Lapsi vastustaa etävanhemman tapaamisia. Mitä tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Otan osaa, AP. Myös minun exäni lupasi tehdä elämästämme (minun ja yhteisen lapsemme siis) vaikeaa ja on yrittänytkin tehdä niin mutta eihän etävanhemmalla kovin paljon oikeasti siihen ole keinoja. Lapsesi on 12, ja saa päättää haluaako tavata etävanhempaa. Mies voi sitten vaikka viedä asian oikeuteen, mutta ei asia siellä sen kummemmaksi muutu.

Minullakin exä uhkasi oikeudella, mutta lopulta teki kai laskelmat ja tajusi että hyödyt on olemattomat suhteessa oikeudenkäynnin vaivaan ja kustannuksiin. Hänelläkin kuitenkin uusi puoliso ja lapsi tulossa, ja halunnee käyttää rahat mielummin siihen. Meilläkin lapsi ei aina haluaisi mennä isälleen, mutta se johtuu enemmän siirtymätilanteen vaikeudesta. Siellä kaikki on kuitenkin ihan hyvin ja heillä on ilmeisesti ihan mukavaa. 

Kiitos viestistäsi.

Täysin ilmainen oikeusapu on kyllä todella ikävä kannustinloukku. Etävanhempi on ilmoittanut jo yli kymmenen vuotta sitten, ettei hän aioi suostua mihinkään matalan kynnyksen neuvotteluihin, koska hänellä on mahdollisuus mennä kuluriskittä oikeuteen ja koska hän haluaa satuttaa minua taloudellisesti. Tämäkin on outo asia, ettei kukaan ole koskaan esittänyt edes myötätuntoa siitä, miten tämä kaikki vaikuttaa nimenomaan lapsen perusturvaan. Etävanhempi ei ole koskaan maksanut itse elatusmaksua, ei kertaakaan, vaan se on tullut elatustukena Kelalta laiminlyönnin vuoksi. Oikeusjuttujen kuormitus niin henkisesti kuin taloudellisestikin heijastuu todellakin myös lapseen. 

Miksen vain sopisi asioita? Juurikin sen vuoksi, että vastapuoli tietää, ettei hänen tarvitse. 

Vierailija kirjoitti:

Et sitten seurusteluvaiheessa tajunnut mikä luuseri sun tulevien lasten isä on?

Niin että kun mies on luuseri niin se on naisen syy?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä valitsit lapsellesi tuollaisen isän. Sinä kannat vastuun. 

No niinhän ap kantaakin mutta pska saa rikkoa lapsensakin yhteiskunnan avulla.

Se että mies on pska on ihan vain miehen vika ja syy.

En osaa kirjoittaa lyhyesti, selkeästi ja ymmärrettävästi.

Tämä on nimenomana ongelman ydin:

Olen yrittänyt korjata ja kantaa vastuun virheestäni, mutta etävanhempi saa rikkoa lapsensakin yhteiskunnan avulla.

Ihan aiheesta Suomi saa moitteita siitä, että Istanbulin sopimuksen 31 artiklaa ei noudateta. 

Aloittaja, en tiedä, luetko vielä ketjua, mutta minä ja lapsi olemme samantyyppisessä tilanteessa, mutta ehkä pahemmassa, koska on runsaasti väkivaltaa, mutta toteutukset ovat vaihtelevia ja aina jotain sellaista, mistä ei jää mustelmia todisteeksi. Miten sinun tapauksesi on edennyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Porvoossa tapahtuu osa 2566256032

Ymmärrän, että moni ei voi uskoa, että tällaista voi tapahtua. Itsekään en varmasti olisi uskonut, jollen olisi keskellä tätä kaikkea. Erityisesti on järkyttänyt se, että lapsella ei ole mahdollisuutta elää ilman pelkoa. Lähivanhempana ei ole mahdollisuutta tehdä käytännössä mitään tulematta heti leimatuksi vieraannuttajaksi. Kun etävanhempi saa oikeusapua ja on lakimiehiä, jotka ovat valmiita tekemään tällaisia toimeksiantoja varmistuu myös taloudellinen kuormitus ja taakka oikeudenkäynnistä muutenkin. Lapsikin kertoo, kuinka uhkailut tuomarilla ja lakimiehillä on tosi väsyneitä, mutta että ne pelottaa oikeasti.

