Lue keskustelun säännöt.
Lapsi vastustaa etävanhemman tapaamisia. Mitä tehdä?
16.01.2021 |
Lapsi on 12-vuotias. Hän vastustaa etävanhemman tapaamisia. Toistaiseksi hän on suostunut, 'että ei mitään pahempaa tapahtuisi'. Lapsi kertoo, että etävanhempi raivoaa, uhkailee ja kertoo tekevänsä oikeusjutun, jollei hän suostu tapaamisiin. Etävanhempi on lapsen mukaan kertonut myös järjestävänsä oikeuteen sellaiset todistajat, jotka mitätöivät kaiken, mitä lapsi kertoo: 'Mun todistajat todistaa, että meillä on maailman paras suhde eikä kukaan tuu uskomaan sun juttuja.'
Sosiaalipuolen toimijoiden osalta on käynyt juuri näin. Ensin on kuunneltu ahdistunutta lasta, mutta kun etävanhempaan on oltu yhteydessä, on lapsen mielipiteet ja kokemukset mitätöity. Etävanhempi on loistava puhumaan. Onko mahdollista, että oikeudessakin tulee käymään juuri niin, että parempi manipuloija voittaa ja jos lapsi ei suostu tapaamisiin, määrätään uhkasakko?
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Porvoossa tapahtuu osa 2566256032
Ymmärrän, että moni ei voi uskoa, että tällaista voi tapahtua. Itsekään en varmasti olisi uskonut, jollen olisi keskellä tätä kaikkea. Erityisesti on järkyttänyt se, että lapsella ei ole mahdollisuutta elää ilman pelkoa. Lähivanhempana ei ole mahdollisuutta tehdä käytännössä mitään tulematta heti leimatuksi vieraannuttajaksi. Kun etävanhempi saa oikeusapua ja on lakimiehiä, jotka ovat valmiita tekemään tällaisia toimeksiantoja varmistuu myös taloudellinen kuormitus ja taakka oikeudenkäynnistä muutenkin. Lapsikin kertoo, kuinka uhkailut tuomarilla ja lakimiehillä on tosi väsyneitä, mutta että ne pelottaa oikeasti.
Kyllä minä tarinan uskon. Mutta sitä en usko, että joku oikeasti tuollaisessa tilanteessa oleva ei tiedä niinkin perusasiaa kuin 12-vuotiaan itsemääräämisoikeus. Jopa minä tiedä, vaikka ei ole yhtään lasta eikä edes miestä. Ja varsinkaan en usko, etteikö oikeudessa muka tiedettäisi ja huomioitaisi lakisääteistä asiaa.
Joulukuussa 2019 lisättiin täytäntöönpanolainsäädäntöön, että jos 12-vuotias vastustaa täytäntöönpanoa pitää erityisesti selvittää, että vastustus perustuu hänen omaan tahtoonsa. Etävanhempi on luvannut järjestää todistajat kertomaan, ettei mikään mitä lapsi sano, pidä paikkaansa. Todistajat ovat valmiita kertomana myös heidän läheisestä suhteestaan.
Lapsen vastustuksen merkitystä arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota erityisesti lapsen esittämiin perusteisiin vastustukselleen sekä siihen, voidaanko lapsen vastustuksen asiassa esille tulleet seikat huomioon ottaen katsoa perustuvan hänen itsenäiseen tahtoonsa. (8.2.2019/191)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Porvoossa tapahtuu osa 2566256032
Ymmärrän, että moni ei voi uskoa, että tällaista voi tapahtua. Itsekään en varmasti olisi uskonut, jollen olisi keskellä tätä kaikkea. Erityisesti on järkyttänyt se, että lapsella ei ole mahdollisuutta elää ilman pelkoa. Lähivanhempana ei ole mahdollisuutta tehdä käytännössä mitään tulematta heti leimatuksi vieraannuttajaksi. Kun etävanhempi saa oikeusapua ja on lakimiehiä, jotka ovat valmiita tekemään tällaisia toimeksiantoja varmistuu myös taloudellinen kuormitus ja taakka oikeudenkäynnistä muutenkin. Lapsikin kertoo, kuinka uhkailut tuomarilla ja lakimiehillä on tosi väsyneitä, mutta että ne pelottaa oikeasti.
