Lue keskustelun säännöt.
Mies ei hoida vauvaa
14.01.2021 |
Miten saada mieskin hoitamaan vauvaa?
Ei vaihda vaippaa, ei sylittele, alun innostuksen jälkeen ei käy enää vaunuilemassa.. Lista on, loputon. Kahden käden sormilla laskettavissa kuinka monta vaippaa hän on vaihtanut. Syliin ei oma-alotteisesti ota vauvaa, vaan minä vien vauvan hänen syliinsä. Syyllistää minua jos kaipaan omaa aikaa. Kaupastakin aina hätäilee äkkiä kotiin hoitamaan vauvaa. Ei oikeen ymmärrä että tarvin omaa aikaa jotta jaksan tätä arkea.
Hän käy töissä, ja on sitä mieltä että hänen ei tästä syystä tarvi kotona tehdä mitään.
Luulen että hänenlaisia miehiä on varmasti liuta, mutta ei se silti tee tuosta käytöksestä hyväksyttävää.
Toinen ongelma on, että hän haluaisi seksiä nykyään usein, kun ei ole enää raskausmaha tiellä. Minulla taas ei oikein kiinnosta, kun käyttäytyy niin huonosti, ja ei kyllä oikeen ole aikaakaan siihen. Hän ei huomioi minua paitsi sillon kun haluaisi panna.. Tosi kiva. Kuulemma käyn vieraissa kun en anna, jaa missähän vaiheessa ehtisin käymään?!
En haluaisi erota vauvavuonna, mutta miehen käytös on todella törkeää.
En halua avautua tästä kellekkään tutulle, koska olen huono puhumaan murheistani. Miehen äiti aina kysyy miten meillä menee, mutta en kehtaa hälle valittaa.
Onko mitään vinkkejä?
Kommentit (650)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurkul kirjoitti:
Lastenhoito ja synnyttäminen on naisten hommia! Siinä vaiheessa mies on jo työnsä tehnyt!
Sitten on ihan normaalia ja hyväksyttävää, että nainen haluaa eron.
tietysti on
Soisin toki että naiset kertovat aikeistaan rehellisesti:
Kun olet tehnyt haluamani määrän lapsia, tulen jättämään sinut ja jäät maksajan rooliin. Yhtäkään päätöstä et lastesi elämään tule tekemään ja jos yrität, leimaan sniut hankalaksi mieheksi joka vastustaa kaikkea mitä sovittelevasti yritän ehdottaa.
Hyvin harva nainen haluaa erota hyvästä miehestä. Hyvä mies on hyvä puoliso ja hyvä isä, sellaisesta miehestä pidetään kiinni. Tuo sinun kommentti sopii monelle tähän ketjuun kirjoittaneelle miehelle. Heitä ei kiinnosta oma lapsi eikä vastasynnyttäneen vaimon hyvinvointi.
Kyllähän se apu ja raha kelpaa. Harva nainen kuitenkaan on valmis panostamaan miehen hyvinvointiin tai siihen parisuhteeseen. Sitten ihmetellään kun ei se mieskään enää niin hyvänä jaksanut pysyäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko mainita tuohon seksiasiaan, että se on miehen tehtävä tehdä itsestään seksuaalisesti haluttava....
Olen tästä (varauksin) samaa mieltä...
On ihan luontevaa että tutustumisvaiheessa mies tekee itsestään haluttavan, sehän on olennainen osa sitä "teerenpeliä".
Mutta siinä vaiheessa kun suhde on jo vakiintunut, pitäisi naiselle riittää, että mies on luopunut poikamies-elämästä. Toki naisen on lupa odottaa, että mies pitää perushygieniastaan huolta, mutta sen kummempia "taikatemppuja" ei mielestäni tarvita, kyllä miehen pitää kelvata omana itsenään.
Samaa mieltä.
Ja mitä tulee näiden naisten seksuaaliseen haluttavuuteen, suurin osa on vauva-aikana tosi homssuisen näköinen, ja tiedostavat tämän varmasti itsekin jos yhtään peiliin katsovat.
Siksi ihmettelenkin tätä vauva-ajan pihtaamista, luulisi että naista imartelee se että miehensä haluaa seksiä, vaikka olemus on kuin haudasta nousseella...