Lapsella on täysi mahdollisuus elää ilman pelkoa. Sanoo, ettei mene isälle ja sillä selvä. Ei tarvita oikeudenkäyntiä, koska 12-vuotiaalla on automaattisesti oikeus päättää tällaisesta asiasta. 

Etä voi hakea toimeenpanoa tapaamisiin, mutta käytännössä niitä toimeenpanna vasten yli 12-vuotiaan tahtoa.

Sitä en tiedä, voidaanko lähivanhemmalle määrätä uhkasakko ennen tätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12 -vuotiasta ei voi pakottaa. Lastensuojelu ei päätä tapaamisasioissa. t: lasun sossu

Ei päätä eikä ole ollut tukemassa lasta. Lastensuojelu totesi, että mahdollisuuksia vaikuttaa olosuhteisiin etävanhemman luona ei ole. Osassa kunnista olosuhdeselvitystä voi kuitenkin olla tekemässä lastensuojelun työntekijä. Miten erotatte totuuden niissä tapauksissa, joissa lapsen ja vanhemman kertomukset todellisuudesta poikkeavat merkittävästi toisistaan?

Olen itse Helsingissä työssä. Olosuhdeselvitykset hoituvat aivan muualla kuin lastensuojelussa. Tapaamisasiat eivät kuulu lastensuojeluun.

Pienillä paikkakunnilla voi olla sama poppoo molemmissa.

Helsingissä on tosiaan oma perheoikeudellisten asioiden yksikkö, jonka toiminta on juosten kustua. Lapselle ei selitetä asioita, eikä hän uskalla välttämättä pikaisen keskustelun yhteydessä sanoa kantaansa. Tapaamisia lapsen on kanssa on 0-1.

En nyt ihan ymmärrä, vaikka olen itsekin lähivanhempi, mitä tapahtuisi, jos lapsi ei vaan enää mene etävanhemmalle? 

Ymmärrän, että etävanhempi aloittaisi sodan, mutta eikö siinä joka tapauksessa menisi niin pitkään, että lapsi ehtii rauhassa elää kanssasi monta vuotta?

Saatteko kerättyä todisteita tästä isän käytöksestä? Vaikka viestejä. Kommunikointi vain siis viestien välityksellä. Tai nauhoittaa puhelut, omat puhelunsa saa kyllä nauhoittaa.

Ja monessakin suhteessa alussa se mies on ihan tavallinen jne, mutta kun se nainen on saatu nalkkiin, eli lapsi on syntynyt, paljastetaan se todellinen luonne. Tuttu juttu, oma ex ei sentään noin sekopää. Mutta ihan hyvillä mielin en minäkään lapsia sinne laske. Eikä lapset sinne riemusta kiljuen mene. Isästään en heille pahaa puhu, mutta en myöskään valehtele. Jos jossain vaiheessa eivät enää halua sinne mennä, en pakota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12 -vuotiasta ei voi pakottaa. Lastensuojelu ei päätä tapaamisasioissa. t: lasun sossu

Ei päätä eikä ole ollut tukemassa lasta. Lastensuojelu totesi, että mahdollisuuksia vaikuttaa olosuhteisiin etävanhemman luona ei ole. Osassa kunnista olosuhdeselvitystä voi kuitenkin olla tekemässä lastensuojelun työntekijä. Miten erotatte totuuden niissä tapauksissa, joissa lapsen ja vanhemman kertomukset todellisuudesta poikkeavat merkittävästi toisistaan?

Olen itse Helsingissä työssä. Olosuhdeselvitykset hoituvat aivan muualla kuin lastensuojelussa. Tapaamisasiat eivät kuulu lastensuojeluun.

Jossakin lukee näin: 'Olosuhdeselvityksiä tekevät lähinnä lastenvalvojat, joiden työnkuvaan kuuluu myös lastensuojelun tehtävät. Lastenvalvojien työparina ovat lastensuojelun työntekijät.'