Kyllä minä tarinan uskon. Mutta sitä en usko, että joku oikeasti tuollaisessa tilanteessa oleva ei tiedä niinkin perusasiaa kuin 12-vuotiaan itsemääräämisoikeus. Jopa minä tiedä, vaikka ei ole yhtään lasta eikä edes miestä. Ja varsinkaan en usko, etteikö oikeudessa muka tiedettäisi ja huomioitaisi lakisääteistä asiaa.
Joulukuussa 2019 lisättiin täytäntöönpanolainsäädäntöön, että jos 12-vuotias vastustaa täytäntöönpanoa pitää erityisesti selvittää, että vastustus perustuu hänen omaan tahtoonsa. Etävanhempi on luvannut järjestää todistajat kertomaan, ettei mikään mitä lapsi sano, pidä paikkaansa. Todistajat ovat valmiita kertomana myös heidän läheisestä suhteestaan.
Lapsen vastustuksen merkitystä arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota erityisesti lapsen esittämiin perusteisiin vastustukselleen sekä siihen, voidaanko lapsen vastustuksen asiassa esille tulleet seikat huomioon ottaen katsoa perustuvan hänen itsenäiseen tahtoonsa. (8.2.2019/191)
Eli etävanhemman sana ei paina paskaakaan, koska lapsen sanalla on merkitystä. Jos isän ja lapsen tarinat ovat ristiriidassa on melkoinen pässinpää, jos ei tuon pykälän perusteella usko lasta. Ei tuomaritkaan sokeita ole, vaan osaavat kyllä nähdä mielipuolien (tässä tapauksessa isä) pelien läpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
12 -vuotiasta ei voi pakottaa. Lastensuojelu ei päätä tapaamisasioissa. t: lasun sossu
Ei päätä eikä ole ollut tukemassa lasta. Lastensuojelu totesi, että mahdollisuuksia vaikuttaa olosuhteisiin etävanhemman luona ei ole. Osassa kunnista olosuhdeselvitystä voi kuitenkin olla tekemässä lastensuojelun työntekijä. Miten erotatte totuuden niissä tapauksissa, joissa lapsen ja vanhemman kertomukset todellisuudesta poikkeavat merkittävästi toisistaan?
Olen itse Helsingissä työssä. Olosuhdeselvitykset hoituvat aivan muualla kuin lastensuojelussa. Tapaamisasiat eivät kuulu lastensuojeluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
12 -vuotiasta ei voi pakottaa. Lastensuojelu ei päätä tapaamisasioissa. t: lasun sossu
Ei päätä eikä ole ollut tukemassa lasta. Lastensuojelu totesi, että mahdollisuuksia vaikuttaa olosuhteisiin etävanhemman luona ei ole. Osassa kunnista olosuhdeselvitystä voi kuitenkin olla tekemässä lastensuojelun työntekijä. Miten erotatte totuuden niissä tapauksissa, joissa lapsen ja vanhemman kertomukset todellisuudesta poikkeavat merkittävästi toisistaan?
Lähtökohtaisesti lapsen sana on se, mitä uskotaan ellei ole päteviä perusteita olettaa, että lapsi valehtelee. Ammattitaitoinen sosiaalityöntekijä osaa nähdä asioita, joista tietää, milloin puhutaan totta ja milloin ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
12 -vuotiasta ei voi pakottaa. Lastensuojelu ei päätä tapaamisasioissa. t: lasun sossu
Ei päätä eikä ole ollut tukemassa lasta. Lastensuojelu totesi, että mahdollisuuksia vaikuttaa olosuhteisiin etävanhemman luona ei ole. Osassa kunnista olosuhdeselvitystä voi kuitenkin olla tekemässä lastensuojelun työntekijä. Miten erotatte totuuden niissä tapauksissa, joissa lapsen ja vanhemman kertomukset todellisuudesta poikkeavat merkittävästi toisistaan?
