Uusperheiden vanhemmat - Kuinka paljon te ajattelette lasten kannalta asioita?

Väitän, että tämä on ongelma erityisesti naisille, joiden itseluottamus on huono ja jotka kaipaavat kovasti miestä vierelleen itseään tukemaan, eivät osaa olla yksin. Uskon, että aika moni tunnistaa tällaisen naistyypin. 

Olipa uusi ja erilainen aloitus. Pitääkin jäädä oikein seuraamaan mitä uutta se tuo mukaan.

Ps. lapsia tehdään aina silkkasta itsekkyydestä.

Joku perheterapeutti sanoi joskus, että uuteen suhteeseen suinpäin syöksyvä vanhempi ei muista, että lapsihan ei ole rakastunut. Vanhempi voi olla korviaan myöden rakastunut, mutta lapselle se hänen kotiinsa muuttava tyyppi on ventovieras. 

Jos lapsia tekee, pitää niistä huolehtia eikä pakottaa mukaan uusperhekuvioon.

Saa sanoa ääneen ja samaa paheksuntaa saa lukea palstalla lähes joka päivä.

Luuletko olevasi eka, joka paheksuu nykyajan vanhempia?

Paljon. En esim. muuttanut lapsen kanssa miehen luo asumaan, vaan jatkoimme asumista omassa kodissamme. En myöskään halunnut lisää lapsia .

Vierailija kirjoitti:

Paljon. En esim. muuttanut lapsen kanssa miehen luo asumaan, vaan jatkoimme asumista omassa kodissamme. En myöskään halunnut lisää lapsia .

Ja siltikin me olemme perhe. Emme vain elä tätä perhettämme sen yleisen normin mukaan mikä on tänne luotu.  20 vuotta on näin nyt menty, lapsikin tosin jo muuttanut omilleen.

Erosin kolme vuotta sitten. Muutin 1 km päähän, lasten takia, jotta kaikki muu säilyy ennallaan. Koulut jne ei muutu.

Seurustelen, mutta meille ei muuta kukaan asumaan, enkä minä muut minnekkään ennen lapsia. Tämä on minun lapsien koti, eikä tähän sotketa muita. Ehdin sitten parin vuoden päästä muuttaa seurustelemaan kun nuorempi lapsikin lähtee opiskelemaan.

En usko tasapuoliseen uusperheeseen. Karhunpalvelus.

No ei ne kyllä lapsia ajattele, ihan kauheisiin tilanteisiin lapset joutuu. Näin siis suurimman osan kohdalla, toki poikkeuksia on. Työskentelen eroperheiden kanssa joten kokemusta on.

Ajateltiin lasten kannalta kun ostettiin iso talo johon mahtuu miehen lapset omiin huoneisiinsa silloin kun meidän luona ovat. Ajateltiin myös sillä tavalla, että meille ei jää nyt tämän talon hankinnan, ja elareiden, sekä meillä tapahtuvan lasten elatuksen jälkeen juuri rahaa ollenkaan "toteuttaa itsejämme", vaan se oma kiva otetaan muualta. Sen verran ajateltu myös, että täällä(paikkakunta, talo) asuttaan ainakin siihen asti että lapset ovat aikuisia. Ja sillä tavalla että lapset ovat tervetulleita myös silloin kun ei ole sopimuksessa määrätty aika. Sekä niin että käydään lasten isän puolen sukulaisilla, että heillä säilyy yhteys tämän puolen sukuun. Myös niin että epäsäännöllistä 3-vuorotyötä tekevä isä, joka lisäksi opiskelee, pystyy viettämään sopimuksessa kerrotun ajan lastensa kanssa, vaikkakaan ei sillä tavalla kuin äiti olisi halunnut.

Koemme molemmat että teemme aivan tarpeeksi, ja se mitä tämän kaiken ulkopuolelle jää, on meidän ikioma asiamme, eikä kuulu ulkopuolisille ihmettelijöille, lasten toiselle vanhemmalle, yhteiskunnalle, eikä edes lapsille pätkän vertaa.

Paljon. Lapset asuvat isänsä, hänen vaimonsa ja isän puoleisten sisarusten kanssa koska haluavat. Ovat olleet samassa päiväkodissa ja koulussa koko ajan ihan viime syksyyn asti jolloin muuttivat tuohon minun lähelläni olevaan kouluun ja tarkoitus on nyt piakkoin että muuttavat minun luokseni asumaan ja alkavat tavata isäänsä joka toinen viikonloppu. Minun suuntaani säännölliset tapaamiset eivät ole oikein järjestyneet koska lapset ovat olleet vielä niin pieniä ettei olla haluttu vaihdella vaan että heillä on yksi koti eivätkä lapsetkaan ole sitä halunneet. Nyt kun ovat n. kymmenen ikäisiä niin ovat jo tulossa minulle, ymmärtävät isänsä tapaamisen ja ovat läheisiä minullekin kuten isälleen ja sisaruspuolilleen vaikken ole heitä jatkuvasti tavannutkaan enkä vauvavaiheen jälkeen edes vakituisesti hoitanut. Heidän asioitansa olemme tietenkin isänsä kanssa yhdessä miettineet ja sopineet, kysyneet myös lasten mielipiteitä yksinkertaisesti mutta myös sanelleet jos on ollut liian vaikea asia tai lapset eivät ole ymmärtäneet omaa parastaan. Lasten ehdoilla ollaan edetty, ikävä on kyllä kova. 

