Voiko N18 ja M31 parisuhde toimia?

Jotenkin ainakaan itseni on vaikea kuvitella seurustelevani jonkun alle 20-vuotiaan kanssa, vaikka olen 25. Jotenkin vaikuttavat olevan vielä ihan kakaroita henkisesti. En ole vielä törmännyt sellaiseen myöhäisteiniin, jonka kanssa voisin alkaa vakavaan suhteeseen. Sellainen riittävä henkinen kypsyys puuttuu. En osaa kuvailla sen tarkemmin. Tilanteesi on toki mahdollinen, mikäli molempien henkinen kypsyys on samaa luokkaa, mutta pidän sitä  todella epätodennäköisenä. Tunnen tosin yhden tällaisen entisen parin, jossa suhteen alussa nainen oli 23 ja mies 31. Suhde vaikutti toimivan hyvin monta vuotta, kunnes nainen alkoi kinuta naimisiin ja siihen suhde sitten kaatuikin.

Kyllä sitä varmasti vanhempana miettii, että mitähän taka-ajatuksia tuon ikäisellä miehellä on vai onko hän vain henkisesti vain jämähtänyt teinin tasolle, mikä ei sekään ole hyvä juttu omasta mielestäni tai ainakaan jälkeläiseni parhaaksi. Toinen vaihtoehto olisi se, että nuorempi on sellainen "pikkuaikuinen", eli vaikuttaa henkisesti omanikäisiään huomattavasti vanhemmalta, mutta tässä tilanteessa todennäköisesti vanhemmat osaisivat hyväksyä suhteen vanhempaan ihmiseen enkä siksi usko, että tämä olisi tilanne kohdallasi.

Vierailija kirjoitti:

Minä olin 18 vuotias ja silloin aloin seurustella 34 vuotiaan miehen kanssa. Kävi ilmi että mies vain hyväksikäytti kokematonta sinisilmäistä tyttöä hyväkseen ja siitä suhteestä lähdin traumatisoituneena henkisen väkivallan jälkeen.

Nyt mulla on hyvä mies ja suhde mutta traumat eivät ole vieläkään täysin hälvenneet. Olen myös itse alkanut miettiä etten voisi itse 34 vuotiaana seurustella 18 vuotiaan kanssa, koskaan.

Vastaukseni on siis ettei voi toimia enkä haluaisi että oma tyttäreni koskaan olisi tuon ikäisen miehen kanssa.

Tämäpä juuri! Yli 30-vuotiaalla luulisi olevan järkeä enemmän päässä kuin sillä juuri ja juuri Täysi-ikäisellä tytön hupakolla. Ei kukaan täysi järkinen mies käytä hyväkseen vielä henkisesti kypsymätöntä naisen alkua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Telkkarissa on viime aikoina haastateltu nuoria koronan tiimoilta. 18-vuotiaat vaikuttavat vielä lapsilta ja heille sopii seurustelukumppaniksi toinen saman ikäinen. Tuossa vaiheessa 13 vuoden ikäero on tolkuttoman iso, kun toisella on vielä henkinen kehitys kesken.

Juuri näin! Itse 19-vuotiaana oli hetken romanssi tällaiseen reilu 30-vuotiaaseen pelimieheen. Kävi ilmi, että jätkä käy vain läpi nuorempia ja nuorempia pill un kiilto silmissä. Tuli jälkeenpäin hyväksikäytetty olo.

Just ja 19-vuotiaitten joukossa ei ollenkaan ole pelimiehiä 😂

Eiköhän tossa vika ole vain ja ainoastaan sun nupissa kun halusit seurustella pelimiehen kanssa. Ei mitään tekemistä miehen iän kanssa. 😂😂😂😂😂😂

No näin en ole väittänytkään, mutta 18-25 vuotias on vielä henkisesti todella nuori ja kypsymätön ajattelemaan järkevästi. Se yli 30-vuotias on jo aikuinen ja luulisi ajattelevan omilla aivoillaan järkevästi, ettei käytä nuorta kypsymätöntä tyttöä hyväkseen.