Olen itse Helsingissä työssä. Olosuhdeselvitykset hoituvat aivan muualla kuin lastensuojelussa. Tapaamisasiat eivät kuulu lastensuojeluun.
Jossakin lukee näin: 'Olosuhdeselvityksiä tekevät lähinnä lastenvalvojat, joiden työnkuvaan kuuluu myös lastensuojelun tehtävät. Lastenvalvojien työparina ovat lastensuojelun työntekijät.'
Olemme huomanneet, ettei tasapainoisen vanhemmuuden puute ja lapsen arjessa jatkuvasti läsnäoleva pelko kuulu lastensuojeluun. Sitä vastoin (ne, jotka epäilivät provoa jo etukäteen, varmasti uskovat saavansa vahvistuksen nyt) etävanhemman tekemät perättömien ilmoitusten tutkiminen huolellisesti kuuluvat. Kerran kysyin jälleen uudesta ilmoituksesta minkälaisia havaintoja itse lapsesta ilmoituksessa on ja mistä tasapainoisen kasvun ja kehityksen huolesta on kyse. Lastensuojelun työntekijä kommentoi kysymystä erittäin hyvänä ja 'eipä tässä kyllä lapsesta ole mitään'. Siitä huolimatta nämä ovat aina johtaneet huolelliseen vanhemmuuteni kyseenalaistamiseen ja yksityiskohtaisiin puhutteluihin. On äärimmäisen hankalaa puolustautua uskomattomilta väitteiltä, mutta ne riittävät kunhan mielikuvan rakentaja on taitava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et semmosta näin aikaisin lauantaina.
Mutta:
Miksi sossu on mukana?
Lapsen oikeus on tavata etävanhempaansa, ei toisinpäin. Yhteishuoltajuuskaan ei oikeuta etävanhempaa toimimaan 12-v. lapsen tahtoa vastaan, uhkailut voit jättää omaan arvoonsa.
Piti saada tukea ja apua, että lapsi jaksaa käydä tapaamisissa. Lähivanhemmalla on myötävaikuttamisvelvollisuus. Lapsi tarvitsi apua. Ahdisti, pelotti ja näki painajaisia. Hän kävi juttelemassa vaikka kuinka monta kertaa. Eri tahot hänen mielestään vain voivottelivat ja päivittelivät, ettei kenelläkään pitäisi olla tuollaista. Ottivat sitten etävanhempaan yhteyden ja kertoivat lasta painaneet asiat. Kaikki meni vain huonommaksi. Lapsi sanoo, ettei kukaan välitä ja että 'kun se valehtelee niin hyvin niin kaikki uskoo sitä aina'.
Tämä on valitettavan totta nykypäivän lastensuojelussa, kun puhutaan isommasta lapsesta. Vanhemmalla, ainakin jos on koulutettu ja työssäkäyvä, manipuloiva ja narsistinen on kaikki valta yli lapsen. Vaikka ongelmat olisi täysin vanhemmasta lähtöisin, sitä ei todellakaan sanota ääneen, vaan kaikki velvollisuudet kohdistetaan lapselle. Että kun se vanhempi on niin väsynyt, ja kun se niin kovin huolissaan on sinusta. Vaikka tilanne olisi se, että vanhempi on kylmä, hylkäävä, joka asiasta raivoava, vanhoja esiin kaiveleva ( lapsen elämässä 2 vuotta aiemmin tapahtunut tötöily, joka on jo kymmeneen kertaan käsitelty on muinaishistoriaa) jne jne.
Lapsi kertoo ja kertoo ja ihan selkeästi kertookin mikä on hänen näkökulmastaan ongelma, se ohitetaan täysin, ja lapselle valkopestään kusipää-vanhempaa.
