Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko mahdollista, että olen ollut narsisti/sosiopaatti aikaisemmin mutta en enää?
14.01.2021 |
Tuosta toisesta samaa aihetta sivuavasta ketjusta rohkaistuneena ajattelin esittää näin omituisen kysymyksen. Olen nimittäin monesti viime vuosina miettinyt teini-ikäistä ja nuorempaa aikuista itseäni ihmetellen, että miten olen voinut käyttäytyä sillä tavalla muita ihmisiä kohtaan. Olen saattanut joissakin tilanteissa käyttäytyä todella kylmästi, lopettaa seurustelusuhteita yhtäkkiä löydettyäni "paremman" ja odottanut ihmisiltä loputonta huomiota itselleni. Pidän tuollaista käytöstä paitsi k-päisenä, myös nykyään täysin käsittämättömänä.
Olen aina ollut voimakkaasti tunteva ja olen myös kärsinyt jonkinasteisesta masennuksesta lähes koko ikäni. Minulla on myös taustalla traumaattisia asioita lapsuudessa, jotka alkoivat vaivata minua vasta vähän vanhempana. Jossain vaiheessa pakenin tyhjyyden tunnetta liialliseen juhlimiseen ja kepeisiin ihmissuhteisiin ja käyttäydyin erittäin itsekkäästi. Kaikesta huolimatta olen aina kuvitellut itseni/pitänyt itseäni pääsääntöisesti mukavana ihmisenä ja minulla on useita lähes koko elämän mittaisia, syviä ystävyyssuhteita, jotka ovat kestäneet sekoiluni.
Nuo tietyt muistot aikaisemmista elämänvaiheistani kuitenkin ahdistavat minua. Onko mahdollista, että olen jollain tavalla ollut narsisti/sosiopaatti, mutta aikuistumisen myötä "oppinut" sellaisesta käytöksestä pois? Mikä voi selittää sen, etten tunnista ollenkaan aikaisempaa minääni, enkä mitenkään ymmärrä aiempaa käytöstäni? Olen hävennyt tätä asiaa niin paljon, etten esimerkiksi uskalla lainkaan tavata joitakin sellaisia ihmisiä, joita olen aikoinaan kohdellut ääliömäisyyttäni huonosti.
Saako joku kiinni tästä ajatuksesta? Miten tällaiseen asiaan pitäisi oikein suhtautua?
Kommentit (21)
käsittääkseni oikea narsismi on pysyvä ominaisuus eikä se muutu elämän aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainakin tekstisi on niin pitkästi kirjoitettu että luultavasti olet vieläkin.
Teissä ilkeilijöissä ei tietenkään ole koskaan mitään vikaa.
Ei ole. Narsismista tai sosiopatiasta ei voida ”parantua”. Kyseessä on kohdallasi ollut jotakin täysin muuta.
Persoonallisuushäiriöt ovat melko pysyviä, ehkä olet vain kasvanut henkisesti kusipäisyydestä pois.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Narsismista tai sosiopatiasta ei voida ”parantua”. Kyseessä on kohdallasi ollut jotakin täysin muuta.
Milläperusteella ei? Esim. noille sukua olevasta epävakaasta per.häiriöstä voi parantua iän myötä. Puhumattakaan terpiasta.
On hyvin mahdollista ap, että jokin persoonallisuushäiriö sinulla on ollut (tuskin sosiopatia) mutta olet kasvanut siitä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lakukissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin tekstisi on niin pitkästi kirjoitettu että luultavasti olet vieläkin.
Teissä ilkeilijöissä ei tietenkään ole koskaan mitään vikaa.
En sanonut sitä ilkeilläkseni. Viittasin tekstisi kohtaan kuinka kuulemma aiemmin olet 'odottanut ihmisiltä loputonta huomiota itselleni.' En usko että nuo asiat muuttuu ja itse et voi itsestäsi tuollaisia päätelmiä tehdä. Muut sen huomaa.
