Lue keskustelun säännöt.
Onko tämä dissosiaatio oirelua? Väkivaltainen suhde.
13.01.2021 |
Olen törmännyt tähän termiin usein mutta vaikka luen niin en osaa ehkä yhdistää sitä itseeni. Paitsi nyt vasta viime aikoina olen alkanut miettimään, että voisiko olla dissosiaatiosta kyse erinäisissä tilanteissa.
Osaan sopeutua jos minkälaisiin tilanteisiin.
Koen, että minulla on erilaisia persoonia.
Saatan olla todella pärjäävä, fiksu, ulospäinsuuntautunut, johdonmukainen ja näppärä.
Toisena päivänä voin olla aivan jumissa, tyhmän oloinen, kömpelö, huonon itsetunnon omaava enkä löydä sanoja, en vain pysty keskustelemaan kovin taitavasti.
Ei tuossa mitään, olen jo tottunut tähän vaihtelevuuteen ja sen itselleni ainakin täysin normaalia.
Se joka on kuitenkin pistänyt miettimään niin esimerkiksi väkivaltatilanteet. Olen ollut suhteessa väkivaltaisen miehen kanssa toiseen otteeseen ja minulla on myös traumalapsuus.
Ne tilanteet saattavat säikäyttää, ahdistaa ja pelottaa. Kuitenkin totun myös helposti, sopeudun. Pystyn olemaan välittämättä.
Jos minua mitätöidään, haukutaan tai muuten lannistetaan niin tilanne saattaa vain saada minut jäätymään tai tunteettomaksi.
Kuulen kyllä kaiken ja tiedän, ettei tilanne ole minua kohtaan reilu mutta osaan sulkea tunteet myös pois tai jäädyttää ne sisälleni.
Pystyn olemaan normaali ja tavallaan vaivun johonkin epätodellisen tilaan siinä vaiheessa.
En vain reagoi ja suljen itseni. Jatkan elämääni siinä vaiheessa enkä pysty provosoitumaan.
On tietysti tilanteita kun olen puolustautunut, itkenyt ja yrittänyt saada toisen ymmärtämään miltä minusta tuntuu mutta loppuen lopuksi saatan jopa nauraa omille tunteilleni. En ehkä pysty ottamaan edes tosissaan tilannetta.
Tai sitten kätken kuitenkin raivoni enkä pysty tarpeeksi vahvasti kuitenkaan reagoimaan.
Varmaan siksi pystyn myös jäämään tällaisiin suhteisiin koska tunnelataus ei ole tarpeeksi voimakas tai pelkään sen ilmaisemista.
Pystyn myös unohtamaan tilanteet nopeasti vaikka epämääräinen ahdistus sisälleni jääkin.
Olen aloittamassa terapian ja sieltä varmaan saan lisää näkökulmaa käytökseeni mutta ajattelin kysyä täältäkin kokeneilta, voiko tämä olla dissosiaatiota?
Kommentit (10)
Joku toinen pystyy vastaamaan paremmin dissosiaatioon. Selvää on, että sinulla katkeaa yhteys omiin tunteisiisi kriisitilanteissa. Käytöksesi on tavallaan "järjetöntä", koska vihan ja pelon puuttuminen estää toimimasta tilanteen vaatimalla tavalla. Toimintamalli eli tunteettomuus on syntynyt lapsuudessa. Terapiassa voit löytää todelliset tunteesi, jotka auttavat elämään itseäsi kunnioittaen ja itsestäsi huolta pitäen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän tuo kuulostaa siltä, että dissosioit tunteet pois noissa itsellesi hankalissa tilanteissa.
Tuo mainitsemasi "persoonien vaihtelu" on vaikeampi juttu. Kaikilla ihmisillä on erilaisia päiviä ja rooleja. Sitten joissain tapauksissa myös dissosiatiivinen identiteettihäiriö, mutta se on hyvin harvinaista. Vaatisi varmaan asiantuntijan selvitystä eli pidempää kontaktia psykiatriin, että saisit selvän, onko tilanteesi tämän vaihtelun osalta normaali vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos tästä. En osaa vastata kysymykseesi, mutta tunnistan myös itsestäni erilaisia minätiloja. En tiedä mihin pisteeseen asti se on normaalia.
Tutulta kuulostaa. Varsinkin tuo että ei pysty loukkaantumaan. Tunneyhteys on itseen poikki ja toisaaltaan ympäristö sen todisti kerta toisensa jälkeen että minun tunteilla ei ole väliä, joten lopetin niiden kokemisen hyödyttöminä ja kuluttavina. Olen traumatisoitunut, se on ok. Jossain vaiheessa kai oli dissosiatiivista oireilua elämäntilanteesta johtuen ja se oli tuollaista kuin sinullakin. Nykyään testaudun lievästi psykopaattisena tästä tunneongelmasta johtuen. Voihan oireilusi olla dissoa tai sitten ei. Todennäköisemmin olet vain vaikeasti traumatisoitunut. Dissolla voi oireilla kuka tahansa hetkellisesti säilyttääkseen toimintakykynsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oireilua * otsikko.
Ap