Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Stressi 12-v tyttären kaverisuhteista
16.01.2021 |
Ahdistaa esiteinien kaverisuhteet. Tyttäreni luokalla on hänen lisäkseen vain 3 muuta samanikäistä tyttöä, loput samanikäiset omat rinnakkaisluokalla, kuten myös hänen pitkäaikainen bestiksensä. Oman luokan tyttöjen kanssa menee koulussa hyvin, mutta vapaa-ajan kiinnostuksen kohteet ovat niin erilaiset ettei koulun ulkopuolella kontaktia pidä.
Vapaa-aikaa tyttö on vietellyt bestiksen tai parin muun rinnakkaisluokkalaisen kanssa. Nyt nuo muut ehtivät sopia menoista koulussa, jossa tyttäreni heitä harvoin näkee. Ja muutenkin ovat koulun jälkeen alkaneet vastailla viesteihin, että ” on jo muita suunnitelmia ” vähän turhan usein, että oikeasti vain olisi sattumaa ettei koskaan käy.
Kyllä surulliseksi tekee, jos kutosen keväällä jätetään ulkopuolelle ja viimeinen kevät ja kesä menee yksin. No, ehkä yläkoulusta löytyy luotettavampia kavereita. Tai sitten pitää alkaa miettimään paikkakunnan vaihtoa.
T. Surullinen äiti
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Itseäni harmittaa myös nämä koulun jälkeiset kaverisuhteet. Oon jutellut parin tytön luokkakaverin vanhemman kanssa oman tyttöni yksinäisyydestä mutta mitään ei tapahdu vaikka on luvattu. Näiden kavereiden kanssa tyttö on silloin tällöin koulussa ja tytöt tykkäävät toisista. Jos joku sanoisi mulle ettei tyttöä ole koko syksynä pyydetty kaveriksi kenenkään kotiin, niin kyllä itse pyytäisin ja puhuisin tytön kanssa että voisi vapaa-alallakin olla kavereita. Vaan ei, tuntuu, ettei välitetä, kun omalla lapsella on kavereita. Onneksi tytölläni on harrastuksia, mutta ei se ole sama asia kuin se että joskus edes näkisi vapaa-ajalla muita. Ehkä yläasteella asiat on sitten helpompia, toivon ainakin niin. Hyvänä puolena tässä on ainoastaan se että tyttö tykkää koulusta aivan älyttömästi koska siellä näkee kavereita.
Ymmärrän surusi, mutta ei ketään voi velvollisuudesta pakottaa olemaan tyttäresi kanssa ja tuskin hänkään sellaisia ihmissuhteita haluaisi. Tuskin tyttäresi samoten haluaa viettää aikaa jonkun luokkakaverinsa kanssa sen vuoksi, ettei tätä kaveria oltaisi kutsuttu mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo ikä on etenkin tyttöjen välisissä suhteissa tosi hankala, kun ollaan pääasiassa pareittain. Yläkoulussa voi jo toimia että ollaan isommassakin ryhmässä. Tsemppiä! Onneksi tytölläsi on koulussa kavereita.
Pahin ikä esiteinit. Tytöillä ihan hirveen vaikeeta. Tsemppiä! Kyllä niitä oikeita ystäviä tulee elämässä myöhemmin.
T. Kokemusta on
Vierailija kirjoitti:
Mun tytär on 14 vuotta ja jäänyt ihan ulkopuolelle kaverisuhteista. Alakoulu meni hyvin, mutta seiskalle siirryttäessä kaverit jäivät. Koulussa ilmeisesti kavereita on eikä mitenkään syrjitä, mutta vapaa-ajalla on aina yksin kotona. Kukaan ei pyydä enää mihinkään. Toki harrastuksissa käy, mutta sielläkin on aika ulkopuolinen. Tyttö on vielä aika lapsellinen eikä kiinnosta meikit, instaposeilu, päihteet tms. On selkeästi erilainen kuin suurin osa kavereista.
Itse olen asiasta surullinen ja välillä yöt murehdin yksinäisyyttä. Mutta toisaalta tytär viihtyy todella hyvin yksin ja vaikuttaa tyytyväiseltä, joten en tee tästä itsekään nyt sen suurempaa ongelmaa. Silti asia mietityttää ja harmittaa.
Kyllä ne OIKEET aidot ystävyyssuhteet syntyvät vasta myöhemmin. Sama oli oman tyttären kanssa. Mutta nyt on ihana kiva tyttöjengi ihan mahtavista perheistä kaikki.