En usko, että olet ollut narsisti tai varsinkaan sosiopaatti. Narsismiakin voi hoitaa, mutta on erittäin vaikea, hidas ja harvinainen tie se, että siitä toipuu. Luulen, että olet ollut nuorena ennemminkin vain kypsymätön, ja parempi kyky empatian on kehittynyt myöhemmin. Aivothan kehittyvät 25-vuotiaaksi asti.
Olen miettinyt itse ihan samanlaisia juttuja kuin sinä. Kannan voimakasta syyllisyyttä siitä, millainen olen joskus nuorena ollut. Ihmettelen, kuinka olen voinut kohdella ihmisiä niin. Olen miettinyt, mistä käytökseni on johtunut. Luultavasti se on ollut vain omaa kehittymättömyyttä ja sitä, että olen vaan voinut niin huonosti, etten ole osanut keskittyä kuin omiin tarpeisiini.
Lisäksi mietin, voiko tätä selittää traumatausta. Traumasta johtuen selviytymiskeinoni oli kytkeä tunteet pois päältä. Ehkä tämän seurauksena minusta tuli jotenkin kylmä. En kyennyt kohtaamaan omia tunteitani, mutten myöskään toisten. Itsekin olen herkkä ja hyväntahtoinen ihminen oikeasti ja siksi tämä hämmentää.
Anna itsellesi anteeksi. Kaikki tekevät virheitä. Tärkeintä on oppia niistä ja kasvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on kuvattu erilaisia persoonallisuushäiriöitä. Esim. narsistinen tai huomionhakuinen persoonallisuus voisi sopia kuvaukseen.
https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk0…
Vierailija kirjoitti:
En usko, että olet ollut narsisti tai varsinkaan sosiopaatti. Narsismiakin voi hoitaa, mutta on erittäin vaikea, hidas ja harvinainen tie se, että siitä toipuu. Luulen, että olet ollut nuorena ennemminkin vain kypsymätön, ja parempi kyky empatian on kehittynyt myöhemmin. Aivothan kehittyvät 25-vuotiaaksi asti.
Olen miettinyt itse ihan samanlaisia juttuja kuin sinä. Kannan voimakasta syyllisyyttä siitä, millainen olen joskus nuorena ollut. Ihmettelen, kuinka olen voinut kohdella ihmisiä niin. Olen miettinyt, mistä käytökseni on johtunut. Luultavasti se on ollut vain omaa kehittymättömyyttä ja sitä, että olen vaan voinut niin huonosti, etten ole osanut keskittyä kuin omiin tarpeisiini.
Lisäksi mietin, voiko tätä selittää traumatausta. Traumasta johtuen selviytymiskeinoni oli kytkeä tunteet pois päältä. Ehkä tämän seurauksena minusta tuli jotenkin kylmä. En kyennyt kohtaamaan omia tunteitani, mutten myöskään toisten. Itsekin olen herkkä ja hyväntahtoinen ihminen oikeasti ja siksi tämä hämmentää.
Anna itsellesi anteeksi. Kaikki tekevät virheitä. Tärkeintä on oppia niistä ja kasvaa.
Kuulostaa hyvin tutulta. Kiitos kauniista sanoistasi.
Olen myös miettinyt, että koska olen vaikean lapsuuteni vuoksi joutunut selviytymään jo hyvin pienenä yksin, se on tehnyt minusta kovemman, tietyissä tilanteissa jopa häikäilemättömän. Kuitenkin niin, ettei se ole jatkuva olotila vaan ikään kuin suojakuori, jonka alle menen piiloon kun kohtaan vaikeita tilanteita. Silloin nimenomaan laitan tunteet pois päältä tai ainakin pyrin näyttämään ulospäin, ettei minuun satu.
Minun on ollut myös hyvin vaikea kertoa, mitä minulle kuuluu tai mitä oikeasti ajattelen, koska minulta ei ole kukaan lapsuudessani sellaisia kysynyt. Olen oppinut tunteiden sanoittamisen vasta paljon myöhemmin ja sen myötä alkanut tunnistaa erilaisia tunnetiloja paremmin.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oot ollut vaan kusipää etkä narsisti tai sosiopaatti.
