Tissi ahdistus

Kannattaa olla tyytyväinen, kun vielä voi. Mulla rintasyövän takia leikattu toinen rinta pois ja tehty selästä uusi. Toinen rinta on D ja toinen b, josta puuttuu nänni. Plus selän iso arpi. Sen lisäksi lapsi syntyi sektiolla, niin vatsassakin on iso arpi, jonka päälle raskaudessa arpeutunut vatsanahka on päättänyt makkaroitua.

Oi että kun olisin osannut olla tyytyväinen aiemmin, nyt sitä tyytyväisyyttä saa tosissaan opetella näin kolme kymppisenä.

Olen varma että olet paljon kauniimpi silti kuin minä.

Itse vihasin omia riippksiäni pitkään, mutta mielestäni ne ovat ajan myötä muuttuneet jopa vähän nätimmiksi. Johtuu varmaan siitä, että nuorena sain paljon venymäarpia rintoihin, kun ne kasvoivat aika nopeasti ja arpikudos on varmaan aluksi ollut sellaista enemmän periksiantavaa kuin normi-iho. Nyt kun arvet ovat parantuneet ja vaalentuneet, niin ne varmaan pysyvät paremmin kasassa. Ei nämä siis edelleenkään mitkään leffatissit ole, mutta paremmat kuin nuorena. Muutenkin musta tuntuu että olen kasvanut kunnolla mittoihini vasta joskus 26v jälkeen. Eli antakaa nuoret itsellenne aikaa.

  Omat rintani ovat niin eripariset, että ensimmäinen gynekologi jonka 17-vuotiaana tapasin ehdotti heti kirurgiaa. Minä: "Että anteeksikuinka?" Gyne" No noihin saa helposti lähetteen, sanon että ovat selkeä haitta psykologiselle kehityksellesi että on noin rumat". Minä (kohtelias kotikasvatus) "öö, ajattelen asiaa". Aikuisena olisin todennut "mitä kettua, teen valituksen tuollaisesta asenteesta".

  Mutta olinkin jo silloin sitä mieltä että eriparitissini olivat hilpeän näköiset. ja käyttäydyin sen mukaan. Itseluottamus on kaikki. Olen onnellisesti naimisissa, lapselleni kelpaa maito oikein hyvin, ja vaikka nyt olenkin vanha ja oikeasti rupsahtanut tisseineni kaikkineni, parikymppisenä miehet piirittivät vaivaksi asti. Siitä huolimatta siis että rintani ovat _gynekologin mielestä_ niin rumat että tarvitsevat _kirurgiaa_ _mielenterveyteni pelastamiseksi_. Tuskin teidän tissinne sen rumempia ovat. 

  Tissisi. eivät. ole. rumat, puettuna tai ei. Opettele suhtautumaan niihin rakastavasti, kuten muuhunkin kehoosi -kehopositiivinen meditointi saattaa auttaa, huumorintaju auttaa varmasti. En omaa perusmuodokkaita tissejä, mutta kylläkin hilpeät, ja ei kenelläkään miehellä jonka takia olen viitsinyt riisuutua ollut koskaan muuta kuin hyvää sanottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Näitä mun tissejä ei oo kukaan nähnyt sitten varmaan sen jälkeen kun olen 13 täyttänyt. Nyt lähemmäs 30 olen jo.

Yritä tässä nyt sitten kehittää itsetuntoa.

Ei mun oo mitään järkeä ihastua ja välttelen sitä viimeiseen asti. Meen aina rikki ja sattuu niin paljon kun en ikinä oo kertonut tunteistani kellekään kun en halua edetä pidemmälle mun ruman alastoman vartalon takia. En ole itsevarma edes vaatteet päällä koska tiedän mitä totuus on. Mulla on vaatteet päällä huijari olo.

