Inhottavin sinulle tehty hoitotoimenpide?

vatsantähystys nukutuksessa meni keuhkot kasaan ei olluka puolen tunnin juttu

Ballongin laitto. Kuulin verhojen läpi kun osastolla muille vain laitettiin se, itselleni yritettiin ensin kolmen hengen kesken ähisten sitä sängyllä, sitten toimenpidehuoneeseen, jossa veri roiskui jo reisille ja uhkailtiin jollain kamalalla ankannokalla jos ei nyt onnistuisi. Epäonnistunut puudutus sektiossa ei ollut tähän verrattuna _mitään_. Kukaan ei enää koske kohdunkaulaani (joka ilmeisesti on hankalassa paikassa) ilman nukutusta, joku kierukka-ajatuskin saa itkemään. Onneksi on ehkäisykapselit <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan kaikki mahdolliset mahan ja suolikanavan tähystykset tehty ja inhottavin niistä ylivoimaisesti oli nenän kautta tehty ohutsuolen tähystys.

Ihan mielenkiinnosta, onko sinulle tehty myös se peräsuolen kautta tapahtuva tähystys? Olin itse menossa gastroskopiaan, ja kyselin kaverilta, jolle on tehty tähystykset sekä ylä- että alakautta, ja hän sanoi, että se suoli-intruusio on ihan hirveä ja kivulias. Mutta hänelle ei varmaan olekaan tehty tuota nenän kautta tapahtuvaa tähystystä, joka kieltämättä kuulostaa aivan kauhealta sekin.

Kyllä sekin on tehty kahteen kertaan. Ei elämän tähtihetkiä. Kipu on yksilöllistä, ekalla kerralla ei annettu mitään ennen toimenpidettä, mutta siitä on jo liki 30-vuotta niin ei enää muista tarkasti, mutta varsin heikossa kunnossa olin niin kaikkeen olin valmis jos vain jotain löytyisi jota hoitaa. Toisella kerraöla se ennen toimenpidettä annettu diapam sai sen verran rennoksi, että kipu pysyi kohtuullisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan kaikki mahdolliset mahan ja suolikanavan tähystykset tehty ja inhottavin niistä ylivoimaisesti oli nenän kautta tehty ohutsuolen tähystys.

Ihan mielenkiinnosta, onko sinulle tehty myös se peräsuolen kautta tapahtuva tähystys? Olin itse menossa gastroskopiaan, ja kyselin kaverilta, jolle on tehty tähystykset sekä ylä- että alakautta, ja hän sanoi, että se suoli-intruusio on ihan hirveä ja kivulias. Mutta hänelle ei varmaan olekaan tehty tuota nenän kautta tapahtuvaa tähystystä, joka kieltämättä kuulostaa aivan kauhealta sekin.

Kyllä sekin on tehty kahteen kertaan. Ei elämän tähtihetkiä. Kipu on yksilöllistä, ekalla kerralla ei annettu mitään ennen toimenpidettä, mutta siitä on jo liki 30-vuotta niin ei enää muista tarkasti, mutta varsin heikossa kunnossa olin niin kaikkeen olin valmis jos vain jotain löytyisi jota hoitaa. Toisella kerraöla se ennen toimenpidettä annettu diapam sai sen verran rennoksi, että kipu pysyi kohtuullisena.

Huh. Toivottavasti et joudu enää käymään noissa tutkimuksissa : /

Inhottavin ja hankalin on ehdottomasti koko suoliston röntgentutkimus. Varjoainetta laitettiin kummastikin päästä, kuvaus tapahtui takapuoliylhäällä, pää alhaalla, letku takapuolessa, kuin keskiaisella teilipöydällä. Ja tuskimus kesti, ja kesti, piti ottaa kuvia uudestaan, ja odottaa välillä. Ja suolisto oli sekaisin viikon. Myöskään gastroskopia ja kolonoskopiat olivat kohdallani tuskallisia, koska en saanut mitään lääkitystä, mutta henkisesti helpompia.

Selkäydinpunktio mikä ei edes onnistunut. Lääkäri tökki sillä jäätävän kokoisella neulalla useaan kertaan ja hoitaja vaan hoki, että pysy paikallasi. Miten?? Se kipu oli jotain ihan järkyttävää. Tottakai säpsähdin aina kun se neula iskeytyi selkään.

Lopulta käskin lopettaa, ei onnistu, en pysty enää. Seuraavana päivänä kotona mies järkyttyi kun näki neljä nyrkin kokoista mustelmaa selässäni. Ehkä se lekuri ei vaan osannut.

Ylivoimainen ykkönen on kahden synnytyksen ja niihin liittyvien toimenpiteiden jälkeenkin se, että lapsuudessa (90-luvulla) hampaita porattiin/paikattiin ilman puudutusta.

Magneettikuvaus, ei sattunut kylläkään mutta vaikka minulla ei ole ahtaan paikan kammoa meinasi paniikki iskeä. 45minuuttia itseni rauhoittelua.

Hammasimplantin laitto.

Asiaan kuuluu reiän poraaminen leukaluuhun.