Olemme huomanneet, ettei tasapainoisen vanhemmuuden puute ja lapsen arjessa jatkuvasti läsnäoleva pelko kuulu lastensuojeluun. Sitä vastoin (ne, jotka epäilivät provoa jo etukäteen, varmasti uskovat saavansa vahvistuksen nyt) etävanhemman tekemät perättömien ilmoitusten tutkiminen huolellisesti kuuluvat. Kerran kysyin jälleen uudesta ilmoituksesta minkälaisia havaintoja itse lapsesta ilmoituksessa on ja mistä tasapainoisen kasvun ja kehityksen huolesta on kyse. Lastensuojelun työntekijä kommentoi kysymystä erittäin hyvänä ja 'eipä tässä kyllä lapsesta ole mitään'. Siitä huolimatta nämä ovat aina johtaneet huolelliseen vanhemmuuteni kyseenalaistamiseen ja yksityiskohtaisiin puhutteluihin. On äärimmäisen hankalaa puolustautua uskomattomilta väitteiltä, mutta ne riittävät kunhan mielikuvan rakentaja on taitava.

Ehkä jossain pikkukunnassa voi olla näin. Isosissa kapungeissa ei todellakaan. Olosuhdeselvitykset eivät ole edes sosiaalitoimen alla vaan käräjäoikeuksien. Myöskään tapaamisasioita ei ratkota lastensuojelussa. Jos lähivanhempi ei ole tyytyväinen lapsen oloihin etävanhemman luona, lähivanhempi muuttaa tapaamissopimusta joko lastenvalvojalla tai käräjäoikeudessa. Lastensuojelulla ei ole siihen osaa eikä arpaa. Lastensuojelu ei tsekkaa etävanhemman oloja eikä kirjoittele lastenvalvojalle tai käräjille suosituksia. Lastensuojelu ei toimeenpane tapaamissopimuksia eikä valvo niiden toteutumista. Jos lähi vieraannuttaa, käräjäoikeudesta voi etä anoa uhkasakon voinmaanlaittoa. Lastensuojelu ei puutu tässäkään asiassa. Olisi reilua, jos lastensuojelua ei syytettäisi huoltajien omista tapaamisriidoista, meille ne eivät kuulu.

Olosuhdeselvityksen tekee aina lapsen kotikunnan sosiaalitoimi, ei käräjäoikeus. Käräjäoikeus tokii tilaa selvityksen, mutta sen tekee sosiaalityöntekijät, joiden toimenkuva voi vaihdella paljonkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12 -vuotiasta ei voi pakottaa. Lastensuojelu ei päätä tapaamisasioissa. t: lasun sossu

Ei päätä eikä ole ollut tukemassa lasta. Lastensuojelu totesi, että mahdollisuuksia vaikuttaa olosuhteisiin etävanhemman luona ei ole. Osassa kunnista olosuhdeselvitystä voi kuitenkin olla tekemässä lastensuojelun työntekijä. Miten erotatte totuuden niissä tapauksissa, joissa lapsen ja vanhemman kertomukset todellisuudesta poikkeavat merkittävästi toisistaan?

Lähtökohtaisesti lapsen sana on se, mitä uskotaan ellei ole päteviä perusteita olettaa, että lapsi valehtelee. Ammattitaitoinen sosiaalityöntekijä osaa nähdä asioita, joista tietää, milloin puhutaan totta ja milloin ei. 

Toisaalta se sosiaalityöntekijä voi hyvinkin olla väärässä, koska karismaattisin ihminen on yleensä uskottavia. Tämän takia esim oikeuslaitos ei tuomitse ketään sen perusteella, että joku ihminen vaikuttaa epärehelliseltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12 -vuotiasta ei voi pakottaa. Lastensuojelu ei päätä tapaamisasioissa. t: lasun sossu

Ei päätä eikä ole ollut tukemassa lasta. Lastensuojelu totesi, että mahdollisuuksia vaikuttaa olosuhteisiin etävanhemman luona ei ole. Osassa kunnista olosuhdeselvitystä voi kuitenkin olla tekemässä lastensuojelun työntekijä. Miten erotatte totuuden niissä tapauksissa, joissa lapsen ja vanhemman kertomukset todellisuudesta poikkeavat merkittävästi toisistaan?

Olen itse Helsingissä työssä. Olosuhdeselvitykset hoituvat aivan muualla kuin lastensuojelussa. Tapaamisasiat eivät kuulu lastensuojeluun.