Onko se sitten joku hormonaalinen juttu, vai jotain ihme valtapeliä?Viekö miehet ikinä syömään tai kylpylään? Ei. Hierooko? Ei. Kehuuko? Ei. Ostaako lahjaksi siivoojan? Ei.
Kiinnostaisiko mua elää tällaisen miehen kanssa? Oikein! Ei.
Hieronta ei kelvannut. Oikein erikseen muistutettiin etten ole yhtä hyvä kun ammattihierojat. Eipä silti että lahjakortista hierojallekaan olisi kiitetty.
Siivojaa ei saanut ostaa samasta syystä kuin kylpyläänkään ei voinut kahdestaan mennä. Sehän on noloa, jos tarvitsee apua kodin- tai lastenhoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurkul kirjoitti:
Lastenhoito ja synnyttäminen on naisten hommia! Siinä vaiheessa mies on jo työnsä tehnyt!
Sitten on ihan normaalia ja hyväksyttävää, että nainen haluaa eron.
tietysti on
Soisin toki että naiset kertovat aikeistaan rehellisesti:
Kun olet tehnyt haluamani määrän lapsia, tulen jättämään sinut ja jäät maksajan rooliin. Yhtäkään päätöstä et lastesi elämään tule tekemään ja jos yrität, leimaan sniut hankalaksi mieheksi joka vastustaa kaikkea mitä sovittelevasti yritän ehdottaa.
Hyvin harva nainen haluaa erota hyvästä miehestä. Hyvä mies on hyvä puoliso ja hyvä isä, sellaisesta miehestä pidetään kiinni. Tuo sinun kommentti sopii monelle tähän ketjuun kirjoittaneelle miehelle. Heitä ei kiinnosta oma lapsi eikä vastasynnyttäneen vaimon hyvinvointi.
Kyllähän se apu ja raha kelpaa. Harva nainen kuitenkaan on valmis panostamaan miehen hyvinvointiin tai siihen parisuhteeseen. Sitten ihmetellään kun ei se mieskään enää niin hyvänä jaksanut pysyäkään.
Ei se ole mitään apua, kun mies hoitaa omaa lastaan ja tekee oman osansa kotitöistä. Tietenkin mies maksaa oman osansa perheen kuluista. Jos perheessä on pieni vauva, niin naisen aika ja jaksaminen menee siihen lapseen ja synnytyksestä toipumiseen. Aikuinen mies voi laittaa omat tarpeensa joksikin aikaa taka-alalle, vauva ei voi. Tilanne kyllä tasaantuu ajan myötä, mutta jos nainen kokee, että mies on jättänyt hänet selviämään yksin, niin sen korjaamiseen menee aikaa. Sinä kuulostat sen verran keskenkasvuiselta, että sinun kannattaa ensin aikuistua.
Vierailija kirjoitti:
Nyt kerron asiaa miehisestä, omasta näkökulmasta:
Vauvan tuleminen perheeseen on hieno asia mutta se muuttaa elämää paljon. Mies sisäistää sen vasta kun nyytti on kannettu sairaalasta kotiin. Nainen on tähän todennäköisesti pystynyt jo henkisesti valmistautumaan hyvinkin pitkään kun pikkuinen on kasvanut mahan sisällä.
Elämä vauvan kanssa voi olla miehelle hyvinkin raskas riippuen vähän millaisessa tilanteessa muu elämä on. Itse kun sain esikoisen, olin juuri vaihtanut työpaikkaa jossa stressi kasvoi exponenttiaalisesti ja tilannetta ei helpottanut se että väsyneenä yritti hoitaa monimutkaista johtotehtävää. Tilannetta ei myöskään helpottanut se että koronan takia sosiaaliset kontaktit oli nolla ja ekstroverttinä saan voimia siitä kun ihmisiä on lähellä.
Valitettavasti miehen vaikeus jää naisen tarpeiden varjoon koska onhan imetysikäinen vauva yöt ja päivät kiinni äidissä ja väsymys äidillä on todella kova ja tilanne taas täysin ymmärrettävä. Monesti mies keskittyy tukemaan naista, mutta kukas tukee sitten miestä kun ei pääse edes sinne saunan lauteille jauhamaan asiasta vaikkapa kavereiden kanssa?