Juurikin se, että en osannut niin nuorena nähdä pintaa pidemmälle, kun sydämen kuvat silmissä sen miehen matkaan lähdin. Ja mitä siitä seurasi muuta kuin täydellistä alistamista, henkistä väkivaltaa ja sukupuolitauti.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tapaillut 34-vuotiasta miestä puoli vuotta.

Mies ei edes ole rikas ja tällä hetkellä työtön, mutta paljon mukavampi kuin ennen tapailemani oman ikäiset miehet: hän kehuu minua paljon, ei ole lapsellinen machoileva pikku jonne ja hänellä on elämänkokemuksen kerryttämänä mielenkiintoisemmat jutut.

Pari kaveria tietävät, eivätkä tuomitse. Vanhempani eivät tiedä.

N18

Liika kehuminen on usein merkki sairaasta suhteesta ja enne alkavasta väkivallasta jossain vaiheessa. Ei tietysti aina, mutta älä anna kauniiden sanojen sokaista kokematonta mieltäsi.

Tuollaisella kolmikymppisellä voi olla ongelmia tulla toimeen ikäistensä naisten kanssa. 18-vuotiasta on helpompi hallita suhteessa, joka ei ole tasaveroinen.

Se vähän riippuu, olen itse ollut aika kypsä tuon ikäisenä ja olin suhteessa pari vuotta 33-vuotiaan miehen kanssa. Suhde oli mielestäni hyvä ja erosimme lopulta ihan sovussa. Olen itse nyt kolmekymppinen. 

Sängyssähän se selviää.

18-vuotiaana esimerkiksi 28 vuotias ei tuntunut minusta ”liikaa vanhemmalta” kuin minä, mutta nyt itse 28-vuotiaana ero tuntuu kyllä todella suurelta. Ja minä kun kuulin ja luulin olevani 18-vuotiaana vieläpä ikäisekseni kypsä! :D Ihmisen aivothan kehittyvät ja ”kypsyvät” vielä 25-vuotiaaksi asti, joten kai omalla kohdallanikin huomaan tuossa selvän eron.

Hieman vanhempana suuremmankin ikäeron merkitys tuntuu vähentyvän ja toki ihmiset ovat erilaisia. En automaattisesti tuomitsisi täysi-ikäisen ja yli 30-v suhdetta, mutta onhan tuo ikäero tossa vaiheessa vielä suuri. Toinen on valmistunut vasta ehkä lukiosta kun toinen on voinut olla työelämässä jo lähes 10 vuotta ja ehkäpä kokenut jo muutaman pidemmänkin parisuhteen. Tiedän kuitenkin yhden parin joka on tasan 20-v ja toinen tasan 30-v ja he ovat oikein tasapainoinen pari, jonka ikäeroa ei ulospäin todellakaan arvaisi. Eli poikkeuksiakin löytyy.

Itse en kyllä voisi kuvitella seurustelevani vakavasti noin nuoren kanssa, sillä elämän tilanteet tuntuisivat liian eriltä. Omasta lukiosta ja jatko-opintojen alusta on jo niin kauan etten jotenkin osaa enää samaistua siihen elämän vaiheeseen ja rumasti sanottuna en jotenkin jaksa enää edes miettiä noita asioita kun ne on itellä jo koettu ajat sitten... Tuntuu helpommalta olla kumppanin kanssa, jonka elämäntilanne on lähellä omaani. Mulla 28-v ja jollain 18-v ei olisi yksinkertaisesti tarpeeksi yhteistä.

Väkisinkin pistää miettimään mikä miehen näkemys on tilanteesta tai, että onko naisessa hänelle mieleen eniten juuri se nuoruus? Nuorempaan naiseen on myös helpompi tehdä vaikutus, sillä saman ikäiselle on ihan ”perus” jos miehellä on vaikkapa oma asunto tai auto.