Tää on ihan kauheeta, samaistun suhun tosi paljon. Niin paljon samoja fiiliksiä ollut. Paitsi itsellä ei ole noin pitkää aikaa ettei olisi kukaan nähnyt mun rintoja. Mutta, kukaan mun kaveri ei oo ikinä nähnyt mun molempia rintoja, oon vältellyt ihastumisia ja tuntenut itseni huijariksi vaatteet päällä. Toi huijari olo oli itselle ehkä raskainta ja sairainta. Niinkuin olisin ollut kenellekkään velkaa että mun rintojen pitäs näyttää joltain tietyltä. Miten mua ahdistu pukeutua ennen ulos lähtöä ja hävetti miten väärän käsityksen annan mun kehosta muille. Ihan niinkuin kaikilla muilla olis vaatteiden alla täydellinen kroppa. Ikinä ei tiedä mitä muiden vaatteiden alla voi olla. Vaikka sen joka vaikuttaa tosi upeelta ja itsevarmalta. Mut mä löysin itselleni kumppanin joka katsoo mua alasti aivan eri tavalla kuin kukaan ikinä. Ei ikinä oo ollut empivää tai kummastelevaa katsetta sen silmissä. Onneks uskalsin antautua ihastukselle vaikka mua pelotti ihan hirveesti ja ajattelin etten oo sen arvoinen. Mun rinnat on tosiaan löysät jojopainottelun vuoksi ja nännit on ihan eri paria. Mun keho ei muutenkaan oo mulle mieluinen, häpyhuulet on isot (mun kumppani kylläkin tykkää niistä erityisesti, ja siis ne on isot, ihan gynekologikin sanonut). Teininä suunnittelin leikkaavani itse häpyhuuleni ja toisen nännini irti. Niin paljon tuskaa ja häpeää ne tuotti. Itkin joka kerta kun näin itseni peilistä. Nyt on asiat toisin. Kiitos mun kumppanin. Ajattelen kuitenkin että voisin mennä rintojen kohotukseen ihan käytännön syistä jos olisi joskus sen verran ylimääräistä rahaa ja löytyisi joku todella hyvämaineinen super kirurgi. Kun rinnat on niin löysät että kun pari kertaa kumartuu niin tissi jo pilkottaa rintaliiveistä, ja urheiluliivit ei pidä niitä aloillaan. Ja olishan se kiva kun rinnat olis terhakkaat. Mut enää mulla ei oo pakkomiellettä leikata niitä. Ne on ihan ok ja välillä surettaa miten paljon vihaa oon antanut niiden kokea ❤

Toi sun kuvailu sopis kyllä täysin munkin tisseihin. Oon aina ennen kuullut vittuilua sun muuta että ompas sulle pienet rinnat jne. Kävin sitten melkein hetken mielijohteesta ottamassa nännilävärit ja vautsi!! Nyt jopa tykkään tisseistäni ja olen läväreitten hankkimisen jälkeen päätynyt parisuhteeseen, jossa mieheni on kyllä ilmiselvästi enemmän kuin tyytyväinen mun tisseihin (läväreillä tai ilman) joten ei hätää, toi tunne on normaali, mutta sun tissit on hyvät just tollasina!

Vierailija kirjoitti:

Itse vihasin omia riippksiäni pitkään, mutta mielestäni ne ovat ajan myötä muuttuneet jopa vähän nätimmiksi. Johtuu varmaan siitä, että nuorena sain paljon venymäarpia rintoihin, kun ne kasvoivat aika nopeasti ja arpikudos on varmaan aluksi ollut sellaista enemmän periksiantavaa kuin normi-iho. Nyt kun arvet ovat parantuneet ja vaalentuneet, niin ne varmaan pysyvät paremmin kasassa. Ei nämä siis edelleenkään mitkään leffatissit ole, mutta paremmat kuin nuorena. Muutenkin musta tuntuu että olen kasvanut kunnolla mittoihini vasta joskus 26v jälkeen. Eli antakaa nuoret itsellenne aikaa.

Ihan sama juttu täälläkin. Nyt kun on tullut muutama kilo lisää ja ikää yli 30 vuotta, alkaa rinnat näyttää jopa todella kivalta.

Harmittaa, että hukkasin varmaan melkein kymmenen vuotta ihan samaan kuin aloittaja. Harkitsin vakavasti silikoneja, mutta en sitten koskaan kuitenkaan rohkaistunut. Nyt olen todella onnellinen omista rinnoistani.

Aloittajalle suosittelen juuri tuota täällä linkattua igtä. Rintoja on oikeasti niin paljon erilaisia. Joku 70-80 -lukujen aikuisviihde voisi olla ihan silmiä avaavaa katseltavaa, silloin mentiin vielä suht luomuna. Ketunnokat ja karvainen pöheikkö oli ihan tavallista.

Oikeasti tubulaarisia ei ole niin paljon kuin ihmiset itse kuvittelevat. Ne voivat joskus aiheuttaa hankaluuksia imetyksessä ja näitä korjataan julkisella puolella. Mutta jokaiset riippuvat tai tyhjät rinnat eivät ole tubulaariset, vaan ihan normaalit. Eihän kaikilla miehilläkään ole täydellistä penistä. Hekin joutuvat elää lyhyen tai ohuen peniksen kanssa eivätkä voi sitä millään korjata. Ja itselle naisena ei ihan oikeasti ole koolla väliä, vain sillä ihmisellä.

