Pystyisittekö olemaan ystäviä, jos ystäväsi irvailee julkisesti asioista jotka ovat itsellesi tärkeitä?

Millaisista tärkeistä asioista?

No jos se on jatkuvaa ja tietoisesti tekee sitä niin miettisin kyllä uudestaan että haluanko olla sellaisen ihmisen kanssa ystävä, joka käyttäytyy niin. Ei niillä mielipiteillä väliä, mutta sillä käytöksellä.

En kyllä varmaan haluaisi olla kenenkään sellaisen ystävä, joka julkisesti irvailee yhtään mistään asioista - edes sellaisista, joista itse olisin omassa mielessäni samaa mieltä. Kertoo aika paljon siitä, millainen luonne ihmisellä muutenkin on, jos tuollaista harrastaa aiheesta kuin aiheesta = heikko itsetunto ja hirveä itsekorostuksen tarve, kun pitää todistella olevansa jotenkin fiksumpi ja parempi kuin muut, vaikka todellisuudessa on ihan tavallinen törppö.

En, koska selvästi se ystävyys on olematonta jos noin tekee. Kuka irvaa ystäväänsä, vaikka eri mieltä olisikin?

Niinku kristityistä ja Jeesuksesta niin ei voi kauaa kuunnella loukkauksia se on tosi loukkaavaa .

Totta kai. Ystävän ei tarvitse olla samaa mieltä kuin minä. Jos joku asia ei ole hänelle tärkeä, toki hän saa irvailla sille vaikka se olisi minulle tärkeä. Maailman ei tarvitse eikä pidä pyöriä minun tunteideni mukaan.

Vierailija kirjoitti:

En kyllä varmaan haluaisi olla kenenkään sellaisen ystävä, joka julkisesti irvailee yhtään mistään asioista - edes sellaisista, joista itse olisin omassa mielessäni samaa mieltä. Kertoo aika paljon siitä, millainen luonne ihmisellä muutenkin on, jos tuollaista harrastaa aiheesta kuin aiheesta = heikko itsetunto ja hirveä itsekorostuksen tarve, kun pitää todistella olevansa jotenkin fiksumpi ja parempi kuin muut, vaikka todellisuudessa on ihan tavallinen törppö.

Apua, tämä pistää miettimään haluanko olla enää tekemisissä hänen kanssaan. Olen ollut jossain määrin sinisilmäinen hänen käytöksensä suhteen. Itsekorostuksen tarve on tosiaan suuri, ja vähän ilkeällä tavalla.

Vierailija kirjoitti:

No jos se on jatkuvaa ja tietoisesti tekee sitä niin miettisin kyllä uudestaan että haluanko olla sellaisen ihmisen kanssa ystävä, joka käyttäytyy niin. Ei niillä mielipiteillä väliä, mutta sillä käytöksellä.

On jatkuvaa, mutta en tiedä tekeekö tietoisesti niin. Voi olla että hän on katkera jostain?

En.

Serkkuni tekee samaa.

Hänelle en voi välejäkatkaista mutta näen 3-4 kertaa vuodessa ja teen smaaa

En varmaankaan. Ainakin keskustelisin ystävän kanssa miksi hän toimii niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä varmaan haluaisi olla kenenkään sellaisen ystävä, joka julkisesti irvailee yhtään mistään asioista - edes sellaisista, joista itse olisin omassa mielessäni samaa mieltä. Kertoo aika paljon siitä, millainen luonne ihmisellä muutenkin on, jos tuollaista harrastaa aiheesta kuin aiheesta = heikko itsetunto ja hirveä itsekorostuksen tarve, kun pitää todistella olevansa jotenkin fiksumpi ja parempi kuin muut, vaikka todellisuudessa on ihan tavallinen törppö.

Apua, tämä pistää miettimään haluanko olla enää tekemisissä hänen kanssaan. Olen ollut jossain määrin sinisilmäinen hänen käytöksensä suhteen. Itsekorostuksen tarve on tosiaan suuri, ja vähän ilkeällä tavalla.

Irvailu on taas sitten eri asia kuin yritys vaikka saada ymmärtämään, että asioissa on monta puolta. Minulla on yksi tuttu, jolla on oikeasti asiat ihan hyvin, mutta häntä harmittaa niin yksityisesti kuin yleisesti aina ja ihan kaikki. Lapsilla ikuinen uhmaikä, ketään ei kiinnosta heidän elämä ymymym. Se, että kertoo että miksi asiat saattaa olla jotenkin, ei ole irvailua ainakaan omalta osalta, vaan yritys nostaa hänen päätää ylös, että asiat ei välttämättä ole niin huonosti hänen vuokseen ja spesifisti vain hänen osaltaan niin, että toisten kohdalla välitettäisiin ja hänen ei. Tämä nyt omana esimerkkinä. Irvailu on inhottavaa, mutta kannattaa miettiä sitäkin, että onko todella tarkoitus pahoittaa sinun mieltä vai herättää, että asiat on suht samoin kaikilla. Asiaasi en toki tiedä, enkä mistä irvailusta on kyse. Tämä on vain omakohtainen kokemus. Mutta ehdottomasti jos aina on paha mieli ja irvailu on todella satuttamista, niin ehdottomasti ei ole sen arvoista.

