Muistin juuri kuinka raportoin yläasteella isäni väkivaltaisuudesta terkalle eikä mitään tapahtunut

Tämä tapahtui vuosituhannen vaihteessa. Olin vaikea teini ja vanhempani kurittivat minua toisinaan vielä silloinkin. Ysillä aloin
lopulta kärsiä kovasta ahdistuksesta. Muistan, kuinka kävin terkkarilla ja kerroin kuinka isäni oli taas lyönyt ja kuinka minua ahdisti. Lopputuloksena jouduin psykologille. Kerroin samasta myös psykologille ja koululääkärille eikä edelleenkään isääni otettu edes yhteyttä. Ei lasua, ei poliiseja, ei mitään.

Jotenkin tajuan vasta nyt, että se mitä minulle tapahtui, ei ollut ok eikä minun omaa syytäni. Näitä mörköjä vastaan on joutunut taistelemaan rutkasti omia lapsia kasvattaessa.

Kovin erilaisessa maailmassa saavat omat lapseni kasvaa, onneksi!