Jossakin lukee näin: 'Olosuhdeselvityksiä tekevät lähinnä lastenvalvojat, joiden työnkuvaan kuuluu myös lastensuojelun tehtävät. Lastenvalvojien työparina ovat lastensuojelun työntekijät.'

Olemme huomanneet, ettei tasapainoisen vanhemmuuden puute ja lapsen arjessa jatkuvasti läsnäoleva pelko kuulu lastensuojeluun. Sitä vastoin (ne, jotka epäilivät provoa jo etukäteen, varmasti uskovat saavansa vahvistuksen nyt) etävanhemman tekemät perättömien ilmoitusten tutkiminen huolellisesti kuuluvat. Kerran kysyin jälleen uudesta ilmoituksesta minkälaisia havaintoja itse lapsesta ilmoituksessa on ja mistä tasapainoisen kasvun ja kehityksen huolesta on kyse. Lastensuojelun työntekijä kommentoi kysymystä erittäin hyvänä ja 'eipä tässä kyllä lapsesta ole mitään'. Siitä huolimatta nämä ovat aina johtaneet huolelliseen vanhemmuuteni kyseenalaistamiseen ja yksityiskohtaisiin puhutteluihin. On äärimmäisen hankalaa puolustautua uskomattomilta väitteiltä, mutta ne riittävät kunhan mielikuvan rakentaja on taitava.

Ehkä jossain pikkukunnassa voi olla näin. Isosissa kapungeissa ei todellakaan. Olosuhdeselvitykset eivät ole edes sosiaalitoimen alla vaan käräjäoikeuksien. Myöskään tapaamisasioita ei ratkota lastensuojelussa. Jos lähivanhempi ei ole tyytyväinen lapsen oloihin etävanhemman luona, lähivanhempi muuttaa tapaamissopimusta joko lastenvalvojalla tai käräjäoikeudessa. Lastensuojelulla ei ole siihen osaa eikä arpaa. Lastensuojelu ei tsekkaa etävanhemman oloja eikä kirjoittele lastenvalvojalle tai käräjille suosituksia. Lastensuojelu ei toimeenpane tapaamissopimuksia eikä valvo niiden toteutumista. Jos lähi vieraannuttaa, käräjäoikeudesta voi etä anoa uhkasakon voinmaanlaittoa. Lastensuojelu ei puutu tässäkään asiassa. Olisi reilua, jos lastensuojelua ei syytettäisi huoltajien omista tapaamisriidoista, meille ne eivät kuulu.

Olet väärässä. Kuuluu lastensuojelun asiakkaaksi, kun lapsen fyysinen - tai psyykkinen terveys on uhattuna.

Vierailija kirjoitti:

Etävanhemmalla on narsistinen luonnehäiriö.

osaa se olla lähivanhemmallakin (ap). Meillähän on vain hänen kertomuksensa asiasta. Lähivanhempi on aitiopaikalla manipuloidakseen lapsen mielipidettä toisesta vanhemmasta  sekä tehdäkseen itsestään lapsen parhaan kaverin joka ostaa lapselle kaikki uudet pelit ja rensselit, eikä mitään lapselta koskaan vaadi. 

Avartaako näkökulmaa jos todetaan, että lähi on isä ja etä äiti?

https://www.lastensuojelu.info/lastensuojelun-perusta/lapsi-saa-osallis…

12-vuotias saa jo itse päättää. Sen varmaan tiesitkin?

Minulla on jo aikuiset lapset, mutta eivät hekään olisi halunneet isän luo. Mitä siinä lähinä pystyi tekemään kuin kannustamaan menemään. Teini-iässä 15-16 v molemmat vain päättivät katkaista välit etään. Molemmat halusivat muuttaa vuoroviikon, mutta isä ei siihen suostunut. Siksi näkivät ainoaksi mahdollisuudeksi kieltäytyä menemästä lainkaan.

Minähän tietysti sain kaikki huudot vieraannuttamisesta manupuloimiseen asti. Ristiriitaista, sillä minunhan etujen mukaista oli se, että lapset olisivat halunneet mennä isälleen. Mitä enemmän siellä olivat, sitä helpompaa oma elämäni olI.

Sääli, että lasten piti ottaa kovat keinot käyttöön, jotta tulivat kuulluiksi.