Vierailija kirjoitti:

En varmaankaan. Ainakin keskustelisin ystävän kanssa miksi hän toimii niin.

Vaikeaa ottaa tuollainen aihe puheeksi. Miten itse keskustelisit? Luulen että pitää vaan häivyttää ystävyys vähitellen.

Löytyykö muilla vastaavaa ongelmaa? Oletteko jättäneet katkeran oloiset ystävät pois ystäväpiiristä?

Vierailija kirjoitti:

Totta kai. Ystävän ei tarvitse olla samaa mieltä kuin minä. Jos joku asia ei ole hänelle tärkeä, toki hän saa irvailla sille vaikka se olisi minulle tärkeä. Maailman ei tarvitse eikä pidä pyöriä minun tunteideni mukaan.

Ja sinun ei tarvitse ottaa huomioon muiden tunteita?

En varmaan. Tuli kyllä sellainen esimerkki mieleen, että eräs tuttuni on hurahtanut kaikenmaailman vaihtoehtohoitoihin ja kohtaloon ja tarkoitukseen jne. Olen tehnyt selväksi että olen skeptikko, mutta koska hän tuputtaa esim. kertoessani  omista asioistani omaa näkökantaansa niin heitän välillä läppää asiasta. Hänen mielestään esim. hän ei voi vaikuttaa itse asioihin konkreettisesti tekemällä jotain vaan asia meni pieleen koska sillä oli tarkoitus(?).

Vierailija kirjoitti:

En varmaan. Tuli kyllä sellainen esimerkki mieleen, että eräs tuttuni on hurahtanut kaikenmaailman vaihtoehtohoitoihin ja kohtaloon ja tarkoitukseen jne. Olen tehnyt selväksi että olen skeptikko, mutta koska hän tuputtaa esim. kertoessani  omista asioistani omaa näkökantaansa niin heitän välillä läppää asiasta. Hänen mielestään esim. hän ei voi vaikuttaa itse asioihin konkreettisesti tekemällä jotain vaan asia meni pieleen koska sillä oli tarkoitus(?).

Uskon asioista on turha kiistellä. Tässä aloituksessa ei ole kyse sellaisesta. En lähtisi koskaan arvostelemaan toisten uskoa, enkä myöskään itse ottaisi puheeksi jos tietäisin asian olevan toiselle herkkä.

Ei tähän pysty vastaamaan tietämättä, mistä asioista tarkalleen puhutaan. Jos olisin vaikka suuri hevimusiikin ystävä ja kaveri irvailisi koko musiikkilajille, niin ei sellaisesta mielestäni ole syytä loukkaantua, saati ystävyyttä lopettaa. Eri juttu sitten, jos se tärkeä asia on joku arka paikka - esimerkiksi toisen lapsettomuudesta, sairaudesta tai vaikeasta perhetaustasta ei ole OK irvailla. 

Minulle eräs henkilö ilmoitti, että vaikka hän olisi minun näkökulmastani katsottuna tehnyt minulle ikäviä asioita, hän ei omasta mielestään ole tehnyt mitään sellaista mitä pitäisi pahoitella, koska omasta mielestään on tehnyt parhaansa ystävänä.

Sitten sainkin kuulla takavarikoineeni hänen autonsa ja olen kuulemma myös ollut erityisen käärmeissäni siitä, kun hänen murtunut raajansa alkoi parantua. Mitä ihmettä.

Lopullinen niitti oli, kun hän kertoi, että en saa puhua tietyistä häntä koskevista asioista, koska se on minulta vain ajattelematonta ja huonoa käytöstä, koska hän kuitenkin maksaa minun elämäni.  Eli hän kävi töissä, minä olin työtön. (Ei oltu parisuhteessa tai asuttu saman katon alla.)

Vierailija kirjoitti:

Löytyykö muilla vastaavaa ongelmaa? Oletteko jättäneet katkeran oloiset ystävät pois ystäväpiiristä?

En jatkanut ystävyyttä. En jaksanut sitä. Minulle tärkeitä asioita, harrastuksista, jopa henkilökohtaisuuksista ym, joista olimme kahden kesken jutelleet , hän sitten puhui isommassa seurassa kovaan ääneen veemäisesti ja alleviivaten asioiden outoutta/huvittavuutta. Kyseli myös minulta suureen ääneen asioita, joista tiesi etten halunnut jutella juhlissa pöytäseurueen edessä. Tälläisiä kiusallisia juttuja oli useampiakin. Ei ollut kiva tunne.

Ei ne mielipiteet, vaan se halu satuttaa ja painaa toista alaspäin. En olisi ystävä ilkeän ja katkeran ihmisen kanssa.