Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lakkasin olemasta aina se aloitteellinen yhteydenpitäjä kavereihin. Saldona mulla on enää yksi kaveri.
12.01.2021 |
Tajusin, että olen aina ollut se joka kutsuu meille tai järjestää tapaamisia. Kun lopetin sen, ei kukaan muu kuin yksi ystäväni pidä säännöllisesti yhteyttä. Aivan järkyttävää. Eivätkö muut ole oikeasti välittäneet seurastani yhtään?
Kommentit (32)
Aivan sama täällä. Oli yhden porukan kanssa Whatsapp-ryhmä ja usein minä olin se, joka ehdotti jotain. Samoin oli muutama kaveri, joihin aina vain minä otin yhteyttä. Lopetin, sillä joskus olisi kiva, että muutkin ovat aktiivisia. Nyt pidän yhteyttä vain niihin, jotka ottavat vastavuoroisesti yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tajuu eikä ihmisuhteet ole enää tärkeitä ihmisille? Mäki oon saanut olla täysin rauhassa kaikilta.
Minäkin olen jäänyt ihan yksin, kun en enää ehdota tapaamisia tai ole aloitteellinen. Ymmärrän sen niin, etteivät nuo ns ”ystäväni” oikeasti välitä seurastani. Ehkä tapailevat keskenään, mutta minut on jätetty ulkopuolelle. Olenkin viime aikoina ollut masentunut, enkä varmaan kovin iloista seuraa. Mutta kai oikea ystävyys kestää silloinkin?
Mikä on oikeaa ystävyyttä? Onko se oikeaa ystävyyttä, että toinen hoitaa aina yhteydenpidon?
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama käynyt.
Ja sitten on kyllä niinkin päin, että ne jotka eivät ole mulle niin tärkeitä ja hyviä kavereita laittavat aina ensin mulle viestiä. Itse en välitä edes heihin olla yhteyksissä tiiviisti.
Olisko tää jotenkin alitajuista? Että kun joku olisi tosi hyvä ystävä, ei kiinnostakaan koska ei ole vaikeasti tavoiteltava niinkun ne muut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli laaja kaveripiiri. Myös sukulaisten kanssa paljon tekemisissä ja kaveerattiin. Viime vuosi oli minulle todella rankka, koska äitini sairastui ja lopulta kuoli. Hoidin hänet kotona loppuun asti.
Tädistä tuli ilkeä minulle, hän oli läheinen äitini kanssa sairastumiseen asti. Tätini aikuiset lapset olivat läheisiä kanssani viime vuoteen asti. Lähti kerralla tukipilarit.
En jaksanut pitää yhteyttä kavereihin ja nyt he ovat kaikonneet. On toki jäänytkin. Mutta ne ns. läheisimmät eivät pidä yhteyttä.
Päivää ennen hautajaisia kaverini pyysi mökille lataamaan akkuja. Minulla oli vielä järjestelyt kesken ja järin väliin. Kaverista en ole sen koommin luullut.
Yleisin kommentti on ”soita kun jaksat”. Heistä ei enää ole kuulunut. Soittaisivat itse, kun huomaavat, etten jaksa soittaa. Vastaan kyllä.
Olen lopulta ihan tyytyväinen, että osa kadonnut.
Minulla on kanssa yksi "kaveri" yli 20 vuoden takaa, joka ei oikeastaan koskaan ota yhteyttä. Paitsi silloin kun tarvitsee majapaikan täältä pk-seudulta ja odottaa aina vielä esim kyytiä lentokentälle (siis ennen koronaa).
Minä olen viimeiset vuodet ottanut yhteyttä ja laitoin tässä viestin joulun aokoihin, että mitä kuuluu ja onko illalla kotona, voisin soitella?
Vielä ei ole vastannut😅
Luulen, että minun puolestani tämä ystävyys saa nyt loppua, vahinko vaan on lapseni kummi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle kävi niin että kun lopetin yhteydenpidon niin vuosi vähän yli meni niin sit pikkuhiljaa väki rupes ottelee yhteyttä ja ehdottelee tapaamisia. Osasta ei oo kuulunut mitään. Ne ketkä vielä messissä niin niidenkans jutut jatkuneet siitä mihin jäi👍🏻.
Kyllästyin kans vähän olee se aina aktiivinen ja koolle kutsuva.
Minua ei haittaa olla monessa ihmissuhteessa aina se aloitteellinen. Ihmisillä on erilaisia heikkouksia ja vahvuuksia, olen sen oppinut. Hyväksyn monessa ystävässä ja ystävyyssuhteessa sen, että minä olen melkein aina se, joka aloittaa yhteydenpidon. Tapaamiset tuovat valtavasti iloa ja energiaa minulle, enkä koe, että olisin mikään varavaihtoehto. Sitä paitsi minullakin on huonoja puolia, jotka ystäväni ovat oppineet hyväksymään.
Korona-aika on kyllä vähentänyt sosiaalista yhteydenpitoa tosi paljon, koska minua ei ole koskaan huvittanut vaihtaa kuulumisia puhelimessa tai viestein. Haluan aina tavata. Kuulumisten kysymiset viestillä koen jotenkin raskaina, enkä oikein jaksaisi näpytellä vastauksia niihin. Niiden lähettäjistä välitän kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli laaja kaveripiiri. Myös sukulaisten kanssa paljon tekemisissä ja kaveerattiin. Viime vuosi oli minulle todella rankka, koska äitini sairastui ja lopulta kuoli. Hoidin hänet kotona loppuun asti.
Tädistä tuli ilkeä minulle, hän oli läheinen äitini kanssa sairastumiseen asti. Tätini aikuiset lapset olivat läheisiä kanssani viime vuoteen asti. Lähti kerralla tukipilarit.
En jaksanut pitää yhteyttä kavereihin ja nyt he ovat kaikonneet. On toki jäänytkin. Mutta ne ns. läheisimmät eivät pidä yhteyttä.
Päivää ennen hautajaisia kaverini pyysi mökille lataamaan akkuja. Minulla oli vielä järjestelyt kesken ja järin väliin. Kaverista en ole sen koommin luullut.
Yleisin kommentti on soita kun jaksat. Heistä ei enää ole kuulunut. Soittaisivat itse, kun huomaavat, etten jaksa soittaa. Vastaan kyllä.
Olen lopulta ihan tyytyväinen, että osa kadonnut.
Rohkenen väittää, että ainakin osa noista ihmisistä ajattelee että tarvitse omaa aikaa ja rauhaa, eikä siksi halua olla vaivoiksi ja soitella.
Alue: Aihe vapaa
Nykyään pitää olla aktiivinen somessa, jotta ihmissuhteet pysyy virkeinä. Koska en itsekään viihdy somessa, on yhteydenpito tuttuihin loppunut lähes kokonaan.