Kenen etu tällainen toiminta on?
Tässäkin tapauksessa teini lopetti käynnit etävanhemmalla, koska se vaan oli ihan kamalaa. Etä on sitä mieltä, että kaikki on lähin syytä.
Lapsella on oikeus vanhempiinsa. Jos lapsi ei halua vanhempaa nähdä, ei häntä siihen voi pakottaa. Tosin se pitää olla aidosti lapsen oma mielipide eikä toisen vanhemman etäännyttämispyrkimys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Porvoossa tapahtuu osa 2566256032
Ymmärrän, että moni ei voi uskoa, että tällaista voi tapahtua. Itsekään en varmasti olisi uskonut, jollen olisi keskellä tätä kaikkea. Erityisesti on järkyttänyt se, että lapsella ei ole mahdollisuutta elää ilman pelkoa. Lähivanhempana ei ole mahdollisuutta tehdä käytännössä mitään tulematta heti leimatuksi vieraannuttajaksi. Kun etävanhempi saa oikeusapua ja on lakimiehiä, jotka ovat valmiita tekemään tällaisia toimeksiantoja varmistuu myös taloudellinen kuormitus ja taakka oikeudenkäynnistä muutenkin. Lapsikin kertoo, kuinka uhkailut tuomarilla ja lakimiehillä on tosi väsyneitä, mutta että ne pelottaa oikeasti.
Kyllä minä tarinan uskon. Mutta sitä en usko, että joku oikeasti tuollaisessa tilanteessa oleva ei tiedä niinkin perusasiaa kuin 12-vuotiaan itsemääräämisoikeus. Jopa minä tiedä, vaikka ei ole yhtään lasta eikä edes miestä. Ja varsinkaan en usko, etteikö oikeudessa muka tiedettäisi ja huomioitaisi lakisääteistä asiaa.
Joulukuussa 2019 lisättiin täytäntöönpanolainsäädäntöön, että jos 12-vuotias vastustaa täytäntöönpanoa pitää erityisesti selvittää, että vastustus perustuu hänen omaan tahtoonsa. Etävanhempi on luvannut järjestää todistajat kertomaan, ettei mikään mitä lapsi sano, pidä paikkaansa. Todistajat ovat valmiita kertomana myös heidän läheisestä suhteestaan.
Lapsen vastustuksen merkitystä arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota erityisesti lapsen esittämiin perusteisiin vastustukselleen sekä siihen, voidaanko lapsen vastustuksen asiassa esille tulleet seikat huomioon ottaen katsoa perustuvan hänen itsenäiseen tahtoonsa. (8.2.2019/191)
Eli etävanhemman sana ei paina paskaakaan, koska lapsen sanalla on merkitystä. Jos isän ja lapsen tarinat ovat ristiriidassa on melkoinen pässinpää, jos ei tuon pykälän perusteella usko lasta. Ei tuomaritkaan sokeita ole, vaan osaavat kyllä nähdä mielipuolien (tässä tapauksessa isä) pelien läpi.
Kuule, ei ne osaa, eikä ne halua. Tällä hetkellä on vallalla ajatus, että lapsella on "oikeus" ( =Pakko) molempiin vanhempiinsa, ja todellakin lapsen tahto jyrätään varsin usein.
Et sitten seurusteluvaiheessa tajunnut mikä luuseri sun tulevien lasten isä on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Porvoossa tapahtuu osa 2566256032
Ymmärrän, että moni ei voi uskoa, että tällaista voi tapahtua. Itsekään en varmasti olisi uskonut, jollen olisi keskellä tätä kaikkea. Erityisesti on järkyttänyt se, että lapsella ei ole mahdollisuutta elää ilman pelkoa. Lähivanhempana ei ole mahdollisuutta tehdä käytännössä mitään tulematta heti leimatuksi vieraannuttajaksi. Kun etävanhempi saa oikeusapua ja on lakimiehiä, jotka ovat valmiita tekemään tällaisia toimeksiantoja varmistuu myös taloudellinen kuormitus ja taakka oikeudenkäynnistä muutenkin. Lapsikin kertoo, kuinka uhkailut tuomarilla ja lakimiehillä on tosi väsyneitä, mutta että ne pelottaa oikeasti.
