Vanhemman sukupolven ihmiset, haluaisin kysyä teiltä tupakoinnista ennenvanhaan

Joskus 50-70 _m-luvulla tupakointi olu iso osa elämää monille. Poltettiin sisällä, linja-autoissa, baareissa. Ruokailun jälkeen ruokapöydässä. Tupakkaa ostettiin erikseen juhliin, vieraille.

Itse synnyin - 79. Kasvoin tupakkaperheessä. Valitettavasti sisälläkin poltettiin. Kaikki poltti äidin suvusta mummia myöten. Olen itse aina inhonnut tupakointia.

1960-luvulla tupakkaa polteltiin vielä  jopa television haastattelu- ja  keskusteluohjelmissa... 

1990 sai vielä polttaa lähijunissa (tupakkavaunu). Pankeissakin ilmeisesti joskus aiemmin.

Olen syntynyt vuonna -72. Omassa lapsuudessani oli ihan tavallista että kodeissa poltettiin sisällä tupakkaa, samoin esim autossa. Muistan ne automatkat kaverin perheen kanssa, kun vanhemmat vetivät etupenkillä norttia ketjussa. Automatkan päättyessä oli aina hirveä päänsärky ja oksetti.

Kaveriporukoissa oli hienoa polttaa, sosiaalista painetta oli varsinkin yläasteen aikana. Ensimmäiset kerrat kun lensin ulkomaille, oli lentokoneen takaosassa tupakovien paikkoja monta riviä. Siis lentokoneessa! Junanvaunuissa oli tupakkapuoli, joka oli tosin vähän pienempi kuin tupakoimattomien puoli. Monissa toimistoissa vedettiin tupakkaa ihan siinä omalla työpisteellä, esim. insinööritoimistossa missä isäni oli töissä. Samoin koulun opettajainhuoneessa haiso aina tupakka.

Jotenkin se tupakka kuului tosi arkisena asiana elämään ja esim se, että ruokaravintolassa oli hirveä tupakan käry, oli ihan normaalia. Vaikea enää nykyään kuvitella miten tupakoimattomat siihen silloin suostuivat.

Tupakan vaarat kyllä tiedettiin 70-luvulla, ja koulussa valistettiin. Sosiaalisia paineita ei ainakaan tyttöjen keskuudessa ollut, monet poltti ja monet ei, mutta samaan porukkaan kuuluttiin. Nuoret poltti salassa, ei ollut toivottavaa tupakointi silloinkaan, mutta aikuisille hyväksyttyä. Tupakoivaa naista saatettiin kyllä vähän paheksua, varsinkin yleisellä paikalla. Sisällä poltettiin yleisesti, vaikka olisi ollut pikkulapsia samassa huoneessa. Eräs tuntemani aikuinen mies kysyi seurassa ollessaan saako polttaa, ja sen ansiosta häntä pidettiin kohteliaana ja sivistyneenä. 80-luvulla alkoi vähentyä sisällä polttaminen, mutta kyllä joissakin kyläpaikoissa oli ilma sinisenä savusta vielä silloinkin.

Olen syntynyt 50-luvulla. Silloin kyllä tupakoitiin kaikkialla. Koulussa ei saanut, tupakoijat menivät nurkan taakse tupakoimaan. Itse en koskaan ole tupakoinut ja ei silloin kuitenkaan mitenkään painostettu muitten nuorten taholta että olisi pitänyt. Sai olla aivan rauhassa tupakoimatta.

80-luvulla kun oli käynyt baarissa illalla, niin vaatteet haisivat kauhealle. Kesätöissä toimistossa tein välillä töitä tupakansavuisissa hioneissa.

Äiti kertoi, että tupakan vaaroista oli kerrottu koulussa jo 50-luvulla. Opettaja oli näyttänyt oppilaille kauhukuvia tupakoijan mustuneista keuhkoista.

Silti tupakointi pysyi hyväksyttynä tapana pitkään. Isä poltti piippua kotona sisällä 60-luvulla, isoisä sätkiä tuvassa.

Synnyin 60-luvun alussa, mutta en muista, että tupakointiin olisi ollut mitään ulkopuolelta tulevaa painostusta. Vaikka monet tupakoivat, en koskaan kokeillut sitä itse eikä kukaan siihen henkilökohtaisesti houkutellut.