Itse vasta opiskeluaikana korkeakoulussa löysin sydänystäviä jotka ovat olleet tähän päivään saakka uskollisista uskollisimmat.
Kyse ei oo siitä ettei tytöt halua. Kyse on siitä että ovat parhaita kavereita mutta toisen äiti ei hyväksy tätä. Nyt molemmat tytöt kärsivät. Siksi kirjoitin että yläasteella asiat ovat toivottavasti toisin. Eihän vanhemmat yläasteella enää päätä ketä kutsutaan kotiin tai ketä ei. Ala-asteella kaverisuhteista huolehtiminen on jonku verran vanhempienkin vastuulla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseäni harmittaa myös nämä koulun jälkeiset kaverisuhteet. Oon jutellut parin tytön luokkakaverin vanhemman kanssa oman tyttöni yksinäisyydestä mutta mitään ei tapahdu vaikka on luvattu. Näiden kavereiden kanssa tyttö on silloin tällöin koulussa ja tytöt tykkäävät toisista. Jos joku sanoisi mulle ettei tyttöä ole koko syksynä pyydetty kaveriksi kenenkään kotiin, niin kyllä itse pyytäisin ja puhuisin tytön kanssa että voisi vapaa-alallakin olla kavereita. Vaan ei, tuntuu, ettei välitetä, kun omalla lapsella on kavereita. Onneksi tytölläni on harrastuksia, mutta ei se ole sama asia kuin se että joskus edes näkisi vapaa-ajalla muita. Ehkä yläasteella asiat on sitten helpompia, toivon ainakin niin. Hyvänä puolena tässä on ainoastaan se että tyttö tykkää koulusta aivan älyttömästi koska siellä näkee kavereita.
Ymmärrän surusi, mutta ei ketään voi velvollisuudesta pakottaa olemaan tyttäresi kanssa ja tuskin hänkään sellaisia ihmissuhteita haluaisi. Tuskin tyttäresi samoten haluaa viettää aikaa jonkun luokkakaverinsa kanssa sen vuoksi, ettei tätä kaveria oltaisi kutsuttu mihinkään.
Tää on totta. Varsinkin alle yläasteikäisten kaverisuhteet muuttuvat!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun tytär on 14 vuotta ja jäänyt ihan ulkopuolelle kaverisuhteista. Alakoulu meni hyvin, mutta seiskalle siirryttäessä kaverit jäivät. Koulussa ilmeisesti kavereita on eikä mitenkään syrjitä, mutta vapaa-ajalla on aina yksin kotona. Kukaan ei pyydä enää mihinkään. Toki harrastuksissa käy, mutta sielläkin on aika ulkopuolinen. Tyttö on vielä aika lapsellinen eikä kiinnosta meikit, instaposeilu, päihteet tms. On selkeästi erilainen kuin suurin osa kavereista.
Itse olen asiasta surullinen ja välillä yöt murehdin yksinäisyyttä. Mutta toisaalta tytär viihtyy todella hyvin yksin ja vaikuttaa tyytyväiseltä, joten en tee tästä itsekään nyt sen suurempaa ongelmaa. Silti asia mietityttää ja harmittaa.
Kyllä ne OIKEET aidot ystävyyssuhteet syntyvät vasta myöhemmin. Sama oli oman tyttären kanssa. Mutta nyt on ihana kiva tyttöjengi ihan mahtavista perheistä kaikki.
Itse vasta opiskeluaikana korkeakoulussa löysin sydänystäviä jotka ovat olleet tähän päivään saakka uskollisista uskollisimmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai pakottamisesta oo kyse jos ovat kavereita koulussa? Monesti vanhemmat kai haluavat järjestää että samat kaverit onntekemisissä vapaa-ajallaki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseäni harmittaa myös nämä koulun jälkeiset kaverisuhteet. Oon jutellut parin tytön luokkakaverin vanhemman kanssa oman tyttöni yksinäisyydestä mutta mitään ei tapahdu vaikka on luvattu. Näiden kavereiden kanssa tyttö on silloin tällöin koulussa ja tytöt tykkäävät toisista. Jos joku sanoisi mulle ettei tyttöä ole koko syksynä pyydetty kaveriksi kenenkään kotiin, niin kyllä itse pyytäisin ja puhuisin tytön kanssa että voisi vapaa-alallakin olla kavereita. Vaan ei, tuntuu, ettei välitetä, kun omalla lapsella on kavereita. Onneksi tytölläni on harrastuksia, mutta ei se ole sama asia kuin se että joskus edes näkisi vapaa-ajalla muita. Ehkä yläasteella asiat on sitten helpompia, toivon ainakin niin. Hyvänä puolena tässä on ainoastaan se että tyttö tykkää koulusta aivan älyttömästi koska siellä näkee kavereita.