Lisäksi seksuaalinen elämä luhistuu kun ei ole aikaa ja nainen tarvitsisi tuntien lämmittelyt joka on vauvan kanssa täysi mahdottumuus. Seksuaalisuuden puuttuminen itsellä vähentää läheisyyden tunnetta joka taas tekee asioista astetta hankalampaa.
Sitten kun äiti on väsynyt niin saa kuulla kaikesta mahdollisesta väärästä mitä on tehnyt vaikka olet yrittänyt 110% vilpittömästi tehdä parhaasi, et vain ole tarpeeksi hyvä. Joudut vaan ottamaan tämän niskaasi koska äitin taakka on raskaampi.
Kaikki nämä asiat kun summaa niin syntyy ihan käsittämättömän iso taakka jonka mies kantaa niskassaan, mutta silti se ei vedä vertojaan naisen taakalle.
Itse en ole luovuttaja, vaikka joskus tekisi mieli luovuttaa. Teen ruokaa, siivoan, hoidan lasta töiden jälkeen, maksan suurimmat kuluerät (iso vastuu, iso palkka), hoidan iaisin lapsen nukuttamisen, annan lapselle ruokaa imetyksen jälkeen, hoidan lasta että äiti saa vapaa-aikaa harrastusten tms. parissa. Kuitenkin vaikeammat ajat eivät kestä loputtomiin vaikka lapsi onkin pysyvä.
En ihmettele yhtään että kaikki miehet eivät kestä tätä vaan menevät lukkoon ja sysäävät lapsen äidin vastuulle. Itse pidän tätä suurena heikkoutena ja en arvosta ollenkaan tällaisia miehiä, mutta toisaalta myös ymmärrän että heikoimmat sortuu.
Suosittelisin että lähtisit kokeilemaan tukevaa lähestymistä ja näin auttaisit miestä ottamaan koppia omista velvollisuuksista. Jos tämä ei auta niin suosittelen että etsit itsellesi vahvemman miehen joka huolehtii perheestä jos et kestä nykyistä tilannetta.
Muuten hyvä kirjoitus, mutta turha syyllistää muita miehiä. Kaikki sortuvat jos kuormitus kasvaa yli oman sietokyvyn. Se raja taas riippuu ihmisestä, lasten lukumäärästä, puolison toiminnasta, työn kuormituksesta jne.
En itsekään luovuttanut, mutta jossain vaiheessa piti sanoa etten pysty tekemään enempää kotona tai henki lähtee (kävin päivätöissä, opiskelin ja osallistuin kotona). Se ei ex-vaimolle käynyt vaikka oli kotiäitinä, silti kuulemma liian vähän tienasin ja autoin kotona. No ehkä se ero oli sittenkin hyvä juttu loppujen lopuksi kun olen vielä elossa.
Suurin ongelma on se ettei kommunikoida riittävästi ja yritetä ymmärtää toista. Joskus yhteiselämä vaatii kompromisseja, luopumista (joistakin) haaveista ja pitkän ajan suunnitelmien muuttamista. Kaikki eivät tähän pysty tai halua niin tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Kun mä luen näitä jokapäiväisiä kauhutarinoita miehistä, on pakko kysyä: kuka nämä miehet kasvattaa? Mistä he saavat nämä asenteet lastenhoitoon, äitiyteen, isyyteen, kotiaskareihin?. Tuntuu että järjestään joka toinen mies on kuin saapuisi ulkoavaruudesta, niin vierasta on perhe-elämä.
Te poikien äidit! Kasvattakaa miehiä jotka osaavat, ymmärtävät, näkevät, välittävät. Te tiedätte mistä on kysymys. Itsestään asenteet ei tule, ne opitaan.
Ja samat sanat teille harvalukuisille isille joissa ei ole moitittavaa. Te sen teette. Näyttäkää esimerkkiä pojillenne.
