Lue keskustelun säännöt.
Voivatko ADHD-oireet mennä pahemmiksi uudelleen keski-ikäisenä? Mikä lievittäisi oireita?
14.01.2021 |
Minulla on todennäköisesti diagnosoimaton ADHD tai ADD, sillä olen keskittymisongelmainen häslä yleisesti ottaen. Parhaiten keskityn silloin, jos olen kovassa kuumeessa tai jos minulla on fyysisiä kipuja (en tiedä, liittyykö asiaan yleisemminkin).
Ala-asteella oli vaikeaa keskittyä (jo paikoillaan istuminen tuntui tuskalta ja päädyin käytännössä uneksimaan omia juttujani tunnilla) ensimmäisinä vuosina, mutta yläasteella todistukseni keskiarvo oli parhaimmilaan 9,8; lukuaineissa 9,9 ja lukiostakin kirjoitin ällän papereilla sekä pääsin vaivattomasti yliopistoon. Olen kuitenkin opiskellut todella monta alaa ja hyvin arvosanoin, mutta katkonaisesti, kun innostun usein uusista jutuista yhtäkkiä.
Kaikenkaikkiaan pitkäjänteinen keskittyminen on todella vaikeaa ja huomaan sählääväni ihan arjessa edelleen ja yleensä kaikki jää aina viime tippaan. Silti on ihan hyvä työ ja talouskin balanssissa sekä en pahemmin ole ihmissuhteitanikaan tärvellyt. En myöskään ole koskaan addiktoitunut tupakkaan tai alkoholiin ja olen savuton absolutisti. Tylsistyn pitkäveteisistä ja toisteisista asioista ja niiden suorittaminen onnistuu hyvin, mutta on jotenkin tuskallista monesti.
Teen kuitenkin todella hätäisiä päätöksiä, mutta samanaikaisesti pitkitän asioiden tekoa ja jumitan. Yleensä saan järkkäiltyä ja korjailtua tekemäni hätähoususähläilyt tai toisaalta vitkastelut jotenkin. Ihmetyttää vain se, kun on sellainen vaikutelma, että tilanne olisikin uudelleen pahentunut noin 35-vuoden kieppeillä. Olen ikäisekseni todella nuoren oloinen (henkisesti ja ilmeisesti fyysisestikin), ylivilkas ja energinen myös, mutta ne negatiiviset sähläilyt arjessa joskus rassaavat viimeistään silloin, kun vertaan itseäni muihin ihmisiin. Mikä tällaiseen auttaisi?
Kommentit (25)
Surullista lukea palstalta melkein päivittäin näitä kirjoituksia, joissa ihmiset epäilevät itsellään ADD:ta tai ADHD:ta (kuitenkaan menemättä testeihin). Alidiagnosointi tietysti voi jo itsessään olla ongelma. Enemmän kuitenkin mietin sitä, onko yhteiskuntamme muuttumassa niin, että ennen normaalin rajoissa olevasta ominaisuudesta on tulossa elämää vaikeuttava haitta. Netin, tv:n ja pelien tarjoama nopea ärsyketulva voi myös aiheuttaa ADD:ta vastaavia ongelmia ja samalla yhteiskuntamme yhä enemmän vaatii kykyä keskittyä tehokkaasti jatkuvasti lennosta vaihtuviin kohteisiin. Multitaskaaminen on brändätty uudeksi normiksi. Onko siis vika ap:n kaltaisissa ihmisissä vai onko yhteiskunta sairas? Itse kääntäisin katseet näistä jälkimmäiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Adhd naiset hyötyvät korkeasta estrogeenitasosta ja siksi raskausaikana saattaa olla todella ZEN ja esivaihdevuodet aiheuttavat ahdistusta vaikka kuukautiskierto olisikin vielä säännöllinen.
Samalla saattaa olla yliherkkä progesteronille joten ei tämä naisen elämä helppoa ole.
ADHD on oirepohjainen häiriö. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi joillakin ihmisillä on hirvittävä tarve saada oirekuvaus kuvaamilleen oireille lääkäriltä etenkin tuollaisissa ongelmissa, jotka ovat niin tavanomaisia ja osa normaalivariaatiota kuin vain olla ja voi. Joko se johtuu halusta saada helppo "ratkaisu" eli stimulanttiresepti huonojen elintapojen ja ajatustottumisten aiheuttamiin rutiininomaisiin maladaptiivisiin tomintamalleihin tai siitä, että ei 9.5 arvostanasta ja lukuisista yliopistotutkinnosta huolimatta koskaan oppinut tilastotieteen ja neuropsykologian alkeita. Koska jos henkilö ymmärtäisi, että mikään ei oikeasti selitä oirekuvausta jonka annat lääkärille, ja jonka lääkäri mahdollisesti vahvistaa, niin mitä hyötyä on hankkia elämää hankaloittava diagnoosi? Onko se jokin identiteettiprojekti, jonka toteuttamiseksi tarvitaan ylityöllistettyjä psykiatreja eli oirekuvauksilla operoivia lausuntoautomaatteja?
ADHD:ssa on paljon hyvääkin. Joten ei se ole mikään yksiselitteisesti paha asia. Mutta maailma on rakennettu neurotyypillisille ja heidän ehdoillaan lähtökohtaisesti. Muiden täytyy vain jaksaa sopeutua.