Kyllä minä tarinan uskon. Mutta sitä en usko, että joku oikeasti tuollaisessa tilanteessa oleva ei tiedä niinkin perusasiaa kuin 12-vuotiaan itsemääräämisoikeus. Jopa minä tiedä, vaikka ei ole yhtään lasta eikä edes miestä. Ja varsinkaan en usko, etteikö oikeudessa muka tiedettäisi ja huomioitaisi lakisääteistä asiaa.
Joulukuussa 2019 lisättiin täytäntöönpanolainsäädäntöön, että jos 12-vuotias vastustaa täytäntöönpanoa pitää erityisesti selvittää, että vastustus perustuu hänen omaan tahtoonsa. Etävanhempi on luvannut järjestää todistajat kertomaan, ettei mikään mitä lapsi sano, pidä paikkaansa. Todistajat ovat valmiita kertomana myös heidän läheisestä suhteestaan.
Lapsen vastustuksen merkitystä arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota erityisesti lapsen esittämiin perusteisiin vastustukselleen sekä siihen, voidaanko lapsen vastustuksen asiassa esille tulleet seikat huomioon ottaen katsoa perustuvan hänen itsenäiseen tahtoonsa. (8.2.2019/191)
Eli etävanhemman sana ei paina paskaakaan, koska lapsen sanalla on merkitystä. Jos isän ja lapsen tarinat ovat ristiriidassa on melkoinen pässinpää, jos ei tuon pykälän perusteella usko lasta. Ei tuomaritkaan sokeita ole, vaan osaavat kyllä nähdä mielipuolien (tässä tapauksessa isä) pelien läpi.
Kuule, ei ne osaa, eikä ne halua. Tällä hetkellä on vallalla ajatus, että lapsella on "oikeus" ( =Pakko) molempiin vanhempiinsa, ja todellakin lapsen tahto jyrätään varsin usein.
Niinhän sitä voisi luulla, kun vain av:lla provoilee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
12 -vuotiasta ei voi pakottaa. Lastensuojelu ei päätä tapaamisasioissa. t: lasun sossu
Ei päätä eikä ole ollut tukemassa lasta. Lastensuojelu totesi, että mahdollisuuksia vaikuttaa olosuhteisiin etävanhemman luona ei ole. Osassa kunnista olosuhdeselvitystä voi kuitenkin olla tekemässä lastensuojelun työntekijä. Miten erotatte totuuden niissä tapauksissa, joissa lapsen ja vanhemman kertomukset todellisuudesta poikkeavat merkittävästi toisistaan?
Lähtökohtaisesti lapsen sana on se, mitä uskotaan ellei ole päteviä perusteita olettaa, että lapsi valehtelee. Ammattitaitoinen sosiaalityöntekijä osaa nähdä asioita, joista tietää, milloin puhutaan totta ja milloin ei.
Asiat ei ole aina noin yksinkertaisia. Varsinkin kun puhutaan teinistä, mukana voi olla teinin oireilua monin tavoin hankalaan tilanteeseen, josta sitten sossut taas tekee ihan omia päätelmiä, oikeuttaa vanhemman raivoamiset ja ihan jatkuvan negatiivisen lapsen lyttäämisen kun onhan siihen aihetta... Oikeasti sossut ei kyllä näe ollenkaan tilanteita, joissa "parempi" vanhempi on sosiaalisesti kömpelö, ja kusipäänarsisti hurmaava sossujennaurattaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella harmi kun tuollaiset ihmiset pystyvät lisääntymään.
Sinä valitsit lapsellesi tuollaisen isän. Sinä kannat vastuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et sitten seurusteluvaiheessa tajunnut mikä luuseri sun tulevien lasten isä on?