Koronanäytteenotto. Sattuu niin p irusti.

Korvan putkitus puudutuksessa ollessani 29 v.  Kamala kipu, onneksi se kesti vain vähän aikaa,

Aikuisia ei nukuteta ja paikallispuudutus ei toiminut niinkuin sen olisi pitänyt. 

Juurihoito ilman puudutusta, koska "juuri on jo kuollut, ei pitäisi tuntua mitään". Ja kun sattuikin niin hammaslääkäri hoki vain kovempaa "ei tunnu!"

Joo, ei varmaan hänellä tuntunut mutta itsellä kylläkin :D onneksi olen lopettanut yöllisen hampaiden narskutuksen, mikä aiheutti tuon hampaan juurihoidonkin.

Vierailija kirjoitti:

Magneettikuvaus, ei sattunut kylläkään mutta vaikka minulla ei ole ahtaan paikan kammoa meinasi paniikki iskeä. 45minuuttia itseni rauhoittelua.

Mulla on yksi kaveri, jolla on kimppu harvinaisia sairauksia, mm. lupus, ja häntä on magneettikuvattu useampaan kertaan. Joskus hänelle oli ilmoitettu, että oli jonkun tietyn paikan kuvaus (en enää muista minkä, mutta kuitenkin niin, että tutkimus kestää max 20 min). Ohjelmaa muutettiinkin lennosta ja kuvattiinkin useita eri paikkoja niin, että koneessa vierähti tunti. Kaverini ei kuitenkaan ollut ehtinyt käydä vessassa ennen tuota ja oli juonut matkalla limsapullon, joten koko tuo tunti kului infernaalisen kusihädän vallassa.

Vierailija kirjoitti:

Koronanäytteenotto. Sattuu niin p irusti.

No just. Helpolla olet päässyt jos tuo on pahinta. Koskeehan se, mutta ei järjettömästi ja kestää tyyliin kaksi sekuntia jos sitäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koronanäytteenotto. Sattuu niin p irusti.

No just. Helpolla olet päässyt jos tuo on pahinta. Koskeehan se, mutta ei järjettömästi ja kestää tyyliin kaksi sekuntia jos sitäkään.

Mä ainakin ajattelet, että hyvä, jos on päässyt helpolla! Silloinha on todennäköisesti ollut aika terve.

Mulla myös koronanäytteen otto oli ehdottomasti tuskallisinta koskaan. Eka kerta 40 vuoteen kun itken ääneen ja huudan tuskasta. Ja mulle sentään tehty ja tapahtunut vaikka mitä, ja kipukynnystäni pidän suurena.

Useita leikkauksia läpikäyneenä törmäsin eräässä pikkupaikkakunnan sairaalassa anestesialekuriin, joka sai molemmat sieraimeni sörkittyä aivan paskaksi.

Heräsin nukutuksesta tamponit molemmissa sieraimissa ja kun kyseessä oli suun operointi, voitte uskoa että olis tuskallista hengittää suun kautta vuorokausi, kunnes seuraavana päivänä saatiin liotella tamponit pois sieraimista.

Olin kai menettänyt tämän Mengelen käsittelyssä verta aika paljon, sillä koskaan ennen en ole kokenut yhtä vaikeaa toipumista leikkauksen jälkeen.

Vielä viikko operaation jälkeen syljeskelin verta jota valui jostain onteloista jatkuavasti nieluun.

Vierailija kirjoitti:

Ylivoimainen ykkönen on kahden synnytyksen ja niihin liittyvien toimenpiteiden jälkeenkin se, että lapsuudessa (90-luvulla) hampaita porattiin/paikattiin ilman puudutusta.

Missä? Kyllä minä sain lapsuudessani aina puudutuksen kun paikattiin hammas. 80-luvulla.

Virtsakatetrin laitto ennen sektiota. Anestesialääkärin laittama epiduraali, kun hän ei oikein saanut osumaan kohdalleen ja kuutisen kertaa rusikoi piikillä selkärankaa. Sektio, jossa puudute loppui kesken. Nämä kaikki Suomessa viime vuosikymmenellä.

(Myöhemmin minulle tehtiin sektio ulkomailla, jolloin katetri asetettiin vasta puudutuksen jälkeen ja oli näin täysin kivutonta. Anestesialääkäri laittoi epiduraalin minun ollessa istuma-asennossa, joten se meni heti oikein ja oli kivutonta. Sektiokin sujui täydellisen hyvin ja sain onneksi upean kokemuksen koko toimenpiteestä. Asioita voidaan tehdä monella tapaa, mutta Suomessa äidin kivuista ei paljoa välitetä.)

Vierailija kirjoitti:

Mulla myös koronanäytteen otto oli ehdottomasti tuskallisinta koskaan. Eka kerta 40 vuoteen kun itken ääneen ja huudan tuskasta. Ja mulle sentään tehty ja tapahtunut vaikka mitä, ja kipukynnystäni pidän suurena.

*reps*. Voin kertoa, että kipukynnyksesi on aneeminen jos tuosta pitää "huutaa tuskasta". Sori nyt vaan.