Mitkä olivat teillä ensimmäisiä eron merkkejä? Liittyikö seksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksi oli itselläni suurin syy. Mies lopetti sen kuin seinään 5 vuoden avioliiton jälkeen. Säälistä sain parin kuukauden välein ja sekin piti minulle kertoa.

Lähdin, enkä kadu päivääkään. Löysin uuden, minua aidosti haluavan miehen, jonka kanssa jo 8vuotta yhdessä.

Tämä taitaa olla yleistä. Minullakin mies lopetti pari vuotta sitten. Että 'sehän on vaan ihan luonnollista ettei sitä ole niinkuin alussa"

Vielä olemme kuin kämppis suhteessa, hänelle ok.

Se ei siis ole parisuhde. Lähde jo ennenkuin hajoat tilanteeseen joka ei tule muuttumaan. Itse kärvistelin 5 vuotta lähes kokonaan ilman seksiä koska mies lopetti haluamisen. Lupasi aina että tilanne muuttuu, vaan koskaan niin ei käynyt. Nyt sinkkuna ollessa paljon onnellisempi ja paljon enemmän myös seksiä. Älä tuhlaa elämääsi odottamalla.

JÄTTÄÄKÖ MIES MINUT? kirjoitti:

Hei

Olen nainen joka ei saa orgasmia

Olen ollut naimisissa 30 vuotta ja rakastan miestäni.

Seksiä on kerran viikossa.

Miehelläni on hyvän kokoinen ja yhdyntä kestää 30 min

Loppuhetkillä minusta voi tulla verta , koska kuivan

Kosteus riittää 15 minuutiksi

Olenko normaali...

Eli rakastan..nuorena kokeiltiin vaikka mitä..ahdistuin kun orkku ei tullut..en näyttänyt miehelle. huonoa oloa.

Mies rakastaa ja tekisi vuokseni vaikka mitä..

Mut oon kokeillu kaikkee paitsi klittiskiihotinta..en halua sellaista..

Tuntuis oudolta et joku alipaine (lehmänlypsypumppu) aiheuttaisi minulle sen , mitä en edes miehen nuollessa saa:(

Olenko normaali..

Onko normaalia että mies ei jätä jos nainen ei saa orkkuja?

Toi vanha nainen joka valittaa orkuttomuuttaan????

Ois tyytyväinen et äijällä ees seisoo..on varmaan vielä lihava ja ruma?

Vierailija kirjoitti:

JÄTTÄÄKÖ MIES MINUT? kirjoitti:

Hei

Olen nainen joka ei saa orgasmia

Olen ollut naimisissa 30 vuotta ja rakastan miestäni.

Seksiä on kerran viikossa.

Miehelläni on hyvän kokoinen ja yhdyntä kestää 30 min

Loppuhetkillä minusta voi tulla verta , koska kuivan

Kosteus riittää 15 minuutiksi

Olenko normaali...

Eli rakastan..nuorena kokeiltiin vaikka mitä..ahdistuin kun orkku ei tullut..en näyttänyt miehelle. huonoa oloa.

Mies rakastaa ja tekisi vuokseni vaikka mitä..

Mut oon kokeillu kaikkee paitsi klittiskiihotinta..en halua sellaista..

Tuntuis oudolta et joku alipaine (lehmänlypsypumppu) aiheuttaisi minulle sen , mitä en edes miehen nuollessa saa:(

Olenko normaali..

Onko normaalia että mies ei jätä jos nainen ei saa orkkuja?

Aika harva haluaa frigidiä naista.

Oletteko prisma pariskunta?

Onko miehelläsi naama ,jota vain sinä voit rakastaa?

JÄTTÄÄKÖ MIES MINUT? kirjoitti:

Hei

Olen nainen joka ei saa orgasmia

Olen ollut naimisissa 30 vuotta ja rakastan miestäni.

Seksiä on kerran viikossa.

Miehelläni on hyvän kokoinen ja yhdyntä kestää 30 min

Loppuhetkillä minusta voi tulla verta , koska kuivan

Kosteus riittää 15 minuutiksi

Olenko normaali...

Eli rakastan..nuorena kokeiltiin vaikka mitä..ahdistuin kun orkku ei tullut..en näyttänyt miehelle. huonoa oloa.

Mies rakastaa ja tekisi vuokseni vaikka mitä..

