Kumpi teillä ajaa, jos olette yhdessä matkassa?

Vierailija kirjoitti:

Meillä minä (nainen) ajaa aina, eritoten ”vaativat” ajot (vieras paikka, pitkä matka, huono keli). Lapsena kuuntelin isäni v*ttuilua miten naisista ei ole mihinkään ja ”akka ratissa on uhka”. Päätin että tuo sovinistimalli ei eteenpäin siirry. Olen myös parempi kuski (nopeampi reagoimaan) ja sehän siis johtuu siitä että ajan enemmän! Se ”paremman kuskin titteli” tulee AJAMISESTA, ei sukupuolesra.

Ihan hirveä isä.. Ajatella, että vaikka on tytär niin puhuu silti noin. Ihmettelen aina, että millainen nainen katselee tuollaista miestä ja vielä hankkii lapsetkin ja antaa lastensa kasvaa tuollaisessa ympäristöstä.. 

Mä en oo ollu vuoteen ratissa, mutta kyydissä 2 - 3 kertaa viikossa. Pitäis lähtee varmaan jonnekin laitakaupungille kokeileen.

Riippuu, kumman autolla ollaan liikenteessä. Useimmiten minun (N). Mies ajanut työssään niin paljon että mieluummin istuu kyydissä. Ei neuvo eikä rattiraivoa niin saa olla.

Minä ajan, aina. Valitettavasti. Mies on juoppo, eli aika usein on siinä ja siinä, olisiko edes ajokunnossa. Ei suostu käyttämään silmälasejaan, vaan kuvittelee näkevänsä loistavasti ilmankin, ja on ollut koko ikänsä puolisokea hämärässä (tämä ei johdu siis juoppoudesta, ihme kyllä). Vähänkin huonommissa olosuhteissa ei siis edes pysty ajamaan vierailla teillä. EI pysty seuraamaan liikennetilanteita, ei pysty seuraamaan opasteita (ei nykyään edes ymmärrä niitä). On mm. risteyksessä ajanut edellä ajavan perään, koska oletti, että tämä lähtee liikkeelle, koska hän olisi siinä tilanteessa lähtenyt liikkeelle.  Ei siis edes katsonut sitä edessä olevaa autoa, koska kuvitteli oikeasti, että kaikki ajattelevat koko ajan juuri kuten hän.

Ajan muutenkin aina, jos työporukalla lähdetään, niin minähän siellä olen kuskina, olipa se matka 3km tai 300km. Ei ole edes vaihtokuskeja meinannut löytyä, nykyään on sentään toinen nainen, jonka kanssa voidaan vuorotella. Ja jos työajoja on öisin tai viikonloppusin, niin minähän se taas olen ajamassa. Koska tottakai umpimaalainen pärjää Hesassa viikonlopun yöreissulla kuskina... Ja ulkomaanreissut on mun ajossa, tietenkin.

Sellaista 60-70 tuhatta kilometriä tuli aikoinaan ajettua, tottakai nyt koronan myötä kilometrit putosi muutamaan tuhanteen. Ja koska polttoaine on sikahintaista, niin eipä näköjään tarvitse enää lomareissujakaan tehdä (ja lapset ei suostu retkeilemään muutenkaan isänsä kanssa), ja työt sujuu nykyään suurimmaksi osaksi virtuaalisesti.

Ennen käytin mielelläni taksia, mutta nykyään Bernerin uudistusten vuoksi on näköjään parempi vaikka kävellä 10km matkalaukkujen kanssa kuin yrittää löytää ajotaitoinen ja suunnistustaitoinen (=osaa kuunnella navigaattoria) kuski, joka ei yritä huijata.

Kyllä minä meillä olen se joka ajaa. Kissalla ei ole korttia eikä se aina ole edes matkassa mukana.

Meillä mies ajaa useimmiten. Hän käyttää autoa työmatkoihinsa, eli kaikki säädöt ovat hänen mitoillaan. Meillä on takapenkillä lastenistuimet, eikä selkä menosuuntaan olevan istuimen edessä olevaa penkkiä saa siirrettyä ihan taka-asentoon. Miehelle ei siis jää kunnolla tilaa apukuskin paikalla.

Lisäksi minä olen parempi kartturi ja jaksan paremmin "viihdyttää" lapsia pitkien matkojen aikana niin, että kuski saa keskittyä ajamiseen.

En tiedä, miten tilanne muuttuu kesän jälkeen, kun muutamme ja minusta tulee ensisijainen auton käyttäjä.