No, et koska narsistit ja sosiopaatit ei tunne mitään voimakkaasti. Siksi ne käyttäytyy elostelevasti, ei välitä riskeistä eikä mistään. Ne tarvitsee hc kokemuksia että saa edes jonkun tunteen. Traumatisoitunut epävakaa olet voinut olla ja se yleensä tasaantuu iän myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Traumatausta pn todennäköisempi syy. Hienoa, jos olet saanut parannettua toimintaasi! Harkitsisin myös terapia-apua, jos koet, että saatat toimia tavoilla, joita et oikeasti hyväksy.
Narsisti tuskin tuntisi katumusta rai edes tunnistaisi niitä kohtia, joissa on väärin talsinut muiden yli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Narsismista tai sosiopatiasta ei voida ”parantua”. Kyseessä on kohdallasi ollut jotakin täysin muuta.
Milläperusteella ei? Esim. noille sukua olevasta epävakaasta per.häiriöstä voi parantua iän myötä. Puhumattakaan terpiasta.
On hyvin mahdollista ap, että jokin persoonallisuushäiriö sinulla on ollut (tuskin sosiopatia) mutta olet kasvanut siitä pois.
Höpö,höpö, et tiedä yhtään mistä puhut. Narsismi ja sosiopatia eivät ole sairauksia, niihin ei ole lääkehoitoa. Epävakaa persoonallisuushäiriökin vaatii TODELLA paljon oma-aloitteista työtä, jos siitä kärsivä henkilö haluaa oppia elämään oireidensa kanssa. Ei siitä noin vain parannuta iän myötä, vaikka oireet helpottaisivatkin.Eri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se AP, että sinua kaduttaa toimintasi ja se miten olet kohdellut muita ihmisiä kertoo suoraan sen, ettet ole narsisti tai sosiopaatti, etkä ole koskaan ollutkaan.
Jos on rikkinäinen tausta, niin sosiaalista kanssakäymistä joutuu opettelemaan pidempään ja tulee tehneeksi asioita, joita myöhemmin ymmärtää vääräksi ja katuu. Se on vain elämää. Pyydä anteeksi jos on tarve ja anna anteeksi itsellesi ja muille.
Vierailija kirjoitti:
Persoonallisuushäiriöt ovat melko pysyviä, ehkä olet vain kasvanut henkisesti kusipäisyydestä pois.
Mutta joistakin luonnevioista voi oppia pois.
Luultavasti olet vain kasvanut henkisesti. Narsismista harvoin parantuu, tietenkään se ei ole mahdotonta mutta vaatii paljon työtä taitavan terapeutin kanssa ja siltikin yleensä suuri osa piirteistä jää.
Narsismia on erilaisia "vahvuuksia" ja narsisti voi muuttua eli "parantua", jos hän itse haluaa muuttua riittävän varhaisessa vaiheessa. Eli mikäli narsisti ymmärtää itse ympärilleen luomansa elämän tyhjyyden ja haluaa elämäänsä muutakin sisältöä kuin että kaikki pyörii oman egon ympärillä, tuollainen kehitys on ihan mahdollinen. Mutta onko sillä merkitystä, oletko aiemmin ollut narsisti vai et? Kannattaa keskittyä nykyhetkeen ja olla joka tapauksessa tyytyväinen siitä, että olet ottanut opiksesi nuoruuden kusipäisyydestä tai ihan vain aikuistunut ja kypsynyt. Kaikki eivät siihen pysty.
Nuoruusajan aivotoiminnan kehittymisvaiheisiin kuuluu se että otetaan isojakin riskejä ja halutaan vähän sekoilla. Kun aivot ovat kehittyneet loppuun asti niin menokin rauhoittuu.
Alue: Aihe vapaa
Jotkut ihmiset vain aikuistuvat hitaammin. Tuollainen käytös on lapselle tyypillistä, eivätkä kaikki aikuiset ole vielä numeerisen aikuisiän ylitettyään siirtyneet seuraavaan kehitysvaiheeseen.