Ymmärrän surusi, mutta ei ketään voi velvollisuudesta pakottaa olemaan tyttäresi kanssa ja tuskin hänkään sellaisia ihmissuhteita haluaisi. Tuskin tyttäresi samoten haluaa viettää aikaa jonkun luokkakaverinsa kanssa sen vuoksi, ettei tätä kaveria oltaisi kutsuttu mihinkään.
Järjestä sun tyttärelle supersiistit synttärit jonne on kutsuttu kummatkin luokat. Ei mitään peruskotisynttäreitä, vaan jotain tosi kivaa ohjelmaa jossain suositussa ja kivassa paikassa, sitten kun koronatilanne helpottaa tietty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on yksi keino mutta ehkä jotain halvempaa ja kestävämpää voisi miettiä...
Vierailija kirjoitti:
Järjestä sun tyttärelle supersiistit synttärit jonne on kutsuttu kummatkin luokat. Ei mitään peruskotisynttäreitä, vaan jotain tosi kivaa ohjelmaa jossain suositussa ja kivassa paikassa, sitten kun koronatilanne helpottaa tietty.
Tämä ikä tytöille varsinkin ihan kauhea. En murehtisi liikoja. Ja hengaile itse tyttäresi kanssa nyt niin paljon kuin voit, yhtäkkiä se onkin aikuinen hups vaan ja muuttanut kotoa. Yliopistoiässä tulee usein ne uudet kaverit jotka "seuraavat" läpi elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajatella että läpi elämän voi kokea samanlaista. Joutuu olemaan välillä yksin jostain syystä. En voisi kuvitella väkisin yrittäväni lämmitellä ja kutsua jotain menneisyyden kusipäätä synttäreilleni 🤔 mitä se olis sitten kun toiset järjestelis ylläri tapaamiset...Pitää vaan muuten yrittää olla sivistynyt ja tulla toimeen silloin kun pitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittajan on aika katsoa peiliin, miltä hänen tyttönsä näyttää, ja minänäköinen on tämä tytön entinen "bestis". Jos tyttö on todella hyvännäköinen, niin hänet voidaan jättää porukan ulkopuolelle sen takia, että rumemmat tytöt ovat kateellisia. Jos tyttö taas ei ole hyvännäköinen, vaan päinvastoin aika pahannäköinen, niin kauniimmat tytöt eivät halua häntä porukkaan. Hyvännäköistä tyttöä voisi kannustaa erilaisten harrastusten kautta toisten hyvännäköisten tyttöjen piiriin, niin hän saa uusia ystäviä. Rumempaa tyttöä taas kannustaa ei niin hyvännäköisten tyttöjen piiriin.
Jos tytöllä on joku harrastukseen liittyvä erikoisosaaminen, esim. todella hyvä jossain urheilussa, niin hänet voidaan hyväksyä joukkoon, oli hän minkä näköinen tahansa. Urheilullista tyttöä kannattaa kannustaa jonkun uuden liikuntaharrastusten pariin. Jos tyttö ei ole liikunnallinen, niin kannattaa kannustaa jonkun muun uuden harastuksen pariin.
Minä menetin aikoinaan bestikseni juuri kuudennen ja seiskaluokan välissä, kun hän ja muut tytöt olivat hoikkia, ja kauniita, ja alkoivat kyselemään minulta, että paljonko oikein painat. Olin pahasti ylipainoinen. Jos tyttö on ylipainoinen, niin auta häntä laihtumaan.
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan on aika katsoa peiliin, miltä hänen tyttönsä näyttää, ja minänäköinen on tämä tytön entinen "bestis". Jos tyttö on todella hyvännäköinen, niin hänet voidaan jättää porukan ulkopuolelle sen takia, että rumemmat tytöt ovat kateellisia. Jos tyttö taas ei ole hyvännäköinen, vaan päinvastoin aika pahannäköinen, niin kauniimmat tytöt eivät halua häntä porukkaan. Hyvännäköistä tyttöä voisi kannustaa erilaisten harrastusten kautta toisten hyvännäköisten tyttöjen piiriin, niin hän saa uusia ystäviä. Rumempaa tyttöä taas kannustaa ei niin hyvännäköisten tyttöjen piiriin.
