Isovanhemmat eivät halua nähdä lastenlasta koronan takia.
Isovanhemmat ovat viimeksi nähneet nyt 1,5 vuotiasta lastamme alkusyksystä. Vähän harmittaa tämä tilanne, vaikka toki ymmärrän varovaisuuden. Asumme pk-seudulla, mutta emme käy missään (olemme etätöissä, tilaamme ruoat netistä jne), minkä olemme kertoneet isovanhemmille. He asuvat keskisuuressa kaupungissa ja tapaavat siellä sukulaisiaan, käyvät kaupassa jne. En ihan ymmärrä heidän logiikkaa tässä asiassa...Meille on tulossa vauva keväällä, ja mietin, tulevatko häntä katsomaan ollenkaan. Eivät muutenkaan ole oma-aloitteisesti yhteydessä, vaan koitamme heille itse soitella edes silloin tällöin. Aikaisemminkin olemme nähneet melko harvoin. Melkein tuntuu, kuin korona olisi nyt hyvä tekosyy pitää etäisyyttä.
Onko muilla kokemuksia tällaisesta ja miten suhtaudutte tilanteeseen? Miten teillä muilla isovanhemmat ovat toimineet näin korona-aikana lastenlasten näkemisen suhteen?
Kommentit (52)
Korona on hyvä syy. Ei sitä ehkä kannata sen enempää ihmetellä. Noin se on meilläkin pk-seudulta kun ollaan, niin muualla asuva serkku pyysi muut kylään ja ilmoitti niille muille, ettei nyt tilanteen vuoksi meitä kutsu. 🤔😅😅😅
Ajatteli varmaan, että jos on meihin suoraan yhteydessä, niin saatetaan tartuttaa tauti puhelimen kautta.
Ihmiset menee sekaisin. Ei kaikki. Jotkut menee.
Kyllä ne toipuu kai joskus.
Vierailija kirjoitti:
Korona on hyvä syy. Ei sitä ehkä kannata sen enempää ihmetellä. Noin se on meilläkin pk-seudulta kun ollaan, niin muualla asuva serkku pyysi muut kylään ja ilmoitti niille muille, ettei nyt tilanteen vuoksi meitä kutsu. 🤔😅😅😅
Ajatteli varmaan, että jos on meihin suoraan yhteydessä, niin saatetaan tartuttaa tauti puhelimen kautta.Ihmiset menee sekaisin. Ei kaikki. Jotkut menee.
Kyllä ne toipuu kai joskus.
Ni, sulla on oikein mestaritonttu serkkuna. 🤣
Meillä ollaan nähty isovanhempia ihan normaalisti eli lähes joka päivä. Lapset ovat usein myös yötä mummulassa.
Mä uskon, että oikeasti vaan pelkäävät koronaa. Se, että asutte pääkaupunkiseudulla ja teillä on pieni lapsi, on heille hälytysmerkki. Ehkä he uskovat, että pääkaupunkiseudulla saa helpommin tartunnan, ja usein lapsiperheet eivät pysty eristäytymään kunnolla, lapset tapaavat toisiaan päiväkodissa tai kavereita vapaa-ajalla jne. Se ei tietenkään välttämättä ole totta teidän perheen osalta, mutta mielikuva riittää pelotteeksi.
Jos ovatkin nähneet tuttaviaan omalla paikkakunnalla, niin ehkä sellaisia, joilla ei ole pieniä lapsia -> riski tuntuu pienemmältä, ja voivat myös luulla, että omalla paikkakunnalla ei koronaa ole.
Vierailija kirjoitti:
Samaan tyyliin kuin teillä. Kuunnellaan harmittelua kun ei voi nähdä. Kuitenkin itse kierteleevät kaupat, naapurit ja serkun kummin kaiman mökkitalkoissa.
He saavat elää ihan kuten haluavat ja nähdä ketä haluavat.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut isovanhemmat vaan ovat surkeita. Eipä sille mitään mahda. Yhtään ottamatta kantaa koronatilanteeseen.
Sama se on vanhemmissakin; jotkut ovat surkeita. Meitä on monenlaisia, niin vanhempioa kuin isovanhempiakin.
Yhteyttä voi pitää netinkin avulla. Itse en juurikaan ole tavannut lastenlapsia korona-aikana työni takia, mutta yhteyttä kyllä on pidetty. Tämä ketju antaa lohtua minun kaltaiselleni mummille, joka kyllä välittää, mutta tapaamisia on vain muutama vuodessa välimatkan ja töiden vuoksi. Kesällä käymme lapsenlapsen rippijuhlassa ja tapaamme jälkikasvuamme, jos tilanne sallii.
Viittasin työhöni ja olen hoivakodissa hoitajana - en kestäisi tilannetta, jos tartuttaisin asukkaita. Joku kommentoi tavanneensa lastenlapsia, vaikka kuuluukin riskiryhmään - ajatelkaa, miltä niistä pienitä tuntuisi, jos tietäisivät tartuttaneensa teidät- huono omatunto seurasi koko elämän.
No voihan pölvästit. Tuo, että isovanhempia ei pidä tavata pandemian aikana on ihan virallinen suositus. Koronanko te niille vanhuksillenne haluatte, kun ei muuten eroon pääse.
Meillä käytiin mummolassa (asumme PKS, kävimme toisessa isossa kaupungissa) kesällä, kerran. Viime maaliskuun jälkeen ainoa kerta, kun mummo on tavannut lapsenlapsia. Itsekin olen riskiryhmää, samoin mummo, monestakin eri syystä. Kesällä tilanne oli hetken niin rauhallinen, että uskaltauduimme matkaamaan junalla. Sen jälkeen emme ja mummo on ollut täyskaranteenissa maaliskuusta lähtien. Ei käy vielä hermoille, kertoi juuri äsken. Juttukavereita alkaa puuttua eikä aina jaksaisi katsoa TV:ta, mutta muuten hän kertoo ajattelevansa vain kaikkien terveyttä ja noudattavansa ohjeita. Kaikesta päätellen noudattaakin, joskus ehkä liiankin hyvin. Lapset ymmärtävät jo tämän vallan hyvin, vaikka haluaisivatkin kovasti jo tavata (samoin tietysti mummo). Mitäpä tässä, molemmissa kaupungeissa on nyt aika paha tartuntatilanne, joten olemme kotioloissa edelleen eikä tee heikkoakaan. Käymme ulkoilemassa, luemme, pelaamme korttia ja lautapelejä, ompelemme ja askartelemme, laitamme ruokaa - ainakin tänään. Huomisesta ei tiedä vielä kukaan. ;)