Lue keskustelun säännöt.
Voi että mun mies on ovela kuin kettu.
21.05.2009 |
Olen ollut monta päivää sairaana ja tietysti kotiäiti hoitelee lapset sairastellessakin. Mies tietää tilanteen ja kuvittelin tietty eilen, että aah, nyt pääsen lepäämään, kun miehellä monta vapaapäivää edessä. Ja vielä mitä! Lähti eilen isälleen korjaamaan jotain, kun oli välttämätön pakko. 22 soittelin, että aikooko tulla kotiin, että pääsen nukkumaan rauhassa lapsien yöjuoksuista välittämättä. Noh, "katsotaan yksi elokuva tässä". Laitoin nukkumaan ja heräsin tai mies herätti minut, kun kävi ilmoittamassa että menee vielä "jaskalle" ja koska lie sieltä sitten kotiutui. Itse muun sairastelun lisäksi tulin yöllä vielä polttavaan vatsatautiin ja kuitenkin jouduin aamulla 7 nousemaan ylös. Mies nukkui krapulassa 10 ja nyt viimein on lasten kanssa ulkona, jotka kuitenkin itse jouduin huolehtimaan ensin sinne ja ujuttamaan miehelle eli menin ulos lasten kanssa ja tulin sitten sisään yksin ja jätin lapset miehen kanssa.
Ja tietty tulin tänne valittamaan nyt, kun niin suututtaa. Aina kun satun miehen vapaalla olemaan kipeä, ei kyllä tarvitse kuvitellakaan, että minun lepo olisi tärkeämpää kuin miehen rentouttava olutbäkki...
Kommentit (40)
Ei katso minuun eikä paljon puhukaan. Kysyin, että onko eilen tapahtunut jotain "muutakin", kun on noin välttelevä käytös. Ja "annoin" nukkuakin pitkään. Miehen mielestä hän ei saanut nukkua tarpeeksi rauhassa, koska minä kävin mölyämässä koko ajan oven raossa. Kävin kerran hakemassa 3-vuotiaan pois huoneesta ja sitten puoli 10 kävin kysymässä, koska nousee ylös, että itse pääsen lepäämään.
Nyt tulee siis tuota käänteispsykologiaa vai miksi tuota kutsuisi. Esittää siis asiat niin, että HÄN saa olla pahantuulinen, koska MINÄ olen aiheuttanut tilanteen. Tuuminkin vaan, että noh sehän on oma tyhmyys, jos on pakko mennä juomaan niin paljon että on krapula ja kaikki suunnitellut hommat menee lyttyyn. Mitähän seuraavaksi, tuleeko pyytelemään anteeksi vai alkaakohan vielä jokin syyllistyslitania, joka päätyy siihen että kun ei saa päivittäin seksiä niin on pakko juoda joka viikonloppu... ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
takaisin kakkkuja vääntämään ja heittelemään hiekkaa muiden rattaisiin.
Mies on itsekeskeinen, itsekin sen myöntää ja aina aikoo muuttua edes vähän. Mutta eipä tuo taida muuttua. Ei ole montakaan päivää, kun puhuin miehelle siitä, että on kauheaa kun itse en voi viime kädessä luottaa yhtään omiin lähimpänä oleviin "turvaverkkoihin" eli mieheen ja omiin vanhempiin tai appivanhempiin. Jos siis tulee tilanne, että tarvitsee oikeaa apua, ei sitä onnistu kuitenkaan saamaan. Niin kuin nyt, kun sairastaa. Kaikki haihtuvat kuin pierut saharaan, miestä myöten, aina. Eikä tässä mitään kovin nuoria olla, kun kohta 40 on molemmilla mittarissa. En vain jaksa aina vääntää joka asiassa, kun yritän kuitenkin lasten vuoksi edes jonkin sovun pitää yllä.
Mies on alkoholista oppinut sen mallin kotoa, että viikonloppu ja vapaa tarkoittaa alkoholin avulla rentoutumista. Paljon tästä puhuttiin, ennen kuin lapsia saimme. Kun on molemmilla samaa taustaa, ettei sitä kyllä ikinä halua omille lapsilleen samanlaista. Nyt kun on lapsia, olen vain minä, joka ei tuota samaa tuo tähän perheeseen. "ja johan tuota nyt yhdet saunaoluet saa viikossa ottaa" Yksi olut on tietysti vähintään 6-bäkki, korkeimmillaan 24 laatikko viikossa. Kun tietäisi, että ottaisi vaan tuon yhden.