Mut oon kokeillu kaikkee paitsi klittiskiihotinta..en halua sellaista..

Tuntuis oudolta et joku alipaine (lehmänlypsypumppu) aiheuttaisi minulle sen , mitä en edes miehen nuollessa saa:(

30 vuoteen ei sitten ole tullut mieleen liukuvoide tai seksuaaliterapeutti??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaimo alkoi viihtymään ihan muualla kuin kotona, teki mm. pitkiä työpäiviä. Ja kun oli kotona niin vetäytyi omiin oloihinsa eikä halunnut edes puhua missä on vika. Muuttui ilkeäksi. Epäilen että löysi toisen mutta ainakin jätti sen kertomatta, enkä onneksi tiedä kävikö niin. 10v oli onnellista aikaa.

M35vee

On heti kuin nykyisestä elämästäni viimeisen 3-4 vuoden ajalta! Ei siinä mitään. Ero käy. Lähtisin minäkin mutta lapsia käy vain sääliksi. Mutta mikä noille naisille tulee? Olipa mies millainen tahansa, niin ikinä ei kelpaa! Mitään ei nytkään puhu eikä vihjaa mutta selvästi ei kanssani halua olla. Ennen hakeutu seuraan sohvalle ja kävimme saunassa yhdessä. Nyt ei kumpaakaan. Puhev'lit on mutta mallia "otatko aamupuuroa, kahvia, syötkö milloin ja laitatko auton lämmitä" kuten tänä aamuna. Muutoin kyllä on menohaluja jos jonkinmoisiin "piireihin" ja harrastuksiin. Mutta jos pyydän esim. vaikkapa kahville jonnekin hyvään kahvipaikkaan ja siit'' vaikka ostoksille jonnekin ihmisvilinään tms. - ei käy! Tai käy aniharvoin mutta sitten siihen oltava joku syy. En tiedä onko toista miestä mutta tuskin. On sen tyylinen ihminen. EIkä minua asia kiusaa. En ole koskaan uskonut "toisen ihmisen omistamiseen". Mustasukkainen en siis ole mutta jännä seurata mitä tekee. On kyllä tehnyt jo vuosia eli varmastikin olis jotain sanonut jos jotain kummaa olisi menoillaan. Ehkäpä vain on oman tiensä kulkija.

Noille naisille? Olisiko syynä se että sinulla on kirjoituksestasi päätellen monta naista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksi oli itselläni suurin syy. Mies lopetti sen kuin seinään 5 vuoden avioliiton jälkeen. Säälistä sain parin kuukauden välein ja sekin piti minulle kertoa.

Lähdin, enkä kadu päivääkään. Löysin uuden, minua aidosti haluavan miehen, jonka kanssa jo 8vuotta yhdessä.

Tämä taitaa olla yleistä. Minullakin mies lopetti pari vuotta sitten. Että 'sehän on vaan ihan luonnollista ettei sitä ole niinkuin alussa"

Vielä olemme kuin kämppis suhteessa, hänelle ok.

Se ei siis ole parisuhde. Lähde jo ennenkuin hajoat tilanteeseen joka ei tule muuttumaan. Itse kärvistelin 5 vuotta lähes kokonaan ilman seksiä koska mies lopetti haluamisen. Lupasi aina että tilanne muuttuu, vaan koskaan niin ei käynyt. Nyt sinkkuna ollessa paljon onnellisempi ja paljon enemmän myös seksiä. Älä tuhlaa elämääsi odottamalla.

Sinä et määrittele parisuhteita toisten puolesta. Meinaatko että 50v naimissa olleet, nyt vanhuksina elävät eivät enää ole parisuhteessa mikäli eivät seksiä harrasta? Teinikö olet?

Luulin löytäneeni unelmien naisen, intohimoinen ja tykkäsi kokeilla kaikkea. Jossain kolmen vuoden kohdalla tuli todellinen totuus ja ilmeisesti arki. Nainen halusi enää pari kertaa kuukaudessa, itse halusin vähintään kerran viikossa. Erosimme yhteisymmärryksessä.