Vierailija kirjoitti:

Mä en oo ollu vuoteen ratissa, mutta kyydissä 2 - 3 kertaa viikossa. Pitäis lähtee varmaan jonnekin laitakaupungille kokeileen.

Mulla sama juttu, hirvittää, kun autokin on vaihtunut. Isompi kuin edellinen jolla ajoin.

Vastaan, että nainen, koska asun yksin ilman miestä. Jos olisin suhteessa niin ihan tyhmältä tuntuisi antaa oma auto toiselle ja istua itse vieressä. 

Riippuu kumman autolla menemme. 

Minä, eli mies, ajan meidän yhteiset ajot 95%. Vaimo sanoo, että ei halua ajaa. Hänen ajotaidoissa ei ole mitään vikaa, enkä kommentoi tms. kun hän ajaa, mutta ei kuulemma yhtään pidä ajamisesta.

Mies, mutta syyt siihen ovat aika yksinkertaisia. Ensinnäkin minulla ei ollut pitkään aikaan ajokorttia, joten aika vähän tuli ajeltua... toiseksi auto on miehen ja korostan sitä antamalla miehen ajaa, ajan vain jos mies on väsynyt. Täten minun täytyy vain joskus harvoin tankata. Kolmanneksi tykkään katsella maisemia enkä häikäisevää aurinkoa. Miehestä ajaminen on rentouttavaa, minusta puuduttavaa. Mies ajaa kyllä ainakin 95 % ajoista jos molemmat on matkassa, minä lähinnä jos tulen autolla hakemaan miestä eikä aleta vaihtaa paikkoja. Omaa ajotaitoa tulee ylläpidettyä kuitenkin lähes päivittäin autoa lainaamalla.

Jos mennään minun autolla niin minä ajan. Jos mennään miehen autolla niin mies ajaa.

Kyllä minä (nainen) ajan omat työmatkani, kaupunkiajot, kaupassakäynnit yms. Mutta jos oikeasti lähdetään matkalle niin mies ajaa. Nautin enemmän lomasta, jos saan keskittyä ihailemaan maisemia, erilaisia rakennuksia, pikkukyliä...  Bongailemaan hassun nimisiä tiekylttejä ja paikkojen nimiä yms. 

Vaimo saisi minun puolesta ajaa paljon enemmän, mutta hän ei suostu. Pari kertaa hän on ehdottanut pitkähköä reissua autolla ja olen vastannut, että mennään vaan jos hän ajaa. Ei sitten enää ollutkaan mielenkiintoinen reissu.

Urpo tollot kirjoitti:

Naiset kuskina pakettiautoissa. Kamala näky. "ai voiko naiset tehdä miesmäisiä hommia" en tiennyt. Tehkää vaan.

Mikä pakettiautossa on miesmäistä? :D Ei se ole sen vaikeampaa kun muullakaan autolla.

Hurjan moni sekoilee kysymyksen kanssa. On sinkkua ja kissan kanssa matkustavaa.

Kumpi teillä ajaa useimmin, jos olette yhdessä matkassa?

Meillä mies ajaa aina riippumatta siitä,  ollaanko minun vai hänen autolla liikkeellä. Ainoastaan, jos on erityinen syy, niin minä ajan tai jos matka on erityisen pitkän, niin silloin vuorotellaan.

Sitä tuosta jutusta en ymmärrä, että eikö nämä naiset ole koskaan liikkeellä yksin? Vaikka yhdessä liikkeellä ollessa en aja, niin kyllähän monta kertaa viikossa liikun yksin autolla, jolloin tietysti autoa ajan.

Minä ajan, miehelläni ei ole korttia

Vierailija kirjoitti:

Vaimo saisi minun puolesta ajaa paljon enemmän, mutta hän ei suostu. Pari kertaa hän on ehdottanut pitkähköä reissua autolla ja olen vastannut, että mennään vaan jos hän ajaa. Ei sitten enää ollutkaan mielenkiintoinen reissu.

Vi... tu mikä neiti. Meillä onneksi ajamisesta ei ole tullut riitaa. Ihan itsestään selvää, että mies ajaa. Tosin kukaan meistä ei halua mennä pitkille autoreissuille, ei matkustajat eikä apukuski. Kamalaa istua pitkiä matkoja. Kyllä kunnon mies nyt tykkää autoa ajaa.

Pääasiassa minä eli nainen. Minä pidän autolla ajamisesta, mies ei.