Viikot meneekin samaa rataa. Viikolla mies on väsynyt, kun käy työssä. Torstai-iltana alkaa virkistyä. Perjantaina tulee "ruokakaupan" kautta kotiin. Tuo paaaljon herkkuja minulle ja lapsille. Hyräilee, touhuilee lasten kanssa, lässyttää minulle. Ja tiedän tuosta mielistelevästä käytöksestä, että ruokakaupasta on tarttunut jotain muutakin kuin sinistä maitoa mukaan. Sitten jos kysyn suoraan, että ostitko olutta. "on niitä viime viikoltakin jäljellä" Voi olla yksi tölkki jossain. Mutta tämä vastaus siis kattaa sen lisäksi ostetun, minkä myös aikoo illan mittaan tuhota. Ja kysymiseni aiheuttaa sen, että mies menee ensin napista vääntäen pahalle tuulelle. Alkaa tiuskia, äyskiä, kävellä hermostuneesti. Sitten käyttää esittää ikään kuin minun toimintani ja kyselyni olisi aiheuttanut sen, että häntä vituttaa niin paljon, että on pakko juoda. Eikö olekin mainiota... ;) Juomista ei siis aiheuta hänen joka perjantai ostamansa olut, vaan se että kun tulee sen oluen kanssa kotiin ja minä menen siitä kyselemään...
No joo, tiedän systeemit ja useimmiten vältänkin puhumasta mitään. Annan vain äijän hyristä ja painua muualle lipittämään vaahtopäitään. On se vaan, että itse tunnen mieheni noin hyvin ja ennalta-arvaan asiat. Mies taas ei tunne ja osaa lukea minua lainkaan, mistähän sekin johtuu. ap
Olisi hyvä sanoa miehille sanallisesti nuo asiat ja etukäteen, pyytää apua mieheltä lasten hoitoon ja lepoon. Ei ajatella vain yksin. Muuten mies luulee että on loma edessä, jotkut eivät tajua itsenäisesti asioita. Lisäksi ehkä mummon apu tai muu täti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun miehellä on ketunhäntä kainalossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieslapsia,
Kyllä isän tehtävät on samoja kun äidinkin, tulee tasapainoisia muksuja. Ite vein esikoisen jo 2 viikon ikäisenä viikonloppuisin kärrykävelylle että vaimo sai levätä, tissiltä nappasin vaivan vaipan vaihtoon, ja vaatteet päälle, kärryttelyä piha piirissä niin kauan kun vauva nukkui, joskus meni pari kolme tuntia, mutta kyllä se vaimon tarvitsee saada niitä vapaa hetkiä, viikolla oli tietty hankalaa kun kävin töissä, ja hoidin kaupat, ja ruoat tai siivous.
10 vuoteen en juonut alkoholia, tai nähnyt kavereita
2 lasta
tietysti kotiäiti hoitelee lapset sairastellessakin
Miten niin tietysti? Mikä vi ttu teitä naisia oikein vaivaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisi hyvä sanoa miehille sanallisesti nuo asiat ja etukäteen, pyytää apua mieheltä lasten hoitoon ja lepoon. Ei ajatella vain yksin. Muuten mies luulee että on loma edessä, jotkut eivät tajua itsenäisesti asioita. Lisäksi ehkä mummon apu tai muu täti.
Pyytää apua lasten hoitoon? Mikä ihmeen äidin pikku apuri lasten ISÄ on? Ei jumalauta mä en kestä teitä äitejä.
Vierailija kirjoitti:
Kuule ap, olen ihan oikeasti pahoillani sinun puolestasi. Tiedän myös miltä sinusta tuntuu, sillä miehelläni on kovasti noita samoja piirteitä.
En uskalla koskaan luottaa siihen, että aamulla saisin nukkua pidempään. Olen siis aina valmiina, sairas tai terve, väsynyt tai virkeä. Vaikka olisimme sopineet, että on minun vuoroni nukkua aamulla pidempään niin ei se mitään merkitse. Jos hän haluaa jäädä lorvimaan sänkyyn, niin hän jää. Sopimuksista viis.
Usein myös tulee jotain kovin tähdellistä, mitä pitää tehdä. Yllätän hänet kuitenkin surfaamasta netissä, katsomassa leffaa tms.
Minä olen meillä hereillä klo 6-23. Tänä aikana hoitelen useamman lapsen kouluun, teen kotityöt, hoidan työasiat, kaupassakäynnit, autan lasten läksyt ja harrastukset. Mies kun tulee töistä lösähtää tuoliin, käy valmiiseen pöytään, viettää illan telkkarin edessä.
Olen ajatellut, että lapset kasvavat ja oppivat kyll
Unohdit mainita, että et käy töissä ja mies tuo elannon. Mitäs pienistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menehän nyt takaisin keittiöön siitä.
Näin 16 vuotta myöhemmin, kai jätit tuollaisen vätyksen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoitko ei? Että ei käy että menet minnekään, muuta kuin lasten kanssa. Kunnon riita joka kerta että mies oppii!
Miehet haluaa lapsen samalla tavalla kuin pienet lapset haluaa koiranpennun.
Voi kun olisi kiva tietää, miten Ap:lle kävi. Mutta eihän kukaan muista 16 vuoden takaisia aloituksiaan. Se on harmi.
Vuoroviikoin isälleen opettaa kummasti miehelle vastuuta. Eroaminen ei tarkoita että revitään lapset kodistaan vaan että heillä on 2 kotia
mistä hiekkalaatikolta olet moinen lapsellisuuden löytänyt?
Taitaa olla k**päisyyden lisäksi myös lapsellinen, narsistinen ja alkoholiongelmainen?