Varmaan se, kun tajusin että puoliso ei pelkästään arvostanut sitä, että asiat tehdään "viimeisen päälle" - vaan edellytti sitä, vaikka taivas putoaisi niskaan. Jos jätin voiveitsen laittamatta pesukoneeseen illalla, vastassa oli aamulla perseeseen ammuttu karhu. Sittemmin alkoi noin kerran viikossa tapahtua huudoksi yltyvä läksytys kaikesta siitä, mitä minä laiska ja piittaamaton vaimo olen jättänyt tekemättä. Siitä huolimatta, että kuviossa oli pieni vauva ja järkyttävä univelka.

Seksi jäi pois juuri siitä syystä, että ei ollut riittävää hyväksynnän ja luottamuksen tunnetta em. syistä.

Tuttu tunne tuo muiden jo aiemmin kuvailema, miten sydän vajoaa kun kuulee että etuovi käy. Ja se, että ei ole omassa kodissaan, ja on tarkkaan määrätty mitä pitää milloinkin tehdä.

Vaimon pihtaamisesta se alkoi eskaloitumaan.

Kierre paheni ja erohan siitä tuli.

Riidat lisäääntyi, yhteinen aika ja läheisyys väheni, kävi selväksi ettei enää kumpikaan olti toisillemme se ihminen, jonka kanssa parhaiten viihtyy vaan enemminkin muutuimme rasitteiksi toisillemme. Ero oli yhteispäätös ja kuitenkin sopuisa.

Vain ja ainoastaan seksin loppuminen oli syy 10v kestäneen parisuhteen eroon. Kaksi viimeistä vuotta odotin jos mies taas haluaisi. Ei halunnut. Käänsi selkänsä, oli väsynyt, oli stressaantunut jne. (Niinkuin me kaikki joskus olemme...)

Aiheutti sen, että itse muutuin ilkeäksi, mustasukkaiseksi, epäileväksi, suorastaan kamalaksi. Mies ei ymmärtänyt miksi muutuin, vaikka yritin kertoa. Mutta seksi oli aihe josta ei saanut puhua. Lopulta en kestänyt olla miehen vieressäkään enää kun pää tuntui hajoavan seksin halusta. Aloin miettimään rakastajan hankkimista, jota en onneksi tehnyt. Erosin mieluummin rehellisesti ja hyvällä omallatunnolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ex-puoliso tuli aina koulusta tai töistä kotiin vihaisena. Äksyili, mökötti ja oli riidanhaluinen. Pikkujutuista motkotti ja haki riidanaihetta. Riidat eivät olleet rakentavia vaan syyttelyä ja kaikkien "huonon riitelyn" -top-listausten oppikirjaesimerkkejä. Vähitellen tämä alkoi ahdistaa ja odotin hänen paluutaan peloissani ja olin varautunut ja sulkeutunut etten lietsoisi mitään. Yritin hyvitellä ja miellyttää. Mahdollisuuksien mukaan yritin varmistaa että olen se joka saapuu kotiin myöhemmin. Viivyttelin ja keksin tekemistä koulussa tai töissä myöhäisemmäksi tai kävin hoitamassa asioita.

Se oli oikeastaan ensimmäinen. Toinen samaan aikaan vaivannut asia oli seksin vähyys ja siitä puhumattomuus. 

Pitkään koetin ymmärtää vaan ja ajattelin, että hänellä on varmaan stressiä asioista ja just sillä hetkellä vähän rankkaa ja että vihakiukku on hänen tapansa purkaa näitä sitten kotona minuun. Valittettavasti tuo ei koskaan loppunut eikä auttanut vaikka kerroin voivani pahoin. Koti ja se parisuhde oli minulle paikka, jossa jouduin loputtomiin olemaan vastaanottava osapuoli toisen huonolle ololle epäreilusti, eikä minulla ollut vastaavaa oikeutta ja keinoa. Kannoin molempien pahan olon yksin. Kaikkialla muualla ja muiden seurassa oli mukavampaa. Koti oli ahdistava.

Tuttu tunne. Kotona en enää pystynyt olemaan oma itseni. Jos yritinkin puhua ongelmista, joista seksi oli yksi, sain hirveän raivon päälleni. Lopulta en uskaltanut puhua mistään mikä liittyi suhteeseemme. Koti ei todellakaan enää ollut koti. Uskon että puhuminen asioista olisi voinut pelastaa paljon, myös seksielämän.