Tupakkaa kyllä mainostettiin houkuttelevilla mainoksilla, jossa tyylikkäät, vapaan näköiset ihmiset vetivät sauhuja. Marlboro-mies villissä luonnossa ja Camel ja Barclays yms.

Muistan kun kävin 1997 saksassa työvoimatoimistossa. Huoneessa haisi tupskka ja oli tuhkakuppi pöydällä.

70-luvulla naapurin isännät oudoksuivat kun meillä ei saanut sisällä enää poltella, kun meillä ei tupakoinut kukaan.

Jos kävi 1980- ja 1990-luvuilla tanssiravintoloissa ja yökerhoissa, niin vähänkään tasokkaammassa paikassa miehillä piti olla kävelykengät, ehjät farkut tai suorat housut eikä sisälle olisi päässyt missään lenkkareissa ja hupparissa. Valitettavasti tupakointi ei ollut tuolloin vielä mainittavasti rajoitettu vaan jos kävi iltaravintolassa sitä joutui laittamaan vaatteet ulos parvekkeelle tuulettumaan tai suoraan pesukoneeseen. Vaikka itse ei polttanut mitään, niin se tupakansavu tarttui sitkeästi vaatteisiin, hiuksiin ja ihoon.

Omassa ystävä- ja tuttavapiirissä, joka koostui pääasiassa yliopisto-opiskelijoista, ei ollut onneksi tupakkamiehiä. Yksi soluhuoneistossa asunut kämppäkaverinikin lopetti tupakoinnin ja hän kertoi sen vaikuttaneen miten hänen maku- ja hajuaistinsa uudelleen herkistyivät.

Onneksi tupakointi on selvästi vähentynyt viime vuosikymmeninä eivätkä tupakoimattomat joudu enää samalla tavalla altiiksi tupakansavulle. Silti ihmetyttää miten vaikka alle 20-vuotiaissakin näkyisi olevan tupakoitsijoita kaikesta tiedosta ja valistuksesta huolimatta etenkin ammattikoululaisten joukossa. Oman asuntoni lähellä on nimittäin eräs paikallinen ammattikoulu, jonka pihassa näkyy noita sauhuttelijoita.

Tupakointi oli varmaankin myös hyväksytty seurustelumuoto. Että samalla jutellaan ja poltetaan, pysyy asioissa perillä kun on osana polttavia, varsinkin jos mentiin ulos polttamaan ja osa jäi sisälle ulos ryhmästä.

Vierailija kirjoitti:

Tupakointi oli varmaankin myös hyväksytty seurustelumuoto. Että samalla jutellaan ja poltetaan, pysyy asioissa perillä kun on osana polttavia, varsinkin jos mentiin ulos polttamaan ja osa jäi sisälle ulos ryhmästä.

Juu tätä on puhuttu, että työporukassa pysyi paremmin kärryillä asioista kun tupakkapaikalla asiasta puheltiin. Itse olen kuullut sellaisen argumentin, että tupakointi on "hyvä sivistynyt tapa". :D. Alle 30-vuotiaana meinasin purskahtaa nauruun. Ehkä ennen sosiaaliluokkaa ei voinut arvuutella tupakoinnista, mutta nykyään se on melkein varma et on sieltä pahnanpohjilta. Eräs sukulaismies kysyi et poltanko. En polta. Ilme oli näkemisen arvoinen. Sellainen syvä halveksunta näkyi, vaikka ei sanonut mitään. Noh tämä sukulaismies kuoli myöhemmin keuhkosyöpään alle 60-vuotiaana. 

Kävin koulut 1970-luvulla, suurin osa ei tupakoinut. Koulussa oli erityinen tupakkapaikka, jossa vanhempien lupalapun saaneet kävi, muistaakseni noin 500 oppilaan koulussa heitä oli 20-30 (ja tässä oli luokiolaisetkin samassa). Isäni poltti ja tätini poltti, naapurustossa ei kukaan muu. Minua noin 10 vuotta vanhemmista serkuista kukaan ei ainakaan julkipolttanut, joten kyllä ne varoitukset jo silloin tiedettiin.