Vierailija kirjoitti:

Toi sun kuvailu sopis kyllä täysin munkin tisseihin. Oon aina ennen kuullut vittuilua sun muuta että ompas sulle pienet rinnat jne. Kävin sitten melkein hetken mielijohteesta ottamassa nännilävärit ja vautsi!! Nyt jopa tykkään tisseistäni ja olen läväreitten hankkimisen jälkeen päätynyt parisuhteeseen, jossa mieheni on kyllä ilmiselvästi enemmän kuin tyytyväinen mun tisseihin (läväreillä tai ilman) joten ei hätää, toi tunne on normaali, mutta sun tissit on hyvät just tollasina!

Mäkin oon miettinyt lävistyksiä, ilmeisesti lävistetyt nännit on ainakin joillain aina ”kovina”, jolloin rintakin näyttää paremmalta. Oliko kamalan kivuliasta? Kestikö kauan parantua ja lävistettiinkö molemmat puolet samalla kertaa?

Lävistykset tulisivat ainakin huomattavasti halvemmaksi kuin implantit :D

En voi tarjota lohdutusta, mutta sama. Koen itseni ihan huijariksi, kun rintsikoissa puoli kulmakuntaa läähättää perään ja ilman niitä... hyiii, en edes pysty katsomaan alaspäin suihkussa.. Laihdutin kerran todella paljon, suorastaan liian paljon ja vaikka olin vielä nuori silloin, niistä tippui ehkä vain kuppikoko ja niistä tulikin tällaiset muodottomat möntit. Eli vielä pahempi. Nyt kun olen taas normaalipainoinen, kuppikoko täyttyi takaisin, mutta muoto on nyt sellainen säkki.. Lisäksi, nännit isot, paksut ja rumat... Valitettavasti minulla ei ole rahaa pienennysleikkaukseen, mutta menisin sekuntiakaan epäröimättä. Tosin joudun laittamaan niin paljon rahaa rintsikoihin eri tarkoituksia varten, että niihin varmaan jo palanut koko hinta. Olisin NIIN onnellinen, jos voisin ostaa rintsikat jostain marketista. Ihmiset käskevät olla valittamatta, koska olen niitä onnellisia, joilla rasva näyttää olevan "oikeissa paikoissa", mutta koittaisivat elää näiden kanssa. Rajoittavat, ahdistavat ja kaiken päätteeksi mahallaan nukkumisesta voi vain haaveilla.. Bikinit sitten? Näyttäisin muuten hyvältä bikineissä, mutta ei mitään puhettakaan laittaa näitä kolmiobikineihin, koska... hyi ei voi edes ajatella.

En jaksanut lukea ketjua koska rumuudesta valittaminen ja tappelu on tylsää. Mutta aloittajalle sanoisin että olet nuori ja sinulla on aikaa maksaa kohotusleikkaus. Mene sellaiseen muokkaukseen vaikka opintolainalla niin saat rauhan kymmeneksi seuraavaksi vuodeksi. Äläkä liho muodottomaksi ja palaa uudestaan valittamaan. Sitten kun olet imettänyt lapsesi voit tehdä uuden kohotuksen taas.

Niinkuin sanoin mul on sen verran iso kompleksi et en kehtaa edes lähteä hakemaan näihin apua. Muutenkin ajatukseni sotii vastaan tuollaisia pinnallisuuksia vastaan vaikka samalla kärsin näistä tosi paljon.

Tietän että lähtisin ehdottomasti leikkaukseen en siis implantteja mutta jos sais rasvansiirtoa hiukan ja kohotusta jos kehtaisin asiasta kertoa jollekin ja hän voisi auttaa asian edistämisessä. En pysty yksin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä sun pimpissä on vikana? 🤦‍♀️

Oon dumbo🐘 ja oikeastihan tämä asia ei naurata pätkääkään mutta väkisin yritän tästä itseni kanssa vitsailla sillä ei ainakaan näillä näkymin ole varaa näitä lerpakkeita leikellä. Olen 29 jos joku nyt sitä miettii.

Dumbojen kanssa on kiva naida kun pistää ne huulet rullaamaan siinä välissä, enkä edes vitsaile.

Sun rinnat on ihan normaalit. Pornokuvaston pyöreät muovipampulat ne rumat on.