Jos tytöllä on joku harrastukseen liittyvä erikoisosaaminen, esim. todella hyvä jossain urheilussa, niin hänet voidaan hyväksyä joukkoon, oli hän minkä näköinen tahansa. Urheilullista tyttöä kannattaa kannustaa jonkun uuden liikuntaharrastusten pariin. Jos tyttö ei ole liikunnallinen, niin kannattaa kannustaa jonkun muun uuden harastuksen pariin.
Minä menetin aikoinaan bestikseni juuri kuudennen ja seiskaluokan välissä, kun hän ja muut tytöt olivat hoikkia, ja kauniita, ja alkoivat kyselemään minulta, että paljonko oikein painat. Olin pahasti ylipainoinen. Jos tyttö on ylipainoinen, niin auta häntä laihtumaan.
Tyttö ei ole ylipainoinen vaan ihan ”tavis”-mittainen ja ihan söpö mutta tuskin kateutta aiheuttavan kaunis. On jo kiinnostunut meikeistä (ei pojista) mutta laskee myös pulkkamäkeä. Että kahden ikävaiheen välillä roikkuu. Kuten myös se rinnakkaisluokan porukka.
En vaan oikein tiedä kannattaako minun rohkaista tyttöä ottamaan jatkossakin yhteyttä entiseen bestikseen ja hänen luokkalaisiinsa, vaikkei heille usein sovi. Vai antaako olla vaan ja yrittää keksiä muuta seuraa. Pelkään että jatkuvat eit masentavat tyttöäni ja vaikuttaa hänen (melko vahvaan) itsetuntoonsa kovin negatiivisesti. Kukapa sitä haluaa seuraansa tyrkyttää, jos ei ole toivottu mukaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli sama tilanne ala-asteella. Ylä-asteelle siirryttiin eri kouluun, josta löytyi ystäviä jotka ovat pysyneet ystävinäni jo kohta 20 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Järjestä sun tyttärelle supersiistit synttärit jonne on kutsuttu kummatkin luokat. Ei mitään peruskotisynttäreitä, vaan jotain tosi kivaa ohjelmaa jossain suositussa ja kivassa paikassa, sitten kun koronatilanne helpottaa tietty.
Nämä kaksi luokkaa ovat olemassa neljä ja puoli kuukautta. Aika epätodennäköistä, että lapsen synttärit sattuvat sille ajalle ja että silloin sattuu olemaan koronasta vapaa aika.
Kyllä ne ystävyyssuhteet lähtee jostain muusta kuin hienoista synttärikutsuista.
Meillä ei ole toiminut yökyläkutsut tai se että kavereita on otettu mukaan uimahalliin tai sisäliikuntapuistoon, sitten kun johonkin on päästy mukaan niin se on siinä ja kun toisella kaverilla on tarjota parempaa tekemistä niin lapseni on taas yksin.Kovin on huteralla pohjalla alakouluikäisten kaverisuhteet.
Ei välttämättä tarvitse olla kavereita. Mulla ei ole ollut ylä-asteen jälkeen ja hyvin on pärjätty.
Yleistä on ettei vanhemmat välitä eikä lapsille opeteta tunnetaitoja. Jos joku on yksin hänet jätetään yksin . Tunnekylmiä aikuisia kasvaa näistä lapsista.
Vierailija kirjoitti:
Itseäni harmittaa myös nämä koulun jälkeiset kaverisuhteet. Oon jutellut parin tytön luokkakaverin vanhemman kanssa oman tyttöni yksinäisyydestä mutta mitään ei tapahdu vaikka on luvattu. Näiden kavereiden kanssa tyttö on silloin tällöin koulussa ja tytöt tykkäävät toisista. Jos joku sanoisi mulle ettei tyttöä ole koko syksynä pyydetty kaveriksi kenenkään kotiin, niin kyllä itse pyytäisin ja puhuisin tytön kanssa että voisi vapaa-alallakin olla kavereita. Vaan ei, tuntuu, ettei välitetä, kun omalla lapsella on kavereita. Onneksi tytölläni on harrastuksia, mutta ei se ole sama asia kuin se että joskus edes näkisi vapaa-ajalla muita. Ehkä yläasteella asiat on sitten helpompia, toivon ainakin niin. Hyvänä puolena tässä on ainoastaan se että tyttö tykkää koulusta aivan älyttömästi koska siellä näkee kavereita.
Alue: Aihe vapaa
Ikävää että muuten asialliseen ketjuun tulee tällainen viesti. Mielestäni tässä on kuitenkin annettu hyviä neuvoja asiasta joka koskettaa monia perheitä.