Itse olen syrjäytynyt ja epäonnistunut, pikkusisko erittäin menestynyt.
Miten voikaan olla päinvastaiset tilanteet?!
Mä en yrittämällä työllisty enkä koskaan ikinä pääse mihinkään kouluun.
Pikkusisko pääsi heti yliopistoon, valtava verkosto, pippaloita joka viikko, 3-4 työpaikkaa. Kaikki vaa tulvii hänen elämäänsä.
Kellään selitystä tälle? Itse olen 30v ja äärimmäisen syrjäytynyt.
Kommentit (19)
Minkälaisia olitte lapsena/nuorena? Näkyikö erot jo silloin arvosanoissa tai kaverimäärissä?
Toiset tekee hommia asioiden eteen ja toiset ruikuttaa, kun ei ole saavuttanut mitään.
Mulla vähän sama paitsi kyse on suvusta.
Meidän suvussa ei ole yhtäkään maisteria huonommalla koulutuksella. On johtajia, lääkäreitä, yrittäjiä, opettajia, insinöörejä ja ties mitä.
Sitten olen minä. Keski-ikäinen mies, joka asuu yksiössä ilman työtä ja koulutusta.
Ehkä mut vauvana annettiin väärään sukuun. Ei tätä epäonnistumista ja eroa voi muuten selittää,
Vierailija kirjoitti:
Mulla vähän sama paitsi kyse on suvusta.
Meidän suvussa ei ole yhtäkään maisteria huonommalla koulutuksella. On johtajia, lääkäreitä, yrittäjiä, opettajia, insinöörejä ja ties mitä.
Sitten olen minä. Keski-ikäinen mies, joka asuu yksiössä ilman työtä ja koulutusta.
Ehkä mut vauvana annettiin väärään sukuun. Ei tätä epäonnistumista ja eroa voi muuten selittää,
Oliko sun vaikeeta löytää asuntoa?
Vierailija kirjoitti:
Hän on nähnyt vaivaa ja edistänyt omaa elämäänsä. Sinä et.
Aika karu kommentti. Aloituksestahan selviää, että yritetty on.
Valitettavasti kaikilla ihmisillä ei käy niin hyvin, vaikka kovasti yrittäisikin. Ja lopulta jatkuvat epäonnistumiset lannistavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän on nähnyt vaivaa ja edistänyt omaa elämäänsä. Sinä et.
Aika karu kommentti. Aloituksestahan selviää, että yritetty on.
Valitettavasti kaikilla ihmisillä ei käy niin hyvin, vaikka kovasti yrittäisikin. Ja lopulta jatkuvat epäonnistumiset lannistavat.
Olisi mielenkiintoista tietää millaista se yrittäminen on ollut. Yksi kaverini lähettää samaa vakio hakemustaan joka paikkaan ja valittaa kun ei saa töitä vaikka kuinka hakee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän on nähnyt vaivaa ja edistänyt omaa elämäänsä. Sinä et.
Aika karu kommentti. Aloituksestahan selviää, että yritetty on.
Valitettavasti kaikilla ihmisillä ei käy niin hyvin, vaikka kovasti yrittäisikin. Ja lopulta jatkuvat epäonnistumiset lannistavat.
Kiitos että puolustit minua. Nimenomaan kun en muuta tee kuin yrittää!! Kait se on myös valinnoista ja tuurista kiinni.
Onni/epäonni usein kumuloituu. Kun kerta olette sisaruksia, elämän alkuosa on teillä ollut varmaan samankaltainen, ja jossain vaiheessa "tiet" ovat lähteneet eri suuntiin. Pärjääminen on tuottanut lisää pärjäämistä ja päinvastoin.
Minulla oli aika kaamea lapsuus, epävakaa perhe-elämä, mt-ongelmia ja muuta, mutta heti kun aloin ottamaan koulun vakavasti lukiossa, kaikki alkoi kääntyä parempaan. Nykyään menee oikein hyvin. Tietysti muukin asia kuin koulu voi toimia katalysaattorina.
Pikkusisko jopa nauraa sille ettei sen tartte ees yrittää kun saa kaikki työpaikat. Se kuulemma laittaa työhakemuksetkin läpällä ja huolettomasti. Soittamalla pääsee paikkaan kuin paikkaan.
Mulla menee puol päivää kun tutustun yritykseen, tavotteisiin, kirjoittamiseen. Täysin turhaa!
Meillä muuten sama, paitsi toisinpäin, minä olen se luuseri ja isosisko menestynyt.
Miksi et käy korottamassa yo-arvosanoja?
Vierailija kirjoitti:
Pikkusisko jopa nauraa sille ettei sen tartte ees yrittää kun saa kaikki työpaikat. Se kuulemma laittaa työhakemuksetkin läpällä ja huolettomasti. Soittamalla pääsee paikkaan kuin paikkaan.
Mulla menee puol päivää kun tutustun yritykseen, tavotteisiin, kirjoittamiseen. Täysin turhaa!
Pyytäisin tuossa tilanteessa siskolta apuja hakemuksen tekoon, hän ilmeisesti osaa sen homman.
Isosiskoni on älykäs. Kirjoitti monta L:ää. Minä kirjoitin keskinkertaisesti. Sain maisterin paperit pari vuotta sitten ja siskoni ei ole saanut edes kandia kasaan. Aina se taustatyö ei näy ulospäin, vaan muut näkevät sen menestymisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän on nähnyt vaivaa ja edistänyt omaa elämäänsä. Sinä et.
Aika karu kommentti. Aloituksestahan selviää, että yritetty on.
Valitettavasti kaikilla ihmisillä ei käy niin hyvin, vaikka kovasti yrittäisikin. Ja lopulta jatkuvat epäonnistumiset lannistavat.
Olisi mielenkiintoista tietää millaista se yrittäminen on ollut. Yksi kaverini lähettää samaa vakio hakemustaan joka paikkaan ja valittaa kun ei saa töitä vaikka kuinka hakee.
Ja ap sanoo että ei pääse mihinkään kouluun. Oikeasti? Ei mihinkään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla vähän sama paitsi kyse on suvusta.
Meidän suvussa ei ole yhtäkään maisteria huonommalla koulutuksella. On johtajia, lääkäreitä, yrittäjiä, opettajia, insinöörejä ja ties mitä.
Sitten olen minä. Keski-ikäinen mies, joka asuu yksiössä ilman työtä ja koulutusta.
Ehkä mut vauvana annettiin väärään sukuun. Ei tätä epäonnistumista ja eroa voi muuten selittää,
Oliko sun vaikeeta löytää asuntoa?
Tämä on vuokra-asunto. Melko helposti löysin.
Hän on nähnyt vaivaa ja edistänyt omaa elämäänsä. Sinä et.