Tupakointia paheksuttiin mutta siedettiin, sen sijaan muuhin huumeisiin suhtauduttiin hyvin kielteisesti, vaikka eihän niitä edes ollut saatavilla, kaiketi vastareaktio sotavuosien vahvojen huumeiden tuomiin ongelmiin. Alkoholia ei suvaittu nuorilla samallatavoin kuin nykyään katsotaan läpi sormien.

Ohis,

Olin n. 20-vuotta sitten Kööpenhaminan Mäkkärissä ja siellä oli tupakkapuoli! Ja siellä ihmiset polttivat, mieleen on jäänyt kertakäyttöiset Mäkkärin logolla varustetut tuhkakupit(!) siinä samalla pöydällä missä suolaa/pippuria/servettejä.

En tiedä onko Suomen Mäkkäreissä saanut koskaan polttaa...?

Vierailija kirjoitti:

Oliko tupakointi tuohon aikaan yleisesti sellainen hyväksytty tapa? Eli et kuulunut porukkaan, jos tupakoit.

Ainakin miesporukoissa oli. Nainen sai tupakoida tai olla tupakoimatta, sillä ei katsottu olevan niin väliä.

Meitä koululaisia kyllä 70-luvun alussa jo valistettiin tupakoinnin vaaroista, koetettiin kai vähän lykätä sitä aloitusikää. Mutta esim. passiivisen tupakoinnin vaaroista ei puhuttu mitään. Alaikäiset saivat ostaa tupakkaa. Isäni opetti ammattikoulussa eikä siellä mitenkään 15-vuotiaiden oppilaiden tupakointiin puututtu. Ei se olisi ollut uskottavakaan, kun opettajat itse tupakoivat sisällä, myös opetustiloissa. Ja aika harvassa olivat ne koulukavereiden kodit, joissa kukaan ei olisi tupakoinut sisällä. Busseissa sai polttaa, television ajankohtaisohjelmissa tupakoitiin, meteorologi ennusti säätä käryävä piippu kourassa...

Itse en ole koskaan tupakoinut, mutta olin niin tottunut siihen, että kaikkialla poltetaan, että aikoinaan olin sitä mieltä ettei ravintolatupakoinnin lopettaminen tule onnistumaan mitenkään. Väärässä olin, ja hyvä niin.

Vierailija kirjoitti:

Tupakointi oli varmaankin myös hyväksytty seurustelumuoto. Että samalla jutellaan ja poltetaan, pysyy asioissa perillä kun on osana polttavia, varsinkin jos mentiin ulos polttamaan ja osa jäi sisälle ulos ryhmästä.

Miten niin mentiin ulos polttamaan? Minun lapsuudessani poltettiin aina sisällä... Koulussa opettajainhuoneen tunnisti ympärillä leijuvasta tupakankärystä.

Suosittelen katsomaan Mad Menin. Taitaa löytyä Netflixistä.

Tosin sarja ajoittuu 50- ja 60-luvulle, mutta siitä saa hyvän käsityksen siitä, kuinka tupakointiin aikoinaan suhtauduttiin.

Tupakan ostamiseen tuli 16 vuoden ikäraja muistaakseni 1977 tai -78, sitä ennen sitä sai ostaa kuka tahansa. Ja osti myös, ainakin meilläpäin, ja tupakkaa poltettiin lähes joka paikassa. Muistan autokouluaikani, jouduin usein ajotunnelle samaan aikaan niuhottavan nirppanokan kanssa, joka ei sietänyt tupakansavua eikä autossa hänen läsnäollessaan saanut polttaa. Opettajaakin ketutti. Oikeassahan tuo tyttö oli ja fiksukin, minulla jatkui kessuttelu vielä 30 vuotta tuon jälkeen, poltin savuna ilmaan aikamoisen kasan rahaa muista haitoista puhumattakaan.

Äitini, s. 1941, kertoi että tunsi nuoruudessaan (1950-luvulla?) kotikylässään naisen, jolle lääkäri oli suositellut tupakoinnin aloittamista. Tämä nainen oli ollut sellainen kaikesta stressaantuva ja hermostuva luonne, ja lääkäri oli neuvonut, että tupakanpoltto voisi rauhoittaa häntä.