Tämä. Suhteen lopussa lähinnä hiippailin hiljaa kotona koska puhua ei saanut. No paitsi iloisista asioista, joita en kyllä siinä tilanteessa enää löytänyt. Mietin vaan mikä minussa on yhtäkkiä vikana ja itkin, paljon.

Ero sattui mutta olisin menettänyt mielenterveyteni jos olisin jäänyt.

JÄTTÄÄKÖ MIES MINUT? kirjoitti:

Hei

Olen nainen joka ei saa orgasmia

Olen ollut naimisissa 30 vuotta ja rakastan miestäni.

Seksiä on kerran viikossa.

Miehelläni on hyvän kokoinen ja yhdyntä kestää 30 min

Loppuhetkillä minusta voi tulla verta , koska kuivan

Kosteus riittää 15 minuutiksi

Olenko normaali...

Eli rakastan..nuorena kokeiltiin vaikka mitä..ahdistuin kun orkku ei tullut..en näyttänyt miehelle. huonoa oloa.

Mies rakastaa ja tekisi vuokseni vaikka mitä..

Mut oon kokeillu kaikkee paitsi klittiskiihotinta..en halua sellaista..

Tuntuis oudolta et joku alipaine (lehmänlypsypumppu) aiheuttaisi minulle sen , mitä en edes miehen nuollessa saa:(

Tämän on kirjoittanut mies. Ihan selvästi. "Klittiskiihotin" 😂

Käyttäkää likuvoidetta.

Kookosöljykin käy hyvin. On jopa parempi, hoitaa samalla limakalvoja.

Tämä siis sille jolla tulee jopa verta emättimestä, hui kauhea.

Eikö ole tullut 30-vuodessa kummallekkaan mieleen?

Toivottavasti tämä ei ole totta.

Vierailija kirjoitti:

Luulin löytäneeni unelmien naisen, intohimoinen ja tykkäsi kokeilla kaikkea. Jossain kolmen vuoden kohdalla tuli todellinen totuus ja ilmeisesti arki. Nainen halusi enää pari kertaa kuukaudessa, itse halusin vähintään kerran viikossa. Erosimme yhteisymmärryksessä.

Meillä homma meni näin myös, mutta syynä tahdin harvenemiseen oli se että miehelle kelpasi kyllä rynkyttely harva se päivä, mutta minun olisi pitänyt rakentaa kaikki siihen ympärille. Ei se kokeilunhaluisuus  kauaa sellaisen kanssa kuki, joka vain silmät kiiluen odottaa mitä hänelle tänään tarjotaan. Toinen vaikuttava seikka oli se, että minulla mielenkiinto seksiä kohtaan pysyy yllä kun sitä on saatavilla, ja mies halukas "koko" ajan, ja miehelläni taas niin päin että mitä kauemmin on ilman, sitä enemmän tekee mieli. En siis saanut silloin kun itse halusin, vaan silloin olisi pitänyt haluta kun mieskin haluaa. Ei se halu noin toimi. 

Kun halut toimii kk kierron mukaan, ja siinäkin miehellä vähintään 50% rooli niin, että kk:n loppumisen seuraavina parina päivänä halu on ylimmillään, että pitäisi koko ajan saada, ja sitä voi pitää yllä harrastamalla mahdollisimman tiheään, jolloin suuret halut säilyy jopa parikin viikkoa putkeen, mutta mies torpedoi sen sillä että saan kerran sinä päivänä kun oikein paljoin haluan, ja uudestaan parin päivän päästä, jolloin halu on jo laantunut, niin eihän se toimi niin. Miestä taas harmittaa tehdä oma osansa jos seksiä mielii saada paljon.

Me emme kyllä ole eronneet, vaan ,menemme nykyään sillä että saatetaan olla viikkojakin ilman. Ihan yhteinen sopimus keskustelujen jälkeen.

Mies ei välttämättä jaksa kk:n jälkeisinä päivinä kuin kani, jolloin on ihan ok että haluni laantuu, ja seuraavan kerran harrastetaan sitten kun minun tekee myös kunnolla mieli. Eli jos mies joutuu kärvistelemään, niin hän hyväksyy itsensä olevan siihen syy, koska jos  haluaa omantahtista seksiä vain, niin silloin pitää kumppani  vaihtaa, ja sitä ei tässä kumpikaan halua.