On olemassa tietty ihmistyyppi, joka tutkimusten ja kokemusasiantuntijuuskirjallisuudenkin mukaan käyttäytyy tietyn kaavan mukaan. Valitettavasti en ollut tähän kaavaan ja tällaiseen pahuuteen tottunut tai sellaisesta edes itse asiassa kuullut. Työkalupakkiin heillä kuuluu myös toisen todellisuudentajun hämärtäminen niin kutsutulla kaasuvalotuksella (gaslighting), manipuloinnilla ja syyllistämisellä. Myös projisiointi on niin taitavaa, että menee aikansa tajutakseen mistä oikein on kysymys. Lopulta herättyäni mm turvakodin työntekijöiden avustukseella oli jäljellä kuitenkin vielä hänen kostonsa.
Jostakin syystä yhteiskunnan rakenteissa ei ole sensitiivisyyskoulutusta tunnistaa näitä tilanteita edes niin, että lapset saisivat apua ja turvaa. Ei vieläkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
12 -vuotiasta ei voi pakottaa. Lastensuojelu ei päätä tapaamisasioissa. t: lasun sossu
Ei päätä eikä ole ollut tukemassa lasta. Lastensuojelu totesi, että mahdollisuuksia vaikuttaa olosuhteisiin etävanhemman luona ei ole. Osassa kunnista olosuhdeselvitystä voi kuitenkin olla tekemässä lastensuojelun työntekijä. Miten erotatte totuuden niissä tapauksissa, joissa lapsen ja vanhemman kertomukset todellisuudesta poikkeavat merkittävästi toisistaan?
Olen itse Helsingissä työssä. Olosuhdeselvitykset hoituvat aivan muualla kuin lastensuojelussa. Tapaamisasiat eivät kuulu lastensuojeluun.
Jossakin lukee näin: 'Olosuhdeselvityksiä tekevät lähinnä lastenvalvojat, joiden työnkuvaan kuuluu myös lastensuojelun tehtävät. Lastenvalvojien työparina ovat lastensuojelun työntekijät.'
Olemme huomanneet, ettei tasapainoisen vanhemmuuden puute ja lapsen arjessa jatkuvasti läsnäoleva pelko kuulu lastensuojeluun. Sitä vastoin (ne, jotka epäilivät provoa jo etukäteen, varmasti uskovat saavansa vahvistuksen nyt) etävanhemman tekemät perättömien ilmoitusten tutkiminen huolellisesti kuuluvat. Kerran kysyin jälleen uudesta ilmoituksesta minkälaisia havaintoja itse lapsesta ilmoituksessa on ja mistä tasapainoisen kasvun ja kehityksen huolesta on kyse. Lastensuojelun työntekijä kommentoi kysymystä erittäin hyvänä ja 'eipä tässä kyllä lapsesta ole mitään'. Siitä huolimatta nämä ovat aina johtaneet huolelliseen vanhemmuuteni kyseenalaistamiseen ja yksityiskohtaisiin puhutteluihin. On äärimmäisen hankalaa puolustautua uskomattomilta väitteiltä, mutta ne riittävät kunhan mielikuvan rakentaja on taitava.
Ehkä jossain pikkukunnassa voi olla näin. Isosissa kapungeissa ei todellakaan. Olosuhdeselvitykset eivät ole edes sosiaalitoimen alla vaan käräjäoikeuksien. Myöskään tapaamisasioita ei ratkota lastensuojelussa. Jos lähivanhempi ei ole tyytyväinen lapsen oloihin etävanhemman luona, lähivanhempi muuttaa tapaamissopimusta joko lastenvalvojalla tai käräjäoikeudessa. Lastensuojelulla ei ole siihen osaa eikä arpaa. Lastensuojelu ei tsekkaa etävanhemman oloja eikä kirjoittele lastenvalvojalle tai käräjille suosituksia. Lastensuojelu ei toimeenpane tapaamissopimuksia eikä valvo niiden toteutumista. Jos lähi vieraannuttaa, käräjäoikeudesta voi etä anoa uhkasakon voinmaanlaittoa. Lastensuojelu ei puutu tässäkään asiassa. Olisi reilua, jos lastensuojelua ei syytettäisi huoltajien omista tapaamisriidoista, meille ne eivät kuulu.