Itse asiassa monelle naiselle tulee se kotitöiden määrän lisääntyminen yllätyksenä. Aiemmin "sinkkupariskuntana" on riittänyt kun on vähän siivoiltu pari kertaa kuukaudessa ja ruoat haettu lähikaupasta valmiina (valmissalaatteja ym.). Pyykkejä pesty koneellinen silloin tällöin. Lapset sotkevat paljon enemmän ja ainakin alkukuukausina äiti on käytännössä sidottu kotiin. Ruonlaitto alkaa myös ekan puolen vuolen jälkeen viedä merkittävästi enemmän aikaa ja vaivaa, ruokaa tai tarvikkeita (soseet, karket perusruoat jne.) pitää raahata kerralla selvästi enemmän kuin aiemmin. Sitten onkin kriisi kun ei saada miestä välittömästo sopeutettua uuteen tilanteeseen ja itse kipuillaan kahta kauheammin.
Niin ja samalla pitää sitä rahaa tienata hienoihin lastenvaatteisiin, vaippoihin, vakuutuksiin, kalliisiin vaunuihin ja turvaistuimeen...harva nainen tienaa niin hyvää äitiyspäivärahaa että on varaa shoppailla yksin ilman harkintaa. Joten rahaa on saatava jostain...ai niin mutta, mies ei tietenkään saa tehdä pitempää päivää vaikka kuitenkin pitäisi tienata enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurkul kirjoitti:
Lastenhoito ja synnyttäminen on naisten hommia! Siinä vaiheessa mies on jo työnsä tehnyt!
Sitten on ihan normaalia ja hyväksyttävää, että nainen haluaa eron.
tietysti on
Soisin toki että naiset kertovat aikeistaan rehellisesti:
Kun olet tehnyt haluamani määrän lapsia, tulen jättämään sinut ja jäät maksajan rooliin. Yhtäkään päätöstä et lastesi elämään tule tekemään ja jos yrität, leimaan sniut hankalaksi mieheksi joka vastustaa kaikkea mitä sovittelevasti yritän ehdottaa.
Hyvin harva nainen haluaa erota hyvästä miehestä. Hyvä mies on hyvä puoliso ja hyvä isä, sellaisesta miehestä pidetään kiinni. Tuo sinun kommentti sopii monelle tähän ketjuun kirjoittaneelle miehelle. Heitä ei kiinnosta oma lapsi eikä vastasynnyttäneen vaimon hyvinvointi.
Kyllähän se apu ja raha kelpaa. Harva nainen kuitenkaan on valmis panostamaan miehen hyvinvointiin tai siihen parisuhteeseen. Sitten ihmetellään kun ei se mieskään enää niin hyvänä jaksanut pysyäkään.
Ei se ole mitään apua, kun mies hoitaa omaa lastaan ja tekee oman osansa kotitöistä. Tietenkin mies maksaa oman osansa perheen kuluista. Jos perheessä on pieni vauva, niin naisen aika ja jaksaminen menee siihen lapseen ja synnytyksestä toipumiseen. Aikuinen mies voi laittaa omat tarpeensa joksikin aikaa taka-alalle, vauva ei voi. Tilanne kyllä tasaantuu ajan myötä, mutta jos nainen kokee, että mies on jättänyt hänet selviämään yksin, niin sen korjaamiseen menee aikaa. Sinä kuulostat sen verran keskenkasvuiselta, että sinun kannattaa ensin aikuistua.
Kyllä se on auttamista, jos ei miehen anneta tehdä mitään päätöksiä vaan hänen tulee toimia silloin ja siten kun käsketään. Ja tähän iso osa naisista sortuu. Tasavertaiset vanhemmat tekevät päätöksiä yhdessä sekä hoitavat yhteistä lastaan ja rahoittavat perheensä elämää parhaansa mukaan. Ihan samalla tavalla jos mies kokee, että hän on vain käskyläinen, niin tilanteen korjaamiseen menee aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun mä luen näitä jokapäiväisiä kauhutarinoita miehistä, on pakko kysyä: kuka nämä miehet kasvattaa? Mistä he saavat nämä asenteet lastenhoitoon, äitiyteen, isyyteen, kotiaskareihin?. Tuntuu että järjestään joka toinen mies on kuin saapuisi ulkoavaruudesta, niin vierasta on perhe-elämä.