Vierailija kirjoitti:

Riidat lisäääntyi, yhteinen aika ja läheisyys väheni, kävi selväksi ettei enää kumpikaan olti toisillemme se ihminen, jonka kanssa parhaiten viihtyy vaan enemminkin muutuimme rasitteiksi toisillemme. Ero oli yhteispäätös ja kuitenkin sopuisa.

Miten niin kuitenkin? Eikö se yleensä silloin ole sopuisin, jos yhteistuumin erotaan?

Vierailija kirjoitti:

Se ahdistunut tunne, kun ulko-ovi aukesi ja kolahti kiinni miehen tullessa töistä kotiin. Kun rupesin toivomaan, että saisi ulkomaankomennuksen, jotta pääsisin hänestä eroon mahdollisimman siististi. Se pettymys, kun työpaikka ulkomailla menikin jollekulle toiselle, eikä miehen  Suomesta lähtemisestä ollut toivoakaan. 

Kun rupesin toivomaan, että saisi oikein paljon työmatkoja, ettei tarvitsisi nähdä häntä kotona. 

Kun rupesin toivomaan, että jäisi oikein pitkäksi aikaa ylitöihin ja se pettymys, kun tulikin kotiin tavallista aikaisemmin. 

Se pettymys ja ahdistus, kun mies kömpi makuuhuoneeseen kostean illan päätteeksi. Se kuvotus, kun haistoin uuden ja vanhan viskin lemun sekoittuneena valkosipulin ja ikävältä haisevan partaveden löyhkään (oli tapana holvata itseensä partavettä ihan liikaa, vähempikin haisu olisi riittänyt).

Ahdistuksen tunne, kun huomasin puhelimen näytöstä, että soittaja on mies, eikä olisi tehnyt mieli vastata, mutta vastasin kuitenkin, koska muuten olisin joutunut entistä pahempaan riitaan.  

Kun minua rupesi ahdistamaan ajatus kotiin paluusta niin paljon, että keksin tikustakin asiaa, jotta saisin tekosyyn jäädä ylitöihin. 

Se tunne, kun tajusin kerran toisensa jälkeen, miten huonoa seksi oli. Ainoastaan hänen nautinnollaan oli väliä. 

Se, kun tajusin, että mistään on ihan turha puhua, koska se kuitenkin otetaan riidanhaastamisena ja muutenkin ymmärrettiin minut väärin ihan tahallaan.

Se tunne, kun silmäni avautuivat näkemään, että hänen huumorinsa oli lähinnä minun pilkkaamistani, vittuilua ja minun kustannuksellani nauramista - yleensä vielä niin, että sanomisiani ja tekemisiäni vääristeltiin tarkoitushakuisesti. 

Oliko miehesi kenties puolustusvoimissa töissä? Kuullostaa ihan multa, mulla oli sama tilanne vuosia kunnes vain pistin homman pakettiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riidat lisäääntyi, yhteinen aika ja läheisyys väheni, kävi selväksi ettei enää kumpikaan olti toisillemme se ihminen, jonka kanssa parhaiten viihtyy vaan enemminkin muutuimme rasitteiksi toisillemme. Ero oli yhteispäätös ja kuitenkin sopuisa.

Miten niin kuitenkin? Eikö se yleensä silloin ole sopuisin, jos yhteistuumin erotaan?

Verrattuna siihen kun vielä oltiin yhdessä, joka oli aika lailla muuta.

Tuntuu, että olen saanut monta "ehkä palaatte vielä yhteen" kommenttia kun oon todennut et ollaan nyt hyvissä väleissä, mutta ainoa syy siihen on että ei olla parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riidat lisäääntyi, yhteinen aika ja läheisyys väheni, kävi selväksi ettei enää kumpikaan olti toisillemme se ihminen, jonka kanssa parhaiten viihtyy vaan enemminkin muutuimme rasitteiksi toisillemme. Ero oli yhteispäätös ja kuitenkin sopuisa.

Miten niin kuitenkin? Eikö se yleensä silloin ole sopuisin, jos yhteistuumin erotaan?

Verrattuna siihen kun vielä oltiin yhdessä, joka oli aika lailla muuta.

Tuntuu, että olen saanut monta "ehkä palaatte vielä yhteen" kommenttia kun oon todennut et ollaan nyt hyvissä väleissä, mutta ainoa syy siihen on että ei olla parisuhteessa.

Kiitos selvennyksestä :)