Vierailija kirjoitti:

No ei ne kyllä lapsia ajattele, ihan kauheisiin tilanteisiin lapset joutuu. Näin siis suurimman osan kohdalla, toki poikkeuksia on. Työskentelen eroperheiden kanssa joten kokemusta on.

Tuskin nämä samat vanhemmat on paljon ajatelleet siinäkään vaiheessa, kun niitä lapsia on tehty. Vai onko sinulla paljonkin kokemuksellista vertailupohjaa millaista näiden elämä olisi, jos vanhemmat eivät olisi eronneet?

Oma ex otti heti uuden, ja tottakai lapset vedettiin siihen heti mukaan, myös tämän uuden naisen lapset. Minä olin tietysti vaan se katkera ex, kun en asiasta ilahtunut. No, tuota onnea ei kauaa kestänyt ja taas joutui lapset eron kokemaan. Ja ex edelleen romuna kaikesta, kun ei nyt löydäkään ketään tilalle. Ja lapset kärsii. Minä olen tämän 2 vuotta ollut ihan tyytyväisenä sinkkuna. En edes kaipaa ketään tähän. Suhteeseen voin joskus ryhtyä, mutta ihan helposti en ketään tähän asumaan ota. Mulla on nyt oma koti ja tästä en lähde. Ja lapsellista miestä en myöskään huoli, riittää omat lapset, jos enemmän niitä olisin halunnut, niin oisin tehnyt itse. Minulla on kyllä seksisuhde, tavataan silloin kun lapset on isänsä luona.

Vierailija kirjoitti:

Ajateltiin lasten kannalta kun ostettiin iso talo johon mahtuu miehen lapset omiin huoneisiinsa silloin kun meidän luona ovat. Ajateltiin myös sillä tavalla, että meille ei jää nyt tämän talon hankinnan, ja elareiden, sekä meillä tapahtuvan lasten elatuksen jälkeen juuri rahaa ollenkaan "toteuttaa itsejämme", vaan se oma kiva otetaan muualta. Sen verran ajateltu myös, että täällä(paikkakunta, talo) asuttaan ainakin siihen asti että lapset ovat aikuisia. Ja sillä tavalla että lapset ovat tervetulleita myös silloin kun ei ole sopimuksessa määrätty aika. Sekä niin että käydään lasten isän puolen sukulaisilla, että heillä säilyy yhteys tämän puolen sukuun.

Myös niin että epäsäännöllistä 3-vuorotyötä tekevä isä, joka lisäksi opiskelee, pystyy viettämään sopimuksessa kerrotun ajan lastensa kanssa, vaikkakaan ei sillä tavalla kuin äiti olisi halunnut.

Avaatko tuota vähän lisää?

Vierailija kirjoitti:

Luuletko olevasi eka, joka paheksuu nykyajan vanhempia?

Ainahan niitä on paheksuttu, nykyajan määre vaan vaihtelee.

Ap:lle että mietin paljonkin. Ei me tosi olla mikään oikea uusperhe, miehellä lapset vuoroviikoin ja ei asuta yhdessä koska todellakin ajattelen asiaa lasten kannalta. Mä en jaksaisi vuoroviikoittaista sotkemista ja lasten valvomista etteivät hajota mitään tai tapa itseään. Enkä sillä tavalla ole lapsirakas että jaksaisin lähteä muokkaamaan meidän nyt ihan toimivaa dynamiikkaa ja myönnän sen. Lisämausteen tähän tuo näiden lasten äiti, jolle ei jakseta antaa enempää kuviteltuja syitä alkaa hankalaksi. Välit lapsiin on hyvät, pidän heistä ja he minusta.

Luultavasti muutetaan sitten kuitenkin vasta yhteen, kun lapset on ainakin vähän vanhempia (no, todennäköisesti sitten kun ensimmäinen jo opiskelee ja toinen on teini). Myös miehelle tämä järjestely on täysin ok, ollaan tultu yhdessä tuumin siihen tulokseen että koska hänellä on vakiintunut perhe-elämisen ja lastenkasvatuksen asenne ja elämäntyyli on hallussa ja minulla ei, ei hämmennetä lapsia ja parisuhdettamme että alettaisiin leikkiä mitään uusperhettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei ne kyllä lapsia ajattele, ihan kauheisiin tilanteisiin lapset joutuu. Näin siis suurimman osan kohdalla, toki poikkeuksia on. Työskentelen eroperheiden kanssa joten kokemusta on.

Tuskin nämä samat vanhemmat on paljon ajatelleet siinäkään vaiheessa, kun niitä lapsia on tehty. Vai onko sinulla paljonkin kokemuksellista vertailupohjaa millaista näiden elämä olisi, jos vanhemmat eivät olisi eronneet?

Tässä kommentissa ei ole päätä eikä häntää. Oma tyhmyys vaan näkyy.

Uusperheet toimii harvemmin. Omat lapset ovat aina edellä sen toisen lapsia. =Ristiriita.

Eihän se ole pelkästään yksinhuoltajien ja uusperheiden ominaisuus, vaan ihan "ydinperheetkin" tekevät sitä. Ainakin ne ailahtelevien vanhempien vetämät, ja sellaisten joilla ei ole vakituista työpaikkaa. Muutetaan Suomussalmelle kun löytyi halpa kämppä, asutaan siellä vuosi kaks ja tullaan takaisin kun eihän siellä korvessa voinut elää kun Alkokin oli niin kaukana. 

Mun mielestä ihmisiltä muutenkin puuttuu kyky asettua toisen asemaan nykyään.