Te poikien äidit! Kasvattakaa miehiä jotka osaavat, ymmärtävät, näkevät, välittävät. Te tiedätte mistä on kysymys. Itsestään asenteet ei tule, ne opitaan.
Ja samat sanat teille harvalukuisille isille joissa ei ole moitittavaa. Te sen teette. Näyttäkää esimerkkiä pojillenne.Itse asiassa monelle naiselle tulee se kotitöiden määrän lisääntyminen yllätyksenä. Aiemmin "sinkkupariskuntana" on riittänyt kun on vähän siivoiltu pari kertaa kuukaudessa ja ruoat haettu lähikaupasta valmiina (valmissalaatteja ym.). Pyykkejä pesty koneellinen silloin tällöin. Lapset sotkevat paljon enemmän ja ainakin alkukuukausina äiti on käytännössä sidottu kotiin. Ruonlaitto alkaa myös ekan puolen vuolen jälkeen viedä merkittävästi enemmän aikaa ja vaivaa, ruokaa tai tarvikkeita (soseet, karket perusruoat jne.) pitää raahata kerralla selvästi enemmän kuin aiemmin. Sitten onkin kriisi kun ei saada miestä välittömästo sopeutettua uuteen tilanteeseen ja itse kipuillaan kahta kauheammin.
Niin ja samalla pitää sitä rahaa tienata hienoihin lastenvaatteisiin, vaippoihin, vakuutuksiin, kalliisiin vaunuihin ja turvaistuimeen...harva nainen tienaa niin hyvää äitiyspäivärahaa että on varaa shoppailla yksin ilman harkintaa. Joten rahaa on saatava jostain...ai niin mutta, mies ei tietenkään saa tehdä pitempää päivää vaikka kuitenkin pitäisi tienata enemmän.
Kodin siisteystasosta ei voi tinkiä eikä lastenvaatteiden- ja tarvikkeiden muodinmukaisuudesta..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan ensimmäisenä vie lapsi hoitoon ja sitten ihan kunnolla keskustelette että mikä on. Yhtälailla miehelle ensimmäinen lapsi on ENSIMMÄINEN ja kaikki on uutta. Siinä tohinassa se mies jää helposti taka-alalle kun äiti toohottaa lapsen kanssa. Mies voi helposti kokea että jää ulkopuolelle eikä välttämättä uskalla kysyä neuvoa/tulla äidin ja lapsen ”väliin.”
Hyvin usein tässä kohtaa on myös äidillä syytä katsoa peiliin ja miettiä onko miehelle OIKEESTI annettu aikaa ja tilaa opetella ja tutustua lapseen vai onko äiti heti ärähtänyt että ”ei sitä vaippaa noin laiteta!!!” ”Älä kanna sitä lasta noin!!” Myöskään sitä yhteistä aikaa ja seksiä ei saa missään nimessä unohtaa. Vaikka sä olet äiti niin sä olet silti se sama nainen kun olet ollut ennen lasta.
Mutta on myös sellasiakin tapauksia (lähipiirissänikin) että nainen vaan tyytyy ”kohtaloonsa” ja tekee kaiken. Hoitaa sen vauva/lapsen ja myös sen mieslapsen siellä kotona. Kauppaan, asioille ja joskus ja jouluna hän pääsee harrastuksen pariin vain sillon kun ANOPPI katsoo lasta.. Vaikka hänen miehellä olisi aikaa, hän ei silti ”ehdi” lasta katsomaan. Joten naiset älkää tyytykö kohtaloonne, lapsella on KAKSI VANHEMPAA. Molemmat ovat 50% sen lapsen vanhempia joten MOLEMPIEN täytyy ottaa vastuuta, ajatella itseään mutta myös muita. Täytyy osata ottaa omaa aikaa sekä yhteistä aikaa sekä sopia pelisäännöt siivoukseen ja lapsen hoitoon!
Vaistoaa ettei ole lapsen isä vaan pelkkä mies.
Ei niitä arvostavia katseita ehdi huomata kun on lasten kanssa liikenteessä. Ne arvostelevat puheet sen sijaa kuulee kaikki.