Vierailija kirjoitti:
Todella harmi kun tuollaiset ihmiset pystyvät lisääntymään.
Olen samaa mieltä. Ap:n kaltaisten ei pitäisi lisääntyä. Ei mitään tajua lapsen edusta eikä edes alkeista siitä, mitä laki sanoo lapsen oikeuksista.
Vierailija kirjoitti:
Sinä valitsit lapsellesi tuollaisen isän. Sinä kannat vastuun.
Virheeni oli luottaa ihmiseen.
Olen yrittänyt korjata virheen. Sosiaalipuolen työntekijät ovat 'auttaneet' sanomalla kerta toisensa jälkeen, että lapsi jaksaa tapaamisia, kunhan minä takaan hänelle turvallisen ja hyvän lapsuuden. Minä olen se, joka on huolehtinut, että lapsi jaksaa viikonloput ja toipuu niistä, minä olen joustanut, mahdollistanut, hakenut tukea, että jaksamme kaikki. Minä olen hoitanut ruoan, kodin, terveydenhoidon, harrastukset, läsnäolon, rakkauden ja rajat. Ihan kaiken.
Toinen vanhempi on kuitenkin (kuten jo vuosikausia sitten lupasi) yrittänyt tehdä elämästämme kurjaa. Hän tietää kuinka tärkeä lapsi on minulle, joten hänen kauttaan minua voi parhaiten satuttaa. EI MIKÄÄN yhteiskunnan toimija ole tunnistanut kuviota saati että olisivat tukeneet minua virheen korjaamisessa ja siinä, että vaikutukset lapseen olisivat mahdollisimman vähäiset. Päinvastoin kiusaaminen kolmansien osapuolten välityksellä on mahdollistunut erittäin hyvin vuosi ja taho toisensa jälkeen.
Lapsen edun mukaisuus lähtee siitä, että molemmilla vanhemmilla on terve kyky asettaa lapsen tarpeet omiensa edelle. Kaikilla tätä ei ole, joten lapsen etu ei kaikissa tapauksissa ole pitää tiivisti yhteyttä siihen vanhempaan, jonka luona ei asu.
Otan osaa, AP. Myös minun exäni lupasi tehdä elämästämme (minun ja yhteisen lapsemme siis) vaikeaa ja on yrittänytkin tehdä niin mutta eihän etävanhemmalla kovin paljon oikeasti siihen ole keinoja. Lapsesi on 12, ja saa päättää haluaako tavata etävanhempaa. Mies voi sitten vaikka viedä asian oikeuteen, mutta ei asia siellä sen kummemmaksi muutu.
Minullakin exä uhkasi oikeudella, mutta lopulta teki kai laskelmat ja tajusi että hyödyt on olemattomat suhteessa oikeudenkäynnin vaivaan ja kustannuksiin. Hänelläkin kuitenkin uusi puoliso ja lapsi tulossa, ja halunnee käyttää rahat mielummin siihen. Meilläkin lapsi ei aina haluaisi mennä isälleen, mutta se johtuu enemmän siirtymätilanteen vaikeudesta. Siellä kaikki on kuitenkin ihan hyvin ja heillä on ilmeisesti ihan mukavaa.
Vierailija kirjoitti:
Sinä valitsit lapsellesi tuollaisen isän. Sinä kannat vastuun.
No niinhän ap kantaakin mutta pska saa rikkoa lapsensakin yhteiskunnan avulla.
Se että mies on pska on ihan vain miehen vika ja syy.
Sossu kertoo mitä kukin sanoi, tuomari päättää mitä otetaan todesta ja ketä kuunnellaa. Ei sosiaalitoimella ole mahdollisuutta päättää tapaamisista.