Lue keskustelun säännöt.
Miten usein käytte läheisen haudalla?
11.01.2021 |
Kuinka usein käyt itsellesi läheisen hlön haudalla?
Kommentit (23)
En koskaan, kyllä ne siellä mullan alla pysyy. Ja muistoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistelu ei ole liitetty hautausmaahan, se on paikasta riippumatonta. Eri asia on sitten hautapaikan hoito, ehkä osa on ripoteltu luontoon.
En edes joka vuosi, ja se ahdistaa minua. Asun niin kaukana, ja kyseiselle paikkakunnalle ei ole muuta asiaa kuin haudat. Joulukaan ei tunnu miltään kun en käy haudoilla.
Silloin kun on vuoro laittaa kukat kesäksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistelu ei ole liitetty hautausmaahan, se on paikasta riippumatonta. Eri asia on sitten hautapaikan hoito, ehkä osa on ripoteltu luontoon.
Mitä kommentoija tarkoittaa kun sanoo: Ripoteltu luontoon.
Tuhkatun vainajan tuhkasta on olemassa tarkka laki. Sitä ei saa laittaa mihin tahansa.
Ja jos haluaa ripotella tuhkan metsään on oltava masnomistajan lupa.
Samoin jos tuhka ripotellaan veteen, on kerrottava vesistön nimi ja paikkakunta ja päivämäärä.
Ei vainajia Suomessa saa kohdella kuin jotain jätettä, että kunhan saan tämän käsistäni pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyn kävelemässä hautausmailla kuukausittain. Samalla tulee käytyä myös läheisten hautoja katsomassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerta vuoteen, he kun eivät karkaa.
Kerran viikossa. Isäni haudalla. Tykkään, että siellä palaa kynttilä lyhdyssä. Kesällä käyn kastelemassa kukkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kesällä usein. On kiva viedä kukkia. Talvella harvemmin, koska matkaa on ja en pääse siivoamaan heti kynttilöitä pois. Kesällä voi pyöräillä. Kynttilän vieminen pimeälle hautuumaalle ei ole niin mukavaa kuin kukkien. Jotenkin kukista tulee äitini muutenkin mieleen.
En koskaan.
Äiti kuollut 94 ja isä 2000. He ovat mun sydämessäni, eivät hautuumaalla.
Muista heitä ennemmin matkoillani kun vierailen kirkoissa ja sytytän kynttilän "postikortiksi"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En käsitä ihmisiä jotka valvovat ja kyttäävät sitä kuinka monta kertaa joku käy sukulaisensa haudalla. Tai sitä miten ja missä toinen läheistään suree.
Ihmiset surevat kaikki omalla tavallaan omassa elämtilanteessaan.
Itse lähdin isäni kuoleman jälkeen yksin muutamaksi päiväksi matkoille. Olin yksin ja kävelin. Selvittelin ajatuksiani ja keräsin erittäin stressaavassa elämäntilanteessa voimia hautajaisten järjestelyyn.
Vierailija kirjoitti:
En käsitä ihmisiä jotka valvovat ja kyttäävät sitä kuinka monta kertaa joku käy sukulaisensa haudalla. Tai sitä miten ja missä toinen läheistään suree.
Ihmiset surevat kaikki omalla tavallaan omassa elämtilanteessaan.
Itse lähdin isäni kuoleman jälkeen yksin muutamaksi päiväksi matkoille. Olin yksin ja kävelin. Selvittelin ajatuksiani ja keräsin erittäin stressaavassa elämäntilanteessa voimia hautajaisten järjestelyyn.
Mä lähdin pari kuukautta äidin kuoleman jälkeen Sveitsiin työmatkalle ja jäin yksin kiertelemään 2 viikoksi Alpeille. Ainoa mikä harmittaa on se ettei ollut nauhuria mukana, sen verran tiivistä keskustelua kävin itseni kanssa autossa ja vuorilla samotessa. Vastuu isästä ja omista lapsista, työn ja yksinhuoltajuuden sovittaminen yhteen kaiken kaaoksen keskellä.
Sain tehtyä surutyöni ja pystyin keskittymään muijin taas
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistelu ei ole liitetty hautausmaahan, se on paikasta riippumatonta. Eri asia on sitten hautapaikan hoito, ehkä osa on ripoteltu luontoon.
Mitä kommentoija tarkoittaa kun sanoo: Ripoteltu luontoon.
Tuhkatun vainajan tuhkasta on olemassa tarkka laki. Sitä ei saa laittaa mihin tahansa.
Ja jos haluaa ripotella tuhkan metsään on oltava masnomistajan lupa.
Samoin jos tuhka ripotellaan veteen, on kerrottava vesistön nimi ja paikkakunta ja päivämäärä.Ei vainajia Suomessa saa kohdella kuin jotain jätettä, että kunhan saan tämän käsistäni pois.
Tiedätkö, että moni tässä maassa omistaa itse sitä maata ja sinne saat silloin ripotella läheisesi tuhkat. Monella hautausmaalla on myös alue, jonne saat ripotella ne. Luontoa sekin on.
Käyn hautajaisissa. Sen jälkeen ei mielestäni ole tarvetta käydä.
Kesäkuumalla käyn jopa päivittäin kastelemassa kukkia, koska hautuumaa sattuu olemaan fillarointimatkan päässä. Äidilläni on tapana käydä jopa vanhempiensa syntymä- ja kuolinpäivinä heidän haudoillaan, kukkia tai kynttilät viemässä. Tätä en varmaan tule itse jatkamaan yhtä säännönmukaisesti... Jouluna ja itsenäisyyspäivänä (isoisät veteraaneja) tulee vietyä kynttilät.
Kerran pari kuussa.
Isä lepää maan povessa toisessa kaupungissa.