Aina ihmetellyt, miksi naiset stressaa riippuvista rinnoista. Nehän on todella luonnolliset ja luonnollisuus on kaunista ja seksikästä.

Vierailija kirjoitti:

Juurikin siksi kun ne on rumat. Tarkoitan että mua ahdistaa jos rakastun ihmiseen ja seurustelisin hänen kanssa et hän joutuis tyytymään siihen et mul on rumat rinnat. Kun sille rakastamalleen ihmisille toivoo parasta ja ansaitsee enemmän kuin mulla on antaa esim rumat tissit. Eikä mussa kyllä oikeen mitään kaunista muutenkaan ole. Pakko se on vaan totutella ajatukseen loppuelämästä yksin

Minä sanon nyt suoraan, että ei ne tissit sinua naisena määrittele - tai  mies on sitten se väärä! Minulla on ollut muutamia naisia ennen kuin vakiinnuin ja kaikilla oli erilaiset tissit. Oli isoa ja pientä ja eripariakin - ja ainakaan minua ei pätkääkään haitannut. Kaikkien kanssa seurustelin sen ajan kun pystyi. Kenen kanssa vuosia ja toisten kanssa kuukausia tai vain viikkoja. Yhdenkään suhteen päättymisen syy ei ollut tissit! Mutta LUONNE OLI! Jos sinulla on oikealainen luonne ja et ole mörökölli tuppisuu, niin mitään esteitä seurustelulle ei tissisi tule antamaan. Jos mies niitä kommentoi, on hän ääliö! Voit samanein sitten petipuuhissa kostaa kommentoimalla "ettei tuntunut nyt kyllä miltään... Onkohan sulla pienekö?", jos tosiaan on noin ääliä ukko, että alkaa tissejä kommentoimaan. Ei sellaisen kanssa ole muutoinkaan sitten jatkoa. Mutta pahantahtoinen, jopa narsistinen luonne jatkuvalla asiaankuulumattomalla nälvinnällä lopettaa kyllä suhteen nopeasti. Tai mitätöinti, että ex parempi tms... Asiaan kuuuluva kehityskeskustelu kuuluu kuvaan mutta jos toisen mielestä asiassa ei ole keskusteltavaa - se on kavionkuva perssiisseen!! Minä en joutavaa akkaa kattele. Hyvän viimen löysin ja oltu nyt yli 25 vuotta yhdes. Hän kuuntelee minua ja minä häntä. Yhdessä sovitaan asiat ja keskustellaan ongelmat pois. Ainoa vain se, että kun ikää jo tullut - ei petipuuhatkaan onnistu ja en siten tosin niitä tissejäkää olen ainakaan 3 vuoteen nyt nähnyt ;-) kun emme käy saunassakaan enää yhdessä. Käy enää peri harvoin muutekaan. Itse kyllä himosaunon. Se on minun paras paikkani maan päällä.

Tissit on mielenkiintoiset elimet, "rumaksi" mainitutkin on silti ihan mukavat käytössä.  

Rintoja on niin monia, kuin on kantajiaan. Samoin takapuolia, käsiä ja jalkoja. Monella on vääristynyt kuva kehostaan ja se on surullista. Mutta ymmärrrän kyllä nykymaailman luoman paineen.

Jos rinnat ovat kumppanille ongelma ja kynnyskysymys, ei hän ole sinulle silloin se oikea.

Pitäisi vaan oppia rakastamaan itseään ja muita sellaisenaan. Elämästä tulisi näin ollen paljon helpompaa.

Vierailija kirjoitti:

Aina ihmetellyt, miksi naiset stressaa riippuvista rinnoista. Nehän on todella luonnolliset ja luonnollisuus on kaunista ja seksikästä.

Esim. Siksi että kaikkialla ihaillaan kiinteitä palloja/pisaran muotoisia. Missään ei näytetä epätäydellisiä rintoja (nykyään ihan vähän Instagramissa jne). Porno on mitä on. Tämäkin palsta täynnä juttuja tyyliin, pienet ja kiinteät parhaat, isot löllöt ällöttää.

Ja erityisesti siksi kun on rohkaistunut ottamaan ne vaatteet pois jonkun edessä ja saa reaktioksi :I -ilmeen. Ja pahimmillaan kommentteja. "Ai sä näytät tolta." En ole ikinä arvostellut yhdenkään miehen ulkonäköä, mutta omasta kropasta on kritiikkiä tullut.

On helppo uskoa itseensä ja olla tyytyväinen, jos a) on edes taviksen näköinen ja b) ei ole kokenut tuota nöyryytystä.