Lue keskustelun säännöt.
Onko joku joskus päässyt kroonisesta yksinäisyydestä ja sosiaalisesta väsymyksestä?
16.01.2021 |
Joskus on ollut olo, että on ollut elämässä jokin aito kontakti. Yleensä ihmisiin ei tunne ihmeempää yhteyttä. Se on melkein hämmentävää kun sellainen yhteyden tunne tulee johonkin, kun se on niin harvinaista. Yleensä sosiaalisuus maistuu samalle kuin ravintoarvoilta puutteellinen hiilarihöttö. Siitä tulee nopea energiabuusti mutta sitten väsyttää entistä pahemmin.
Tiedän että pitäisi olla sosiaalisempi että edes joskus tapaisi sellaisiakin ihmisiä joiden kanssa tulee hyvin toimeen, mutta miten siinä voi onnistua jos ei yleensä pätkääkään kiinnosta?
Olen myös miettinyt voisiko minulle sopia jokin muu tapa olla sosiaalinen kuin keskusteleminen, koska keskustelut ovat kaikkein vaikeimpia ja minusta tuntuu että sosiaaliset ongelmani ovat alkaneet siinä iässä kun ihmiset rupeavat lähinnä keskustelemaan. Kuitenkin jonkun kanssa jonka kanssa olen tullut toimeen on ollut myös aika pitkiä keskusteluja.
Kommentit (4)
Itse olen huomannut että minulle parhaiten sopii tapaaminen jonkin tekemisen parissa ja pidemmällä kaavalla ja harvemmin. Esimerkiksi kerran kuussa käydä jonkun kanssa ostoksilla ja syömässä ja istua iltaa.
En soittele ja en juurikaan viestittele kenenkään kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä sinulle sopisi harrastus, jossa yhteys tapahtuu sen tekemisen kautta? Vaikka seinäkiipeily, jossa toinen kiipeää ja toinen varmistaa. Tai jokin järjestötyö?
Vierailija kirjoitti:
Itse olen huomannut että minulle parhaiten sopii tapaaminen jonkin tekemisen parissa ja pidemmällä kaavalla ja harvemmin. Esimerkiksi kerran kuussa käydä jonkun kanssa ostoksilla ja syömässä ja istua iltaa.
En soittele ja en juurikaan viestittele kenenkään kanssa.
Joo tää on se juttu. Itselle tulee huono olo siitä jos vaan nopeasti piipahtaa. Harmi että kaikki ei ymmärrä.
Nyt koronan aikana olen päässyt eroon ja on helpottanut kun kaikki muutkin ovat karanteenissa.