista kuulla, että niin monella ei ole ihmisiä, joiden kanssa jakaa elämän isoja asioita. Itselläni on tällä hetkellä kaksi sellaista ystävää, joille voisin varmasti soittaa vaikka keskellä yötä jos jotain isoa olisi tapahtunut. Aina ei näin ole ollut, vaan olen kokenut ajanjakson jolloin minullakaan ei ollut yhtä ainutta ystävää tai edes kaveria.

Tsemppiä teille ja toivon että tämä vuosi tuo teille uusia ihania ystäviä!

Tajusin just, että olen onnekas. Mulla on ystäviä ja sukulaisia, joille voin jakaa asioita, mitä haluan jakaa ja iloitsevat taatusti kanssani vaikkapa raskausuutisesta.

On myöskin uusi mies, joka on nopeasti tullut sellaiseksi luottoystäväksi, että hänelle kertoisin ihan kaiken ja kerronkin. 

Olen kyllä kiitollinen.

Ritari kuuntelee. Sinua auttaa lupaa hän.

Olen kokenut itseni arjessa hyvin yksinäiseksi mutta nyt tajusin että on minulla kaksi sellaista ihmistä elämässä joille voin kertoa mitä vaan. En tosin ehkä soittaa.

Miten ihmeessä näin monet ovat täysin ilman läheisiä ihmisiä? Eikö teillä ole koskaan ollut ystäviä, vai oletteko hylänneet ne? Minä olen jo 55-vuotias, ja monta ystävää on yli 30 vuoden takaa ja myös uusia ystäviä, joille voin soittaa koska vain. Plus sisko ja äiti ja pari läheistä serkkua.

Ei mulla ole kuin äiti sellainen. Ja kohta ei häntäkään ole.

Ei ole sellaista jolle huonosta päivästä alkaisin avautua. Yritetty on kavereille vuosien aikana mutta tullut selväksi etteì niitä kiinnosta.

Mutta näiden lisäksi elämässäni on yksi ihminen jolle voin aina soittaa jos jotain pahaa tapahtuu, hän tulee aina apuun.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole sellaista jolle huonosta päivästä alkaisin avautua. Yritetty on kavereille vuosien aikana mutta tullut selväksi etteì niitä kiinnosta.

Mutta näiden lisäksi elämässäni on yksi ihminen jolle voin aina soittaa jos jotain pahaa tapahtuu, hän tulee aina apuun.

On minullakin kavereita esimerkiksi työkaverit ja pari vanhaa koulukaveria. Mutta ei heille voi vapaasti avautua oikein mistään. Ovat niin omien ongelmiensa kyllästämiä ettei heillä riitä voimat kantaa minunkin murheita. Mulle on siis ihan suoraan sanottu näin.

Enkä jaksa enää tavata heitä koska se on oltava sitä "perfect houswife" esittämistä, että kaikki on täydellistä eikä mistään saa valittaa, tai heti ne ottaa etäisyyttä.